Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.

Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.

Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.

Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.

Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.

Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.

Tarinoita talvisesta Taalintehtaasta

Bio Pony -elokuvateatteri sekä Stall`s Bar & Food ja Ravintola Portside sijaitsevat 1800-luvulla rakennetuissa makasiineissa vierasvenesataman rannassa.

Viihdyin hyvin maaliskuussa Taalintehtaalla. Etätöiden ja omien projektieni lisäksi ehdin tutustumaan parin viikon aikana paikkakunnan elämänmenoon. Hiljaistahan se oli, mutta elettiin poikkeusaikaa. Kesällä taitaa kylän raiteilla ja rannoilla olla vilinää.

Meri oli vielä jäässä maaliskuussa.

Nybyggningen-rakennuksen yhden asunnon ikkunat ja ovet oli valaistu.

Vietin Taalintehtaalla pari viikkoa maaliskuussa Norpas ry:n residenssissä 1800-luvun lopusta peräisin olevassa Nybyggningen-rakennuksessa. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Meno oli rauhallista osittain myös koronarajoitusten vuoksi, jotka toisella viikolla sulkivat lounaspaikatkin.

Voi vain kuvitella, miten vierasvenesatamassa vilkastuu kesällä. Olisipa hauskaa palata lämpimään vuodenaikaan istuskelemaan rantaterassille, havainnoimaan kulkijoita ja lepuuttamaan silmiään vierasvenesataman värikkäässä maisemassa.

Valmiiseen lounaspöytään

Ravintola Strand tarjosi lounaita vielä maaliskuun alussa.

Ravintola Strandin ruokasali. Vasemmanpuoleisista ikkunoista on näköala merelle ja vierasvenesatamaan.

Etätyöläisen helppo lounaspaikka oli Restaurang Strand, jossa oli tarjolla lounasbuffet. Ruokailijoina oli ainakin rakennusmiehiä, eläkeläisiä ja meitä turisteja. Keskustelu soljui enimmäkseen toisella kotimaisella.

Torin reunalla sijaitsevassa Cafe Four C:ssä nautin yhtenä päivänä lohikeiton ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Sulkuviikolla hain sieltä yhtenä päivänä noutoruokaa.

Cafe Four C:n valikoimissa on suolaista ja makeaa. Lisäksi löytyy myös erillinen kalatiski keskiviikkoisin ja lauantaisin.

Prinsessakakun tapainen leivonnainen on saanut jämäkämmän ulkomuodon.

Kahvilasta saa suolaisia ja makeita herkkuja ja ainakin tilauksesta poliisikakkua. Kahvilan pitäjät, kalastajaperhe Holmbergin tyttäret Clara ja Carina, ovat toimineet aikaisemmin noin 15 vuoden ajan poliiseina – siinä syy sinivalkoiseen kakkuun. Carinalla on myös monivuotinen koulutus ja työkokemus ravintola-alalta.

Cafe Four C:n erikoisuutena on kalatiski, jossa myydään kalaa pääasiassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Perheen vanhemmat Börje ja nyt jo edesmennyt Marianne Holmberg ovat toimineet ammattikalastajina.

Kahvila sai Vuoden kemiönsaarelainen yrittäjä -palkinnon vuonna 2020.

Cafe Four C tarjosi kylillä liikkujien käyttöön potkukelkkoja ota-ja-palauta-systeemillä. Potkukelkkojen parkkipaikka oli kahvilan takana.

Värikkäitä menopelejä lainattavaksi lumiseen aikaan. Maaliskuun alussa näille ei ollut enää käyttöä.

Hiiliuunit osana museota

Taalintehtaan rannassa on jäljellä 11 hiiliuunia.

Taalintehtaalla historia tulee vastaan melkein joka askeleella. Rannan hiiliuunit kertovat ajasta, jolloin niissä poltettiin puuhiiltä takkirautaa varten. Kylän teollisuushistoria ulottuu 1600-luvulle; ensimmäinen masuuni rakennettiin vuonna 1686.

Hiiliuuneja oli enimmillään 26, nyt niitä on jäljellä kaikkiaan 11 ja ne muodostavat ainutlaatuisen alueen, sillä tällaista määrää ei ole säilynyt missään muualla Euroopassa.

Hiiliuunien seinien slagi- eli kuonatiilissä välkähtelevät monet sinisen, violetin, vihreän ja ruskean sävyt. Tiilien materialina on raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvä kuona-aine. Raudantekoajan rakennukset toimivat nykyisin osana Taalintehtaan Ruukinmuseota. Sinne pääsee varsinaisesti tutustumaan vasta kesällä.

Slagitiilestä on rakennettu myös talojen kivijalkoja, asuinrakennuksia ja myös kirkko on tehty tästä materiaalista.

Slagitiilet ovat värikkäitä.

Arkkitehti Karl Andströmin piirtämä Taalintehtaan kirkko rakennettiin vuosina 1921-22 alunperin metodisti-episkopaaliseurakunnalle. Rakennusmateriaalina on Taalintehtaan masuuneista saatua kuonakiveä. Vuonna 1934 kirkko vihittiin evankelis-luterilaiseksi.

Ruukinpuiston Musta leski

Ruukinpuisto odotteli vielä vihreää kukoistustaan. Suihkulähde oli peitetty. Opaskartta kertoi mielenkiintoista tarinaa ruukinkartanoiden menneisyydestä. Jos olisin kiinnostunut kummituksista, voisi tulla öiseen aikaan ihmettelemään, ilmestyykö paikalle ihka oikea aave.

Aikoinaan koko Taalintehtaan omistaneen Petersenin suvun kolmannen polven edustajan Wolter af Petersén nuoremman Charlotte-rouva eli Svarta Damen kummittelee kuulemma paikkakunnalla edelleen.

Onnettoman elämänsä lopuksi Charlotte af Petersén eli eristyksissä Corps de logis -nimisessä talossa, joka oli ruukin ensimmäinen päärakennus vuodelta 1762. Se on tyypillinen herraskartanoarkkitehtuurin edustaja.

Charlotte af Petersénillä oli kolme lasta, joista molemmat pojat kuolivat jo lapsina, tytär aikuistui. Ankeaan henkilöhistoriaan liittyy myös isän mestaaminen Ruotsin kuningas Kustaa III:n käskystä ja leskeksi jääminen vuonna 1841.

Musta leski sai lempinimensä siitä, että hän pukeutui surupukuun sekä maalautti ja verhoilutti kodissaan kaiken mustaksi. Hän kuoli vuonna 1850. Mutta tarinan mukaan kummittelee Taalintehtaalla.

Keisarinnalle oma käymälä

Ruukinpuistoon liittyy myös toinen mielenkiintoinen nainen. Kuinka menetellään paikkakunnalla, jonne saapuu keisaripari vierailulle, kun pitäisi varautua myös korkea-arvoisten vieraiden ns. luonnollisiin tarpeisiin? No, rakennetaan sitä varten oma käymälä.

Keisarinnan puuceeksi nimetty pieni rakennus löytyy Ruukinpuistosta. Tarinan mukaan se on rakennettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n puolisolle Maria Feodorovnalle / Maria Fjodorovnalle. Keisaripari vieraili Taalintehtaalla vuonna 1885.

Mukavuuslaitos hallitsijoille. Keisarinnan uusrenesanssityyliin rakennetussa puuceessä on myös miesten puoli.

Honolulusta Siperiaan

Taalintehdas tuntuu olevan mielikuvituksekkaiden ja huumorintajuisten ihmisten paikkakunta. Siellä monet paikat ja talotkin ovat saaneet kuvaavia nimiä.

Siperian talot sijaitsevat rannalla ja hatarat talot olivat kylmiä merituulen puhaltaessa – siitä nimi. Kartalla Siperiasta itään sijaitsee Jokohama ja siksi itäpuolen talot sijaitsevat sen nimisessä paikassa. Honolulunkujakin löytyy ja siellä samannimisten asuintalojen ryhmä.

Taalintehtaan talojen nimistä löytyvät myös Ikuisuus, Nälkäkuolema, Piikojen rauha, Rotanloukku, Akan kaipuu, Lapseton, Linna ja Koirankoppi.

Dalsbruks byalag – Taalintehtaan kyläyhdistys rf. on julkaissut kirjan Honolulusta Siperiaan – valokuvia Taalintehtaalta -kirjan. Sen tekijöinä ovat Leif Lindgren, Hans Ginlund, Maria Manelius ja Juha Ruusuvuori. Kirjan lopusta löytyy kuvia ja tekstejä noin 120 talosta.

Tunnustusta kylälle ja vierasvenesatamalle

Varsinais-Suomen Kylät ry valitsi Taalintehtaan Varsinais-Suomen kyläksi vuonna 2016. Seuraavana vuonna se pääsi kisaamaan valtakunnallisessa kyläkilpailussa ja sai kunniamaininnan Vuoden kylänä 2017.

Tunnustusta on saanut myös Taalintehtaan vierasvenesatama, joka nimettiin vuonna 2004 Vuoden vierasvenesatamaksi. Ja satama on nyt kohentumassa ja uudistumassa. Majakkalaiturille on tulossa ravintola ja kauppa. Maaliskuussa tästä ei ollut vielä merkkejä, mutta ehkä on rakennetaan ripeästi palvelemaan kesäkauden vierailijoita.

Satamaan on myös asennettu kaksi uutta, käveltävillä puomeilla varustettua laituria ja sitä suojaa uusi 120 metrinen aallonvaimenninlaituri, johon sijoittuvat myös päiväpaikat ja uusi imutyhjennysasema. Näihin uudistuksiin on saatu rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020. DB Marina palvelee veneilijöitä.

Jos ei ole omaa paattia, pääsee vierasvenesatamasta muualle saaristoon, muun muassa Högsåraan, Hiittisiin, Rosalaan ja Vänöhön, yhteysaluksilla. Kesällä järjestetään maksullisia risteilyjä.

Yhteysaluksen lastausta Taalintehtaan vierasvenesatamassa.

Taalintehtaan meriliikenteen kalustoon kuuluva Gustland on jäissä kulkeva teräsalus. Se on valmistunut alunperin vuonna 1950 ja on toiminut aiemmin Ruotsissa luotsikutterina.

Miten käy kesän tapahtumien?

Taalintehtaalla järjestetään kesätapahtumia. Baltic Jazzin aika on 9.–11.7.2021. Sen ohjelmasta kerrotaan: ”Baltic Jazz 2021 tarjoaa kieltolain ajan tunnelmaa ja luvassa on mm. musiikkia salakapakoiden kukoistuskaudelta, tanssiesityksiä ja mykkäelokuvia live-säestyksellä. Kotimaisten muusikoiden lisäksi festivaalilla esiintyy myös kansainvälisiä artisteja Ranskasta, Virosta ja Ruotsista. Lapsiperheille järjestetään suosittu ohjelmakokonaisuus Baltic Jazz Kids.”

Lippuja tapahtumaan on jo nyt myynnissä rajoitetusti.

Monitaidetapahtuma Norpas-festivaali järjestetään kuukautta myöhemmin 4.–8.8.2021. Festivaali tarjoaa taiteellisesti korkeatasoista ei-kaupallista kulttuuria sekä järjestää taidetyöpajoja. Lue lisää tapahtumasta postauksestani Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.

September Open järjestetään 11.9.2021, jonka mainitaan olevan syksyn kohokohta Kemiönsaarella. Päivään sisältyvät niin Keskiaikaiset saaristolaismarkkinat, September Expo, Sadonkorjuumarkkinat ja September Open Kids.

Näiden kuten kaikkien muidenkin tapahtumien osalta kannattaa tietysti seurata tilannetta, joka voi muuttua koronatilanteen vaatimusten mukaisesti.

Aion ottaa Taalintehtaan kesäretkikohteeksi joko jonain sopivan aurinkoisena päivänä tai viikonloppuna tai sitten vaikka Norpas-festivaalin aikaan. Jos siis tämä on mahdollista. Turusta pääsee hyvin Taalintehtaalle bussillakin, vaihto Kemiössä.

Norpas-festivaali menossa masuunin alueellä. Kuva: Norpas ry/ Oskari Härmälä.

Lue myös postaus Residenssielämää Taalintehtaalla.

Jaa

Geokätköilyä ja urkukonsertteja Pyhän Marian kirkossa

Houtskärin Pyhän Marian kirkko on ollut jo yli 300 vuoden ajan osa paikkakuntalaisten elämää. Sitä se on yhä vieläkin.

Houtskärissä on kirkko keskellä kylää tai ainakin siltä se tuntui minusta, Luovien ladyjen lomaviikon viettäjästä. Majoituspaikkani oli Saaristokoulussa ja kun oli asiaa vierasvenesatamaan tai kauppaan, kuljin aina kirkkomaan halki. Pyhän Marian kirkossakin vierailin useamman kerran.

Puukirkko 1700-luvulta

Sankta Maria kyrka on Pyhän Andreaksen kulttuuripolun lähtöpiste. Polun varrella on kirkon ja seurakuntatalon lisäksi muun muassa höyrylaivalaituri, lapsenmurhasta syytetyn maanviljelijän tyttären Wallborg Hansdotterin mestauspaikka vuodelta 1778, juhannussalko ja tuulimylly.

Houtskärin Näsbyn kirkonkylässä, Hålax-lahden rannalla, osoitteessa Pyhän Andreaksen tie 18, sijaitseva kirkko on vihitty Neitsyt Marialle, joten se on nimeltään Sankta Maria kyrka ja suomeksi Pyhän Marian kirkko.

Pyhän Marian kirkko on tiettävästi kolmas samalla paikalla sijainnut kirkko. Houtskäristä löytyy maininta jo vuodelta 1554 Korppoon kappeliseurakuntana. Pohjanmaalainen Erik Nilsson johti nykyisen kirkon rakentamista vuosina 1703–1704. Kirkossa on istumapaikkoja 450 kuulijalle.

Sankta Maria kyrka on tasavartinen ristikirkko ja rakennettu puusta kattoa myöten; kirkolla on aumattu paanukatto. Sen ristikeskuksesta nousee viiritanko.

Houtskärin kirkko on väriltään punamullansävyinen. Kirkko sai uuden maalipinnan juuri vierailuviikollamme heinäkuun alussa; silloin sitä viimeisteltiin. Suojuksia ja telineitä oli esillä vielä alkuviikosta, mutta sen jälkeen ne siivottiin pois. Käytössä näkyy olleen paraislaisen Virtasen Maalitehdas Oy:n 4 Öljyn Maali.

Kirkon alttaritaulu kuvaa Kristusta Getsemanessa ja sen on maalannut taidemaalari Viktor Westerholm vuonna 1887. Oivaltavana yksityiskohtana alttaritaulussa on Houtskärin pitäjänkukka Adam och Eve (Dactylorhiza sambucina), joka on suomeksi seljakämmekkä. En olisi osannut sitä tunnistaa, mutta seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund mainitsi asian.

Viktor Westerholmin Getsemanessa kasvaa seljäkämmekkää.

Tamminen saarnastuoli saattaa olla peräisin aiemmasta kirkosta ja sen on tehnyt Göran-niminen puuseppä 1600-luvun puolivälissä. Samainen puuseppä on rakentanut myös Korppoon kirkon saarnastuolin.

Kirkoissa kuvataan elämän lyhyyttä ja katoavaisuutta tiimalasin avulla. Sellainen löytyy myös Houtskärin kirkosta saarnastuolin läheltä. Sen tehtävänä oli mitata saarnan kestoa. Kun kaikki hiekka valui lasin alaosaan, se oli merkki tunnin saarna-ajan täyttymisestä.

Saarnastuoli on peräisin 1600-luuvn puolivälistä Houtskärin edellisestä kirkosta.

 

Tiimalasi muistuttaa elämän lyhyydestä ja katoavaisuudesta, mutta havainnollistaa myös saarnan pituutta.

Kirkkomaalla sijaitsee kellotapuli sekä hautauskappeli. Kirkon läheisyydessä on myös vuonna 1874 rakennettu Pyhän Andreaksen pappila monine rakennuksineen uimakopista ja venevajasta maanvuokraajaan asuntoon ja navettaan. Pappila toimii Houtskärin kappeliseurakunnan toimistona ja aiemmin myös papin perheen asuntona. Nykyisin tilaa käytetään seurakunnan tilaisuuksiin.

Vasemmalla näkyvä rakennus on Pyhän Andreaksen pappila, pienempi rakennus on maanvuokraajan asunto. Kuva on otettu kirkolta päin. Museovirasto on määritellyt Houtskärin kirkkoympäristön valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kirkko on myös geokätköilijöiden kohde

Houtskärin kirkon liepeillä käyvät myös geokätköilijät, sillä sinne on merkitty yksi kätkö. Olin kahden harrastajan seurassa, kun he etsivät piiloa.

Geokätköä ei ollut ihan helppo löytää. Toisen etsijän käteen jäi hiukan tuoretta maalia ja käsi näytti pahasti kylmäverisen murhaajan kädeltä. No, kätkö kirjattiin ja se piilotettiin takaisin löytöpaikkaan.

Ei niin paha tilanne, miltä näyttää. Geokätköilijän piti vain tutkia kivijalan piiloja ja tuoretta maalia tarttui etsijän käteen.

Löytyihän se!

Urkuhetkiä Brayan Jääskeläisen seurassa

Houtskärin kirkon tanskalaisvalmisteiset urut hankittiin vuonna 1954 Marcussen & Sønilta. Aiemmat urut oli rakentanut Jens Alexander Zachariassen vuonna 1895, alkujaan tanskalaisia hänkin. Ne myytiin Korppoon Norrskatan kirkkoon, jossa ne ovat käytössä edelleen.

Luovien ladyjen lomaviikon kulttuuriannin kohokohdaksi muodostui urkuhetki. Kesähoutskärilainen, 16-vuotias Brayan Jääskeläinen, järjesti Pyhän Marian kirkossa neljä urkuhetkeä erilaisin ohjelmistoin.

Brayan Jääskeläinen soitti ensin pianoa, mutta aloitti jo 8-vuotiaana urkujensoiton opiskelun ensin itse ja myöhemmin musiikkiopistossa.

Me kuulimme torstaina 2.7.2020 muun muassa Johann Sebastian Bachin Preludin g-mollissa, Giovanni Battista Martinin Toccatan G-duurin, Jean Gaignetin Ave Maria di Lourdesin, Marko Hakanpään Trumpettisävelmän sekä kaksi häämarssia, joista toinen on Ilkka Talasrannan Häämarssi ja toinen Erkki Melartinin satunäytelmään Prinsessa Ruusunen säveltämä Juhlamarssi. Lisäksi ohjelmistossa oli urkurin oma sävellys Improvisaatio.

Brayan Jääskeläisellä on oma YouTube-kanava, josta löytyy muutamia konserttitaltiointeja. Hän kuvailee itseään näin:
– Olen 16-vuotias urkujensoiton opiskelija Mäntsälästä. Suoritan tällä hetkellä ammatillista perustutkintoa Helsingin Konservatoriossa. Aloitin urkujen soiton opiskelun 7-vuotiaana opiskelemalla sitä itse. Nyt olen käynyt 3 vuotta tunneilla. Pianoa olen opiskellut 12 vuotta. Olen kuulemma sanonut noin 3-vuotiaana, että minusta tulee urkuri. Edelleenkin tähtään siihen. Nauttikaa musiikista!

Niin me teimmekin. Osa ladyistä kävi kuuntelemassa myös perjantaisen urkuhetken.

Jotenkin on hämmästyttävää tavata ihminen, joka on jo hyvin nuorena löytänyt kiinnostuksenkohteensa ja elämäntehtävänsä. En ole ollenkaan musiikin asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, ettei urkujen soitto ole ihan simppeli juttu.

Olen ollut kerran katselemassa tšekkiläisen urkurin työskentelyä St Wenceslas -katedraalissa Olomoucissa ja siinä kyllä tarvittiin käsien ja jalkojen yhteispeliä ja koordinaatiota. Urkuri vaihtoi jalkaansa nahkaiset soittokengät ennen aloittamista.

St Wenceslas -katedraalin urut Olomoucissa.

Antti Virtalaine kuvaa opinnäytetyössään Pianotuolilta urkupenkille hauskasti soittamisen vaatimuksia: ”Urkurin tulee valmistautua siihen, että joutuu soittamaan kaikilla raajoillaan, käsillään ja jaloillaan, toisistaan riippumattomia kuvioita. Vaikeutta soittajalle lisää se, että toisinaan kädet ja jalat voivat mennä ristiin. Tämä kuulostaa hyvältä ehkä teologisessa mielessä, mutta soittajan aivoja ja koordinaatiokykyä se kuormittaa välillä paljonkin. Pelkästään jo se liike, missä esimerkiksi jalat menevät ylöspäin jalkiolla ja kädet alaspäin koskettimistolla, tuottaa pianistin aivoille lisäkuormitusta.”

Koskettimien ja jalkioiden lisäksi on hallittava äänikerrat, jotka mahdollistavat uruista saatavan äänen. Niitä hallitaan urkupöydästä ulospäin työntyvillä rekisteritapeilla tai -kytkimillä.

Uskon kyllä, että Brayan Jääskeläisestä tulee urkuri, ehkä peräti urkutaiteilija ja säveltäjä. Laittakaa siis nimi muistiin.

Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund näytti sakastissa olevan ja kirkon aiempiin urkuihin liittyvän kyltin, jonka mukaan kolehti annetaan urkujenpolkijalle, joka avusti urkuria.

Pyhän Marian kappeli keskusteluihin

 Yksi kirkon ristisakaroista on otettu uuteen käyttöön. Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund esitteli sisustamansa pienen, tunnelmallisen tilan, jossa on Neitsyt Marian kipsireliefi, pieni alttaripöytä risteineen, pitsiliinoineen ja kynttilöineen, valoineen sekä kaislamaljakoineen. Seinät ja penkit on maalattu siniseksi.

Tila on intiimimpi kuin kirkkosali ja sitä voidaan käyttää vaikka papin ja seurakuntalaisen sielunhoidollisiin keskusteluihin.

Pienessä tunnelmallisesti valaistussa tilassa lienee helppo keskustella luottamuksellisesti.

Kirkkomaalla on tällainen muistomerkki teksteineen: Se, mitä muistamme, on kaikki se, mitä emme ole unohtaneet.

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa joulukuussa 2019

Joulupukki perheineen on tavattavissa Joulupukin pajalla Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla. Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/Arvo Malmi.

Suomen Turussa, joulukaupungissa, on paljon upeita näyttelyitä ja tapahtumia vuoden pimeimpään aikaan. Osalla on takanaan satojen vuosien perinteet, mutta mukana on paljon uuttakin. Tässä listauksessa on mukana muutamia kivoja juttuja myös lapsille.

Babe – urhea possu

Babe – urhea possu on musiikilla vauhditettu fantasiakomedia koko perheelle Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämöllä. Teatterin mukaan ”nokkela ja aseistariisuva kasvutarina kertoo rohkeudesta, sisusta ja siitä, miten possustakin voi tulla paimenkoira, kun vain uskoo itseensä. Farmi-idylli herätetään henkiin näyttelijöiden ja nukketeatterin ammattilaisten harvinaislaatuisen laajana yhteistyönä.”

Urhea Babe heiluttaa saparoaan Heini Maarasen rakentamana nukkena. Rooleissa nähdään Turun Kaupunginteatterin näyttelijöitä ja nukketeatterin ammattilaisia, joita ohjaa Timo Väntsi. Koko esityksen ohjaajana on Milko Lehto.

Marraskuun puolivälissä alkaneita esityksiä on 14.5.2020 saakka.

Kuvassa edustalla vasemmalta: Paimenkoira Fly (Minna Hämäläinen), herra Hogget (Stefan Karlsson) ja rouva Hogget (Riitta Salminen). © Turun Kaupunginteatteri/Otto-Ville Väätäinen.

Eläinten joulu -näyttely

Biologisen museon talvisessa Eläinten joulu -näyttelyssä kerrotaan sadunomaisesti, mitä eläimet tekevät luonnossa ja pihapiirissä pimeinä keskitalven päivinä.

Näyttely on avoinna 1.12.2019–12.1.2020 ja sitä pääsee katsomaan maksamalla museon sisäänpääsymaksun.

Katettuja joulupöytiä

Katetut joulupöydät -näyttely kertoo 1700- ja 1800 -luvun vaihteen joulun vietosta säätyläisperheessä tohtori Pippingin aikana Qwenselin talossa. Jouluherkkuja on katettuina salissa ja kamareissa 1.12.2019–13.1.2020.

Turun linnan joulupöytiin voi tutustua näyttelyssä ajalla 30.11.2019–5.1.2020. Tyylihuoneiden saleissa on jouluherkkuja 1600–1800-lukujen tapaan. Uutuuksina ovat muun muassa piparkakkumestarin luomukset ja munkit.

Turun museoissa on runsaasti ohjelmaa joulukuussa ja niissä voi osallistua myös erilaisiin opastuksiin ja kursseille.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat

Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/ Erman Mete.

Vielä ehtii Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille sunnuntaina 8.12.2019 ja lauantaina ja sunnuntaina 14.–15.12.2019 klo 11–17. Markkinoilla on nähtävää ja tehtävää koko perheellae. Joululahjatoivelistan voi antaa suoraan Joulupukille, joka on perheineen tavattavissa Joulupukin pajalla.

Tarjolla on muun muassa käsityöläisten persoonallisia myyntituotteita ja jouluisia herkkuja.

Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/Eeva-Maija-Haukka.

Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/Eeva-Maija-Haukka.

Musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset virittävät tunnelmaa. Joulumarkkinanäytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Emmi Louhivuori. Näytelmässä eletään armon vuotta 1905. Suomen suurruhtinaskunnassa joulun odotusta värittävät monet ihmetyksen aiheet, kuten loka-marraskuussa koko kaupungin viikoksi seisauttanut suurlakko. Harrastajanäyttelijöiden tulkitsemat piennäytelmäkohtaukset esitetään klo 12, 13 ja 14.

Joulumarkkinat järjestää voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys Turun Suurtorin keskiaika ry. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Lumikuningatar Åbo Svenska Teaterissa

Lumikuningatar oli esillä jo Turun Taiteiden yössä elokuussa 2019.

Aurinkobaletin ja Åbo Svenska Teaterin suursuosion saanut koko perheen monikielinen yhteisteos Snödrottningen – Lumikuningatar esitetään jälleen ÅST:n Päänäyttämöllä joulukuussa 2019. Esityksiä on ajalla 10.-31.12.2019.

Hans Christian Andersenin klassikkosatuun perustuva Lumikuningatar on kasvukertomus ja sisäinen matka, jossa lapsuuden ystävyys kehittyy nuorten väliseksi rakkaudeksi. Jukka Aaltosen ohjaamassa talviseikkailussa kohdataan monia houkutuksia ja kummallisia olentoja: prinssin ja prinsessan lisäksi puhuvia variksia, ryöväreitä, poroja sekä shamaani.

Esityskieliä näyttämöllä on neljä: ruotsi, suomi, saame sekä tanssin kieli. Teos sopii niin ruotsin- kuin suomenkielisille ja esitys tekstitetään molemmilla kielillä.

Lumikuningattarena esiintyy Päivi Kujansuu. Kuva: © Åbo Svenska Teater/Pette Rissanen.

Ekumeeninen joulu

Kirkkokuntien ekumeeninen yhteisvetoomus maailman rauhan puolesta esitetään tilaisuudessa, joka alkaa Turun tuomiokirkossa keskiviikkona 11.12. 2019 klo 18. Ekumeenisen joulun teemana on Jottei kukaan jää yksin. Ajatukset suunnataan erityisesti vanhusten yksinäisyyteen.

Kirkkokuntien ekumeenisen rauhanvetoomuksen esittävät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo, Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitaja, isä Marco Pasinato sekä Suomen vapaakristillisen neuvoston puheenjohtaja pastori Jori Brander, Suomen Metodistikirkko.

Musiikista vastaavat Turun filharmoninen orkesteri johtajanaan Pertti Pekkanen, Chorus Cathedralis Aboensis johtajanaan Märt Krell, urkuri Markku Hietaharju ja kanttori Jukka Pietilä.

YLE koostaa tilaisuudesta taltioinnin. Kuvausjärjestelyjen takia yleisöä pyydetään saapumaan kirkkoon viimeistään klo 17.40. Taltiointi esitetään TV1:ssä jouluaattona noin tuntia ennen joulurauhan julistusta.

Lucian päivä

Turun Lucia-neito siunataan ja kruunun kynttilät sytytetään tunnelmallisessa hartaudessa Turun tuomiokirkossa 13.12. klo 17.30. Ruotsinkielinen tilaisuus kestää noin 30 minuuttia. Tilaisuudessa esiintyy Lucia-kulkueen lisäksi lapsikuoro.

Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä kirkko täyttyy usein jo hyvissä ajoin. Lucia-neidon kulkueineen voi nähdä myös Kauppakeskus Hansassa 13.12. klo 19.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Lucia-neito kulkueineen laulaa sunnuntaina 15.12. klo 16 Brinkkalan parvekkeelta.

Tonttujuoksu

Viime vuonna supersuosion saavuttanut Tonttujuoksu juostaan Turun keskustassa jälleen lauantaina 14.12. Tapahtuman 10 euron suuruiset osallistumismaksut lahjoitetaan lyhentämättömänä tänä vuonna Turun Seudun Vanhustuki ry:lle.

Tapahtuman virallisina kummeina toimivat tänäkin vuonna Viestintäliigan ihmisosakkaista Selviytyjissäkin kilpaileva Juhani, Osku ja Petteri sekä koiraosakkaista esikoiskirjansa vastikään julkaissut Seppo.

Noin kolmen kilometrin pituisen matkan voi taittaa juosten, hölkäten, kävellen tai vaikka tanssien. Ilmoittaudu mukaan perheesi, yrityksesi tai kaveriporukkasi kanssa. Katso tarkempi ohjelma ja ilmoittautumisohjeet täältä.

Joulurauhan julistus

Joulurauha julistetaan jouluaattona 24.12.2019 klo 12 Vanhalla Suurtorilla perinteisin menoin.

Joulurauhan julistus johdattaa joulun viettoon ja julistaa joulun alkaneeksi. Julistus on luettu Turussa aina 1300-luvulta asti lähes katkeamattomana perinteenä eli yli 700 vuoden ajan.

Turun kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen lukee joulurauhan julistuksen suomeksi ja ruotsiksi.

Turun joulurauhan julistus on radioitu vuodesta 1935 lähtien ja televisioitu vuodesta 1983 alkaen kotimaahan. Nykyisin julistusta voi seurata verkossa suorana lähetyksenä ympäri maailmaa.

Turun muita joulutapahtumia voi tutkia tapahtumakalenterista ja muuta matkailutietoa Visit Turun sivuilta.

 

Jaa

Marian kappeli rauhoittaa Levin turistin

Jos kaipaat pientä hiljentymishetkeä keskellä Levin vilkasta turistielämää, tutustu Marian kappeliin.

Marian kappeli sijaitsee Levitunturin juurella keskellä matkailukeskusta vastapäätä Levi Shop Zero Pointia. Osoite on Mariankuja 2, 99130 Sirkka.

Nyt kun tiedät paikan, osaat kiinnittää siihen huomiota. Minulle kävi ensimmäisellä kerralla niin, etten nähnyt koko kirkkoa, vaikka se erottuu ihan selvästi. Katseeni taisi olla jossain muualla.

Lattia on rakennettu keraamisista laatoista.

 

Lapin ja Marian värejä

Nimi kappelille löytyi kilpailun avulla. Marian kappeli -nimen taustalla on  kaksi ajatusta: se kertoo Jeesuksen äidistä, Mariasta ja toisaalta 1800-luvulla eläneestä köyhästä lapintytöstä, Mariasta eli Milla Clementsdotterista. Tämä Lapin Maria oli Lars Leevi Laestadiuksen rippiäitinä.

Vuonna 1998 valmistuneen Marian kappelin on suunnitellut arkkitehti Hannele Arantola. Hän on  yhdistänyt nykyaikaisen rakentamisen, vanhan harmaakivikirkoissa käytetyn tynnyriholvirakenteen sekä Lapin kodan, joka näkyy erityisesti kappelin ulkoasussa.

Väreinä toistuvat arktinen sini, lumi  ja jää. Sininen ja valkoinen ovat myös Marian värit.

Suosittu vihkikirkko

Arantolan pyrkimyksenä oli pyhyyden tunnelman luominen. Hän on siinä onnistunut, sillä kappeli on myös suosittu vihkikirkko. Häitä tullaan sinne viettämään aina etelästä ja ulkomailta asti. Maaliskuisena viikonloppuna siellä vietettiin erään turkulaisen pariskunnan häitä.

Kappelin vihkiryijy on paikan mukainen: se on tehty poron vasojen koipinahoista, reunat ovat sini-valkoista lapinraanua. Vihkiryijyn on valmistanut muoniolainen  Alli Ohenoja.

Raanu ei ollut nähtävillä kappelin puolella, mutta pääsin näkemään sen sakastissa.

Kappelin varaukset ja tiedot tilan vuokrasta saa Kittilän seurakunnan virastosta.

Viisiosainen alttaritaulu

 

Alttaritaulut on maalannut puupohjalle ikonien tapaan pietarilainen taiteilija Andrei Gennadiev. Jokaisessa taulussa on jokin vanha kristillinen symboli: Kristus-monogrammi, Marian ruusu, siunauksen malja, Pyhän Hengen kyyhkynen ja kala.

Taulujen reunoissa on latinankielistä tekstiä. Se on Marian kiitosvirsi Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta.

Kirkkotekstiilit on suunnitellut professori Päikki Priha. Lähtökohtia ovat Lapin luonto ja lappilaisten omat tekstiilit. Liinat ovat silkkiä ja messukasukka ja stolat villaa.

Kappelissa on istumapaikkoja 172. Saarnista valmistetut tuolit on suunnitellut Jouni Repo.

Kirkonkellot pyhien mukaan

Kellotapulissa on kolme kelloa. Ne on nimetty kirkkovuoden suurten pyhien mukaan: joulukello, pääsiäiskello ja helluntaikello. Suurin eli helluntaikello soittaa aikamerkkiä tasatunnein joka päivä klo 9‒19. Pienin eli joulukello lyö puolelta kerran.

Kello 20 kaikki kellot soittavat kappelin iltasoiton. Lauantaina soivat ehtookellot klo 18. Lisäksi kelloja soitetaan kappelin tapahtumien yhteydessä.

Keskiviikkoisin kappelissa järjestetään viikkomessu klo 20 ja myös runsaasti muutakin ohjelmaa; Levin vierailuni aikaan osui ainakin Tomi Metsäkedon konsertti. Ja onpa siellä Elvikin esiintynyt ‒ joskin kyseessä taisi olla jonkinlainen inkarnaatio.

Kappeli on avoinna joka päivä klo 11‒15. Paikalla on vapaaehtoinen, joka myös tarvittaessa esittelee kappelia. Käydessäni siellä oli ystäväni Marja, jolle kevättalvinen päivystysviikko on jo perinne.