Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Messut, Tapahtuma

Matkamessuilta mukaan tarttunutta I

Kuva: © Matkamessut.

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Matka 2020

Tämän vuoden Matkamessuilla esillä olivat niin vastuullisuus, Viro, maata pitkin matkustaminen kuin monet houkuttelevat matkakohteet ympäri maailman.

Matkailusta innostuneen yksi vuoden kohokohdista, Matkamessut, olivat ja menivät. Mukana oli 1 000 matkanjärjestäjää ja matkailualan yrittäjää 90 eri maasta.

Olin varautunut olemaan messuilla tunnelmien ja jaksamisen mukaan jopa neljä päivää, torstain 16.1. ammattilaispäivästä sunnuntaihin saakka. Nyt kävi niin, että jotenkin innostus ei noussut ensimmäisenä päivänä. Se ei tokikaan ollut messujen vika, ehkä omassa mielialassani oli jotain nuivaa.

Toisena päivänä, perjantaina, pääsin jo hiukan paremmin vauhtiin. Turnauskestävyys kuitenkin petti ja olin messuilla vain kaksi päivää, tosin aika tiiviisti ne molemmat. Mutta nyt kun kirjoitan tästä aiheesta, juttua riittää. Teen siis kaksi postausta, osat I ja II.

Aamiaisella ympäri maailman

Torstai alkoi tuttuun tapaan Destination Breakfastilla, jossa toimittajilla ja bloggaajilla on mahdollisuus tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Mukana oli kotimaisten kohteiden lisäksi 33 maan väkeä Valko-Venäjältä Madagaskariin ja Malediiveilta Ugandaan.

Tänä vuonna en jäänyt tutkimaan pitkäksi aikaa eksoottisten maiden ständeja ja osastoja, sillä reissusuunnitelmat kohdistuvat pääosin lähimatkailuun ja mahdollisesti pariin eurooppalaiseen kohteeseen.

Juttelin muun muassa Romanian, Italian ja Viron edustajien kanssa ja otin muutaman esitteen mukaan. Romaniassa olisi tarjolla muun muassa Bucharestin nähtävyyksiä, Transilvanian kiertomatkaa Branin linnoineen Brasovin alueella. Linna on romanialainen kansallismonumentti ja maamerkki. Sitä markkinoidaan irlantilaisen kirjailija Bram Stokerin luoman kreivi Draculan linnana.

Italian edustaja vinkkasi Sisilian kysymykseeni liittyen, että löytäisin maan messuosastolta saarta tuntevia henkilöitä. Tapasinkin heidät myöhemmin ja sain heidän yhteystietonsa. Suunnittelen sinne matkaa maaliskuussa.

Viro messujen partnerimaana

Viron edustajan kanssa otin puheeksi viimekesäisen käyntini Pärnussa ja sen upeilla hiekkarannoilla. Hän vinkkasi, että Narvan edustalta löytyy vielä mahtavammat sannat Narva-Jõesuun kylpyläkaupungista, joka sijaitsee Koillis-Virossa Itä-Virumaan maakunnassa. Mäntymetsän reunustama hienohiekkainen ranta on kuulemma pisin koko Virossa: 7,5 kilometriä Suomenlahden etelärantaa.

Viro oli muutoinkin hyvin esillä messuilla, sillä se oli Matkamessujen partnerimaa. Keräsin lukuisilta osastoilta esitteitä mahdollisia tulevia matkoja varten.

Kohteenahan Viro on oivallinen: lähellä, monipuolinen ja edullinen. Olen käynyt siellä Tallinnan lisäksi myös monilla Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien järjestämillä bussimatkoilla ja aina on löytynyt uutta katseltavaa ja koettavaa.

Ainutlaatuinen saaristo

Suomen saaristolla oli messuilla tuttuun tapaan iso osasto. Sieltä saattoi bongata niin raumalaisen pitsinnyplääjän kuin naantalilaisia sukankutojia. Ihastelin hetken aikaa käsityön taitajia ja otin mukaani Rauman pitsiviikkojen ohjelman.

Tänä vuonna on juhlan aika, sillä Rauman pitsiviikkoa vietetään 50. kerran 18.–26.7. Esitteen mukaan ”juhlavuoden ohjelma on ainutlaatuinen kokonaisuus perinteitä, paikalliskulttuuria ja modernia festivaalitarjontaa”. Mustan pitsin yötä vietetään elävän musiikin ja katutaiteen siivittämänä perjantaina 24.7.2020. Asu on vapaa, kunhan se on mustaa pitsiä.

Viikon aikana pääsee tutustumaan myös yli 40 yksityiseen pihaan Vanhassa Raumassa. Talojen omistajat kertovat pihapiirinsä historiasta sekä siitä, millaista on asua Unescon maailmanperintökohteessa.

Näin syntyy perinteinen raumalainen pitsi.

Seilin infopisteelläkin kävin juttelemassa. Houkuttaisi viettää viikon retriitti Seilin saarella joskus kevättalven tai keväänkin aikana.

Mukana oli luonnollisesti myös Ahvenanmaa, joka on myös viehättävä käyntikohde. Ja mukana oli tietysti Turun saariston kuntia ja itse Suomen kulttuurin kehto, Turku.

Perinnemestari kertoo menneen maailman matkakohteista

Juttelin tovin myös Perinnemestarin osastolla päivystäneen Jaana Rinteen kanssa. Hän ja miehensä Hannu Rinne rakastavat vanhoja taloja ja ovat kunnostaneet Kiviniemen kartanon Pyhtäällä. Työ antoi heille uuden ammatin: he jakavat tietojaan Perinnemestari-kirjoissaan, verkkosivullaan ja Ylen aikoinaan esittämässä 10-osaisessa televisiosarjassa.

Perinnemestarin Matka-sivulle Rinteet kokoavat kaikki Suomen mielenkiintoiset matkakohteet, jotka liittyvät vanhoihin paikkoihin ja rakennuksiin. Mukana ovat huolella valitut ravintolat, museot, yöpymispaikat, pursiseurat, näkötornit ja muut lumoavat matkakohteet. Sivustolta löytyvät myös yllättävät ja pienet kohteet, joita ei mainita muissa matkaoppaissa –kuten kesäkahvilat ja yhden huoneen majatalot.

Palvelu on vielä demokäytössä, mutta kerättävänä on kohteita matkailukesää 2020 varten.

Perinnemestarin Matka -sivusto tekee kulttuurimatkailun helpoksi kokoamalla mielenkiintoiset kohteet yhteen osoitteeseen.

Onnenpyöriä ja tarjouksia

Messuilla oli silmiinpistävää, että osastojen kiinnostavuutta yritettiin varmistaa erilaisin tarjouksin, arvonnoin ja kilpailuin. Tallink Siljan osasto keräsi pitkät jonot onnenpyörällään, liekö ollut hyvät palkinnot. Sooloiluja-blogin ja Facebookin Tallinnatärppien ”äiti” Henna Mikkilä oli myös paikalla jakamassa vinkkejä. Kävin moikkaamassa, kun ollaan somesta tuttuja.

Vähän jäi askarruttamaan, olisiko voitto osunut kohdalleni Turkish Airlinesin osastolla. Jätin lappuni arvontaan, mutta voittajan olisi pitänyt olla paikalla tiettyyn aikaan ja sen unohdin.

Ämpäreitä ei messuilla tänä vuonna jaettu omien havaintojeni mukaan.

Tapaamisia ja kohtaamisia

Parasta messuantia olikin ihmisten tapaaminen niin osastoilla kuin pressihuoneessakin sovitusti tai yllättäen: bloggaaja- ja tiedetoimittajatuttuja sekä näytteilleasettajien edustajia.

Italian osastolla tapasin kaksi naista Sisiliasta. He edustivat Ulisse-matkanjärjestäjää. Sain heidän yhteystietonsa mahdollisten tiedustelujen varalta sekä saaren kartan. Maaliskuisessa TBEX-konferenssimatkassa on vielä paljon järjesteltävää.

Yksi sovituista tapaamisesta oli OrdOdlaren-blogin Märthan kanssa. Ostin häneltä Loviisassa viime kesänä pari pientä purkillista maukasta appelsiini-chilimarmeladia, jota Märtha tekee yhdessä miehensä Berntin kanssa Baccatum´s-tuotemerkillä. Se oli niin hyvää, että marmeladi loppui nopeasti. Tilasin viisi purkillista ja sain ne messuille. Käytän marmeladia hiukan erikoisella tavalla: koristelen ohuella nauhalla aamuviilini. Se antaa mukavan kirpakan säväyksen.

Baccatum´sin Hot orange -marmeladi on kirpeää ja makeaa.

Yksi hilpeistä kohtaamisista oli tiedetoimittajista tutun Osmo Pekosen kanssa. Hän on tutkija ja tietokirjailija, kahden oppiaineen tohtorismies ja tripladosentti erityisaloinaan elämäkerrat, esseistiikka, historia, kirjallisuustiede, matematiikka ja matkakirjallisuus. Osmolla on aina hauskat jutut. Pysähdyimme tarinoimaan, mutta kun juttu vain jatkui, valtasimme lähellä olleen lähes tyhjän osaston ja sen kaksi tuolia.

Tämän monitoimimiehen voi tavata luennoitsijavieraana Cristina Linesin toukokuisella Seinen risteilyllä. Hän kertoo matkan aikana muun muassa Notre Damen vuosisadoista sekä 1700-luvulla eläneestä kreivi Gustav Philip Creutzista, suomalaismiehestä Versaillesin hovissa ja tähdestä Pariisin seuraelämässä. Turun akatemiassa opiskellut Creutz oli paitsi kansliapresidentti ja diplomaatti, myös runoilija.

Lisää messuasiaa ja vinkkejä myöhemmin julkaistavassa Matkamessuilta mukaan tarttunutta II -postauksessa.

⁎ Sain Matkamessulta bloggaajapassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitänäytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Normaali
Juomakulttuuri, Lainattua

Vuosia sitten Liparisaarilla Sisilian edustalla eksyimme vaimon kanssa mopolla kukkulan pienelle viinitilalle. Kävi tuuri: kyseessä oli Carlo Haunerin tila, jossa viljeltiin yhtä maan vanhimmista rypälelajikkeista, malvasia delle Liparia.

Aurinkokuivatuista rypäleistä tehty makea passito-viini oli meille aikakone antiikin jumalten nektarin luo.

Lähtiessämme mopon tarakalle köytettiin laatikoittain pullotettuja matkamuistoja. Palermon lentokentällä rinkka painoi yli 50 kiloa. Virkailija uhkasi, että ylipainomaksuista ei selvittäisi välttämättä edes satasilla.

Aloin kehua sisialaista viiniä. Virkailija innostui: hänenkin suvullaan oli viinitila, he viljelivät grilloa, olimmeko kenties maistaneet sitä? Pian ylipainomaksut vaihtuivat yksimieliseen makujen ylistykseen. Kotona niitä pulloja juotiin vuosia ‒ ja joka kerta Sisiliassa, auringon laskiessa Tyrrhenanmereen.

Riku Rantala: Makumatkamuisto on paras tuliainen (kolumni). Helsingin Sanomat, 12.8.2017, s. D7.

Makumatkamuistona sisilialaista viiniä

Lainaus