Joskus voi olla niin, että mitä vähemmän ihminen liikkuu kotipaikkakuntansa ulkopuolella, sitä rajoittuneempi hänen maailmankuvansa on.
Muualta tulevat voivat tällöin herättää hämmästystä, jopa pelkoa – koska heihin ei ole tottunut. On nähnyt ja tuntenut vain omanlaisiaan eikä vielä oivalla, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikkialla, ihonväriin ja alkuperään tai muihin ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta. Jos tutustuu yhteenkin muualta tulevaan, jää yleensä murtuu lopullisesti.
Se, kuinka paljon matkustelee, ei missään nimessä määrittele ihmisen avarakatseisuutta. Vaikka ei olisi käynyt kotimaansa rajojen ulkopuolella, voi silti lukemalla ja asioihin perehtymällä kehittää syvällisen ymmärryksen erilaisuudesta ja vieraista kulttuureista. Eihän Waltarikaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti silti Sinuhen ja kykeni kuvaamaan mestarillisesti egyptiläistä yhteiskuntaa.
Matka ovat mahdollisuus oppia uutta ja kokea ihmiselämän monimuotoisuutta ja ihmisen uskomatonta sopeutumiskykyä erilaisiin olosuhteisiin. Aistia henkeäsalpaavaa luonnonkauneutta, jonka haluaisi säilyvän tuleville sukupolville.
Tai toisaalta: todistaa syvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, jotka pysähdyttävät ja panevat miettimään omaa läntistä hyväosaisuutta. Kuinka yhä edelleen on lottovoitto syntyä Suomeen.
Jenni Haukio: Matkoilla ja meillä (ote kolumnista). Kotiliesi 26/5.12.2018. S. 43.
Parasta lähteä nyt 