Sitä kokemusta en unohda

#Blogiperjantai21-teemapäivän kunniaksi kerron sanoin ja kuvin bloggaamisen mahdollistamista unohtumattomista kokemuksista. Minulla ne liittyvät matkabloggaajien kansainvälisiin konferensseihin Irlannissa ja Tšekissä.

Tänään perjantaina 4.6.2021 vietetään järjestyksessä viidettä valtakunnallista blogin ja bloggaamisen teemapäivää, virtuaalista #Blogiperjantaita. Sen järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Tänä vuonna teemapäivän aiheena on ”Sitä kokemusta en unohda”.

Valtakunnallisen #Blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä sekä kiinnittää huomiota kirjallisen ilmaisutaidon merkitykseen.

Rouva Sana johdattelee aiheeseen muun muassa näillä kysymyksillä: ”Mitä bloggaaminen on tuonut mukanaan? Millaiseen kokemukseen se on sinut johdattanut? Minkä tavoitteen olet blogisi avulla saavuttanut? Mitä hyötyä bloggaamisesta on sinulle ollut? Oletko tavannut uusia ihmisiä, joiden kohtaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman blogia? Millaista muistoa et unohda koskaan?”

Osallistuin tähän tapahtumaan viime vuonna ja kirjoitin bloggaamisen iloista ja vähän suruistakin otsikolla Bloggaaminen avaa maailmoja. Jo tuolloin mainitsin saman asian kuin tässäkin postauksessa eli matkabloggaajien konferenssit, jotka ovat minua eniten ilahduttaneet näiden reilun kuuden vuoden bloggaajaurani aikana.

Killarney ja Ostrava muistoissani

Aamusumua Killarneyn vuorilla kuvattuna The Gleneagle -hotellin ikkunasta.

Nautin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta. Olen saanut siihen tuntumaa jo ennen bloggaustakin sekä työn että harrastusten mukanaan tuomissa kansainvälisissä konferensseissa. Niissäkin on voinut tuntea yhteenkuuluvuutta, saman heimon jäsenyyttä.

Erityisen vahvaa heimotunne on ollut niissä kahdessa matkabloggaajien konferenssissa, joihin olen tähän mennessä saanut osallistua. TBEX-organisaation järjestämät matkabloggaajien konferenssit Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018 olivat upeita ja unohtumattomia kokemuksia. Vieläkin harmittaa, että huomasin Tukholmassa vuonna 2016 pidetyn konferenssin liian myöhään – sinne olisi ollut helppo Turusta lähteä.

Näissä kahdessa TBEX-konferenssissa tuli selvästi esiin, että matkabloggaajiakaan ei voi karsinoida stereotyyppiseen muottiin. Joukossa ei ole vain 20–30-vuotiaita diginatiiveja kaunokaisia, vaan meissä on eri-ikäisiä teineistä ikäihmisiin, miehiä, pariskuntia, naisia ja muunsukupuolisia, heteroita ja homoseksuaaleja, pyörätuolilla liikkuvia, näkövammaisia, harrastajia ja ammattilaisia, eri maista, kielialueilta ja eri uskontokuntaan kuuluvia.

Jaettu kiinnostus matkailuun ja bloggaamiseen yhdistää, ja jokin sama ydinolemus meissä matkabloggaajissa on. Siksi olikin niin helppoa tutustua ihmisiin TBEX-tilaisuuksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

Killarneyssä vietimme avajaisiltaa raviradalla, jonne oli luotu pienimuotoiset paikallisen ruoan ja juoman messut. Maisteltavana oli muun muassa juustoja, ostereita sekä paikallista vodkaa ja giniä. Saimme seurata myös Riverdance-tanssiryhmän tunnetuksi tekemää irlantilaista tanssia, rummutus- ja tulishowta sekä hevosesitystä sekä kengitysnäytöstä.

Muina iltoina paikallisissa pubeissa ja ravintoloissa oli erikoisohjelmaa. Opettelin tekemään oikeaoppisen Irish Coffeen sekä kaatamaan hanasta Guinnessia.

Irlantilaisten musikaalisuus tuli matkan aikana hyvin esille. Elävää musiikkia oli tarjolla pienissäkin pubeissa erityisesti Dublinissa, jossa vietin yhden yön ennen ja jälkeen konferenssin.

Iltatilaisuus Killarneyn raviradalla.

Osallistuimme myös iltamyöhään järjestettyyn kummitusretkeen hautausmaakäynteineen. Retki West Corkiin tutustutti paikalliseen ruokakulttuuriin ja raaka-aineisiin – jopa niin, että bussimme sai odotella tiellä, kunnes lehmälauma oli siirtynyt laitumelleen.

Tšekin matka oli kahden viikon pituinen, sillä saimme mahdollisuuden osallistua Ostravassa ennen konferenssia järjestettyyn Colours of Ostrava -festivaaliin. Mukana oli parikymmentä bloggaaja ja pidimme toisillemme seuraa ohjelman lomassa.

Yksi Colours of Ostrava -festivaalin lukuisista lavoista. Nimekkäin esiintyjä oli Grace Jones.

Ennen konferenssia oli monia retkiä Ostravassa ja lähistöllä ja usean päivän retkiä konferenssin jälkeen. Hienoja tutustumiskohteita Itä-Tšekissä ja kiva kymmenen hengen porukka, jonka jäsenet tulivat Tšekin ja Suomen lisäksi Irlannista, Ranskasta, Yhdysvalloista ja Australiasta.

Käytössämme oli opas ja pikkubussi. Kävimme muun muassa linnoissa, kullanhuuhdontapaikassa, tippukiviluolassa, urkuparvella, kaivosmuseossa ja sen kaivoksessa, fine dining -ravintolassa, kuulapelipaikassa, kylpylässä tai oikeastaan vesihoitoihin erikoistuneessa parantolassa, paperimuseossa ja oopperassa.

Konferenssipäivät olivat uuden oppimisen aikaa ja väliajoilla tutustuttiin toisiimme.

Konferenssi pidettiin Dolní Vítkovicen entisellä kaivos- ja teollisuusalueella. Pyöreä rakennus oli saneetattu konferenssitiloiksi.

Tiivisohjeimaisen konferenssin tauoilla pääsi hetkeksi hengähtämään.

Tutustuimme tšekkiläiseen ruokakulttuuriin.

Sidonie-hotellin allasosasto. Tämä ylellinen kylpylähotelli löytyy Sobotínin kunnasta Šumperkin alueella Olomoucissa.

Javoříčkon luolien tippukiviä. Luolat sijaitsevat Tšekin itäosassa Lukán kunnassa olevalla Špraněkin luonnonsuojelualueella.

Illallinen vuoden 2018 parhaaksi ravintolalso valitussa Entréessä, Ostravassa.

Seuraavaksi Cataniaan, Sisiliaan?

Aion osallistua säännöllisesti ainakin Euroopassa järjestettäviin konferensseihin, ellei jokin sen estä. Viime vuonna, juuri Cataniassa, Sisiliassa, järjestettävän konferenssin alla koronapandemia alkoi jyllätä Italiassa. Se oli jo niin lähellä, mutta päivä päivältä kävi ilmeisemmäksi, ettei matkaan voi lähteä.

Tein ikävän päätöksen melko varhaisessa vaiheessa ja sittemmin konferenssi peruutettiin tai oikeastaan siirrettiin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tuoreen tiedon mukaan uudesta ajankohdasta neuvotellaan, mutta ilmeisesti vuoteen 2022 on suunnitelmissa jokin muu alue.

Bloggaaminen rikastaa elämää

Bloggaaminen on tuonut elämääni uusia tuttavuuksia ympäri maailman ja hienoja kokemuksia, joita vailla olisin ilman blogiani. Ihan helposti en tästä harrastukseni luovu.

Killarneyn konferenssiin liittyvät jutut:

Pitkä matka Killarneyyn

Vuorien ja järvien Killarney

Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa

Kuinka tavallisesta marketkäynnistä tehtiin bloggaritapahtuma?

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Kun maito muuttuu giniksi – Bertha´s Revenge

Oluen ystävänä Irlannissa

Ostravan konferenssiin liittyvät jutut:

Täältä tullaan, Ostrava

Ostrava!!!

Kuinka täällä kuljetaan?

Värikäs festari Ostravassa

Ostravan unikeot

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa

Olutnautintoja Tšekissä

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Miten ennen tehtiin paperia?

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Vaikka ei pitäisikään viskistä, voi siitä nauttia osana Irish Coffee -drinkkiä. Juoman alkuperä yhdistyy helposti Irlantiin, mutta miten lentomatkustaminen liittyy tähän suosittuun kuumaan cocktailiin?

Irlanti on tarinankertojien maa ja oma tarinansa liittyy myös irlantilaiseen kahviin (iiriksi Caife Gaelach). Se sai alkunsa pienestä kylästä Foynesista, joka oli 1930‒1940-luvuilla Atlantin ylittävien lentoyhteyksien keskus Irlannissa. Tuolloin matkustettiin lentoveneillä ‒ näistä en ole ennen kuullutkaan. Yankee Clipper lensi Atlantin yli New Yorkista Southamptoniin pysähtyen muun muassa Foynesissa.

Ravintolan kokki Joseph Sheridan keksi tarjoilla viskillä terästettyä kahvia niille New Yorkiin menossa olleille matkustajille, jotka joutuivat palaamaan takaisin Foynesiin huonon sään vuoksi eräänä talvi-iltana vuonna 1943. Lämmin cocktail oli ikään kuin parempi versio irlantilaisten suosimasta terästetystä teestä.

Yksi matkustajista oli palannut kiittämään juomasta. Hän kysyi myös, oliko Sheridan käyttänyt brasilialaista kahvia. Kokki kiisti tämän ja tokaisi, että juomassa oli käytetty irlantilaista kahvia. Siitä tuli oitis nimi tälle kuumalle cocktailille. Irish Coffeen resepti löytyy täältä.

Irlantilaista kahvia San Fransiscossa

Irish Coffee olisi saattanut jäädä vain paikalliseksi erikoisuudeksi, mutta sen maailmanvalloitukseen tarvittiin amerikkalaisia.

Matkailutoimittaja ja kolumnisti Stanton Delaplane saanut Irish Coffeen Shannonin lentoasemalla (joka oli tullut Foynesin tilalle).  Hän kertoi irlantilaisesta kahvista ystävälleen, The Buena Vista Cafen omistajalle Jack Koepplerille. He yrittivät tehdä samanlaista juomaa.

He eivät saaneet siihen Delaplanen mielestä oikeaa makua eikä kermakaan pysynyt pinnalla. Asiaa selviteltyään he löysivät vastauksen ja juoman salaisuuden, irlantilaisen viskin. Sitä he käyttivät jatkossakin The Buena Vista Cafen Irish Coffee -annoksissa. Erona eurooppalaiseen reseptiin näyttää olevan se, että sokerina käytetään valkoista palasokeria eikä fariinisokeria. Tässä ravintolassa vietettiin Irish Coffeen 65-vuotissyntymäpäivää 10.11.2017.

Juoman synnyinsijoilla Foynesissa on nykyisin ilmailu- ja merimuseot, Foynes Flying Boat Museum  ja Maritime Museum ja Irish Coffee -keskus.

Nautitaan kuumana kerman läpi

Irish Coffeeta varten lasi lämmitetään ensin kuumalla vedellä.

Hannigans Bar & Restaurant Killarneyssä tarjosi TBEX-matkabloggaajille tuntumaa Irish Coffee -drinkin valmistamiseen. Se aloitettiin lämmittämällä lasi kuumalla vedellä. Seuraavaksi lasiin lisättiin fariinisokeria ja viskiä, kaadettiin kahvia sekä sekoitettiin ainekset keskenään. Kahvin tulee  olla vahvaa, tuoretta ja tummaa. Alkuperäiseen juomareseptiin kuuluu Powers-merkkinen viski, kertoi opastajanamme toiminut baarimestari.

Juoma-annos koristeltiin löysäksi jätetyllä kermavaahdolla, jota valutettiin pitkävartista lusikkaa pitkin. Drinkki viimeisteltiin ripottelemalla kaakaojauhetta neliapilan mallisen muotin läpi.

Juomaa ei saa enää sekoittaa, vaan se tulee nauttia siten, että viski ja kahvi juodaan kermakerroksen läpi.

International Hotel Killarneyn yhteydessä toimiva Hannigans Bar & Restaurant opetti matkabloggaajille Irish Coffeen teon.

Ihan itse tein!

Dublinista löytyy viskimuseo

Irlannissa on tehty viskiä yli 1 000 vuoden ajan. Perinne tuli saarelle kristinuskoisten munkkien mukana. Heidän viskintekotaitonsa puolestaan juontaa juurensa arabialaiseen kulttuuriin. Teollistumisen aikaan Irlannissa toimi muun muassa sellaisia maineikkaita tislaamoja kuin Jameson, Powers ja Bushmills.

The Irish Whiskey Museum tarjoaa tietoa irlantilaisesta viskihistoriasta ja kulttuurista.

Dublinissa voi osallistua myös viskikierroksiin ja tutustua viskitislaamoihin ja -museoon. Irish Whiskey Museum sijaitsee osoitteessa 119 Crafton Street vastapäätä maineikkaan Trinity Collegen pääsisäänkäyntiä.

Museossa voi maistella erilaisia viskejä, osallistua opastetuille kierroksille tai kahden tunnin kurssille. Hinnat 17‒45 euroa. Museo sijoittuu Tripadvisorin arvioinneissa 10 parhaimman kohteen joukkoon Dublinissa.

Viskimuseon sisäänkäynnissä oli tynnyri tynnyrin vieressä – irlantilaisia viskejä löytyy moneen makuun.

Oluen ystävänä Irlannissa

Irlantilainen juomateollisuus ja -kulttuuri jo tehnyt sen, missä ruokamatkailu on vasta alkutekijöissään. Kukapa ei tietäisi Irlannin lahjoja kaikille janoisille; olut ja viski lienevät suosituimmat.

Lokakuisella Irlannin matkallani perehdyin myös näihin paikallisiin juomiin. Siispä sláinte, kuten irlantilaiset sanovat ‒ terveydeksi.

Tässä ensimmäisessä postauksessa aiheena on olut, toisessa viski ja kolmannessa gini. Tässä otan esiin vain Killarneyssä tehtävän artisaanioluen ja maineikkaan Guinnessin. Irlannin oluttuotanto on kuitenkin monipuolista ja pienpanimot ovat sielläkin yhä suositumpia kuten myös Suomessa.

Legendaarista olutta Killarneyssä

Vanhassa kivennäisvesitehtaassa Muckross Roadilla Killarneyssä sijaitseva Killarney Brewing Company jatkaa välillä jo hiipumaan päässeitä paikkakunnan panimoperinteitä. Yrityksen taustalla ovat Paul Sheahan, Tim O’Donoghue and Liam Healy. Panimon missiona on nostaa oluen laatu uudelle tasolle ja lisätä juoman arvostusta.

Panimon sloganina on The Legend is in the Brew. Tuotteissa on niin ale-, stout- kuin lager-oluitakin. Ne on nimetty paikallisten myyttien ja tarinoiden mukaan: vakio-oluet Devils Helles: Lager, Golden Spear: Blonde Ale, Scarlet Pimpernel: IPA, Casey Brothers: Extra Stout, Rutting Red: Irish Red Ale sekä kausioluet Spailpín Saison: Belgian Farmhouse Ale, Brazen Banshee: Oktoberfest Marzen ja Christmas In Killarney: Belgian Dark Ale.

Killarney Brewing Companyn tuotevalikoimaa.

Panimoon on matkaa Killarneyn keskustasta noin viiden minuutin kävelyn verran. Killarney Brewing Company järjestää vajaan tunnin kestäviä kierroksia päivittäin alkaen kello 15.30 ja se suosittaa tekemään etukäteisvarauksen. Tutustumisen hinta on 12 euroa. Kierroksia järjestetään myös tilauksesta.

Panimossa tiloissa voi järjestää myös juhlia ja yritystilaisuuksia.  Myymälästä voi hankkia matkamuistoja, muun muassa t-paitoja, pipoja ja taskumatteja.

Killarney Brewing Company oli kutsunut TBEX-matkabloggaajat tutustumaan oluen valmistukseen ja panimon tuotteisiin. Juomien lisäksi tarjolla oli herkullisia pizzapaloja. Yritysvideokin nähtiin, totta kai, eikä ollutkaan hullumpi.

Guinness Storehouse vierailukohteena

Kansallisoluena tuntuu olevan tumma Guinness, jota tarjotaan pubissa kuin pubissa. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut. Sitä on valmistettu vuodesta 1759 lähtien Dublinissa, Irlannissa, joskin nykyisessa olomuodossaan vuodesta 1820.

Alkon luonnehdinnan mukaan ”stout on roteva ja luonteikas pintahiivaolut, jonka väri ja vahva maku ovat peräisin tummiksi paahdetuista mallaslaaduista. Paahdetussa aromissa voi aistia myös leipää, mämmiä, kahvia ja tummaa suklaata.” Guinnessia maistettuaan tuo kuvaus tuntuu osuvan kohdilleen. Voipa olla, että tämä olut on sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Minä maistelin sitä mielelläni.

Guinness Storehouse -vierailukeskus St. James’s Gatessa, Dublinissa, on yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista. Siellä en valitettavasti ehtinyt käydä lyhyen oleskeluni aikana, mutta tutustuin aiheeseen esitteiden ja sivujen avulla.

Vierailukeskuksessa voi maistella oluita sopivine ruokineen useammassakin ravintolassa. Connoisseur Bar tarjoaa useiden olutlaatujen maistelua asiantuntijan johdolla. Tähän täytyy tehdä varaus etukäteen. Guinness Academy opettaa täyttämään lasin oikeaoppisesti.

Vierailukeskuksessa voi myös tutustua tämän oluen yli 250-vuotiseen historiaan, valmistukseen ja Guinness-mainoksiin kautta aikojen. Kaupungin korkeimmalla sijaitsevassa pubissa, Gravity Barissa, voi nauttia lasillisen ja ihastella näköalaa Dubliniin.

Keskus on auki päivittäin paitsi pitkäperjantaina ja joulunpyhiä. Pääsymaksu on aikuisilta 25 euroa.

The Temple Bar Dublinissa on toiminut vuodesta 1840.

Kuinka Guinness kaadetaan?

Arbutus Hotel Killarneyssä sijaitseva Buckley’s Bar oli kutsunut matkabloggaajia harjoittelemaan oluen laskemista hanasta eikä suinkaan minkä tahansa oluen, vaan tietysti Guinnessin. Olutta valutetaan ensin vajaa tuopillinen. Juoman annetaan laskeutua ja rauhoittua noin kahden minuutin ajan. Vasta tämän jälkeen lasi täytetään reunoihin asti.

Monissa oluissa käytetään hiilidioksidia, mutta Guinnessissa sen tilalla on typpi. Sen ansiosta juoman päälle muodostuu vaalea, pehmeä vaahto. Jos Guinness-tölkkiä ravistaa, kuuluu sisältä hiukan helinää. Se tulee typpikapselista. Kapselin sisältö tulee ulos, kun tölkki avataan ja typpi sekoittuu olueeseen.

TBEX-konferenssin osallistujat saivat laskemansa oluen maksutta, mutta vain laulamalla. Niinpä minäkin kajautin ensimmäisen laulun, jonka sanoja arvelin osaavani: Kalliolle, kukkulalle.

Muistin vain ensimmäisen säkeistön, mutta oli siinäkin tarpeeksi ‒ minulle, joka en koskaan laula julkisesti ‒ ja ehkä myös yleisölle, joka oli onneksi aika vähäinen tuossa vaiheessa iltaa.

Ja kas, onhan tämä varsin sopiva laulu matkabloggaajalle. Tosin vasta nyt minulle selvisi, että tässä laulussa onkin vain yksi säkeistö, joka vain toistetaan kolmesti. Sanathan tulevat suomalaisesta kansanlaulusta, johon Kaj Chydenius on tehnyt sen sävelen, jonka useimmat tuntevat.

Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani
Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani
Jollen minä sinua saa
Niin lähden täältä kauas pois
Muille maille vierahille
Etten sua nähdä vois.

Irlantilaispubeissa on helppoa tutustua ihmisiin, nauttia elävästä musiikista kuunnellen tai tanssien sekä ruoasta ja juomasta. Darkey Kelly’s Barissa Dublinissa olivat iltaa viettämässä isä Day (vasemmalla), poika Dean ja ystävänsä Joe.

Guinnessia nautin siellä täällä vierailuni aikana. Nyt tuli todistetuksi sekin, että paikallinen olut on parasta paikallisesti nautittuna, kuten siskoni Jaana totesi taannoin Irlannin matkansa jälkeen. Kotona tölkistä nautittu Guinness tuntuu jotenkin laimeammalta kuin irlantilaispubin hanasta laskettuna. Mutta eihän se pahaa ole täälläkään.

 

Jaa

Jaa

Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa

TBEX Ireland -konferenssin avajaisiltaa vietettiin Killarneyn raviradalla. Ohjelmassa on tutustumista paikallisiin ruoka- ja juomatuotteisiin, hevosiin sekä irlantilaiseen tanssiin ja musiikkiin. Minäkin pääsin kameran toiselle puolelle; kuvanottajan nimeä en tullut kysyneeksi.

Millaista on matkabloggareiden konferenssissa? Kuinka ensikertalainen pärjää? Mitä konferenssista jää mieleen?

Osallistuin lokakuun alussa TBEX-konferenssiin. Se on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus.

Huomasin viime vuonna liian myöhään, että heinäkuun puolessa välissä järjestettiin TBEX-konferenssi Tukholmassa. Kun en sinne ehtinyt, päätin järjestää itseni tämän vuoden Euroopan konferenssiin. Ilmoittauduin Killarneyssä, Irlannissa pidettävään tapahtumaan jo keväällä. En ole aikaisemmin käynyt vihreällä saarella ja Dublinkin oli näkemättä.

Kolme konferenssia vuosittain

Killarney toivotti tervetulleeksi TBEX-konferenssiin isolla kyltillä konferenssikeskuksen ulkopuolella.

TBEX-toiminta (The Future of Travel Media) on alkanut pienimuotoisesti vuonna 2009 ja se on kasvanut maailman suurimmaksi matkailualan yhteisöksi. Konferensseja järjestetään vuosittain Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa ja niihin osallistuu noin 600‒800 ihmistä.

Eniten kävijöitä tulee Pohjois-Amerikasta, 52 %, Euroopasta 30 % ja muualta maailmasta 18 %. Aikaisempien konferenssien kävijöistä 55 % on naisia ja 45 % miehiä. Osallistujista 35 % on 20‒29-vuotiaita, 48 % 30‒39-vuotiaita, 14 % 40‒49-vuotiaita ja 3 % yli 50-vuotiaita. Äkkiseltään sanoisin, että Killarneyn konferenssissa oli mukana reilusti enemmän varttuneempaa väkeä, minäkin siinä joukossa.

Konferenssiin osallistuminen maksoi noin 200 euroa. Sillä sai kahden päivän ohjelman aterioineen ja iltatilaisuuksineen sekä mahdollisuuden päivän Killarneyn retkeen ja yhteen lähiympäristön retkeen ennen tai jälkeen konferenssin. Kustannuksia tuli tietysti hotellimajoituksista ja lento- ja junamatkoista.

Paikkakunnalla järjestettiin paljon tervetulojuhlia paikallisissa pubeissa ja Killarney Brewing Company -panimossa. Tarjolla oli myös kiertoajelu kummitusbussin kyydissä. Lisäksi paikkoja oli tarjolla myös useamman päivän retkiin, jonne valittiin hakemusten perusteella.

Avajaistilaisuudessa Killarneyn raviradalla oli jättimäinen näyttö tervetuliaistoivotuksineen. Ruokaa, juomaa ja ohjelmaa riitti muutamaksi tunniksi.

Konferenssi järjestettiin Ireland´s National Events Centre INECissä, Killarneyssä. Samassa yhteydessä toimii The Gleneagle Hotel, jossa yövyin.

Ei yhdestä puusta veistettyjä matkablogeja ja -bloggareita

Konferenssissa kävi ilmi se, että matkabloggarit ovat kaikenikäisiä nuorista senioreihin, tulevat kaikista maanosista ja fyysiset esteetkään eivät heitä rajoita: mukana oli yksi sokea ja yksi pyörätuolissa kulkeva bloggari.

Matkablogit jakautuvat myös eri aihepiireihin: on muun muassa luksus-, reppureissaaja-, lapsiperhe-, seniori-, kylpylä-, business-, eko-, taide- ja kulttuurimatkailu- sekä säästö- ja ruokamatkablogeja. Osa blogeista lienee väljemmin rajattuja kuten omakin blogini on.

Osa blogeista ja vlogeista on tekijöilleen ammatti ja toimeentulon lähde, osalle harrastus. Konferenssiohjelmassa oli myös mahdollisuus bloggareiden ja matkailualan yritysten edustajien tapaamiseen (Speed Networking).

Bloggarit saattoivat varata kahdeksan minuutin esittäytymis- ja neuvottelutapaamisen kiinnostavien matkailubrändien kanssa ja yritykset markkinoivat toimintaansa. Osallistuminen oli bloggareille maksutonta, mutta yrityksille maksullista. En hakeutunut näihin tapaamisiin, koska blogini on vielä harrastus ilman yritysyhteistyötä.

Konferenssipäivien aikana käytiin monia yhteistyöneuvotteluja.

Katso video TBEX Ireland – They Came, They Saw, They Created Content (kesto 2 minuuttia 31 sekuntia).

Hengenheimolaisten tapaaminen

Oli hienoa tavata bloggareita eri puolilta maailmaa. Juttelimme ja vaihdoimme käyntikortteja ja muutaman kanssa pidämme nyt yhteyttä. Muita suomalaisia en tavannut konferenssissa.

Konferenssiesityksistä sain uutta tietoa muun muassa bloggaamisesta, sosiaalisesta mediasta, valokuvaamisesta ja kuvien käsittelystä sekä vinkkejä matkoista kirjoittamiseen ja yritysyhteistyöhön.

Ciaran Blumenfeld Hashtracking.comista oli yksi konferenssin esiintyjistä. Oikealla olevan herra tuli pyynnöstä lavalle havainnollistamaan sisällöntuottajan tehtäväkenttää ‒ jongleerauksella.

Tein myös pienimuotoista promootiotyötä kotikaupunkini Turun puolesta ja annoin uusille tuttavuuksille VisitTurku-markkinointimateriaalia.

TBEX-matka tarjosi paljon aineistoa blogijuttuja varten. Joitakin juttuja on vielä tulossa Dublinista, Killarneystä ja West Corkin retkeltä.

TBEX-konferenssi oli kaikin tavoin onnistunut tilaisuus, joka opetti paljon ja laajensi maailmakuvaani. Parasta oli ehkä se, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on sama mielenkiinnon kohde kuin itselläni ‒ kuulumme heimoon, joka on ominaisuuksiltaan hyvinkin heterogeeninen, mutta ytimeltään yhtenäinen. Kaikilla on kiinnostusta kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja maailman tutkimiseen.

Konferenssin lounaat olivat aikamoisia joukkoruokailutilanteita, sillä pöytien ääressä oli noin 850 osallistujaa.

Ensi vuonna Zimbabwe ja Yhdysvallat

Nyt kun olen saanut ensimmäisen, upean ja antoisan kokemuksen TBEX-konferenssista, tekee tietysti mieli lisää.

Ensi vuonna konferenssipaikkoina ovat heinäkuussa Rainbow Towers Hotel & Convention Centre, Harare, Zimbabwe Afrikassa ja syyskuussa Museum of Glass, Finger Lakes Wine Country, New York Yhdysvalloissa.

Euroopan konferenssipaikkaa ei ole vielä julkistettu ja sitä tässä odottelenkin jännityksellä. Mielelläni osallistuisin siihen.

 

 

Vuorien ja järvien Killarney

Killarney on luonnonkauneudestaan kuuluisa paikkakunta Kerryn maakunnassa, Irlannissa. Sieltä löytyvät maan korkeimmat vuoret, järvialue kansallispuistoineen sekä kartanoita ja linnoja laajoine puistoineen. Alue on houkutellut matkailijoita jo yli 250 vuoden ajan.

Vuorinäkymää Killarneyssä.

Tutustuin paikkakuntaan osallistuessani matkabloggareiden TBEX-konferenssiin lokakuun alussa. Kahden konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa oli iltarientoja sekä tutustumisretkiä niin Killarneyyn kuin myös muuhun Irlantiin.

Paikkakunnalle pääsin junalla Dublinista. Matka keski kolmisen tuntia ja junaa piti vaihtaa kerran Mallow-nimisessä paikassa.

Killarney (irlanniksi Cill Airne) toivottaa tervetulleeksi.

Jos haluaa nähdä panoraamanäkymän Killarneyyn, voi mennä Aghadoeen. Siellä olevan hautausmaan yläpuolelta on näkymä idän The Paps -vuorista lännen The Ring of Kerry -vuorille. Maiseman katselun sanotaan virkistävän niin henkistä kun fyysistä hyvinvointia.

Killarney tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen ulkoiluun ja urheiluun, kuten patikoimiseen ja vaeltamiseen, ratsastukseen, golfiin, pyöräilyyn, veneilyyn, purjehtimiseen ja kalastukseen.

Killarneyyn voi tutustua myös hevoskärryillä (jaunting cars), joita näkee usein kulkevan kaduilla ja puistossa ‒ kavioiden kapseesta kuulee niiden lähestyvän. Kärryt pääsevät niihin paikkoihin, joihin ei voida ajella moottoriajoneuvolla. Hevoskärryt olivat aikoinaan perheiden kulkupelejä. Niitä näkee myös Dublinin kaduilla, tosin hiukan eri mallisina.

Hevonen kärryineen odottelemassa turistiasiakkaita ajelulle pitkin Killarneyn katuja.

Killarneystä löytyy myös monia huvttelu- ja virkistysmahdollisuuksia ravintoloineen, pubeineen, diskoineen, yökerhoineen ja teattereineen. Ireland´s National Events Centre (INEC) tarjoaa konsertteja ja toimi myös TBEX-konferenssipaikkana.

Killarneyssä on myös oma panimo, Killarney Brewing Company, joka tuottaa useita olutlaatuja. Se sijaitsee Muckross Roadilla, viiden minuutin matkan päässä kaupungin keskustasta. Me matkabloggarit saimme tutustua panimon toimintaan ja maistella sen tuotteita pizzapalojen kera maanantain Tervetuloa Killarneyyn -illan aikana.

Muckross House ja Killarney House

Killarneyssä voi tutustua myös kahteen kartanoon puistoineen. Ne ovat Muckrossin niemellä sijaitseva Muckross House ja keskustassa sijaitseva Killarney House.

Muckross House rakennettiin vuonna 1843. Ensimmäinen omistaja oli parlamentin jäsen Henry Arthur Herbert. Erinäisten omistajavaihdosten myötä alueesta tuli Bourn Vincent Memorial Park, joka on osa Killarneyn kansallispuistoa. Alueeseen kuuluu myös kolme perinteistä maatilaa, joihin pääsee tutustumaan maksua vastaan kuten myös Muckross Houseen. Puutarhaan voi tutustua maksutta.

Puistosta löytyy monenlaisia kävelyreittejä. Muckross Housesta lähtee kolme vaellusreittiä, joita ovat Arthur´s Young´s Walk (noin 4 km), Mossy Woods (noin 2 km) ja The Old Boathouse (noin puolen tunnin kävelyreitti). Puistosta löytyy myös Blue Pool Nature Trail näkövammaisille.

Muckrossin kylästä lähtee Clogheree Blue Pool (noin tunnin reitti). Tora Mountain Scenic Trail kulkee vuoristossa, jossa voi ihailla Tora Waterfallia, vesiputousta, joka ryöppyää noin 20 metrin korkeudelta.

Killarney Experience -päivämme alkoi Killarney Housesta, josta jatkoimme puutarhan kautta kansallispuistoon.

Kolmen järven kansallispuisto

Killarneyn läpi virtaava joki on nimeltään The Flesk River.

Kansallispuisto laajuus on noin 10 236 hehtaaria. Korkeimman Carrantuohill-vuoren huippu on noin 1 040 metrissä. Alueen vesistö jakautuu kolmeen järvialueeseen, joita ovat Lough Leane/Lower Lake, Middle Lake ja Upper Lake.

Kansallispuistossa asustaa joukko eläimiä, kuten kettuja, mäyriä, saukkoja, jäniksiä ja haukkoja. Puistossa voi nähdä myös saksan- ja japaninhirviä.

Hirviurokset kylpevät mutalammikoissa ennen kuin ne lähestyvät naarasta ‒ tämä kuulemma lisää niiden viehätysvoimaa. Hirvien lähettyville ei kannata mennä varsinkaan kiima-aikoina. Kuulemma joku innokas valokuvaaja joutui pakenemaan hurjistunutta eläintä puuhun ja viipymään siellä useamman tunnin.

Kansallispuiston kasvillisuus on myös rikasta monine puulajeineen, pensaineen ja muine kasveineen. Yksi puista on euroopanmarjakuusi, jonka kävyt muistuttavat punaisia marjoja. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen ihmiselle ja monille eläimille. Linnut voivat kuitenkin syödä marjoja. Hyöty on molemminpuolinen ‒ linnut saavat ravintoa ja puut saavat marjansa leviämään. Linnun ruoansulatuselimistön läpi kulkeneet marjat itävät paremmin kuin muilla tavoilla levinneet. Ihmeellinen on luonnon kiertokulku.

Retkiä lähiympäristöön

Killarneystä voi lähteä myös monelle päiväretkelle. Ring of Kerry tai toiselta nimeltään Grand Atlantic Coast Tour on pituudeltaan 179 kilometriä. Reitin paikkakuntia ovat Killorglin, Sneem, Waterville, Cahersiveen ja Glenbeigh. Retkien kohteina ovat myös Killarneyn alue ja Dingle Peninsula.

Ross Castle jäi näkemättä

Lower Laken rannalla on linna, Ross Castle. Se sijaitsee Rossin saaressa, jonne pääsee kävellen ja pyöräillen. Ross Castlen rakensivat normannit vuonna 1340.

En ehtinyt käymään linnassa, jota minulle suositteli sähköliikkeen vanha herrasmiesmyyjä. Hän sanoi: ”Älä lähde kotiin käymättä Ross Castlessa.”

Sain vain pienen aavistuksen kaikesta siitä, mitä on tarjolla Killarneyn alueella ja Irlannissa. Merikin jäi näkemättä ja Irlannin länsirannikon Wild Atlantic Way. Vihreälle saarelle on siis palattava jonain päivänä.

Pitkä matka Killarneyyn

Killarney on paikka, johon yli 600 matkabloggaria ja noin 150 matkailualan ammattilaista kokoontuu lokakuun alussa oppimaan uutta, verkostoitumaan ja kokemaan Irlantia.

Tämä on tarina, joka alkaa viime vuoden kesällä. Olen saanut jo pidemmän aikaa uutiskirjeitä TBEX:tä (Travel Blog Exchange), joka on maailman suurin konferenssi matkabloggareille. Konferensseja järjestetään vuosittain Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Lähi- tai Kauko-Idässä. Ensimmäinen konferenssi oli Espanjassa vuonna 2012.

Viime vuonna Euroopan konferenssi järjestettiin Tukholmassa. Huomasin konferenssi-ilmoituksen myöhään, enkä enää ehtinyt tekemään tarvittavia järjestelyjä. Harmitti, olisihan ollut helppoa matkustaa laivalla Turusta Tukholmaan. Päätin, että katson, missä järjestetään seuraava konferenssi.

Killarney Kerryn maakunnassa  Irlannissa on vuoden 2017 konferenssipaikka Euroopassa. Se kiinnosti ja ilmoittauduin mukaan jo keväällä.

TBEX on paljon muutakin kuin konferenssi, joka kestää kaksi päivää. Tilaisuuteen osallistuu bloggareita kaikkialta maailmasta sekä matkailualan ammattilaisia. TBEX onkin näiden kahden ryhmän kohtauspaikka, mutta myös hieno verkostoitumistilaisuus bloggareille.

Ennen ja jälkeen virallista ohjelmaa on retkiä. Valinnanvaraa on paljon ja jokainen osallistuja voi valita yhden retkipäivän. Iltaisin on juhlia. Opittavaa, koettavaa ja nähtävää riittää. Kerron kokemuksistani seuraavissa postauksissa.