Teatterituristina Tampereella

Huhtikuista maisemaa Tammerkoskelta Hämeensillalta kuvattuna.

Joskus voi lähteä teatteriin ex tempore ‒ vaikka Manseen.

Turun Sanomissa oli perjantaina 6.4.2018 syntymäpäivähaastattelu 60 vuotta täyttävästä näyttelijä Jukka Leististä. Hän on myös matkailua harrastava; jutussa todettiin, että ”ennen merkkipäiväänsä näyttelijä Jukka Leisti käy lataamassa akkuja Madeiralla. Loma koostuu kävelystä levadoilla ja elämän pohtimisesta auringonlaskussa viinilasin äärellä.”

Haastattelussa mainittiin Tampereen teatterissa sunnuntaina 8.4. järjestettävä Jukka Leisti melkein 100 vuotta -juhla.

Koska olen ollut jo pitkään kyseisen herran ihailija, päätin siltä lukemiselta lähteä mukaan tapahtumaan. Onneksi lippujen hankkiminen on nykyisin helppoa – läppäri vain auki ja lippu.fi-sivulle ‒ ja kas kummaa, koko salissa oli vain yksi paikka vapaana ja sekin parvekkeen viimeisellä rivillä.

No, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin, siis lipun. Olisin voinut houkutella mukaani seuraakin, mutta kun ei ollut lippujakaan tarjolla, niin yksin oli lähdettävä.

Näytöksen jälkeen olisi ollut mahdollisuus jäädä nauttimaan buffetillallista teatterin ravintolaan, mutta jätin sen väliin.

Näyttelijä Jukka Leistiä on kutsuttu viihteen monitoimimieheksi ja Suomen parhaaksi komedianäyttelijäksi. Kuva: Harri Hinkka. Tampereen Teatteri.

Suunnittelematta paras

VR:n tarjonnasta löytyi sopivasti säästöliput, kohtuullisesti alle kymmenen euroa/suunta. Lähtöajaksi valitsin Turusta klo 9.05 ja paluuajaksi Tampereelta klo 19.09.

Pikaisen suunnittelusession tuloksena oli, että päätin olla suunnittelematta sen kummemmin päivää. Matka-ajat olivat tiedossa ja samoin teatterinäytöksen alkaminen klo 15, muu matkaosuus vapaavalintaisesti fiilisten mukaan. Olisihan Tampereella nähtävää, mutta joskus on mukavaa kuljeskella ja antaa sattumille ja mielijohteille tilaisuuksia.

Rautatieasemalta lähdin Hämeenkadulle, jossa aukeni valtaisa työmaa. Mylläys on melkoista Mansessa. Tulevaa ratikkalinjaa valmistellaan. Sama on kohta edessä Turussa, kun toriparkki etenee toteutukseen.

Tampereen keskusta valmistautuu raitiovaunujen tuloon.

Shoppailua ja panimoravintolaa

Stockmannin edessä oli muutaman kymmenen ihmisen jono ennen tavaratalon aukeamista kello 11. Jotenkin jouduin joukon jatkoksi. Kävin katsastamassa kevätmuodin tarjontaa sekä valikoimia Akateemisen kirjakaupan osastolla.

Vältyin heräteostoilta, vaikka sovitin paria kukikasta tunikaa. Kirjat jäivät hyllyyn, mutta otin muutamista kansista kuvia muistilapuiksi ‒ voi sitten tilata kotikaupungin kirjastosta tai hankkia verkkokaupasta, jos kirja jää kovasti kiinnostamaan.

Lounaspaikan etsiminen oli seuraava tehtävä. Suuntasin Finlaysonin entiseen tehdasrakennukseen ja siellä ennestään tuttuun Panimoravintola Plevnaan. Pippurisen kana-annoksen seuraksi valitsin Petulintu-oluen. Se on panimon omaa kausioluttuotantoa.

Aikaa oli sopivasti jäljellä siten, että suuntasin jo teatteriin. Tampereen teatteri sijaitsee mukavasti Hämeenkadun kupeessa, joten sitä ei tarvinnut kauempaa etsiä. Ehdin tilaamaan juoman väliajaksi ennen esityksen alkua.

Panimoravintola Plevnan sydämessä sijaitseva Koskipanimo Oy valmistaa lähes kahtakymmentä tuotetta: oluita, siideriä ja panimosimaa. Vuosittain valmistuu myös useita kausi- ja erikoistuotteita.

Keskustorilla sijaitseva teatterirakennus valmistui vuonna 1912. Se toimii edelleen teatterin päänäyttämönä.

Kaunis yksityiskohta Kauno S. Kallion ja Oiva Kallion suunnitteleman Tampereen Teatterin julkisivusta.

Olavi Virrasta Tuttiritariin

Ennen esitystä lasin kuohuvaa tarjosi Tampereen teatterin Naisyhdistys ry.

Jukka Leisti melkein 100 vuotta -esityksessä oli lavalla syntymäpäiväsankarin lisäksi hänen näyttelijä- ja muusikkoystäviään, muun muassa Kari Arffman, Tuija Vuolle, Antti Tiensuu, Seppo Mäki, Pia Piltz, Päivi Lepistö, Mikko Alatalo, Heikki Hela ja Pate Mustajärvi.

Vaikuttavimpia esityksiä olivat Sami Hintsasen tulkinnat Juice Leskisen  Musta aurinko – ja Simon & Garfunkelin The Sound of Silence -lauluista.

Tuttiritarikin nähtiin lavalla Rusinante-ratsuineen. Tätä Leistin luomaa ja näyttelemää lasten suosikkia seurattiin joskus 1990‒2000-lukujen vaihteessa Huvitutti-ohjelmassa, kun omat lapset olivat otollisessa iässä.

Laulu jäi soimaan mieleen: ”Aina ritareita tarvitaan, ratsuinensa auttamaan. Me heikoimpia näin jelpataan ja tilanteita ratkaistaan, mukaani vaan!”

Tuttiritariin voi tutustua Yle Areenan ohjelmassa.

Jukka Leisti viime vuonna esitetyssä Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus -seikkailumusikaalissa. Kuva: Harri Hinkka. Tampereen Teatteri.

Esityksen aikana isolle näytölle heijastettiin kuvia Leistin lapsuudesta ja nuoruudesta. Tilaisuus oli Jukka Leistin juhlaa, mutta olin hiukan pettynyt siitä, että hän esiintyi suhteellisen vähän aikaa ja siitäkin suuren osan laulamassa alun Olavi Virran Hopeisesta kuusta lähtien. Ja ihan ensiksi kuultiin, satavuotisjuhlissa kun oltiin, Finlandia.

Esitys päättyi puolisen tuntia annettua aikaa myöhemmin. Olin tyytyväinen, että kotimatkalle ei kuitenkaan tarvinnut kiirehtiä.

Istahdin odottelemaan ennestään tuttuun Food Factory -ravintolaan, joka toimii Scandic Tampere Cityn yhteydessä. Salissa oli pari isompaa seuruetta, joten minulle ei luvattu ripeää ruokatarjoilua. Nautin vain oluen ja lähdin etsimään junaa Turkuun.