Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Maarianhamina – Mariehamn

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde

Hildan puutalot lehmusten kaupungissa

Södra gatan 15 parveke (2)

Maarianhaminan monet puuhuvilat kiinnittävät huomiota. Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda Hongell syntyi Maarianhaminassa vuonna 1867 Sjöblomien perheeseen. Hildan isä Johan Sjöblom teki rakennuspiirustuksia kasvavan kaupungin asukkaille. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli luotsivanhin.

Hilda sai jo pienestä tytöstä auttaa isää näissä puuhissa, koska hän oli lahjakas piirtäjä. Hilda oli saanut opetusta vain kansakoulun verran, kun hänen kotikaupungissaan ei tuolloin ollut tytöille tarkoitettuja kouluja.

Isä-Sjöblom kuoli vuonna 1888, minkä jälkeen Hilda jatkoi hänen työtään ja loi uransa rakennusmestarina. Ensimmäisen itsenäisen rakennuspiirustuksen hän teki vuonna 1889 ja ehti suunnitella 18 rakennusta ennen alan ammattikoulutusta.

Ensimmäinen nainen rakennusmestarina

Hilda oli uranuurtaja, ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen Helsingin teollisuuskoulusta ja alan ainut nainen 1890-luvulla. Hän valmistui vuonna 1894.

Hilda avioitui opiskelutoverinsa Sanfrid Hongellin kanssa vuonna 1887. Hilda jatkoi työtään perheen kasvettua yhdellä lapsella, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen hän lopetti uransa vuoden 1912 paikkeilla.

Hilda Hongell piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta myös muutamia julkisiakin rakennuksia. Näiden joukossa on pankkirakennus Torggatanin varrella vuodelta 1896. Rakennus oli selkeälinjainen, uusklassinen kaupunkirakennus, joka on sittemmin purettu. Toinen tärkeä tilaustyö oli Storagatanin rukoushuone, nykyinen lähetyskirkon talo.

Hilda Hongell noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Södragatanilla paljon Hongellin piirtämiä taloja

Södra gatan 16 A

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 16 A.

Södragatanilta löytyvät muun muassa Hongellin suunnittelemat talot numeroissa 21 ja 16. Talojen julkisivut ovat peilikuvia toisistaan sillä poikkeuksella, että ensin mainitussa ei ole parveketta. Södragatan 21 -talon Hilda Hongell suunnitteli vuonna 1897.

Vuosisadan vaihteen talojen omistajat olivat molemmat postinjakajia, postiljoonit Eriksson ja Sjöblom, jotka tapasivat kalastaa yhdessä – muttei koskaan sunnuntaisin.

Vuosina 1947–69 Södragatan 21:ssa asui runoilija ja lyseonlehtori Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Osoitteessa Södragatan 5 sijaitsevan talon Hilda Hongell piirsi vuonna 1897 kirvesmies Matts Janssonille. Sittemmin talossa ovat asuneet Venäjän punaisen armeijan kenraalina toiminut Eyolf Mattsson ja kirjailija Aili Nordgren.

Samalta vuodelta 1897 on peräisin talo Södragatan 9:ssä. Talon ensimmäinen omistaja oli Emil Karlsson, joka myöhemmin otti käyttöön sukunimen Wennström. Häntä kutsuttiin kaupunginpalvelijaksi. Aikaisemmin tontilla on ollut myös ulkorakennuksia, muun muassa navetta, jossa oli tilaa kolmelle lehmälle. Ne kuuluivat vielä 1940-luvulla pihapiirin asukkaisiin.

Södra gatan 5.

Södra gatan 5.

Hongell ja Sonck Maarianhaminan rakennussuunnittelijoina

Arkkitehti Lars Sonck on toinen Maarianhaminan kaupunkikuvaan voimakkaasti vaikuttanut suunnittelija. Hän on tunnetumpi manner-Suomen kaupunkeihin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle piirtämistään kohteista kuin Ahvenanmaalle sijoittuvista rakennuksista. Turussa muun muassa Mikaelin kirkko on lähtöisin hänen kynästään. Myös Maarianhaminaan hän suunnitteli St. Göranin kirkon, joka valmistui vuonna 1927. Hänen suunnittelemiaan ovat myös Maarianhaminan kaupungintalo ja merenkulkuoppilaitos.

Nykyisin Maarianhaminassa on jäljellä noin 50 Hongellin tai Sonckin suunnittelemaa rakennusta. Niistä suurin osa sijaitsee eteläisessä kaupunginosassa. Kävelyreittinsä voi teemoittaa arkkitehtuurikierrokseksi ihastellen näiden kahden suunnittelijan työn tuloksia.  Lisätietoja saa suomenkielisestä esitteestä Lars Sonck ja Hilda Hongell – Vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta.

Postimerkistä väitöskirjaan

Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea.

Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea.

Vuonna 2000 kaksi Hongellin piirtämää taloa pääsi Ahvenanmaan postimerkkeihin Folke Wickström piirtäminä.

Vuonna 2011 Åbo Akademissa tarkatettiin Mia Åkerfeltin (o.s. Förnäs) taidehistorian väitöskirja otsikolla För fremlingarnes trefnad. Byggmästaren Hilda Hongell och iscensättningen av badorten Mariehamn på 1890-talet.

Väitöstutkimuksen mukaan Hongellin toimijuuden mahdollisti hänen ammattimaisuutensa ja ymmärrys siitä, mitä myöhäisen 1800-luvun kylpyläperinteen tuli tarjota. Maarianhamina kasvoi nopeassa tahdissa 1800-luvun lopussa. Kaupungista haluttiin tehdä muodikas kylpyläkaupunki. Kylpylä vihittiin käyttöön vuonna 1889 ja se sai asiakkaita niin idästä kuin lännestä. Maarianhaminan nopea taloudellinen ja yhteiskunnallinen kasvu, Hongellin perhetausta ja koulutus edesauttoivat hänen uraansa.

Hilda Hongell on saanut oman kujansa, joka lähtee Neptunigatanilta. Se on pieni ja vaatimaton. Jotenkin olisi suonut, että Maarianhaminan kaupunkikuvaan niin suuresti vaikuttanut nainen olisi saanut muistokseen komeamman kadun.

Tämä komea puutalo sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 48.

Tämä komea puutalo sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 48.

 

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde

Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo

"Olemme meren kansaa, tiemme on meri."

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.”

Ahvenanmaa, noin 6 500 saaresta muodostuva itsehallintoalue Suomen ja Ruotsin välissä, on omaleimainen sekoitus eri kulttuureista. Se on tutustumisen arvoinen kohde, joka tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa eri-ikäisille vierailijoille. Pelkästään Maarianhaminasta löytyy paljon mielenkiintoista monen päivän ajaksi.

Saisiko olla kulttuuria, historiaa, urheilua ja ulkoilua, makuelämyksiä vai joutilasta kuljeskelua lehmusten reunustamilla kaduilla kauniita puutaloja ihaillen?

Kävelyretkiä kaupungilla

 Ahvenanmaan ainut kaupunki, Maarianhamina, tarjoaa miellyttävän ympäristön kaupungilla kuljeskeluun, flaneeraamiseen. Sitä harrastivat jo 1800-luvun loppupuolella kaupunkia asuttaneet herrasmiehet, joilla oli aamuvarhaisella tapana kuljeskella kaupungin kaduilla keskustellen ja filosofoiden. Seuruetta kutsuttiin nimellä Morgonkommittén.

Aamukävelijöihin kuului myös lyseonlehtori ja runoilija Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Kaupungin selkeä ruutukaava-asemakaava on peräisin vuodelta 1855 ja sen piirsi arkkitehti G.T. von Chiewitz. Leveät lehmusten reunustamat kadut jakavat kaupungin neljään osaan. Väljyys on tarkoituksenmukaista – se on suunniteltu tulipalojen varalta.

Kävelyä voi harrastaa ihan satunnaisessa järjestyksessä kadulta toiselle. Näin jää eniten tilaa yllätyksille. Matkan varrella voi löytää vaikka mielenkiintoisen divarin tai putiikin, houkuttelevan kahvilan tai kauniita puutaloja.

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 9.

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 9.

Hildan puutalot

Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta joukossa on muutamia julkisiakin rakennuksia. Hänen piirtämänsä talot ajoittuvat vuosiin 1889–1912.

Hilda noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Kylpylä Marienbad – altaita sisällä ja ulkona

Puhdistautumista, vilvoitusta ja rentoutumista etsivät niin pienemmät kuin isommatkin perheenjäsenet löytävät sitä kylpylästä, Marienbadista. Kaupungin ylläpitämä kylpylä sijaitsee Slemmernin rannalla, pienen matkan päässä keskustasta.

Kylpylässä on kahdeksan 25-metrisen kuntouintiradan lisäksi terapia-allas lämpimine 30-asteisine vesineen, rentoutumisallas suihkutuksineen ja poreineen, pore- ja ulkoaltaat, vesiliukumäki ja mahdollisuus uida myös meressä. Tavallisen saunan lisäksi on valittavissa myös höyrysauna.

Kylpylästä löytyy myös hoitola perusteellisempaan rentoutumiseen kampaamoineen, hierojineen, kosmetologeineen ja kylpylähoitoineen. Ruokaa ja juomaakin on tarjolla.

Matkalla kylpylään voi poiketa Salt-nimiseen paikallisten taidekäsityöläisten myymälään. Sieltä löytyy muun muassa vaatteita ja sisustustekstiilejä, keramiikkaa, koruja ja kynttilöitä.

Nelimastoparkki Pommern

Nelimastoparkki Pommern

Maamerkkejä merenkulusta kiinnostuneille

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.
Elämme meren kera, merestä ja merellä.
Tiedämme että meri antaa ja ottaa, eristää ja yhdistää.
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme.
Meri on tässä ja nyt.”

Teksti Maarianhaminan merimuseosta

Meri on ymmärrettävästi aina ollut ahvenanmaalaisten ympärillä ja elämää muovaavana tekijänä; ystävänä ja vihollisena. Merenkulkumuseon läheltä hiukan kaupunkiin päin löytyykin patsas, jonka graniittijalustaan on kaiverrettu lauseet Havets folk ja Vår väg är havet.

Ikiaikainen luokkaretkien kohde, museolaiva Pommern, on myös tutustumisen arvoinen paitsi nostalgisesti, myös ihan oman vaikuttavuutensa vuoksi. Tämä koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki henkii mielenkiintoista merenkulun historiaa, josta maakravutkin voivat kiinnostua.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Mneme. Sen keulakuvassa on Mnemosyne, muistin jumalatar.

Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka. Nelimastoparkki purjehti nk. vehnäreitillä Australian ja Englannin välillä.

Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa museolaivana Maarianhaminan länsisatamassa sijaitsevan Ahvenanmaan merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Aluksen informatiiviset kyltit ja esineistö kertovat vuosisadan alun monesti merimiesten monesti varsin karusta elämästä. Vai mitä tuumit kokin päivästä? Se alkaa herätyksellä klo 2.30 ja kahdenkymmenen limpun leipomisella, jatkuu aamiaisen, lounaan ja päivällisen valmistamisella ja päättyy yömuonan tarjoiluun klo 20.00. Tämän jälkeen on vapaata – ellei perämies vihellä kolme kertaa pilliinsä – joka tarkoittaa ”Kaikki miehet kannelle!”, myös kokki.

Kokin ei passannut olla liian leveä, sillä hänen oma hyttinsä oli pieni kapeine sänkyineen. Pommernin ensimmäinen kokki oli nainen, vuonna 1876 syntynyt Wilhelmina Widbom, muut kokit olivat vuosien saatossa miehiä.

Serafina Wilhelmina ”Mimmi” Widbom oli aikanaan harvinainen naispuolinen ammattilaismerimies. Hän työskenteli kokkina ja stuerttina useilla laivanvarustaja Gustaf Eriksonin aluksilla 1900-luvun alkupuolella. Hän kiersi Kap Hornin kahdeksan kertaa. Viimeisen matkansa aktiivisena merimiehenä hän teki vuonna 1943.

Ahvenanmaalla omat postimerkit

Itsehallintoalue Ahvenanmaalla on tosiaan omat postimerkit, joista ensimmäiset julkaistiin maaliskuun 1. päivänä 1984. Vuosittain ilmestyy noin 15 postimerkkiä, jotka kuvaavat Ahvenanmaan luontoa, kulttuuria, historiaa, yhteiskuntaa ja itsehallintoa. Vuoden 2015 alkupuolen aiheina ovat muun muassa purjealukset Leo ja Lemland sekä kurjenkellot.

Merenkulkija Wilhelmina Widbom on nyt ajankohtainen, sillä hän koristaa vuoden 2015 Minun Ahvenanmaani -postimerkkiä. Aiheen, ahvenanmaalaisen naisen, valitsi presidentti Tarja Halonen. Postimerkki ilmestyy toukokuun 8. päivänä.

Kohteliaisuutta på svenska – myös liikenteessä

Satunnaisen matkailijan huomio kiinnittyi muutaman päivän matkan aikana muun muassa kieleen ja liikennekulttuuriin.

Ahvenanmaan ainut virallinen kieli on ruotsi. Kirjakaupoista saa hakemalla hakea suomenkielisiä lehtiä, kirjoja ja kortteja. Museoissa tekstit ovat yleensä ruotsiksi ja englanniksi – ja mahdollisesti myös suomeksi. Turistioppaita on hyvin ja runsaasti tarjolla turistineuvonnan lisäksi kaupoissa ja käyntikohteissa; edellä mainittujen kielten lisäksi myös saksaksi.

Helpoimmin selviää, jos osaa ilmaista itsensä ja lukea tekstejä paikallisella kielellä på svenska. Suomellakin selviää eikä ruotsia taitamattomankaan kannata jättää viehättävään paikkaan tutustumatta kielen vuoksi.

Sosiaalisuus on kehittyneempää kuin manner-Suomessa. Kaduilla saatetaan tervehtiä tuntematontakin ja kylpylän saunassa vaihdetaan kohteliaasti muutama sana.

Liikennekulttuurissa on huomattava ero ainakin verrattaessa mantereen suuriin kaupunkeihin. Maarianhaminalaiset autoilijat antavat jalankulkijan ylittää suojatien – he jäävät jopa odottamaan, että kävelijä astuisi suojatielle. Hämmästyttävää! Pyöräilijöitä oli myös liikkeellä, mutta he puolestaan eivät olleet vielä omaksuneet kypärän käyttöä.

Blogin seuraavina aiheina ovat Hilda Hongellin puutalot ja Merimuseo.

Normaali