Viihdyin hyvin maaliskuussa Taalintehtaalla. Etätöiden ja omien projektieni lisäksi ehdin tutustumaan parin viikon aikana paikkakunnan elämänmenoon. Hiljaistahan se oli, mutta elettiin poikkeusaikaa. Kesällä taitaa kylän raiteilla ja rannoilla olla vilinää.
Vietin Taalintehtaalla pari viikkoa maaliskuussa Norpas ry:n residenssissä 1800-luvun lopusta peräisin olevassa Nybyggningen-rakennuksessa. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Meno oli rauhallista osittain myös koronarajoitusten vuoksi, jotka toisella viikolla sulkivat lounaspaikatkin.
Voi vain kuvitella, miten vierasvenesatamassa vilkastuu kesällä. Olisipa hauskaa palata lämpimään vuodenaikaan istuskelemaan rantaterassille, havainnoimaan kulkijoita ja lepuuttamaan silmiään vierasvenesataman värikkäässä maisemassa.
Valmiiseen lounaspöytään
Etätyöläisen helppo lounaspaikka oli Restaurang Strand, jossa oli tarjolla lounasbuffet. Ruokailijoina oli ainakin rakennusmiehiä, eläkeläisiä ja meitä turisteja. Keskustelu soljui enimmäkseen toisella kotimaisella.
Torin reunalla sijaitsevassa Cafe Four C:ssä nautin yhtenä päivänä lohikeiton ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Sulkuviikolla hain sieltä yhtenä päivänä noutoruokaa.
Kahvilasta saa suolaisia ja makeita herkkuja ja ainakin tilauksesta poliisikakkua. Kahvilan pitäjät, kalastajaperhe Holmbergin tyttäret Clara ja Carina, ovat toimineet aikaisemmin noin 15 vuoden ajan poliiseina – siinä syy sinivalkoiseen kakkuun. Carinalla on myös monivuotinen koulutus ja työkokemus ravintola-alalta.
Cafe Four C:n erikoisuutena on kalatiski, jossa myydään kalaa pääasiassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Perheen vanhemmat Börje ja nyt jo edesmennyt Marianne Holmberg ovat toimineet ammattikalastajina.
Kahvila sai Vuoden kemiönsaarelainen yrittäjä -palkinnon vuonna 2020.
Cafe Four C tarjosi kylillä liikkujien käyttöön potkukelkkoja ota-ja-palauta-systeemillä. Potkukelkkojen parkkipaikka oli kahvilan takana.
Hiiliuunit osana museota
Taalintehtaalla historia tulee vastaan melkein joka askeleella. Rannan hiiliuunit kertovat ajasta, jolloin niissä poltettiin puuhiiltä takkirautaa varten. Kylän teollisuushistoria ulottuu 1600-luvulle; ensimmäinen masuuni rakennettiin vuonna 1686.
Hiiliuuneja oli enimmillään 26, nyt niitä on jäljellä kaikkiaan 11 ja ne muodostavat ainutlaatuisen alueen, sillä tällaista määrää ei ole säilynyt missään muualla Euroopassa.
Hiiliuunien seinien slagi- eli kuonatiilissä välkähtelevät monet sinisen, violetin, vihreän ja ruskean sävyt. Tiilien materialina on raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvä kuona-aine. Raudantekoajan rakennukset toimivat nykyisin osana Taalintehtaan Ruukinmuseota. Sinne pääsee varsinaisesti tutustumaan vasta kesällä.
Slagitiilestä on rakennettu myös talojen kivijalkoja, asuinrakennuksia ja myös kirkko on tehty tästä materiaalista.
Ruukinpuiston Musta leski
Ruukinpuisto odotteli vielä vihreää kukoistustaan. Suihkulähde oli peitetty. Opaskartta kertoi mielenkiintoista tarinaa ruukinkartanoiden menneisyydestä. Jos olisin kiinnostunut kummituksista, voisi tulla öiseen aikaan ihmettelemään, ilmestyykö paikalle ihka oikea aave.
Aikoinaan koko Taalintehtaan omistaneen Petersenin suvun kolmannen polven edustajan Wolter af Petersén nuoremman Charlotte-rouva eli Svarta Damen kummittelee kuulemma paikkakunnalla edelleen.
Onnettoman elämänsä lopuksi Charlotte af Petersén eli eristyksissä Corps de logis -nimisessä talossa, joka oli ruukin ensimmäinen päärakennus vuodelta 1762. Se on tyypillinen herraskartanoarkkitehtuurin edustaja.
Charlotte af Petersénillä oli kolme lasta, joista molemmat pojat kuolivat jo lapsina, tytär aikuistui. Ankeaan henkilöhistoriaan liittyy myös isän mestaaminen Ruotsin kuningas Kustaa III:n käskystä ja leskeksi jääminen vuonna 1841.
Musta leski sai lempinimensä siitä, että hän pukeutui surupukuun sekä maalautti ja verhoilutti kodissaan kaiken mustaksi. Hän kuoli vuonna 1850. Mutta tarinan mukaan kummittelee Taalintehtaalla.
Keisarinnalle oma käymälä
Ruukinpuistoon liittyy myös toinen mielenkiintoinen nainen. Kuinka menetellään paikkakunnalla, jonne saapuu keisaripari vierailulle, kun pitäisi varautua myös korkea-arvoisten vieraiden ns. luonnollisiin tarpeisiin? No, rakennetaan sitä varten oma käymälä.
Keisarinnan puuceeksi nimetty pieni rakennus löytyy Ruukinpuistosta. Tarinan mukaan se on rakennettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n puolisolle Maria Feodorovnalle / Maria Fjodorovnalle. Keisaripari vieraili Taalintehtaalla vuonna 1885.
Honolulusta Siperiaan
Taalintehdas tuntuu olevan mielikuvituksekkaiden ja huumorintajuisten ihmisten paikkakunta. Siellä monet paikat ja talotkin ovat saaneet kuvaavia nimiä.
Siperian talot sijaitsevat rannalla ja hatarat talot olivat kylmiä merituulen puhaltaessa – siitä nimi. Kartalla Siperiasta itään sijaitsee Jokohama ja siksi itäpuolen talot sijaitsevat sen nimisessä paikassa. Honolulunkujakin löytyy ja siellä samannimisten asuintalojen ryhmä.
Taalintehtaan talojen nimistä löytyvät myös Ikuisuus, Nälkäkuolema, Piikojen rauha, Rotanloukku, Akan kaipuu, Lapseton, Linna ja Koirankoppi.
Dalsbruks byalag – Taalintehtaan kyläyhdistys rf. on julkaissut kirjan Honolulusta Siperiaan – valokuvia Taalintehtaalta -kirjan. Sen tekijöinä ovat Leif Lindgren, Hans Ginlund, Maria Manelius ja Juha Ruusuvuori. Kirjan lopusta löytyy kuvia ja tekstejä noin 120 talosta.
Tunnustusta kylälle ja vierasvenesatamalle
Varsinais-Suomen Kylät ry valitsi Taalintehtaan Varsinais-Suomen kyläksi vuonna 2016. Seuraavana vuonna se pääsi kisaamaan valtakunnallisessa kyläkilpailussa ja sai kunniamaininnan Vuoden kylänä 2017.
Tunnustusta on saanut myös Taalintehtaan vierasvenesatama, joka nimettiin vuonna 2004 Vuoden vierasvenesatamaksi. Ja satama on nyt kohentumassa ja uudistumassa. Majakkalaiturille on tulossa ravintola ja kauppa. Maaliskuussa tästä ei ollut vielä merkkejä, mutta ehkä on rakennetaan ripeästi palvelemaan kesäkauden vierailijoita.
Satamaan on myös asennettu kaksi uutta, käveltävillä puomeilla varustettua laituria ja sitä suojaa uusi 120 metrinen aallonvaimenninlaituri, johon sijoittuvat myös päiväpaikat ja uusi imutyhjennysasema. Näihin uudistuksiin on saatu rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020. DB Marina palvelee veneilijöitä.
Jos ei ole omaa paattia, pääsee vierasvenesatamasta muualle saaristoon, muun muassa Högsåraan, Hiittisiin, Rosalaan ja Vänöhön, yhteysaluksilla. Kesällä järjestetään maksullisia risteilyjä.
Miten käy kesän tapahtumien?
Taalintehtaalla järjestetään kesätapahtumia. Baltic Jazzin aika on 9.–11.7.2021. Sen ohjelmasta kerrotaan: ”Baltic Jazz 2021 tarjoaa kieltolain ajan tunnelmaa ja luvassa on mm. musiikkia salakapakoiden kukoistuskaudelta, tanssiesityksiä ja mykkäelokuvia live-säestyksellä. Kotimaisten muusikoiden lisäksi festivaalilla esiintyy myös kansainvälisiä artisteja Ranskasta, Virosta ja Ruotsista. Lapsiperheille järjestetään suosittu ohjelmakokonaisuus Baltic Jazz Kids.”
Lippuja tapahtumaan on jo nyt myynnissä rajoitetusti.
Monitaidetapahtuma Norpas-festivaali järjestetään kuukautta myöhemmin 4.–8.8.2021. Festivaali tarjoaa taiteellisesti korkeatasoista ei-kaupallista kulttuuria sekä järjestää taidetyöpajoja. Lue lisää tapahtumasta postauksestani Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.
September Open järjestetään 11.9.2021, jonka mainitaan olevan syksyn kohokohta Kemiönsaarella. Päivään sisältyvät niin Keskiaikaiset saaristolaismarkkinat, September Expo, Sadonkorjuumarkkinat ja September Open Kids.
Näiden kuten kaikkien muidenkin tapahtumien osalta kannattaa tietysti seurata tilannetta, joka voi muuttua koronatilanteen vaatimusten mukaisesti.
Aion ottaa Taalintehtaan kesäretkikohteeksi joko jonain sopivan aurinkoisena päivänä tai viikonloppuna tai sitten vaikka Norpas-festivaalin aikaan. Jos siis tämä on mahdollista. Turusta pääsee hyvin Taalintehtaalle bussillakin, vaihto Kemiössä.
Lue myös postaus Residenssielämää Taalintehtaalla.
Parasta lähteä nyt 