Missä kuljin kerran vuonna 2020?

Kuva: My Luu Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Teen nyt samantapaisen matkaraportin viime vuodesta kuin vuoden 2019 menoista. Kerrottavaa ei luonnollisestikaan ole paljon.

Tänä vuonna en matkustanut kertaakaan ulkomaille. Vuonna 2019 kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa.

Matkamessuilla mukavaa antia

Vuoden alku oli perinteinen: Matkamessut Helsingissä. Intoni riitti vain kahteen messupäivään, vaikka olin varautunut useampaan. Innostumattomuuteni ei ollut mitenkään tapahtuman vika, vaan enemmän omasta mielialasta johtuva.

Messujen anti oli kuitenkin mukava, sillä tein sieltä kaksi postausta. Sain myös hiukan vinkkejä tulevaan matkaani Cataniaan, Sisiliaan. Sittemmin kävi niin, että peruutin osallistumiseni maaliskuun alussa, juuri silloin kun huonot uutiset Pohjois-Italiasta valtasivat mediaa.

Valon päivänä Luonnontieteellisessä museossa

Helmikuun alussa koronan vielä varjostamatta kokoonnuimme Suomen tiedetoimittajien kanssa perinteiseen Valon päivän juhlaan Luonnontieteelliseen museoon Helsinkiin. Siellä en ole käynytkään muutamaan vuoteen. Tuli mieleen, että pitäisi tutustua paikkaan paremmalla ajalla.

Luonnontieteellisessä museossa on esillä jos jonkinlaista kokoelmaa.

Kuulimme asiaa hyönteisten tilanteesta ja saimme vinkkejä, miten aihetta voisi käsitellä jutuissa. Hyönteisten merkitys on valtava: lähes 90 % maapallon kukkakasveista ja 75 % ihmisten ravintokasveista on riippuvainen pölyttäjistä.

Saimme myös vinkiksi Suomen Lajitietokeskuksen verkkopalvelun Laji.fi:n, joka kerää ja yhdistää suomalaisen lajitiedon avoimeksi kokonaisuudeksi. Palvelussa voi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista luontohavainnoista.

Hyönteisistä kiinnostuneet voivat ladata verkkopalvelusta keväällä valmistuneen Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusoppaan, joka sisältää tietoa jokaisesta Suomessa esiintyvästä 23 hyönteislahkosta. Niitä ovat esimerkiksi koppakuoriaiset ja kärpäset.

Samalla reissulla ehdin käydä katsomassa myös Oodia, Helsingin keskustakirjastoa. Panin merkille myös muutoksen Helsingin rautatieasemalla, joss VR:n lippumyymälä oli muuttanut pienempii tiloihin.

Oodin portaikko.

VR:n lipputoimisto löytyi uudesta paikasta.

Ehdin osallistua maaliskuun alussa Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Gustavelundissa, Tuusulassa 6.–8.3.2020. Nämä päivät ovat aina yhtä mukavia, katsotaan paljon valokuvia ja tavataan tuttuja. Saman yhdistyksen ständillä olin Kuva & Ääni -tapahtumassa maaliskuussa.

Gustavelundissa on komea talvipuutarha palmuineen.

Heinäkuussa Houtskärissä

Houtskärissä riittää saaristolaistunnelmaa. Tämä on Hyppeisistä.

Koko kesän ja oikeastaan koko vuodenkin valopilkku oli Luovien ladyjen lomaviikko Houtskärissa, Turun saaristossa. Majapaikkana on Saaristokoulu. Paikalla oli toistakymmentä ladya. Saimme aikamme hyvin kulumaan tutustumalla paikkakuntaan, saunomalla, seurustelemalla ja taiteilemalla. Kirjoitin muutaman postauksen kesäisestä saaristoelämästä.

Kovan onnen kesäreissu

Heinäkuun toisella viikolla oli tarkoitus hyvin pienelle kesälomareissulle miehen kanssa. Suuntana oli rengasmatka Fiskarsin, Vantaan ja Kouvolan kautta Riihimäelle. Kohteena oli muun muassa Suomen lasimuseo. Olisin saanut reissulla myös hyödynnettyä Scandic Friends -pieteeni yhteen hotelliyöpymiseen.

Tytär oli mukana ja hänet oli tarkoitus jättää kyläilemään tätinsä luokse Vantaalle. Kävelimme Fiskarsissa monien muiden turistien kanssa. Lounastimme Cafe Bar Pesulassa. Annoksena oli kukkakaalikeittoa, pari ohutta patonginpalasta ja vettä. Café Antiquessa nautimme iltapäiväkahvit kakkuannosten kanssa. Matka jatkui yhden kirppispysähdyksen jälkeen. Siskon kanssa sovittiin, että hän tarjoaa ruokaa tultuamme.

Mies pysäytti auton Espoon Ikean parkkipaikalle. Ihmettelin olinpaikkaamme ja mies totesi, ettei ehkä olekaan syytä jatkaa tämän pidemmälle. Hänen kurkkunsa oli hiukan kipeä ja tuntemus oli lisääntynyt matkan aikana – olisikohan se koronaa? No, sitähän ei testaamatta tiedä, joten päätimme aikamme asiaa pähkäiltyämme palata Turkuun. Siskolle ilmoitimme, ettemme pääsekään nauttimaan hänen puuhaamastaan ateriasta.

Huomasimme ennen parkkipaikalta lähtöä, että tien toisella puolella oli McDonald´sin drive in -ravintola. Ostimme sieltä hampurilaisannokset juomineen kolmelle suurimman nälän taltuttajaksi. Nautimme aterian sivutien pientareella.

Näköalaravintolamme.

Sitten auton nokka kohti tulosuuntaa ja Turkua. Illalla mies sai varattua ajan koronatestiin seuraavaksi päiväksi. Tulos tuli kohtalaisen nopeasti ja negatiivinenhan se oli.

Syyskuun ilona Hanko

Hangon Casinon uimarannalla oli jo syksyinen tunnelma.

Syyskuussa lähdin Hankoon yhdeksi viikonlopuksi, vaikkei siellä ollutkaan tarjolla Fotofestivalia, peruttu sekin. Hotellivaraus oli edellisestä vuodesta voimassa, joten käytin sen. Paljon mukavaa ehdin nähdä ja kokea tälläkin matkalla.

Muutoin liikuin lähinnä Turussa, Naantalissa ja lähiympäristössä, taisi kulkusäde olla noin 20 kilometriä.

Naantalissa kävin kesän aikana parikin kertaa.

Luontokuvia lokakuussa

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali ja Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma toteutui suunnitellusti lauantaina 17.10.2020 Logomossa, Turussa, poikkeusajasta huolimatta. Luontokuvatapahtuma päätettiin toteuttaa korostaen viranomaisten turvaohjeita ja Logomon erityisjärjestelyjä.

Tapahtuman järjestäjän, Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Linnasmäellä, Kristillisellä opistolla. Tämäkin oli virkistävä viikonloppu, vaikkei matkustusta oman kaupungin ulkopuolelle ollutkaan.

Minne matka vuonna 2021?

Mutta mitä tuo vuosi 2021 tullessaan? Toivoakseni ainakin keväältä peruutetun matkan Cataniaan, Sisiliaan matkabloggaajien TBEX-konferenssiin. Tästä vuodesta oppineena voi ennakoida, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Matkamessut toukokuussa, Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, saadaanko nämä tapahtumat järjestettyä.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena, sitten kun tilanne ja viranomaiset sen sallivat? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2021.

Kuva: Pixabay.

Sitku Sisiliaan

Kauan odotettu matka Cataniaan, Sisiliaan, peruuntui koronavirustilanteen vuoksi. Sinne pääsee sitten kun epidemiasta on päästy eroon. Ehkä sitku syksyllä?

”When life gives you lemons make lemonade.” Elämä antoi maailmalle sitruunana koronaviruksen. Eipä tästä pääse yli, ali tai kiertämään: puolitoista viikkoa matkabloggaajien TBEX-konferenssissa retkineen Cataniassa ja muualla Sisiliassa oli peruttava.

Tein sen ensin itse, koska matkasta oli hävinnyt kaikki ilo ja hauskuus koronaviruksen levitessä Kiinan jälkeen ensin pääosin Pohjois-Italiassa ja hiukan myöhemmin koko maassa. Sittemmin yhdysvaltalainen TBEX-organisaatio ilmoitti siirtävänsä koko konferenssin.

Rekisteröidyin konferenssiin elokuussa; eipä silloin vielä ollut tietoa tällaisesta epidemiasta. Maksoin tuolloin alle 200 euron hintaisen osallistumismaksun. Konferenssimaksu on käytettävissä myöhemmin, joten siinä ei tullut taloudellista tappiota.

Lentolippujen ostamisen ja majoituspaikan varaamisen jätin myöhäiseen ajankohtaan lähinnä työtilanteeseen liittyvistä syistä. Tässä kohtaa vetkuttelu tai olisiko peräti vatuloiminen olikin viisasta.

Maailman yhteinen ongelma

Oman ja muiden TBEX-ryhmään kuuluvien matkan siirtyminen on tietysti vain pieni pisara suuressa valtameressä. Kaikki altistuneet, sairastuneet ja kuolleet sekä heidän läheisensä ovat saaneet osansa inhimillisestä tyhmyydestä ja piittaamattomuudesta. Puhumattakaan maailmantaloudesta. Pörssikurssitkin romahtivat ja tämä oli kuulemma Musta maanantai.

Suomikaan ei ole tartunnoilta välttynyt. Seuraamme päivä päivältä tapausten ja karanteeniin joutuneiden kasvavia määriä. Meiltä odotetaan nyt vastuuta: matkustamisen välttämistä koronapesäkkeisiin, hyvää yskimistekniikkaa ja käsihygieniaa sekä oireiden ilmaantuessa nopeaa yhteyttä terveysviranomaisiin ja heidän antamiensa ohjeiden noudattamista.

Myös ulkoministerion matkustustiedotteita kannattaa seurata; nyt muun muassa juuri tarpeetonta menoa Italiaan pitää välttää.

Cataniasta Palermoon

Ilman koronavirusta olisin juuri nyt nyt saaren itäosassa sijaitsevassa Cataniassa tutustumassa muihin hyvissä ajoin tulleisiin. Aika ja paikkakin oli jo sovittu.

Alkuviikosta luvassa oli lyhyitä retkiä Cataniassa, loppuviikkona olisi ollut varsinaisen konferenssin vuoro ja sen jälkeen monilla niin sanottuja FAM-retkiä, tutustumista pienissä ryhmissä Sisilian eri osiin. Minä olisin päässyt neljän päivän retkelle merellisissä merkeissä Cataniasta Palermoon rantakaupunkeihin tutustuen.

Pysy kanavalla

Matkustaminen on kadottanut viehätystään. Jotain muuta on keksittävä sen tilalle. Ehkä tanskalaisperäinen hyggeily, kotoilu, nousee tilalle. Ja karanteeniin määrätyt saavatkin nauttia siitä oikein virallisesti.

Nyt täytyy vain odotella aikoja parempia, seurata uutisia ja ohjeita ja nauttia koti-iltojen iloista. Tällä matkabloggaajalla eivät jutut ihan heti lopu. Aineistoa on tallessa moniin postauksiin ja muutama matkakirjakin on esittelemättä.

Joten: Keep calm and carry on. Ja pysy kanavalla.

Matkamessuilta mukaan tarttunutta I

Kuva: © Matkamessut.

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Matka 2020 ⁎

Tämän vuoden Matkamessuilla esillä olivat niin vastuullisuus, Viro, maata pitkin matkustaminen kuin monet houkuttelevat matkakohteet ympäri maailman.

Matkailusta innostuneen yksi vuoden kohokohdista, Matkamessut, olivat ja menivät. Mukana oli 1 000 matkanjärjestäjää ja matkailualan yrittäjää 90 eri maasta.

Olin varautunut olemaan messuilla tunnelmien ja jaksamisen mukaan jopa neljä päivää, torstain 16.1. ammattilaispäivästä sunnuntaihin saakka. Nyt kävi niin, että jotenkin innostus ei noussut ensimmäisenä päivänä. Se ei tokikaan ollut messujen vika, ehkä omassa mielialassani oli jotain nuivaa.

Toisena päivänä, perjantaina, pääsin jo hiukan paremmin vauhtiin. Turnauskestävyys kuitenkin petti ja olin messuilla vain kaksi päivää, tosin aika tiiviisti ne molemmat. Mutta nyt kun kirjoitan tästä aiheesta, juttua riittää. Teen siis kaksi postausta, osat I ja II.

Aamiaisella ympäri maailman

Torstai alkoi tuttuun tapaan Destination Breakfastilla, jossa toimittajilla ja bloggaajilla on mahdollisuus tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Mukana oli kotimaisten kohteiden lisäksi 33 maan väkeä Valko-Venäjältä Madagaskariin ja Malediiveilta Ugandaan.

Tänä vuonna en jäänyt tutkimaan pitkäksi aikaa eksoottisten maiden ständeja ja osastoja, sillä reissusuunnitelmat kohdistuvat pääosin lähimatkailuun ja mahdollisesti pariin eurooppalaiseen kohteeseen.

Juttelin muun muassa Romanian, Italian ja Viron edustajien kanssa ja otin muutaman esitteen mukaan. Romaniassa olisi tarjolla muun muassa Bucharestin nähtävyyksiä, Transilvanian kiertomatkaa Branin linnoineen Brasovin alueella. Linna on romanialainen kansallismonumentti ja maamerkki. Sitä markkinoidaan irlantilaisen kirjailija Bram Stokerin luoman kreivi Draculan linnana.

Italian edustaja vinkkasi Sisilian kysymykseeni liittyen, että löytäisin maan messuosastolta saarta tuntevia henkilöitä. Tapasinkin heidät myöhemmin ja sain heidän yhteystietonsa. Suunnittelen sinne matkaa maaliskuussa.

Viro messujen partnerimaana

Viron edustajan kanssa otin puheeksi viimekesäisen käyntini Pärnussa ja sen upeilla hiekkarannoilla. Hän vinkkasi, että Narvan edustalta löytyy vielä mahtavammat sannat Narva-Jõesuun kylpyläkaupungista, joka sijaitsee Koillis-Virossa Itä-Virumaan maakunnassa. Mäntymetsän reunustama hienohiekkainen ranta on kuulemma pisin koko Virossa: 7,5 kilometriä Suomenlahden etelärantaa.

Viro oli muutoinkin hyvin esillä messuilla, sillä se oli Matkamessujen partnerimaa. Keräsin lukuisilta osastoilta esitteitä mahdollisia tulevia matkoja varten.

Kohteenahan Viro on oivallinen: lähellä, monipuolinen ja edullinen. Olen käynyt siellä Tallinnan lisäksi myös monilla Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien järjestämillä bussimatkoilla ja aina on löytynyt uutta katseltavaa ja koettavaa.

Ainutlaatuinen saaristo

Suomen saaristolla oli messuilla tuttuun tapaan iso osasto. Sieltä saattoi bongata niin raumalaisen pitsinnyplääjän kuin naantalilaisia sukankutojia. Ihastelin hetken aikaa käsityön taitajia ja otin mukaani Rauman pitsiviikkojen ohjelman.

Tänä vuonna on juhlan aika, sillä Rauman pitsiviikkoa vietetään 50. kerran 18.–26.7. Esitteen mukaan ”juhlavuoden ohjelma on ainutlaatuinen kokonaisuus perinteitä, paikalliskulttuuria ja modernia festivaalitarjontaa”. Mustan pitsin yötä vietetään elävän musiikin ja katutaiteen siivittämänä perjantaina 24.7.2020. Asu on vapaa, kunhan se on mustaa pitsiä.

Viikon aikana pääsee tutustumaan myös yli 40 yksityiseen pihaan Vanhassa Raumassa. Talojen omistajat kertovat pihapiirinsä historiasta sekä siitä, millaista on asua Unescon maailmanperintökohteessa.

Näin syntyy perinteinen raumalainen pitsi.

Seilin infopisteelläkin kävin juttelemassa. Houkuttaisi viettää viikon retriitti Seilin saarella joskus kevättalven tai keväänkin aikana.

Mukana oli luonnollisesti myös Ahvenanmaa, joka on myös viehättävä käyntikohde. Ja mukana oli tietysti Turun saariston kuntia ja itse Suomen kulttuurin kehto, Turku.

Perinnemestari kertoo menneen maailman matkakohteista

Juttelin tovin myös Perinnemestarin osastolla päivystäneen Jaana Rinteen kanssa. Hän ja miehensä Hannu Rinne rakastavat vanhoja taloja ja ovat kunnostaneet Kiviniemen kartanon Pyhtäällä. Työ antoi heille uuden ammatin: he jakavat tietojaan Perinnemestari-kirjoissaan, verkkosivullaan ja Ylen aikoinaan esittämässä 10-osaisessa televisiosarjassa.

Perinnemestarin Matka-sivulle Rinteet kokoavat kaikki Suomen mielenkiintoiset matkakohteet, jotka liittyvät vanhoihin paikkoihin ja rakennuksiin. Mukana ovat huolella valitut ravintolat, museot, yöpymispaikat, pursiseurat, näkötornit ja muut lumoavat matkakohteet. Sivustolta löytyvät myös yllättävät ja pienet kohteet, joita ei mainita muissa matkaoppaissa –kuten kesäkahvilat ja yhden huoneen majatalot.

Palvelu on vielä demokäytössä, mutta kerättävänä on kohteita matkailukesää 2020 varten.

Perinnemestarin Matka -sivusto tekee kulttuurimatkailun helpoksi kokoamalla mielenkiintoiset kohteet yhteen osoitteeseen.

Onnenpyöriä ja tarjouksia

Messuilla oli silmiinpistävää, että osastojen kiinnostavuutta yritettiin varmistaa erilaisin tarjouksin, arvonnoin ja kilpailuin. Tallink Siljan osasto keräsi pitkät jonot onnenpyörällään, liekö ollut hyvät palkinnot. Sooloiluja-blogin ja Facebookin Tallinnatärppien ”äiti” Henna Mikkilä oli myös paikalla jakamassa vinkkejä. Kävin moikkaamassa, kun ollaan somesta tuttuja.

Vähän jäi askarruttamaan, olisiko voitto osunut kohdalleni Turkish Airlinesin osastolla. Jätin lappuni arvontaan, mutta voittajan olisi pitänyt olla paikalla tiettyyn aikaan ja sen unohdin.

Ämpäreitä ei messuilla tänä vuonna jaettu omien havaintojeni mukaan.

Tapaamisia ja kohtaamisia

Parasta messuantia olikin ihmisten tapaaminen niin osastoilla kuin pressihuoneessakin sovitusti tai yllättäen: bloggaaja- ja tiedetoimittajatuttuja sekä näytteilleasettajien edustajia.

Italian osastolla tapasin kaksi naista Sisiliasta. He edustivat Ulisse-matkanjärjestäjää. Sain heidän yhteystietonsa mahdollisten tiedustelujen varalta sekä saaren kartan. Maaliskuisessa TBEX-konferenssimatkassa on vielä paljon järjesteltävää.

Yksi sovituista tapaamisesta oli OrdOdlaren-blogin Märthan kanssa. Ostin häneltä Loviisassa viime kesänä pari pientä purkillista maukasta appelsiini-chilimarmeladia, jota Märtha tekee yhdessä miehensä Berntin kanssa Baccatum´s-tuotemerkillä. Se oli niin hyvää, että marmeladi loppui nopeasti. Tilasin viisi purkillista ja sain ne messuille. Käytän marmeladia hiukan erikoisella tavalla: koristelen ohuella nauhalla aamuviilini. Se antaa mukavan kirpakan säväyksen.

Baccatum´sin Hot orange -marmeladi on kirpeää ja makeaa.

Yksi hilpeistä kohtaamisista oli tiedetoimittajista tutun Osmo Pekosen kanssa. Hän on tutkija ja tietokirjailija, kahden oppiaineen tohtorismies ja tripladosentti erityisaloinaan elämäkerrat, esseistiikka, historia, kirjallisuustiede, matematiikka ja matkakirjallisuus. Osmolla on aina hauskat jutut. Pysähdyimme tarinoimaan, mutta kun juttu vain jatkui, valtasimme lähellä olleen lähes tyhjän osaston ja sen kaksi tuolia.

Tämän monitoimimiehen voi tavata luennoitsijavieraana Cristina Linesin toukokuisella Seinen risteilyllä. Hän kertoo matkan aikana muun muassa Notre Damen vuosisadoista sekä 1700-luvulla eläneestä kreivi Gustav Philip Creutzista, suomalaismiehestä Versaillesin hovissa ja tähdestä Pariisin seuraelämässä. Turun akatemiassa opiskellut Creutz oli paitsi kansliapresidentti ja diplomaatti, myös runoilija.

Lisää messuasiaa ja vinkkejä myöhemmin julkaistavassa Matkamessuilta mukaan tarttunutta II -postauksessa.

⁎ Sain Matkamessulta bloggaajapassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitä–näytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo,  Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Jaa

Vuosia sitten Liparisaarilla Sisilian edustalla eksyimme vaimon kanssa mopolla kukkulan pienelle viinitilalle. Kävi tuuri: kyseessä oli Carlo Haunerin tila, jossa viljeltiin yhtä maan vanhimmista rypälelajikkeista, malvasia delle Liparia.

Aurinkokuivatuista rypäleistä tehty makea passito-viini oli meille aikakone antiikin jumalten nektarin luo.

Lähtiessämme mopon tarakalle köytettiin laatikoittain pullotettuja matkamuistoja. Palermon lentokentällä rinkka painoi yli 50 kiloa. Virkailija uhkasi, että ylipainomaksuista ei selvittäisi välttämättä edes satasilla.

Aloin kehua sisialaista viiniä. Virkailija innostui: hänenkin suvullaan oli viinitila, he viljelivät grilloa, olimmeko kenties maistaneet sitä? Pian ylipainomaksut vaihtuivat yksimieliseen makujen ylistykseen. Kotona niitä pulloja juotiin vuosia ‒ ja joka kerta Sisiliassa, auringon laskiessa Tyrrhenanmereen.

Riku Rantala: Makumatkamuisto on paras tuliainen (kolumni). Helsingin Sanomat, 12.8.2017, s. D7.

Makumatkamuistona sisilialaista viiniä