Lapinjärven nopean toiminnan joukot – Taitopaikka

Taitopaikka Lapinjärven Porlammilla tarjoaa valmennusta työnhakijoille. Työnantajat hyötyvät palvelusta saamalla työntekijän ilman valtavaa rekrytointioperaatiota.

Vierailin citybloggarin ominaisuudessa Taitopaikassa. Toimintaa esittelivät työelämävalmentajina toimivat emäntä Sari Holopainen, isäntä Kai Nurminen ja yritysyhteistyöstä vastaava luotsi Tapio Liljeqvist. Neljäntenä tiimin jäsenenä on pehtoori Joel Rosenberg, jonka vastuualueena on Taitopaikan hallinto ja valmennuksen kehittäminen.

Emäntä Sari Holopainen, isäntä Kai Nurminen ja yritysyhteistyöstä vastaava luotsi Tapio Liljeqvist kertoivat Taitopaikan toimnnasta.

Taitopaikka on ollut toiminnassa vuoden 2016 alusta. Tuloksiakin on saatu: Lapinjärvellä työttömyys laski vuodessa eniten Uudenmaan kunnista. Lasku oli peräti 25 prosenttia, kertoo ELY-keskuksen kesäkuussa julkaistu työllisyyskatsaus.

Taitopaikka-valmennus on työnhakijoille suunnattu Lapinjärven kunnan tarjoama palvelu, jonka tavoitteena on löytää ihmislähtöisiä työllistymiseen ja työllistämiseen. Taitopaikka-toiminnassa alueen työttömät kutsutaan mukaan vapaaehtoiseen valmennusohjelmaan. Sen aikana heidän tilanteensa kartoitetaan ja heille etsitään yksilöllisesti työ-, koulutus- tai työkokeilupaikka.

Taitopaikassa työnhakija voi muun muassa syventää ja uudistaa osaamistaan, saada henkilökohtaista tukea työllistymiseen, kokeilla jotain ihan uutta, saada varmuutta työntekijänä ja -hakijana, suorittaa työturvallisuus- ja ensiapukortin sekä hygieniapassin ja jakaa osaamistaan muiden kanssa.

Taitopaikka toimii Taitotalossa Porlammilla. Käytössä on monipuoliset laitteet muun muassa puu- ja metallitöihin.

Työnantajille Taitopaikka tekee työllistämisen helpommaksi. Yritys voi löytää Taitopaikan kautta sopivan työntekijän ja työllistää tarvittaessa työkokeilun, palkkatuen tai oppisopimuksen kautta. Työnantaja saa myös tukea palkkatuki- tai työkokeilupapereiden täyttämiseen. Yrityksilla on myös mahdollisuus kouluttaa Taitopaikan tiloissa työnhakijaa tiettyyn työtehtävään.

Leikillisesti mainittu nopean toiminnan joukot viittaavat siihen, että työnhakijoiden kanssa tehdään sopimus valmennuksesta kuukaudeksi – aikaa voidaan pidentääkin tarvittaessa. Työelämävalmentajat toimivat työnhakijan kanssa tämän yksilöllisten tarpeiden mukaan ja luotsi on yhteydessä alueen työnantajiin kartoittaen heidän tarpeitaan ja yrittäen löytää niitä vastaavan työntekijän. Tämä prosessi yritetään saada joutuisasti päätökseen.

Taitopaikan projekteja ovat olleet muun muassa Lapinjärven jättipotkukelkan kunnostus ja ulkokalusteryhmän sekä kanakopin tekeminen. Lisäksi on valmistunut pienempiä esineitä. Myös kiinteistön hoitaminen ja pienkoneiden kunnostus on ollut valmennettavien vastuulla.

Taitopaikkalaiset olivat mukana myös järjestelemässä työllisyyteen ja yrittäjyyteen liittyviä Näköalapaikka-messuja. Yrityksille ja yhteistyökumppaneille on pidetty avointen ovien tilaisuuksia sekä yritysiltoja ja -vierailuja.

Suomen – ellei maailman – suurimman potkukelkan päälle kiipeävät Karkauspäivän kosinnat -tapahtumaan osallistuvat kosittavat.

Muutama maatiais- ja helmiäiskana on saanut uuden kopin asuttavakseen Taitopaikan valmennettavien työn tuloksena.

Tässä syntyy makkaratikku kesätyöntekijälle muistoksi Taitopaikasta.

Valmentautujat ovat myös tehneet virkistysluonteisia retkiä ohjaustiimin kanssa. Kerran viikossa koko porukka kokoontuu keittiöön tekemään yhdessä ruokaa. Joskus on käynyt niinkin, että valmentautujissa on ollut mukana kokki, jolloin hänen osaamisensa on hyödyttänyt koko porukkaa ja työelämävalmentajatkin ovat olleet oppimassa ammattimaisen ruoanlaiton niksejä.

Vierailuni aikana valmistui lohisalaatti, joka sitten nautittiin saman pöydän ääressä.

 

Jaa

Verner Thomé tutuksi

Olin tiistaina citybloggarin rooliini kuuluvassa vapaaehtoistyössä Lapinjärven kirjastossa. Siellä on esillä heinäkuun ajan Verner Thomé -näyttely. Sain tehtäväkseni kirjoittaa taiteilijasta lyhyen esittelyn kirjaston käyttöön. Siinäpä oiva mahdollisuus tutustua tähän Suomen kuvataiteen kultakaudeksi (1865‒1931) kutsutun ajan mestariin.

Olen varmaan joskus kuullut taiteilijan nimen ja luultavasti nähnyt hänen töitään Ateneumissa. Melkein tyhjästä sain tutustumiseni kuitenkin aloittaa.

Yllättävänä ja mielenkiintoisena yksityiskohtana pidin sitä, että Verner Thomé liittyy sekä Lapinjärveen että omiin eteläpohjalaisjuuriini. Thomé hankki sisarensa innoittamana huvilan Lapinjärveltä. Hän on syntynyt Alajärvellä, josta sukuni on kotoisin sekä isän että äidin puolelta.

Mustakorvesta maailmalle

Verner Thomé syntyi metsänhoitajan perheeseen 4. heinäkuuta 1878. Perhe asui Mustakorven torpassa Alajärvellä.

Verner Thomé oli taiteilija pienestä asti. Hänen vanhempansa Johan ja Agnes Thomé pitivät häntä laiskana ja ajattelivat, että perheen muista veljeksistä voi jotain tullakin, mutta Verneristä ”vain” taiteilija. Kahdesta veljestä tuli arkkitehtejä ja yhdestä isän tavoin metsänhoitaja. Vernerillä oli myös neljä sisarta.

Itseluottamuksen puute esti nuorta Verneriä heti pyrkimästä eli taidekoulutukseen. Hän sai työpaikan kivipiirtäjänä Tilgmannin kivipainossa Helsingissä.

Mustakorpi. Lapsuudenkoti Alajärvellä. 1800- ja 1900-lukujen vaihde.

Taideopintoja Helsingissä ja Münchenissä

 Vuonna 1898 Thomén vietti kesän Eero Järnefeltin opissa Lohjalla. Oppi-isä rohkaisi Verner Thoméa pyrkimään Suomen Taiteilijayhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin. Siellä häntä opetti muun muassa Helene Schjerfbeck, joka piti häntä yhtenä lahjakkaimmista oppilaistaan.

Helsingistä Verner Thomé siirtyi vuosisadan vaihteessa Baijerin kuninkaalliseen taideakatemiaan Müncheniin. 1900-luvun alun hän vietti Ranskassa. Hänen ensimmäinen taidenäyttelynsä oli Helsingissä vuonna 1903.

Verner Thomén tuli valituksi yhtenä taiteilijana Salon d´Automnen eli Syyssalongin yhteydessä olevaan Suomen taiteen näyttelyyn Pariisiin vuonna 1908. Paikalliset arvostelijat antoivat kuitenkin taideteoksille murskakritiikin. Niitä pidettiin ilottomina, harmaina ja synkkinä.

Impressionistinen valomaalari

1900-luvun alussa taide olikin rajussa käymistilassa. Suomalaiset suhtautuivat uusiin ilmiöihin varovaisesti. Verner Thomé oli valmis uudistamaan maalaustapansa. Hänestä kehittyi impressionistinen valomaalari, joka kokeili myös pointillismia eli täplämaalausta. Maalausten aiheina olivat muun muassa rantanäkymät ja lapset. Thomé oli myös taitava muotokuvamaalari.

Verner Thomé teki kansainvälisen läpimurtonsa ja sai loistavia arvosteluja laajassa näyttelyssä Pietarissa hieman ennen kansalaissodan syttymistä.

 Veljien kohtalo muutti elämän

Thomé odotti pääsevänsä luomaan uraa Pariisiin ja muualle Eurooppaan, mutta hän joutui hautaamaan omat unelmansa. Hänen veljensä Valter, Ivar ja William Thomé teloitettiin Suomen kansalaissodan aikana Vihdissä 1918. Verner säästyi, koska oli maalaamassa Urajärven kartanossa.

Vernerin elämä muuttui. Veljet olivat avustaneet rahallisesti vekselivetoisesti elänyttä ”pitkän paperin taiteilijaa”. Nyt taloudellinen vastuu ja teloitettujen veljien lapsista huolehtiminen lankesi hänelle. Verner Thomé ryhtyi tuotteliaaksi muotokuvamaalariksi vastoin tahtoaan. Muun muassa valtioneuvosto tilasi häneltä säännöllisesti töitä. Hän on maalannut myös alttaritaulun Alajärven kirkkoon.

Verner Thomén töihin tuli tummempi sävy. Erään arvion mukaan hän teki parhaimmat työnsä ennen vuotta 1918, joskin 1920‒30-luvultakin on joitakin helmiä.

Lapinjärvi ja Villa Thomé

Järvimaisema. 1945.

Vuonna 1921 Verner Thomé osti huvilan Lapinjärven kirkonkylältä. Talolle annettiin nimeksi Villa Thomé. Hän oli tutustunut paikkakuntaan vieraillessaan sisarensa, opettajatar Vava Thomén luona, joka oli aktiivisesti mukana kylän yhdistys- ja seuraelämässä.

Verner Thomé kulki vesivärilaatikko, siveltimet ja paperinippu mukanaan Lapinjärven maisemissa. Hänelle paikkakunta oli etsimisen ja rauhaan vetäytymisen saareke. Hän vietti huvilassa kesänsä ja juhlapyhänsä. Talvet hän pyrki oleskelemaan Keski-Euroopassa heikkojen keuhkojensa vuoksi.

Huvilassa asuivat vakituisesti taiteilijan täti Helena Wallin sekä perheen uskollinen palvelijatar Hanna Huttunen. Taiteilijasta poiketen he loivat kiinteitä ystävyyssuhteita lapin-järveläisiin.

Talossa ei ollut erillistä ateljeeta, koska Thomé maalasi mieluummin ulkona. Taiteilijakodin ovet olivat avoinna myös kollegoille ja 1920‒30-luvuilla Lapinjärvellä vaikuttikin pieni taiteilijayhteisö. Se ei ollut mikään iloinen seurue, vaan sisäänpäinkääntynyt ja työteliäs yhteisö. Monet olivat kokeneet sodassa samanlaisia menetyksiä kuin Verner.

Sisaren kotihuvila Villa Bergbo sijaitsee Villa Thomén lähellä. Verner Thomén kuoleman jälkeen hänen huvilaansa jäi asumaan Hanna Huttunen taiteilijan toiveen mukaisesti. Sittemmin talo siirtyi metsänhoitoyhdistykselle ja myöhemmin yksityiskodiksi. Huvila on osa Lapinjärven kulttuuripolkua (kohde 6, Lukkarinpolku 6).

Pojat rannalla. 1915.

Leikkivät pojat. 1910.

Verner Thomé ei mennyt koskaan naimisiin. Hän sai kuitenkin yhden pojan Selma Erikssonin  kanssa. Olof Verner William Eriksson peri isänsä taiteellisen lahjakkuuden ja hänestä tuli yksi Suomen merkittävimmistä heraldikoista.

Verner Thomé alkoi vaurastua töillään. Vuonna 1922 hänestä tuli Kuvataideakatemian jäsen ja vuonna 1941 hän sai professorin arvonimen. Hän kuoli 1. kesäkuuta 1953 Helsingissä.

Verner Thomé -näyttely on avoinna heinäkuussa kirjaston aukioloaikoina:

Maanantaisin, torstaisin, perjantaisin kello 14.00–19.00
Tiistaisin kello 10.00 – 16.00
Keskiviikkona kirjasto on suljettu.

Apostolinkyydillä kulttuuripolkua

Tutustuin citybloggarin roolissani Lapinjärven kirkonkylään. Seurailin väljästi kulttuuripolkua, mutta kuljin myös omien mielenkiinnon kohteideni ja voimieni mukaan: tuolla on kaunis talo, iloisenvärisiä kukkia tai mielenkiintoinen puu. Osa kohteista jäi reittini ulkopuolelle. Ehdin myös juttelemaan paikallisten kanssa.

Nimismiehenpolun eteläpäässä sijaitsevan hirsitorpan porttiin kiinnitetty kyltti toivottaa tervetulleeksi. Torppa on rakennettu 1700-luvun lopulla ja siitä alkaa kulttuuripolku.

Hirsitorppaan (kulttuuripolun kohde 1) pääsee tutustumaan kesäisin asukkaiden ollessa paikalla.

Kulkuvälineenä olivat omat jalkani. Se on valokuvauksen kannalta kätevämpi vaihtoehto, kun haluaa tallettaa osan näkemästään kuviin. Eikä minulla joukkoliikenteen käyttäjänä olekaan autoa mukana.

Matkaa maalaisresidenssistäni Husulanmäeltä kertyy noin 3,5 kilometriä. Kiersin myös jonkinmoisen lenkin kylällä hautausmaata, kirjastoa ja uimarantaa myöten, joten päivän liikuntaosuus tuli täyteen.

Kirkonkylä (Lappträsk Kapellby) sijaitsee valtatie 6:n varressa melko keskellä Lapinjärven kuntaa. Se on yksi Lapinjärven 12 kylästä ja asukasluvultaan niistä suurin. Kirkonkylällä sijaitsee suurin osa Lapinjärven toimistoista, kunnantalo, kaksi kirkkoa sekä kaksi hautausmaata.

Kunnantalo toimii vuonna 1876 kansakouluksi rakennetussa talossa.

Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö

Näkymä Lapinjärventieltä, kylänraitilta, kotiseututalo Kycklingsin puutarhaan. Kycklings on ollut maalaistalona 1500‐luvulta lähtien.

Etukäteistietoni mukaan kirkonkylä on tunnettu kauniista miljööstään, johon kuuluu vanhoja rakennuksia ja pieniä kujia. Totesin tämän pitävän hyvin paikkansa. Osuuspankki sijaitsee punaisessa puutalossa, kunnantalo keltaiseksi maalatussa rakennuksessa, hammaslääkäri pitää vastaanottoaan vanhassa 1800-luvun talossa, josta löytyy myös apteekki ja parturi-kampaamo; kirjasto ja kylän yhteinen työhuone ovat entisessä maatalouskoulussa. Masentavia betonikuutioita en huomannut kirkonkylässä matkani varrelta.

Lapinjärvellä Osuuspankkkikin toimii vanhassa rakennuksessa toisin kuin monen muun kirkonkylän pankit.

Tässä talossa on toiminut kauppa jo 1800-luvulla.

Kylänraitti on suorastaan idyllisen näköinen. Se on osa vanhaa maantietä, joka vie Porvoosta Anjalankoskelle.

Museovirasto on määritellyt poikkeuksellisen hyvin historiallisessa asussaan säilyneen Lapinjärven kirkonkylän valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Museoviraston luonnehdinnan mukaan ”Kirkonkylän vanhin rakennuskanta muodostuu kirkkojen ohella empiretyylisestä kirkkoherranpappilasta, kappalaisenpappilasta, Brofogdasin sotilasvirkatalosta, kansakoulusta, maatalouskoulusta, Mariebergin kartanon talouskeskuksesta ja puistosta, kylän kantatilojen talouskeskuksista sekä käsityöläisasutuksesta.”

Brofogdas on tiettävästi kunnan vanhin käytössä oleva asuinrakennus. Se on rakennettu vuoden 1687 piirustusten mukaan.

Näissä rakennuksissa toimii Peikkolaakson päiväkoti.

Kirjasto sekä saman rakennuksen toisessa päässä toimiva koko kylän työhuone ovat sijoittuneet entiseen maatalousoppilaitokseen. Lapinjärven kirjasto on perustettu jo vuonna 1863.

Kulttuuripolkua kuljeskelemaan

Kulttuuripolku on viidentoista pääasiassa vanhoista rakennuksista muodostuvan kohteen kokonaisuus. Mukana on myös Katariinan puisto, kylänraitti ja Nimismiehenpolku. Kaikki kohteet esittelevä kaksikielinen infotaulu on Lapinjärventien varrella ja kunkin kohteen kohdalla löytyy numeroitu opaskyltti. Opastukset löytyvät myös kunnan verkkosivuilta.

Tallbackan pappila toimii nyt seurakuntakotina.

Myös Lapinjärven kirkot ovat osana kulttuuripolkua. Paikkakunnan  kirkkohistoria ulottuu 1400-luvulle. Lapinjärvestä tuli itsenäinen pitäjä vuonna 1575 kuningas Juhana III:n määräyksestä.

Lapinjärveläiset rakensivat kirkonkylän nykyiset kirkot yhteisvoimin pikkuvihan keskellä vuonna 1744. Suurempi, ruotsalainen kirkko edustaa varhaisen 1700‐luvun selkeää rakennustapaa. Pienempi kirkko tehtiin suomalaisen seurakunnan käyttöön. Kellotapulin rakennusvuosi on 1827.

Villa Ruusu ja muita kauniita taloja

Lukkarinpolun varrella sijaitseva vanha rakennus puutarhoineen on mielenkiintoinen kokonaisuus.

Reitin varrella oli myös paljon kauniita omakotitaloja puutarhoineen. Yhden vanhan talon nimesin Villa Ruusuksi tontin reunoilla rönsyävien ruusupensaiden vuoksi.

Yhdestä puutarhasta löysin idean käyttää heinäseipäitä kukkatelineen materiaalina. Välitän sen vanhemmilleni, joiden kesäkodin varastoissa Etelä-Pohjanmaalla on paljon hyödynnettäviä seipäitä.

Kahden pysähdyksen taktiikalla Lapinjärvelle

Eilen oli se päivä, josta alkoi viikon pituinen maalaisresidenssielämäni Lapinjärvellä. Tie punaiseen tupaan kulki mutkitellen. Perille kuitenkin päästiin ja lauantai-illan kruunasi sauna ja upea auringonlasku.

Olin suunnitellut alunperin matkaani Lapinjärven Husulantiellä sijaitsevaan maalaisresidenssiin omin avuin bussilla. Lähtö olisi ollut klo 8 maissa Turusta, Helsingin Kampissa klo 10.40, seuraavalla bussilla klo 11.15 Lapinjärvelle, jonne olisin saapunut klo 12.55. Noin kahden kilometrin pituinen loppumatka olisi pitänyt joko kävellä tai saada kyyti joltakulta.

Kun perheenjäsenten suunnitelmat muuttuivat, niin muuttuivat minunkin ja sain matkaseuraksi ja kuljettajaksi mieheni.

Moottoritietä pitkin landelle

Tästä kohti Helsinkiä, Porvoota ja Lapinjärveä.

Noin 250 kilometrin pituista matkaa tehtiin aluksi pitkin E18-moottoritietä. Vihreää heinäkuista kesämaisemaa värittivät tienvarsien violetit ja pinkit lupiinikukinnot. Melko massiiviset poutapilvet piirsivät taivaalle kuvauksellisia muodostelmia. Välllä sukellettiin moottoritien tunneleihin.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ABC Lohja pienen jaloittelun ja Kirjapörssi-liikkeen valikoiman pintapuolisen tutkailun merkeissä.

Oi voi, paljon on houkutuksia kirjanystävälle. No, kassan kautta mentiin ulos.

Näiile kirjoille olisi voinut olla käyttöä maalaisresidenssissä? Jätin kuitenkin hyllyyn.

Matka jatkui kohti Helsinkiä ja Porvoota. Jäätelönpituinen pysähdys tehtiin ABC Kuninkaankylässä.

Kyläjuhliin Porlammille

Porlammi on yksi Lapinjärven tusinasta kylästä.

Tavoitteena oli tavata maalaisresidenssissä kaksi edeltävää viikkoa viettänyt Kristallinkirkkaasti-blogin Krista miehineen perinteisessä Porlammin kyläjuhlassa.

Ehdimme paikalle nippa nappa ennen juhlan loppumista. Paloautot olivat vielä paikalla, musiikki soi ja lettujakin oli jäljellä, mutta kahvit oli jo juotu loppuun.

Ohjelmaa oli ollut Porlammin torilla tarjolla Suomi 100 -hengessä: 100 vuotta vanhaan juureen leivotun ruisleivän maistatusta, 100 leuanvetoa ja 100 raitaa -räsymaton maalaus. Lisäksi  juhlassa oli torimyyntiä, kirpputori, kahvio, musiikkia ja lapsille keppihevosrata.

Musiikki rytmitti kyläjuhlaa.

Porlammin VPK on Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta, jonka kalustoa oli esillä kyläjuhlassa.

Citybloggareiden vahdinvaihto: Krista (oik.) on kertonut kahden viikon ajan kokemuksistaan Lapinjärvellä Kristallinkirkkaasti -blogissaan ja minä jatkan viikon verran. Kuva: Esa Pulkkinen.

Kristan lisäksi tapasimme myös kesälomalla olevan kunnanjohtaja Tiina Heikan.

Porlammin kotiseutumuseon myyntipöydältä tarttui mukaan kortteja ja esittelykirja paikallisesta koristemaalarista ja valokuvaajasta Juho Pessalasta. Museotoimikuntaan kuuluva Mervi Vuorinen lupasi museo-opastuksen sunnuntaille.

Tankkausta Pukaron Paronissa

Porlamilta matka jatkui Artjärven puolelta koukaten kohti Pukaron Paronia, lapinjärveläistä taukopaikkaa Valtatie 6:n varrella. Paronin sloganina on Pysähdy palveltavaksi ja niin me teimme.

Taukopaikasta löytyy saman katon alta kahvila-ravintola, Scanburger, ruoka- ja löytömarketit, lahjatavaramyymälä, makeistukku, Neste-jakeluasema, polttoöljymyynti, Kirjapörssi, kukkakauppa, Ottoautomaatti, Veikkauksen ja Toton myyntipisteet sekä Plugit-sähköajoneuvojen latauspiste. Pukaron Paroni on avoinna joka päivä 6–23, myös pyhinä.

Seisovasta lounaspöydästä valitsimme sitruunalla ja persiljalla leivitetyn kampelan. Ruokamarketissa teimme hankintoja maalaisresidenssin jääkaappiin.

Kirjapörssi oli tarjolla täälläkin, mutta rivakka kierros ei antanut aihetta ostoksiin.

Pukaron Paroni kehottaa pysähtymään.

Mökki Husulanmäellä

Punainen mökki järven rannalla ja sininen Terässiipi-pyörä valmiina palvelemaan citybloggaria.

Löysimme määränpäämme maalaisresidenssin melko helposti. Purimme ruokatarvikkeet jääkaappiin ja petaisimme sängyt.

Ajomatkan uuvuttama mies otti päivänokoset ja minä kuljin niemen kärkeen. Tyyni järvimaisema siihen peilautuvine pilvineen oli rauhoittava näky. Metsän vihreys virkisti ja epäilemättä tasasi verenpainetta.

Ihan huoletonna en osannut metsässä kulkea.  Tuoreessa muistissa on Luovat ladyt -viikon oleskelu Toivonniemessä, Ruissalossa. Se opetti katsomaan jalkoihin käärmeiden varalta. Siellä niitä riitti, sekä ranta- että kyykäärmeitä.

Husulanmäellä ei nyt tällä kertaa näkynyt matelijoita. Muutama lintu lennahti pensaista karkuun, kala molskahti järven pinnassa ja hyttyset pyrkivät tekemään lähempää tuttavuutta.

Leppeät löylyt päivän päätteeksi

Liekö puut hiukan kosteita vai oliko sähkösaunaan tottuneilla huono sytytystaktiikka ‒ otti oman aikansa ennen kuin kiukaaseen saatiin tuli. Sitten meidän kelpasi istua maalaisresidenssin lauteilla pehmeissä löylyissä ja katsella pienestä ikkunasta suvista järvimaisemaa.

Uloskin pääsi vilvoittelemaan. Pihalta näkyi toiselle puolelle järveä. Saimme ihastella vaaleanpunaisen ja violetin sävyistä auringonlaskua, joka myöhemmin taittui sinisen sävyihin.

Asun Lapinjärvellä Maalaisresidenssin citybloggarina 8.–15.7.2017.

Jaa

Pilvet kuvastuivat kauniisti Lapinjärveen.