Kulinaristimia kreikkalaisittain Mánissa

Jatkan edellisissä postauksissani aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Mánista, Peloponnesoksen eteläosista.

Noin kahdeksan TBEX-matkabloggaajaa osallistui konferenssin jälkeiseen tutustumisretkeen Peloponnesoksen eteläkärkeen Manin niemimaalle. Se kuuluu Lakonian alueeseen. Matkasimme kolmipäiväisen retkemme aikana ihan niemimaan kärkeen ja kävimme monissa viehättävissä kylissä.

Mánin tuotteita mainostettiin erään kyläkaupan seinällä.

Lounas Areópolissa

Ensimmäisenä kohteenamme oli Areópoli, joka on tunnettu vanhoista tornitaloistaan. Vaeltelimme hiukan kylän kaduilla, pistäydyimme kirkossa ja ihastelimme värikkäitä kahviloita: tuoleissa hehkuivat niin pinkki, turkoosi kuin limenvihreä.

Areópolissa oli monia viehättäviä kahviloita.

Kelpaisi tässä istuskella ja nauttia vaikka frappea tai olutta.

Areópoli tunnetaan Kreikan vapaussodan alkamisesta keväällä 1821. Kylän keskusaukiolla on vapaustaistelun johtajiin kuuluneen ja Mánin kuvernöörinä toimineen Petrómpeis Mavromicháliksen mahtipontinen patsas.

Vapaussodan johtaja Petrómpeis Mavromichális muistuttaa mahtipontisella patsaalla historiasta.

Lounastimme kylän keskustan ravintolassa ja jäimme terassille. Pöytään tuotiin monenlaista ruokaa vadeilla, joista kukin ruokailija saattoi ottaa sopivan määrän lautaselleen. Jälkiruokatarjoilussa on samantapainen ratkaisu kuin Kalamatassa: pieniä erilaisia jälkiruoka-annoksia muovimaljoissa.

Kasvispyöryköitä ja tahnaa.

Pastaa ja lihaa oliiveilla ryyditettynä.

Pieni makea kruunasi aterian.

Oman tunnelmansa ateriahetkeen toivat pöydän liepeillä kuljeksivat kissat, jotka odottelivat pääsevänsä osingoille ruoasta. Kulkukissoja ja -koiriakin näkyi monessa paikassa.

Kreikkalainen Fix-olut

Ruokajuomaksi valitsin perinteistä kreikkalaista Fix Hellas -lagerolutta, jota oli tarjolla pullossa. Saksalainen Johann Karl Fuchs, kreikkalaisittain Ioánnis Fix, saapui Münchenistä Ateenaan ja aloitti oluen panemisen ensimmäisenä Kreikassa. Perustajan sukunimen mukaan nimetty Fix-panimo voitti oluellaan ensimmäisen kultamitalinsa Milanossa 1900-luvun alussa ja on sittemmin saanut niitä paljon monissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Fix-oluella on takanaan 160-vuotinen historia, jonka aikana se on ehtinyt juurtua kreikkalaiseen kulttuuriin jopa niin, että siitä on tullut kreikkalaisen oluen synonyymi. Nykyisin sitä viedään yli 20 maahan. Fix-olutta näkyy olevan saatavissa Suomessakin ainakin K-ryhmän kaupoissa.

Illallista Limenin kalastajakylässä

Illalla tutustuimme noin viiden kilometrin päässä olevaan Limenin kalastajakylään, jossa nautimme illallisen Kourmas-ravintolassa. Sen ruokalista painottuu perinteisiin kreikkalaisiin ruokiin ja erityisesti kalaruokiin, joiden raaka-aineet tulevat paikallisilta kalastajilta. Tarjolla on myös hummeria, meriravun pystöjä ja katkarapuja. Ravintolan suosikkiruoka on hummeria ja pastaa.

Kourmas-ravintolassa oli mukavannäköisiä istuskelupaikkoja rannalla.

Kourmas-ravintolan pöydistä saattoi ihailla merimaisemaa katoksen alla.

Kalaa ja kasviksia.

Katkarapuja ja pastaa. Tätä ruokalajia en maistanut, joten en tiedä, oliko
parempaa kuin miltä näyttää.

Jälkiruoat tarjoiltiin lasipurkeista.

Italialainen Vine Horse -pizzaravintola on aivan meren rannalla. Kävin ihastelemassa sen tyylikkäitä pöytiä ja auringonvarjoja. Aika taisi olla vielä varhainen illalliselle, kun ravintolassa ei ollut vielä asiakkaita.

Wine Horse -ravintola oli tunnelmallinen auringonlaskun aikaan.

Gerolimenas seuraavana kohteena

Ranta on täynnä pieniä, pyöreitä kiviä. Taustalla näkyy To Akroyali Guesthouse -hotellimme.

Ravintolapöytiä oli hyvin lähellä merenrantaa.

Matkamme jatkui kohti Gerolimenas-kylää, jonka hotellissa (To Akroyali Guesthouse) yövyimme. Lounastimme hotellin ravintolan terassilla merimaisemaa ihaillen. Ranta oli täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja lapset leikkivät ja kävivät uimassakin. Merenelävät olivat täälläkin käytössä; ravintolan ulkopuolella olevassa kylmäaltaassa oli kaloja esillä ja mustekaloja roikkui telineessä.

Akroyali-ravintolan menu.

Mustekalaa en tainnut maistaa koko matkalla.

Kaloja oli näytillä ulkona kylmäaltaassaan.

Ravintoloissa lautaset oli katettu pöytiin pohja ylöspäin – käytännöllistä, kun varsinainen pinta on suojassa pölyyntymiseltä.

Illallispaikkamme Matapan Wine Bar & Restaurant oli myös Gerolimenaksessa. Söimme ulkona jo pimentyneessä illassa. Pöytään tuotiin monenlaisia alkupaloja ja salaatteja. Pääruoaksi oli tarjolla pizzaa.

Vuosiluku viitannee rakennuksen valmistumisvuoteen?

Alkupaloiksi kinkkua ja juustoja.

Euroviisuvalvojaiset kylän baarisa

Olimme Gerolimenaksessa 13.toukokuuta 2023, jolloin Liverpoolissa järjestettiin Euroviisujen finaali. Halusimme tietysti katsoa niitä, mutta hotellissa ei ollut mitään aulaa tai yhteistilaa, jossa olisi ollut televisio.

Keksimme mennä lähistöllä olevaan baariin, jonka seinältä löytyi pienehkö televisio. Pari asiakasta oli ulkoterassilla. Sisällä ei ollut muita kuin pitäjien kaksi pientä lasta, jotka makoilivat seinän vieressä olevalla patjalla. Kävi vähän sääliksi lapsiparkoja, jotka joutuivat osallistumaan vanhempiensa pitkäksi venyneeseen työpäivään.

Selitimme tilanteemme ja valtasimme ison pöydän baarin keskeltä. Tilasimme juomia, mutta illallisen jälkeen ei ollut tarvetta ruoalle. Emäntämme toi kuitenkin pientä syötävää.

Kansainvälinen seurueemme perusti kisakatsomon kylän baariin.

Juomien lisäksi baarinpitäjä toi pöytäämme pientä syötävää.

Katsoimme esitykset, mutta emme jääneet enää seuraamaan pistelaskua ja tulosten julistamista, vaan jatkoimme lähetyksen seuraamista ja Loreenin ja Käärijän lopullisia sijoituksia omista huoneistamme. Cha Cha Cha! Toivottavasti lapset pääsivät sitten kotiinsa nukkumaan.

Kohti eteläisintä kärkeä ‒ Cape Tainaro

Seuraavana päivänä matkamme jatkui yhä etelämmäs. Kohteenamme oli manner-Kreikan eteläisin kohta Cape Tainaro eli Tainaron niemi tai toiselta nimeltäään Matapanin niemi. Tarjolla olisi ollut noin puolentoista tunnin vaellus. Se olisi tarjonnut mahdollisuuden tutustua alueen historian, luontoon ja maisemiin.

Tainaron niemi oli houkutellut muitakin retkeilijöitä kuin meidän seurueemme. Jossain niemenkärjessä on myös majakka.

Osa ryhmästämme lähti ohjelman mukaisesti kävelemään, mutta minä ja muutama muu vietimme mieluummin aikaa ravintolassa ja tutustuimme ihan lähialueeseen; koska päivä oli kuuma.

Viitseliäimmät lähtivät vaeltamaan niemelle, osa porukastamme jäi nauttimaan
terassin katoksen suojasta.

Niemimaan kärjessä oleva majakka on päässyt menun kanteen.

Cappuccino ja vähän pannukakun tapainen leivonnainen.

Lounas Porto Kagiossa

Lounaan nautimme Porto Kagion kylässä aivan meren rannalla. Akrotidi-ravintolassa oli tarjolla oli muun muassa kreikkalaista salaattia, moussakaa, pizzaa ja kalaa.

Akrotidissa oli ravintolan lisäksi myös majoitustoimintaa.

Kreikkalainen salaatti. Fetajuuusto jätetään isoksi palaksi kasvisten päälle.

Yksinkertaiset ainekset ateriaan: kalaa ja sitruunaa.

Tämä taisi olla pizzaa?

Pientä makeaa lopuksi.

Lue myös:

Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa
Kirjailijan kivilinna Kardamylissä

Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa

Jatkan edellisessä postauksessa aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Kalamatasta, Peloponnesokselta, jossa vietin suurimman osan yli viikon pituisesta konferenssimatkastani.

Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla tai ehkä pikemmin saaressa. Niemimaan kapean maayhteyden Kreikan mantereeseen katkaisee Korintin kanava. Peloponnesos on jaettu seitsemään maakuntaan ja kullakin alueella on omat erityispiirteensä. Yksi maakunnista on Messinia ja Kalamata on sen pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki. Väkiluvultaan Kalamata on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.

Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia. Kalamatasta löytyy myös lentokenttä.

Vakioitu aamupala

Majoituin Filoxenia Kalamata -konferenssihotellia vaatimattomammassa, lähistöllä sijainneessa Hotel Fotinissa. Erillisestä tilauksesta siellä saattoi nauttia aamupalan. Se oli joka päivä samanlainen: kahvia tai teetä, mehua, paahtoleipää ja muuta vaaleaa leipää, juustoa, keitettyjä kananmunia, marmeladia ja voita pienissä rasioissa sekä kakkupaloja.

Täälläkin toistui sama ilmiö kuin joissain italialaisten hotellien aamupalapöydissä: tuoreita kasviksia, kuten kurkkua, tomaattia tai salaatinlehtiä ei ollut tarjolla. Luulisi, että niitä kasvaisi lämmössä runsaasti? Tiedä sitten, onko puute kasteluvedestä vai tottumuksista.

Booking.com-sivustolla aamiainen on kyllä saanut positiivista palautetta. Ja voin minäkin kehua sen puolesta, että palvelu pelasi, aamiainen tarjoiltiin pöytään ja oli sinänsä mukavaa, ettei aamulla tarvinnut heti ensi töikseen lähteä etsimään aamiaispaikkaa. Hinta-laatu-suhde oli hyvä, sillä aamiainen maksoi vain kuusi euroa.

Aamiainen Hotel Fotinin tapaan. Kuva: Hotel Fotini.

Kuuluisat Kalamatan oliivit

Jos Kalamatan nimi tuntuu tutulta, niin olet voinut nähdä sen jonkun oliivituotteen etiketissä. Kalamata on kuulu nimenomaan oliiveistaan, joita myydään sekä vihreinä että tummempina. Tummat oliivit on jätetty puuhun kypsymään, kunnes väri on violetintumma. Kalamata-oliiveilla on Euroopan unionin nimisuojaus. Alue tuottaa myös mustia viikunoita.

Kalamatalaisessa turistikaupassa oli suuri valikoima oliivituotteita, joita olisi voinut ostaa tuliaisiksi: erilaatuisia oliiviöljyjä, säilöttyjä oliiveja vihreinä ja tummina. Jossain oli tarjolla myös oliivimarmeladia.

Oliivituotteita tuliaisiksi.

Matkan aikana pääsimme tutustumaan myös oliiveja viljelevään ja jalostavaan tilaan ja maistelemaan erilaisia tuotteita. Teen siitä kokemuksesta mahdollisesti erillisen postauksen.

Oliivipuita kasvaa kaikkialla. Kuljin päivittäin erään aitauksen ohi ja siellä laidunsi valkoinen hevonen. Se näytti jotenkin surulliselta. Kavereita ei aitauksessa ollut. Ehkä sille tuli kaipaus lajitovereiden luo? Lämpimänä päivänä se haki suojaa kukkivan oliivipuun siimeksestä.

Tervehdin valkoista hevosta kulkiessani sen aitauksen ohitse.

Vaatimattoman näköiset valkoiset kukat muuttuvat vihreiksi ja myöhemmin tummiksi oliiveiksi.

Lihaa ja perunoita rantaravintolassa

Yhtenä päivänä oli mahdollisuus kuljeskella Kalamatassa, joitain hankintojakin oli mielessä. Keskustassa oli pitkä aukio suihkulähteineen varattuna kävelijöille, reunoilla oli paljon katukahviloita ja -ravintoloita. Vanhassa kaupungissa oli jonkin verran rapistumaan päässeitä taloja, toisia oli laitettu parempaan kuntoon.

Kalamatan kiertelyn lomassa oli mukavaa istahtaa kahvilan terassille nauttimaan kylmää frappea.

Kiertelyn jälkeen olin palaamassa bussilla hotellille rantakatua myöten, kun vatsa vaati ruokaa. Jäin pois kyydistä meren rannalla olevan Taverna Alkyonides -ravintolan luona. Se oli myöhään iltapäivällä melko tyhjillään.

Kalaa, lihaa vai pastaa?

Menu kertoi annoksensa kreikaksi ja englanniksi. Tarjolla oli kreikkalaisruokaa moussakasta lähtien ja lisäksi pastaruokia, jotka kuuluvat lähteenä käyttämäni keittokirjan* mukaan myös paikalliseen ruokavalikoimaan, erityisesti uunissa paistettuna ja tomaattikastikkeessa.

Annos ei ollut kauneudella pilattu, mutta vei nälän.

Valitsin lihavuoan ja pöytään tuotiin uunissa haudutettua lihaa ja ranskalaisia. Salaatti ei kuulunut tähän annokseen. Leipä tuotiin pöytään ennen ruokaa ja juomaksi valitsin paikallista olutta ja vettä.

Food Stories -ruokamessut iltaohjelmana

Paikallista elintarviketuotantoa näyttävässä esillepanossa.

Kalamatassa oli samaisena retkipäivänäni vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu TBEX-konferenssin kunniaksi Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut, joissa esiteltiin paikallisten tuottajien ruokia: juomia viineistä väkeviin, oliiveja ja kaikkea mahdollista. Tilaisuuteen tuli paikallisia meidän matkailijoiden lisäksi.

Meno oli sen verran äänekästä ja tungos kova, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.

Kalamatan kadut täyttyivät illallisvieraista.

Tässä baarissa on hyvät juomavalikoimat.

Yhden baarin tai pubin ulkopuolella oli janoisia houkuttelemassa listaus paikan valikoimista; kreikkalaisia oluita oli tarjolla yli 350 ja hanassakin oli yli 12 olutta. En kuitenkaan mennyt tähän paikkaan, vaikka hanaoluiden ystävänä minulla olisi ollut siellä runsaasti valinnanvaraa.

Lounaita Ego-ravintolassa

TBEX-konferenssi järjestettiin neljän tähden Filoxenia Kalamata -hotellissa. Konferenssipäivien lounaita emme nauttineet hotellin ravintolassa, vaan pienen kävelymatkan päässä olevassa Ego-ravintolassa meren rannalla. Olisiko lounaspaikan valinta ollut hintakysymys vai katsottiinko, että pieni ympäristönvaihdos keskellä päivää tekee hyvää? Ehkä Ego-ravintolan arvioitiin olevan rennompi ympäristö ‒ niin kuin se olikin.

Filoxenia Kalamata -hotellin ravintola valkoisessa asussaan.

Ego on ulkoilmaravintola, josta löytyi myös muutamia katettuja alueita.

Ego-ravintola sijaitsee Navarinou-rantakadun varrella, joten halutessaan voi lepuuttaa silmiään merinäköalassa.

Ruokaa oli tarjolla buffetissa ja sen suhteen ei ole mitään valittamista. Monipuolinen valikoima, paljon kasviksia ja salaatteja.

Tarjolla oli myös perinteistä possunpaistia gournopoulaa tai gourounopouloa, joka on suosittu ruoka Messiniassa ja erityisesti Kalamatassa. Possua paistetaan noin kymmenen tunnin ajan vartaassa vatsa täytettynä oreganolla ja suolalla. Paiston aikana possun painosta häviää noin puolet, mutta jäljelle jäävä liha on mehevää ja pintaan jätetty nahka rapeaa. Vähän kuin meidän joulukinkkumme?

Vasilis Makris paloitteli vartaassa kypsynyttä possua, gournopoulaa.

Jälkiruoat tarjottiin pienistä annosmaljoista.

Oluenystäville festarit elokuussa

Kalamatassa järjestetään koko saaresta nimensä ottanut olutfestivaali Peloponnese Beer Festival Expo elokuun alussa 2.‒4.8.2024. Paikalle tulee panimoiden edustajia ilmeisesti koko Kreikasta ja esillä on noin 350 olutmerkkiä.

Festivaalialue aukeaa iltaisin seitsemältä ja jatkuu pitkälti aamuyöhön. Kävijöitä viihdyttävät monet rock- ja kansanmusiikkiyhtyeet ja tarjolla on myös ruokaa. Videosta päätellen kyseessä on aika massiivinen tapahtuma.

Paikallista olutta.

*Lähde: Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi.
(Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)

Lue myös:
Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa

Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa

Tässä moniosaisessa postauksessa palaan kreikkalaisiin makumuistoihin lähinnä Ateenasta ja Peloponnesoksesta. Vietin siellä viime vuoden toukokuussa reilun viikon. Ruoka oli kaikkialla hyvää ja sitä oli riittävästi. Ensimmäinen postaus on Ateenasta ja seuraavat jutut kertovat ruokakokemuksista Peloponnesokselta ja sen eteläisestä osasta Manista.

Matkani alkoi Ateenasta. Ensimmäisen yön vietin ystävieni kanssa eräässä huoneistossa, joka sijaitsi melko lähellä Akropolista. Ilta oli jo pitkällä, joten päätimme mennä johonkin lähellä olevaan ruokapaikkaan.

Moussakaa, tsatsikia ja oliiveja

To Kati Allo -tavernan ruokalistalta löytyy niin kreikkalaista salaattia, moussakaa, täytettyä kesäkurpitsaa kuin grillattua kanaa ja possua.

Seuralaiseni olivat kuulleet kehuja eräästä tavernasta, jonne suuntasimme. Ulkona olevan menun mukaan yhdysvaltalainen matkakirjailija Rick Steves on suosittellut tätä paikkaa vuosina 2011‒2023. To Kati Allo -taverna (Chatzichristou 12) on konstailemattoman näköinen, hiukan pikaruokapaikkaa muistuttava ravintola. Ulkonakin oli pöytiä, mutta menimme sisälle.

Ruokalistalta tuntui löytyvän perinteisiä kreikkalaisia ruokia. Hinnat ovat edullisia, suurin osa alle kymmenen euroa, grillattua lihaa tai kalaa sai 14 eurolla. Valitsin moussakan/musakan eli munakoisovuoan.

Keittokirjan* mukaan moussaka on peräisin manner-Kreikasta ja sen valmistaminen vaatii hiukan aikaa, kaikkiaan lähes 2,5 tuntia valmisteluineen, marinointeineen ja paistamisineen. Munakoison tilalla tai lisäksi voi käyttää myös muita kasviksia kuten kesäkurpitsaa, tomaatteja, perunaa ja vihreitä papuja. Kesäkurpitsa- ja perunaviipaleet on ensin paistettava ja vihreät pavut on esikiehautettava.

Moussakaa, lisukkeena oli leipää, tsatsikia ja oliiveja.

Juomaksi kreikkalainen keittokirja suosittelee täyteläistä Rapsani-punaviiniä Olymposvuoren alaisilta rinteiltä. Tätä ohjetta on vaikea toteuttaa, sillä Alkon valikoimasta kyseistä viiniä ei enää löydy. Ehkä joku toinen kreikkalainen keskitäyteläinen, pehmeätanniininen ja marjaisa ruokaviini sopisi moussakan seuraan? Valitsin paikallisen oluen.

Pöytään tuotiin myös tsatsikia eli kurkku-jugurttikastiketta, oliiveja ja leipää.

Tsatsikia voi laittaa vaikka leivän päälle.

Keittokirjan mukaan tsatsikia tarjotaan usein alkupalana leivän kanssa. Se sopii myös grillattujen lampaankyljysten ja paistetun tai grillatun kalan kanssa.

To Kati Allo on perheyritys, jonka Kostas-isäntä on kreikkalainen ja Jennifer-emäntä irlantilainen. Juttelimme lopuksi heidän kanssaan korona-ajan haasteista sekä muista pulmista, joiden eteen pieni ravintola on joutunut.

Aamiaista lounasaikaan

Aamiainen oli sitten omatoiminen ja kevyenpuoleinen: hiukan leipää, leikkeleitä ja teetä. Lähdimme jo aamusta tutustumaan Akropolikseen, mikä olikin viisasta aurinkoisena päivänä: hiukan vähemmän kuumuutta ja olimme etujoukoissa turistien ryntäyksessä.

Akropolikselta tultaessa oli huomattavaa, kuinka kekseliäästi turisteilta haluttiin rahaa: tarjolla oli CD-levyjä, matkamuistoja, pilapiirrosten maalaamista ja erilaista syötävää ja juotavaa. Munkit ja seesamirinkelit (koulouria) näyttivät houkuttelevilta.

Munkkeja ja seesamirinkeleitä olisi voinut ostaa matkaevääksi.

Parin tunnin turistikierroksen jälkeen helteisellä Akropoliilla jatkoimme Akropolis-museoon, josta löytyi laajalla terassilla oleva kahvila (Acropolis Museum Cafe and Restaurant). Valitsin listalta kreikkalaisen aamiaisen, jota tarjoillaan yhdeksästä kahteentoista.

Aamiainen sisälsi tuoretta hapanleipää, rinkelin, korfulaista voita, timjamihunajaa, hilloa, paistettuja kananmunia, appelsiinimehua, hedelmäsalaattia, jugurttia sekä kahvia. Tällä annoksella selvisin pitkälle iltaan. Kaverit taisivat auttaa hiukan vatien tyhjentämisessä.

Aamiainen Akropolis-museon kahvilassa oli monipuolinen, lisänä oli leipää, kananmunaa ja kahvia.

Paistettu kananmuna mallia ”sunny side up”.

Keittokirjan mukaan Kreikan hunajat ovat erilaisia kasvupaikkansa mukaan, tarjolla on muun muassa pinjahunajaa sekä vaaleankeltaista sitruspuun kukkien medestä saatavaa hunajaa. Suosituinta on kuitenkin kahvilassakin tarjottu timjamihunaja, jossa on hentoa vuoristoyrttien makua. Sitä saadaan Peloponnesokselta ja saaristosta, etenkin Kreetalta. Paikalliset nauttivat hunajaa päivittäin aamiaisella sekä välipalana jugurtin kanssa.

Ruoka on kulttuuria

Viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta olin yksin Ateenassa. Kävelin hiukan Hotel Plakan lähistöllä ja päädyin syömään Taverna Acropolis -ravintolaan (10 Panos St. & Epaminonda). Se tarjoilee perinteistä kreikkalaista ruokaa, lisukkeena on näköala Akropolis-kukkulalle.

Tavernan mukaan ”ruoka ei ole rationaalista, vaan se on kulttuuria, tapoja, mielitekoja ja identiteettiä.” Näin varmaan onkin, ja se tekeekin matkojen ateriat niin houkutteleviksi, kun ruoaksi saa yleensä jotain muuta, kuin mihin on kotimaassa tottunut.

Pöytään tuli pyytämättä iso vesipullo ja vaaleaa leipää ja tilaamani olut. Ruokaakin sain, lihapullia tomaattikastikkeessa. Annos ei ollut mikään kulinaarinen makuelämys, mutta sain vatsan täyteen iltaa ja yötä varten.

Taverna Acropolis -ravintolan varjoisassa pöydässä oli mukavaa istuskella ja seurata oikealla puolella olevan kadun liikennettä. Tarjoilijat yrittivät ahkerasti ”sisäänheittää” kulkijoita.

Ateenan ateriat eivät siis olleet mitään sen erikoisempia herkkuhetkiä, mutta antoivat matkailijalle sopivasti energiaa.

Lähde:
*Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi.
(Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)

Lue myös:

Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa

Askeleita Ateenassa

Ateenalainen kaksiosainen visiittini oli lyhyt, mutta antoisa. Näin Akropoliin ja Hadrianuksen kirjaston, vähän Plakan kaupunginosaa, söin parissa ravintolassa ja selviydyin matkoista pahamaineisessa metrossakin.

Tulin pistäytyneeksi Ateenassa, Kreikassa kahden yön ja päivän verran matkallani matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa toukokuun alkupuolella. Aikaa oli menomatkalla lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan ja paluumatkalla maanantai-iltapäivästä tiistaiaamuun.

Kalamatassa on kyllä lentokenttä ja olisi voinut olla yksinkertaisempaa suunnitella matka siten, että lennon päätepiste olisi ollut suoraan siellä. Nyt lensin Norwegianilla Helsingistä Ateenaan ja sieltä takaisin, matkasin bussilla Kalamataan ja sieltä takaisin Ateenaan.

Ateena ei houkutellut

Ateena ei jostain syystä kiehtonut minua – ehkä siksi, että olin kuullut siitä varoittavia juttuja: kaupungissa on paljon kodittomia kerjäläisiä ja erityisesti metrossa menetät lompakkosi ja muut arvoesineesi. Kaupungilla yksin liikkuminen tuntui turvattomalta, vaikka olen kulkenut monissa eurooppalaisissa metropoleissa ilman huonoja kokemuksia.

Sain kuitenkin seuraa ensimmäiseksi illaksi ja seuraavaksi päiväksi edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleesta kanadalaisesta Margaritasta ja hänen miehestään Paulista. He olivat tulleet jo aikaisemmin Ateenaan ja tarjoutuivat ystävällisesti tulemaan vastaan lentokentälle. Ei siis tarvinnut selviytyä yksin sieltä kaupungille.

Meillä oli AthensApart-nimisen yrityksen vuokraama kahden makuuhuoneen huoneisto Plakassa, joka oli sijainniltaan hyvä valinta suunnitelmissa olevan Akropolis-käynnin suhteen.

To Kati Allo -taverna toivottaa tervetulleeksi. Pöytiä löytyy niin sisältä kuin ulkoakin.

Kävimme illalla syömässä vaatimattomassa, kreikkalaista kotiruoan tapaista tarjoavassa To Kati Allo -tavernassa (Chatzichristou 12). Ystäväni tiesivät paikasta etukäteen suosituksen perusteella ja Tripadvisorissa siitä onkin paljon kehuvia mainintoja. Myös yhdysvaltalainen Eurooppaan erikoistunut matkakirjailija Rick Steves suosittelee paikkaa vuosina 2011-2023, tästä on maininta ravintolan ulkopuolella olevassa menussa.

Valitsin moussakaa ja tilasimme pöytään myös oliiveja ja tsatsikia sekä paikallista olutta. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Tavernan Kostas-isäntä oli välitön paikallinen ja hänen Jennifer-vaimonsa oli kotoisin Irlannista. He kertoivat loppuillasta ravintola-alan pulmista ja selviytymisestään korona-ajasta.

Moussaka maistui iltapalaksi.

Tutustuimme sunnuntaina Akropolikseen ja Akropolis-museoon. Olen kertonut vierailustamme omassa postauksessaan.

Akropolin alapuolella olevalla kadulla oli monenlaista myyjää. Tämän soturin kanssa pääsi poseeraamaan pientä maksua vastaan.

Akropoliin juurella myytiin kaikenlaista cd-levyistä ja koruista keramiikkaan ja matkamuistoihin. Soittajat ja maalarit yrittivät myös saada esityksistään ja tuotteistaan rahaa. Sokeroituja munkkirinkilän näköisiä leivonnaisia oli myös tarjolla.

Nähtävyyksien jälkeen istuimme hetken lepuuttamassa jalkojamme ja nauttimassa olutta majapaikkamme lähellä olevassa ravintolassa.

Matkalaukkumme olimme jättäneet huoneistohotellin alakerrassa oleviin lukittuihin kaappeihin. Haimme tavaramme ja suuntasimme metromatkalle kohti lentokenttää, josta meillä oli bussikuljetus Kalamataan. Metrossa piti vaihtaa linjaa ainakin kerran. Olin iloinen, että sain seikkailla siellä seurassa.

Hotellivalinnassa tärkeintä oli sijainti

Toisella vierailukerrallani sainkin pärjätä yksin Ateenassa, joka pelotti jotenkin käsittämättömän paljon. Minimoin pulmia ottamalla taksin linja-autoasemalta hotelliin. Taksijono oli noin neljän maissa aika pitkä, joten jouduin hiukan aikaa odottamaan.

Taksikuski vaikutti pahantuuliselta ja epäkohteliaalta. Jossain vaiheessa matkaa hän avautui ja kertoi, että Ateenan liikenne on ruuhka-aikaan hermoja koettelevaa. Juttua riitti sen jälkeen ja pääsin turvallisesti hotelliin. Maksu oli 20 euroa, jonka annoin ilomielin, kun vältyin bussi- ja metrosuunnistukselta matkalaukkuni kanssa.

Viralliset taksit ovat keltaisia.

Hotel Plakan (7, Kapnikareas & Mitropoleos St.) olin puolestaan valinnut sijainnin perusteella: sieltä oli lyhyt matka Monastiraki-aukion metroasemalle, josta pääsisin suoraan lentokentälle sinistä metrolinja kolmosta pitkin.

Hotellihuone oli pienehkö, mutta ihan kelvollinen. Parasta oli näköala, minulla oli siis a room with a view: Akropolis. Ensin kävi mielessäni, etten lähde ollenkaan kaupungille, vietän illan hotellissa ja sen mainostamassa kattoravintolassa.

Hotel Plakan kattoterassilta saattoi ihailla Acropolista pimenevässä illassa.

Hotellin respassa minut vastaanottanut asiakaspalvelija oli auliisti kertonut sopivan metroajan aamulla, jolla ehtisin klo 11.20 lennolle: klo 8.14.

Halusin varmistaa reitin metroasemalle, joten uskaltauduin kuitenkin kulkemaan Plakan ravintola-alueen läpi Monastiraki-aukion metroasemalle. Selvisi, että metrolippu pitää ostaa automaatista. Tuumasin, että on parempi ostaa lippu valmiiksi aamua varten. Onneksi automaatti oli helppokäyttöinen ja se sylkäisi sisuksistaan yhdeksän euron arvoisen lipun.

Metrolipun sai ostettua helposti automaatista.

Ostoksestani rohkaistuneena päätin hiukan kävellä lähistöllä. Päädyin Hadrianuksen kirjaston raunioille ja tutustuin alueeseen. Piirrokset kuvittivat sitä, mitä paikalla oli ollut kaksi tuhatta vuotta sitten. Nyt on jäljellä vain muutamia pystyssä olevia pylväitä, paljon kiviä ja hiukan lattioiden mosaiikkia.

Hadrianuksen kirjastoon laskeudutaan portaita pitkin, lipunmyynti on niiden vieressä. Pääsymaksu oli kuusi euroa.

Piirroskuva Hadrianuksen kirjastosta.

Osa pylväistä on säilynyt huonommin, osa paremmin.

Yksityiskohta pylväästä.

Hadrianuksen kirjasto oli itse asiassa yleiskäyttöisempi julkinen tila, aukio ja kulttuurikeskus.

Osa lattioiden mosaiikeista on säilynyt.

Ole hyvä, kiitos!

Edellisestä ateriasta oli jo aikaa, oli ehkä hotellin aamiainen, joten kun päädyin kävelylläni kreikkalaista ruokaa tarjoavan Taverna Acropoliin (10 Panos St. & Epaminonda) luokse, istahdin puun varjostamaan nurkkapöytään. Ravintolan naapurina korkean metalliaidan takana on Roomalainen agora, tori, joka oli antiikin aikaisen Ateenan toinen agora (tai forum) ja Akropolis näkyy omassa ylhäisyydessään.

Taverna Acropolin terassi on kadunvarressa.

Taverna tarjoaa kreikkalaista ruokaa.

Sain menun ja hetken kuluttua kerroin tilaukseni. Tarjoilija alkoi sirottelemaan suomenkielisiä sanoja puheeseensa. Kyselin tietysti uteliaana, mistä hän tietää, että olen suomalainen. Hän ei suostunut kertomaan.

Tavernan pöydissä oli vielä vapaita paikkoja, ja tarjoilijat yrittivät ahkerasti saada ohikulkijoista, erityisesti naisista, uusia asiakkaita. Osa sisäänheittoyrityksistä onnistui, osa ei.

Pöytään tuli pyytämättä iso vesipullo ja vaaleaa leipää ja tilaamani olut. Ruokaakin sain, lihapullia tomaattikastikkeessa. Maksaessani laskua tarjoilija kertoi syyn kansallisuuteni tunnistamiseen: englannin ääntämiseni. No, onhan kieleni vähän sellaista rallienglantia, mutta olin yllättynyt hänen tarkkakuuloisuudestaan.

Kiertelin vielä hiukan Plakaa ja katselin matkamuistomyymälöiden antia sortumatta ostoksiin. Poikkesin vielä hotellin kattobaariin ihailemaan näkymia Akropoliille ja muualle Ateenaan. Loppuilta sujui pakkaamisen viimeistelyssä.

Yöelämää Hotel Plakan lähistöllä.

Pidä lompakostasi kiinni!

Näistä porteista pääsi siniselle linjalle, joka vie lentokentälle.

Aamulla olin tyytyväinen, että tiesin, minnepäin lähteä kohti metroasemaa ja lippukin oli valmiina. Aika paljon sai kulkea maanalaisia käytäviä ennen kuin olin metroradan varressa.

Historia on läsnä Ateenassa kaikkialla. Nämä rauniot tulivat vastaan metrolinjan kaivauksissa.

Lentokentälle vievä metrolinja oli täynnä ihmisiä tiistaiaamuna. Osa matkustajista käytti maskia, osa ei.

Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja heistä monet käyttivät maskia. Minulla oli niitä mukana, mutta ei missään helposti otettavassa paikassa. Metrovaunu oli aivan täyteen tupattu ja maski olisi voinut olla paikallaan. Ja nyt vasta huomasin opaslehtisestä, että matkustajien pitäisi käyttää maskeja ateenalaisissa liikennevälineissä ja -asemilla. Mielestäni asemalla ei näkynyt asiasta opasteita tai ohjeita.

Koko matkalla en päässyt istumaan. Monastirakista lentokentälle on noin parikymmentä metroasemaa ja matka kesti noin puoli tuntia. Kaduin jo valintaani, olisiko sittenkin pitänyt valita taksi?

Matkan aikana yksi varttuneempi nainen huusi jotain kreikaksi. Vieressäni ollut nuori nainen kertoi ystävällisesti minulle, että nainen oli varoittanut: Watch your wallet! Ilmeisesti huutaja oli nähnyt jonkun ryöstöyrityksen tai epäilyttävän tilanteen. Tiesin, että lompakkoni oli hyvässä turvassa.

Ulkoministeriön Kreikkaa koskevassa matkustustiedotteessa neuvotaan noudattamaan tavanomaista varovaisuutta. Mainittuina ovat myös maanjäristykset, maastopalot ja tulvat. Tiedotteessa todetaan myös: ”Turistikauden alkaessa myös taskuvarkaudet Ateenassa lisääntyvät selvästi. Kannattaa olla varovainen erityisesti Ateenan ruuhkaisissa julkisissa kulkuvälineissä – metrossa ja busseissa – sekä keskustan vilkkailla turistien suosimilla alueilla.”

Ilmaisessa Athens Guide -oppaassa kerrotaan, että taskuvarkaudet ovat tavallisia. Matkailijoita neuvotaan käyttämään rahavyötä ja pitämään arvoesineet repussa ja kalliit korut on syytä jättää kotiin. Erityisen pahoja paikkoja ovat Omonia, Monastiraki, Piraeus, Syntagma ja Acropolis eli erityisen paljon turisteja keräävät paikat.

Lentoasemalle pääseminen oli helpotus ja loppumatka sujuikin Helsinkiä ja Turkua kohti ihan mukavasti. Päivä oli tosin pitkä: varhainen herääminen, matka metrolla lentoasemalle, lento klo 11.20–15.30, bussi Turkuun klo 17.00, kotona klo 19.30 maissa. Loppuviikolla oli kyllä sitten sellainen olo, että reissattu on kymmenen päivän verran.

Ateenaa Akropoliilta nähtynä.

Pysy kanavalla, tulossa on postauksia Kalamatasta ja muualta Peloponnesoksen alueelta, muun muassa Manin niemimaalta.

Lue myös:

Ateenan Akropolis ja sen museo
Konferenssimatkalla Kalamatassa

Kymmenen kivaa ruokatapahtumaa Turussa kesäkuussa

Turku ja Suomi isännöivät maailman kuuluisinta ruokatapahtumaa ensimmäistä kertaa. Michelin Guide Ceremonyn kanssa samaan aikaan Turussa järjestetään ensimmäistä kertaa Turun ruokaviikot.

Turun ruokaviikot  tarjoavat kahden viikon aikana noin 40 herkullista tapahtumaa Turussa sekä Naantalissa, Paraisilla ja Salossa. Viikkojen (5.–18.6.) ohjelma löytyy Turun kaupungin verkkosivuilta osoitteesta turku.fi/ruokaviikot. Olen poiminut tähän kymmenen tapahtumaa aloittaen H-hetkestä ja päätapahtumasta striimauksineen.

Michelin Guide Ceremony 12.6.

Michelin Guide julkistaa pohjoismaiset tähtiravintolat sekä Michelin Awards -erikoispalkinnot vuosittain toteutettavassa Michelin Guide Ceremony -tilaisuudessa. Tapahtuma järjestetään Turun Logomossa maanantaina 12. kesäkuuta. Tilaisuuden pääyhteistyökumppanina toimivat Michelin Guiden ja Turun kaupungin lisäksi Business Finland (Visit Finland, Food from Finland).

Michelin Guide Ceremony on kutsuvierastilaisuus.

Kirkkopuiston terassin livekatsomo Michelin-tähtien jakotilaisuudesta 12.6.

Kuva: Turun ruokaviikot / Turun kaupunki.

Suuri yleisö pääsee seuraamaan Michelin Guide Ceremony -tilaisuutta livestreamin kautta Kirkkopuiston terassilla Tuomiokirkkotorilla ja Hansakorttelissa maanantaina 12.6. kello 18 alkaen noin tunnin kestävän lähetyksen välityksellä. Saadaanko tänä vuonna Suomeen ja Turkuun lisää Michelin-tähtiä?

Kirkkopuiston terassilla pidetään myös ruoka-aiheinen tietovisa klo 19 ja ravintola-alan rautaisista ammattilaisista koostuva Kolme tähtee DJ-trio soittaa musiikkia klo 20 alkaen, lisäksi on  mahdollisuus nauttia ruokaa ja juomaa. Tilaisuutta voi seurata myös Michelin Guiden YouTube-kanavalta.

Lisätiedot: kirkkopuistonterassi.com

Hallin ruokaviikot 5.–18.6.

Turun Kauppahallissa, osoitteessa Eerikinkatu 16, on tarjolla erikoistarjouksia ja maistatuksia hallin aukioloaikoina eli maanantaista perjantaihin klo 8–18 ja lauantaisin klo 8–16 ainutlaatuisessa miljöössä.

Lisätiedot: kauppahalli.fi

Cocktail d´Or 8.–17.6.

Cocktail d´Or -tapahtuma järjestetään ajalla 8.–17.6 ravintoloiden aukioloaikoina seuraavissa ravintoloissa: Arvo, Bar4, Liberty or Death, Rica Bar, The Cow, The Tasting Room ja Walo. Suomen parhaat keittiömestarit ovat suunnittelleet yhteistyössä turkulaisten cocktailbaarien kanssa ravintoloidensa syvintä olemusta kuvastavan juomasekoituksen. Tuloksena on seitsemän uutta ja innovatiivista cocktailia ja mocktailia. Yleisö ja ammattilaisraati saavat äänestää suosikkejaan.
Lisätiedot: cocktaildor.fi

Kuva: Turun ruokaviikot / Turun kaupunki.

Brinkhall Sparkling Siideriterassi 8.–18.6.

Brinkhall Sparklingin Siideriterassi löytyy Turun kauppatorin esiintymislavan vierestä päivittäin klo 12–22 (su–to) ja 12–23 (pe–la). Brinkhall Sparkling -siideritalo kutsuu maistelemaan siidereitä New Nordic Cider -hengessä pop-up-siideriterassille Turun kauppatorille.

Brinkhall Sparkling on Turun Kakskerrasta lähtöisin oleva siideritalo, jonka tuotanto ja vierailukeskus on nykyisin Salon Design Hillissä. Se tarjoaa laajan valikoiman erityylisiä siidereitä omasta tuotannosta alkaen, mutta valikoimaa on laajennettu myös harvinaisempiin pulloihin muualta. Siideriterassilla on päivittäisiä ohjattuja maisteluita sekä ohjelmaa esiintymislavalla. Tarjolla siidereiden lisäksi myös olutta, viiniä ja alkoholittomia virvokkeita.

Lisätiedot: @brinkhallsparkling Instagramissa ja Facebookissa.

Viuhka käy teekutsuilla 15.6.

Kuva: Turun ruokaviikot / Turun kaupunki.

Café Qwenselin ja Apteekkimuseon Viuhka käy teekutsuilla torstaina 15.6. tutustutaan 1800-luvun porvariston elämäntapaan iltapäiväteen merkeissä sekä opetellaan kommunikoimaan viuhkan avulla. Hienoimmat teelaadut ja käsintehdyt makeat ja suolaiset porvarisherkut nautitaan ylellisiltä posliiniastioilta. Hinta on 37 €/hlö sisältäen oppaan palvelut ja ruokailun juomineen.

Varhaisperunapäivä 15.6.

Kuva: Turun ruokaviikot / Turun kaupunki.

Ruokaviikoille osuu myös torstaina 15.6. ensimmäistä kertaa vietettävä varhaisperunapäivä. Turun kauppatorin lavalla kuullaan Ruoka ja tiede -haastatteluissa tutkittua perunatietoa. Professori Mari Sandellin aiheena klo 10 on Potut pottuina sanos makututkija. Apulaisprofessori Maaria Kortesniemen klo 12 alkavan esityksen otsikkona on Mitä violetti väri kertoo perunan terveysvaikutuksista?

Lisäksi Kauppatorin Elviksenäkin tunnettu perunanviljelijä Jari Rainio esiintyy JR & Memphis -yhtyeineen klo 16 ja 17. Hotellilaiva Borella ja Nauvon Minttus Bar & Kökissä nautitaan varhaisperunaillallista.

Neitsytperunafestivaali 16.–17.6.

Kuva: Turun ruokaviikot / Turun kaupunki.

Perinteiset Neitsytperunafestivaalit järjestetään perinteiseen tapaan Panimoravintola Koulun sisäpihalla, Eerikinkatu 18, perjantaina 16.6. ja lauantaina 17.6. klo 12–20.

Festivaalin avaa perjantaina Maisteri Frangén klo 16.30. Festareilla on myös tarjolla maisteluannoksia kuudelta eri ravintolalta, jotka ovat Panimoravintola Koulu, Nomad Food and Wine, The J.J. de Nier Food Experience, Turun keittiömestarit, Fat Bull’ s ja Xoco’ s. Myynnissä myös useita eri lajikkeita aamulla nostettua varhaisperunaa. Tapahtuman oma bändi Sohon Torwet viihdyttää yleisöä klo 17–18 ja 19–20.

Lisätiedot: neitsytperunafestivaali.fi

Perin salainen mysteerikahvihetki heinäkuussa 2023

Salaperäinen mysteerikahvihetki johdattaa aikamatkaseikkailulle Turun ja Ruissalon historiaan. Meren rannalla uinuvasta pitsihuvilasta on löytynyt resepti Sangen Ihmeteldäwään Williyrttimixtuuraan. Salakielisten viestien ratkomiseen tarvitaan myös yleisön apua.

Tapahtuma järjestetään Villa Bella Vistassa, jonka osoite on Iso-Pukintie 39, Turku.

Tapahtuma on Turun kaupungin ja Turun yliopiston Food hub -hankkeen tukema kokeiluhanke.

Villa Bella Vista on hulppea pitsihuvila torneineen ja terasseineen. Kuva on otettu huvilan kunnostuksen alkuvaiheessa; nyt jo koko pinnassa on vaaleanvihreä sävy.

Katso koko kattaus

Tutustu koko monipuoliseen ohjelmaan verkkosivuilla turku.fi/ruokaviikot. Osa tapahtumista on jo mennyt, mutta vielä niitä on runsaasti jäljellä tätä kirjoittaessani (10.6.).

Sivuilta löytyy tapahtumia moneen makuun ja eripaksuisille lompakoille. Olen poiminut tähän listaan maksuttomia tai pienen budjetin tapahtumia. Listalta löytyy myös monenlaisia illallisia.

Matkakirjoja messuilta II

Palvelu/tuote saatu: Into Kustannus Oy*

Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Osa kirjavinkeistä on jo julkaistu, mutta tässä tulee lisää.

Revontulibongarin opas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth, tiedetoimittaja Markus Hotakainen ja valokuvaaja Jouni Jussila ovat kirjoittaneet Revontulibongarin oppaan. Kirja on kuitenkin kansalaistieteen ilmentymä – tiedettä yhdessä suuren yleisön kanssa. Tässä tapauksessa Facebookin Revontulikyttääjät-sivuston jäsenten kanssa, joilta tuli alkukipinä kirjantekoon, sillä he kysyivät, voisiko Minna Palmroth vastata heidän kysymyksiinsä. Professori vastasi ja siitä lähti sitten myöhemmin idea kirjasta, joka palvelee laajempaa tiedonhaluisten joukkoa.

Kirja lupaa, että sen lukija onnistuu havaitsemaan ja tunnistamaan revontulia jopa Etelä-Suomessa. Teos antaa vastauksia kaikille revontulista kiinnostuneille, niin luontokuvaajille kuin satunnaisille taivaantähyilijöille.

Kirjassa on aluksi yleistajuinen taustoitus revontulista, muun muassa niiden esiintymisestä ja väreistä: vihreästä, sinisestä, punaisesta ja purppurasta. Tämän jälkeen esitellään noin 30 erilaista revontulimuotoa, joiden nimeämisessä on käytetty apuna ulkonäköä, liikettä ja muita rakenteisiin liittyviä ominaisuuksia. Muotoja ovat muun muassa revontulikaari, liikkuva kaari, revontulivyö, revontuliverho, korona, spiraali ja revontulipilari. Muotojen havaitsemista varten on lyhyet ohjeet.

Kirjassa kerrotaan myös, miten revontulinäytelmä etenee. Vinkkien avulla lukija pystyy tulkitsemaan ja ennustamaankin taivaan tapahtumia ja löytää suotuisat bongauspaikat. Kirjan esimerkkikuvat ovat peräisin revontulibongareilta. Lopussa on valokuvaus- ja varustevinkkejä kuvaamisen helpottamiseksi.

Kirjan voi ottaa mukaan revontuliretkelle tai eläytyä revontulielämykseen kotisohvalla. Kaltaiselleni tämä bongarin opas on antoisa, sillä en ole koskaan vielä nähnyt noita taivaan tulia.

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori, ja Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön johtaja. Hän on tiimeineen kehittänyt maailman johtavan lähiavaruutta mallintavan tietokonesimulaation, jonka avulla he tutkivat revontulia synnyttäviä ilmiöitä.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Markus Hotakainen on seurannut avaruusasioita kuulennoista lähtien ja kirjoittanut tähdistä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Hän on julkaissut 23 kirjaa ja tehnyt yli 40 suomennosta. Hotakainen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Mars-kirjastaan, joka on julkaistu myös Yhdysvalloissa.

Jouni Jussilaon Oulun yliopiston entinen revontulitutkija ja aktiivinen revontulien kuvaaja, joka on julkaissut jo aikaisemmin kuva- ja tietokirjan revontulista nimeltään Aurora: revontulien taivaallinen näytelmä. Työkseen hän kehittää erikoiskameroita, mutta lähiavaruuden ilmiöiden ja revontulien seuraaminen on osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.

Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas. Into Kustannus Oy. 2018.

Tammikuisia revontulia Syötteellä. Kuva: Sami Säily/Woodland Graphics.

Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Hanna Apajalahden Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas on kattava tietopaketti Lapin nähtävyyksistä ja monipuolisista kulttuurikohteista. Hiihtokeskusten, tuntureiden, porosafarien ja revontulien keskeltä löytyy myös valtavasti luksusta, siis kulttuurielämää: arkkitehtuuria, elokuvia, festivaaleja, historiallisia tarinoita, kirjallisuutta, kuvataiteen ja käsityön tekijöitä, murteita, museoita, musiikkia, mytologiaa ja ruokakulttuuria. Sekä tietysti saamelainen kulttuuri kaikessa moninaisuudessaan.

Kirja rajautuu napapiirin pohjoispuoliseen Lappiin. Kirjoittaja on jakanut alueen viiteen kulttuurialueeseen, jotka esitellään kunnittain.

Saamenmaahan kuuluvat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat. Läntiseen Tunturi-Lappiin kuuluvat Ylläksen ja Pallaksen naapurit Kittilä ja Muonio.

Tornionlaaksossa ovat Pello ja Kolari. Itä-Lappiin kuuluvat eteläinen Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla ja Kemijärvi. Rovaniemellä eletään kaupunkilappilaista kulttuuria.

Tekijän mukaan Lappi on täynnä kulttuuria ja kirjan avulla matkailija löytää parhaat paikat. Kirja on jaettu yhdeksään ”tiehen”, aihepiiriin, joita ovat museot, arkkitehtuuri, käsityöt ja design, kuvataide ja galleriat, joiku ja muu musiikki, elokuva ja teatteri, luontokohteet, ruoka ja juoma sekä huvittelu ja ajanviete.

Kirjaa selaillessa tulee auttamattakin mieleen, kuinka vähän sitä tietää kotimaastaan. Sekin on minulle uusi tieto, että saamen kieli ei ole vain yksi, vaan Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea.

Olen käynyt vain Rovaniemellä, Levillä ja Riisitunturilla lyhyitä aikoja, joten olen melko aloittelija Lapin-asioissa. Eittämättä Suomen pohjoisosista löytyisi paljon mielenkiintoista. Voisin käydä vaikka Reidar Säreistöniemen kotimuseossa, Hiljaisuus-festivaaleilla tai Sodankylän elokuvajuhlilla. Ihan vain pari kohdetta mainitakseni.

Kulttuurioppaassa on myös paljon kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä sekä auttava lappi-suomi-sanakirja ummikoille. Sanakirjasta löytyy syntyjään eteläpohjalaiselle tuttujakin sanoja, kuten alvariinsa (aina), hilla (lakka, suomuurain), häävi (ei kovin hyvä) ja vahata (katsoa tarkkaan). Lähteiden lisäksi lopussa on henkilöhakemisto ja välimatkataulukko.

Hanna Apajalahti on kulttuurista laajasti kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Hänen teoksensa Kulttuurimatkailijan Lappi ilmestyi alun perin vuonna 2017. Lappi pintaa syvemmältä on kirjan päivitetty laitos. Apajalahti itse on kustantamon mukaan syntyjään lapinhullu: äidin perintönä itälappilainen ja poromiehen lapsenlapsenlapsi; vaikuttaa siis oikealta henkilöltä kertomaan lappalaisesta kulttuurista.

Hanna Apajalahti: Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas. Into Kustannus Oy. 2021.

* Sain Into Kustannus Oy:ltä nämä esittelemäni kirjat.

Lue myös:

Matkakirjoja messuilta I

Pikapyrähdys pohjoiseen

Laskeuduttiin Leville

Marian kappeli rauhoittaa Levin turistin

Pellon antimia luomuna Malmgårdista

Palvelu/tuote saatu: Cursor Oy*

Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.

Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.

Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.

Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.

Luomuviljelyssä muinaisviljoja

Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.

Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.

Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto

Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.

Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittain Luomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.

Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.

Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.

Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.

Panimosta palkittuja oluita

Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.

Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.

Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.

Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.

Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awards –kilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.

Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).

Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.

Puoti täynnä maalaistuotteita

Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.

Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.

Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.

Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.

Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.

Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.

Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.

Kartano, ei vaan linna

Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.

Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.

Linnan pääty.

Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.

Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna  edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.

Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?

Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.

Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.

Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksen retkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.

Kivileijonia ja simpukoita puistossa

Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.

Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius – jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija – ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.

Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.

Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.

Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.

Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.

Malmgårdin kartano pihapiireineen kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) -kohteisiin.

Malmgårdin kartanon ja Kartanopuodin sekä Malmgårdin Panimon kuulumiset, aukioloajat ja hinnat löytyvät Facebook-, Instagram– ja verkkosivuilta.

Malmgård, Kartanopuoti ja Malmgårdin Panimo
Malmgård 53
07720 Malmgård
Loviisa
040 1685271
malmgard@malmgard.fi
www.malmgard.fi
Verkkokaupan osoite: http://kauppa.malmgard.fi/

Kartanopuodon hyllyltä löytyi tällainen somiste. Ja olihan meidänkin retkemme paitsi mukava, myös maukas.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Le Keittokirja vie lukijan Ranskan maaseudulle

Kaupallinen yhteistyö: Teresa Välimäki/Readme.fi.*

Kokki ja ruoka-alan monitoiminainen Teresa Välimäki työskenteli lounaisranskalaisen majatalon keittiössä muutamana kesänä. Rakkaimmista resepteistä syntyi Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja.

Teresa Välimäki haaveili elämästä Ranskassa ja päätti toteuttaa toiveensa. Niinpä hän työskenteli kolmena kesänä lounaisranskalaisen The Happy Hamlet -majatalon keittiössä.

Teresa Välimäki kertoo keittokirjansa syntyneen rakkaudesta Ranskaan ja ranskalaiseen ruokaan. Pääosassa ovat aina maukkaat raaka-aineet, joiden tuoreus, raikkaus, aitous ja maku ovat hänelle tärkeitä. Makua korostetaan yksinkertaisilla valmistustavoilla ja maustamisella.

Rakkaimmat ranskalaiset reseptit

Le Keittokirjaan Teresa on kerännyt rakkaimmat reseptinsä Ranskasta. Hänen ruoka- ja reseptifilosofiansa mukaisesti ohjeet ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Lounaan valmistukseen saa Teresan kriteerien mukaan kulua korkeintaan tunti ja illalliseen puoli tuntia enemmän.

Le Keittokirja on jaettu päivän aterioiden mukaan: Aamu, lounas, apero, illallinen, BBQ-ilta, jälkiruoka ja juustohetki. Resepteissä on kerrottu annoskoko, joka on usein 4–6.

Le Keittokirja avaa oven ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Varoitus: saattaa aiheuttaa matkakuumetta. Kuva: © Readme.fi/Hanna Hurtta.

Teresan mukaan aamupala on päivän ihanin ateria ja jos sitä joskus on syytä juhlistaa, löytyy reseptejä kuohuviinipohjaisiin juomiin Mimosa ja Bellini. Kuohuvalle aamiaiselle sopivat Teresan mukaan hyvät croissantit ja hillo.

Aamiaisreseptejä löytyy muun muassa granolaan, viikuna-hasselpähkinä-tuorepuuroon, banaani-kaurapuuroon, aamiaistoasteihin, shakshukaan eli kasviksiin ja kananmuniin uunissa, juusto-omelettiin ja suolaiseen leipävanukkaaseen.

Kevyttä ja helppoa lounaaksi

Lämpimän kesäajan lounaat ovat usein helppoja keittoja, salaatteja ja pastoja. Salaattina voi olla vaikka tomaatti-mozzarellasalaatti ja minttuvinaigrette, maalaissalaatti tai vuohenjuustosalaatti saksanpähkinän kanssa; keittona tulinen linssikeitto, kylmä tomaattikeitto, kukkakaali-sinihomejuustokeitto, piirakkana endiivitatin tai kasviksilla täytetty socca (nizzalainen lettu tai pannukakku).

Pastaresepteinä ovat muun muassa sitruuna-fenkoli-oliivi-fenkolipasta, parsakaali-pekonipasta ja salviavoissa paistettu tagliatelle.

Aperoa ennen illallista

Le Keittokirjassa on monta outoa sanaa, joita on kiva opetella. Aperitiivi on tuttu sana, mutta apero outo. Teresan mukaan apero on mahtavan ranskalaista: ilman sitä ei illallinen ala. Siis jotain pientä purtavaa ennen illallista, vaatimattomimmin sipsejä, suolatikkuja tai oliiveja.

Teresa antaa ohjeet muun muassa marinoituihin oliiveihin, tomaattibruschettoihin, parsa-voitaikinakääröihin ja paahdettuihin retiiseihin aiolin kanssa. Muutaman aperojuoman, aperitiivin, reseptikin on mukana.

Yhtenä illallispöydän reseptinä on kesäkurpitsacarpaccio, josta Teresa toteaa: ”Tämä on niin yksinkertainen ja herkullinen ruoka, että sitä on vaikea edes ymmärtää.”

Pöytään voi kattaa myös fetagratinoitua parsaa ja porkkanaa sitruunajugurtin kanssa, salvia-sitruunavoissa paistettua siikaa ja kesäkurpitsaa, Dijonin broileria ja valkosipulipapuja tai possunkyljyksiä ja chorizoa. Mukaan mahtuu myös talon emännän Suska Karjalaisen melanzane, paistos munakoisoista, tomaateista ja mozzarellasta.

Tomaattibruschettaa Hamletin tapaan. Kuva: © Suska Karjalainen.

Jälkiruoasta juustohetkeen

Sitten päästäänkin vihdoin jälkiruokiin ja ohjeita löytyy vadelmasorbetista rommiluumuihin. Ja vielä – jos vatsassa on enää yhtään tilaa – lopuksi esille nostetaan juustot. Hamletissa pyhitetään toisinaan juustoille brunssi tai lounas ja niiden kanssa nautitaan skonsseja ja hilloja.

En ole itse lähelläkään gourmetkokkia, mutta Le Keittokirjassa on paljon herkullisen kuuloisia ja näköisiä sekä riittävän yksikertaisia ohjeita tällaiselle välttämättömyyden edessä taipuvalle kyökkipiialle. Mistähän aloittaisi?

Tunnelmalliset kuvat vievät The Happy Hamlet -majataloon

Tunnelmaa kirjaan tuovat Hanna Hurtan kuvat paitsi ruoka-annoksista, myös The Happy Hamlet -majatalosta ympäristöineen: valkoisia rakennuksia sinisine ikkunaluukkuineen, laventelipeltoja, raaka-aineita torilta: parsaa, perunoita, mausteita, Hamletin puutarhan satoa, tunnelmakuvia rakennusten yksityiskohdista ja kattauksista.

Kirjan graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Satu Kontinen. Kirja on selkeä ja kaunis isoine kuvineen. Sivujakin on muhkeat 274. Paperi on miellyttävän mattaista.

Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja. Readme.fi. 2020.

Ruokasanastoa:

• apero = Alkuruoka, alkupala; aperitiivi = ruokahalua herättävä alkoholiton tai alkoholillinen juoma.
• BBQ, barbeque = Kypsentää hehkuvilla hiilillä, grillata; grillikastike.
• granola = Granola on aamiaisruoka ja välipala, joka koostuu kaurasta, pähkinöistä, hunajasta tai muista makeutusaineista, kuten ruskeasta sokerista, jota yleensä paistetaan, kunnes se on rapea, paahdettu ja kullanruskea.
• toast = Paahtoleipä.
• shakshuka = Shakshuka on tunisialaista alkuperää oleva munaruoka.
• vinaigrette = Kastike, joka valmistetaan viinietikasta, öljystä, pippurista, suolasta ja erilaisista mausteista.
• socca = Socca on kikhernejauhoista valmistettu leipänen, jonka voi päällystää pizzan tyyliin tai herkutella keiton kanssa ilman päällisiä.
• tagliatelle = Litteä nauhamakaroni.
• tatin = Tarte Tatin on tunnetuin tätä lajia; eli keikauskakku on ranskalaisen keittiön klassikko. Piirakka tehdään käänteisessä järjestyksessä ja lopuksi kumotaan tarjoiluastialle ”oikein” päin.
• bruschetta = Tomaatilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä maustettu ja päällystetty lämmin leipäpala.
• aioli = Valkosipulista ja oliiviöljystä valmistettu tahna, myös valkosipulimajoneesi.
• carpaccio = Alun perin mureasta, raa’ asta naudanlihasta leikattuja paperinohuita viipaleita, jotka tarjoillaan esimerkiksi hyvän oliiviöljyn ja parmesaanilastujen kera. Nykyään nimitystä käytetään muistakin raaka-aineista tehdyistä annoksista, esim. tonnikalacarpaccio.
• chorizo = Espanjalainen tai latinalaisamerikkalainen chilillä, valkosipulilla ja muilla mausteilla tuimasti maustettu makkara.
• melanzane = Melanzane alla parmigiana on italialainen klassikkoruoka, jossa mehevät munakoisosiivut yhdistyvät tuhtiin tomaattikastikkeeseen ja voimakkaaseen juustoon.

Lähteet: Mikael Tissari & Maria Tuominen: Keittiöslangin käsikirja. Aperoa blenderiin. Gummerus. 2004 sekä Wikipedia ym.

* Sain kirjan Teresa Välimäeltä.

Lue myös: The Happy Hamlet – ranskalaista elämäniloa ja luontoa

Smakumatkalla Naantalissa

Kaupallinen yhteistyö Smakun ja Visit Naantalin kanssa.*

Jos haluat viettää mukavan ja herkullisen kesäpäivän, niin tässä ehdotus: matkusta Naantaliin, kiertele viehättävässä merenrantakaupungissa ja poikkea välillä kahviloihin ja ravintoloihin maistelemaan Smakuannoksia. Voit laajentaa reissuasi myös Velkualle.

Naantalissa voi viettää rennon kesäpäivän. Tekemistä, nähtävää sekä ruokaa ja juomaa riittää.

Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestetään Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Smakun aikana on mahdollisuus kierrellä maistelemassa ravintoloiden ja kahviloiden herkullisia Smakuannoksia edulliseen hintaan (5–7 euroa). Jokainen ravintola toteuttaa tapahtumaa varten maisteluversion vähintään yhdestä alku-, pää- tai jälkiruoka-annoksesta.

Naantalin Smakussa on mukana seitsemän kahvilaa tai ravintolaa. Ne sijaitsevat Naantalin vanhankaupungin rannassa, hiukan kauempana Naantalissa ja yksi Velkualla.

Restaurant Snickari ja After Sail 714 vanhassa kaupungissa

Naantalin rannasta mukana Smakussa ovat tunnelmallinen Restaurant Snickari sekä vierasvenesataman ravintola After Sail 714.

Restaurant Snickari on mukana Smakussa kolmella annoksella. Alkupalaksi sopii Ginger Tuna Tartare, lempeästi inkiväärillä marinoitu tuore tonnikala (7 €). Makuhermoja kutkuttelee myös BBQ Brisket & Kimchi eli miedosti savuista naudanrintaa kimchillä höystettynä (7 €). Kimchi on kiinankaalista tai muista kasviksista hapatettu korealainen ruokalaji.

Jälkiruoaksi voi valita Snickarin oman leipomon ranskalaisen pannukakun, Amaretto Clafoutien, jossa mukana on Stracciatella-jäätelöä sekä italialaisia kirsikoita (7 €).

Ginger Tuna Tartare.

BBQ Brisket & Kimchi.

Amaretto Clafoutie.

Restaurant Snickari, Mannerheiminkatu 2, http://www.snickari.fi.
Avoinna: joka päivä klo 16.00–23.00. Huom. ravintola on mahdollisesti auki myös aikaisemmin.

After Sail 714:ssä smakuilijoita odottava annos on savustettu kana eli  itse savustettu kanan reisipaisti, joka tarjoillaan hunaja-yrttikasvisten ja bearnaisemajoneesin kanssa (7 €).

Savustettua kanaa.

After Sail 714, Nunnakatu 18, http://www.naantalinvierasvenesatama.fi/ravintola-as714.
Avoinna: ma-la klo 10.00–22.00.

Taidekahvila Café Akseli torin laidalla

Cafe Akselissa tarjolla on savuporopiirasta sekä juutos- ja britakakkuja.

Naantalin keskustassa sijaitsevassa taidekahvila Café Akselissa saat smakuannosten lisäksi myös silmänruokaa kuukausittain vaihtuvan taidenäyttelyn muodossa. Akselissa voi maistella savuporopiirasta, joka on täyteläisen juustoinen, paprikalla ja savuisella poronlihalla höystetty suolainen piirakka (5 €).

Makeana vaihtoehtona tarjolla on raikasta marmoroitua juustokakkua, jonka täytteet vaihtelevat mustikan, vadelman, mangon ja raparperin välillä (5 €)  ja kesäistä britakakkua, jossa on kakkupohjalla sesonkimarjoja ja kermarahkaa ja rapea marenkipinta (5 €).

Cafe Akseli, Tullikatu 13, http://www.kahvilanaantali.fi.
Avoinna: ma-pe 8.30–15.00, la-su suljettu.

Metsätähti, Ravintola Venka ja Kuulas Garden Grill & Cafe

10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta löytyvät lähituotantoa suosiva Naantalin Metsätähti, omenapuiden katveessa toimiva ravintola Venka sekä idyllinen, vanhaa aikaa huokuva Kuulas Garden Grill & Cafe.

Naantalin Metsätähti on pieni kahvila-ravintola Soinisten asuinalueella. Metsätähden annoksena on ruokaisa Kesähelmi-salaatti, jossa maistuvat Sorrin salaatit, varhaisperunat, Mikolan luomuvihannekset, Inkisen kuivatut tomaatit, Saloniemen juustolan juusto sekä Vallan Maukas possu. Rapeutta salaattiin tuovat Kallelan härkäpavut ja salaatin maustaa ryytisinappikastike (7 €).

Kesähelmi-salaattia.

Ravintola Naantalin Metsätähti, Immasentie 1, http://www.naantalinmetsatahti.fi.
Avoinna: ti-pe 11.00–16.00 ja lounasaika klo 11.00–14.30.

Ravintola Venka sijaitsee Aurinko Golfin yhteydessä vain parin kilometrin päässä Metsätähdestä. Venka tarjoaa Smakuilijoille Palan Saaristomerta, joka sisältää paahdettua lohta, kevätsipulihollandaisea, saaristolaisleipää, parsaa sekä uuden sadon perunaa (7 €).

Pala Saaristomerta.

Ravintola Venka, Aurinko Golf, Vengantie 58, http://www.aurinkogolf.fi/palvelut/ravintola-venka.
Avoinna: joka päivä 08.00–21.00 (à la carte 11.00–20.00)

Tänä keväänä avattu Kuulas Garden Grill & Cafe on makumatka vanhaan aikaan. Kuulaksen tarina alkoi yli 100 vuotta sitten, kun entisen Tammiston maanviljelystilan päärakennus rakennettiin ja puutarhaan istutettiin omenapuita.

Kuulaksen Smakuannokset ovat vegaaninen Moderni maamies, jossa on teriyaki-omena-glaseeratuttua nyhtökauraa, grillattua kesäkurpitsaa ja melonia (7 €) sekä makea herkku Maamiehen mielitietty, jossa on speltticrepesin lisäksi omenaa, valkosuklaa-speltticrumblea ja maitojäätelöä (5 €).  

Moderni maamies.

Maamiehen mielitietty.

Kuulas Garden Grill & Cafe, Tammistontilankatu 3, http://www.tammiston.com/kuulas.
Avoinna: joka päivä klo 14.00–21.00 (keittiö avoinna klo 20.00 asti).

Café Laiturissa tapaksia

Palvan saarella Velkualla lossimatkan takana sijaitsee lämminhenkinen kahvila Café Laituri, joka tarjoilee Smakuannoksena Laiturin Tapaksia, joissa on tilli-Koskenkorva-marinoitua silakkaa, Uotilan maitojuustoa yrttiöljyllä sekä Kotasavun meetvurstia ja marinoitu punasipulia. Lisäksi mukana leipäviipaleet, myös gluteenittomalla vaihtoehdolla (7 €).

Cafe Laiturio saapui Naantaliin kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Smakun annoksia esiteltiin medialle. Smakuviikkojen aikana ja muulloin kahvilan löytää Palvan saarelta.

Laiturin tapaksia.

Cafe Laituri, Voiponlahdentie 37, Velkua, Naantali, http://www.cafelaituri.fi.
Avoinna: joka päivä 11.00–19.00.

Kartta mukaan ja kiertelemään

Saat Smakukartan mukaasi mistä tahansa mukana olevasta ravintolasta. Voit kierrellä porukassa, kaksin tai yksin omassa tahdissa ja äänestää omaa suosikkiannostasi Smakun verkkosivuilla.

Kaikki mukana olevat ravintolat ja kahvilat annostietoineen sekä äänestysohjeineen löydät Smakun sivuilta: www.smakufestivals.com

Mitäs muuta Naantalissa voi tehdä kuin syödä? Tutki vaihtoehtoja Visit Naantalin sivuilta: http://www.visitnaantali.com.

*Tutustuin ravintoloihin ja annoksiin mediapäivässä 1.6.2021.

Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.

Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.

Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”Obi” Marquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.

Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.

Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.

Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.

Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.

Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.