Jaa

Teatterisillan valaistus ja äänet ovat saaneet inspiraationsa Cabaret-musikaalista. Valojen suunnittelijoina ovat Teemu Loikas ja Janne Teivainen ja äänisuunnittelijana on toiminut Eero Auvinen.

Mua kutsuu Cabaret

Yhteistyössä Cabaret/Turun Kaupunginteatteri.  ⃰ 

Cabaret-musikaali Turun Kaupunginteatterissa on mukaansatempaavaa viihdettä, jolla on syvällinen sanoma. Se on kuin makea karkki, jolla on kitkerä jälkimaku. Se on hurmaava ja tyrmäävä.

– Tänä iltana haluan leväyttää ovet apposen auki ja vietellä teidät ihmeelliseen juhlaan, juhlaan, joka on täynnä rakkautta, joka kieltäytyy vaikenemasta. Juhlaan, joka muistuttaa meitä historiastamme, joka muistuttaa meitä vastuustamme. Juhlaan, josta pitäisi kertoa uudestaan ja uudestaan.

Näin kirjoittaa ohjaaja-koreografi Jakob Höglund ensi-iltansa 4.9.2020 Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämöllä saaneen Cabaret-musikaalin käsiohjelman esipuheessa.

Tyrmäävän hurmaava

Seremoniamestari (Miiko Toiviainen) vauhdissa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri.

Musikaalin Seremoniamestari (Miiko Toiviainen) kehottaa alussa jättämään kaikki huolet salin ulkopuolelle.
– Täällä elämä on kaunista, te kaikki olette kauniita ja orkesterikin on Saksan kaunein!

Rakastettu Cabaret-musikaali nähdään nyt ensimmäistä kertaa Turun Kaupunginteatterissa. Musikaalin tekijöinä ovat ohjaaja ja noin 30 esiintyjää.
– Cabaret-musikaali yhdistää hyvän tarinan ja hyvän show’n. Itseäni eniten puhutteleva teema siinä on silmien ummistaminen maailman muutoksen edessä. Kuten tässäkin ajassa, me emme toimi, vaikka näemme mitä on tulossa. Toisaalta rakastan myös isoa, leikkisää, mukaansatempaavaa viihdettä – ja sitä on luvassa, sanoo Lilla Teaternia johtaja Jakob Höglund.

Kit Kat Clubilla, keskellä seisovat Seremoniamestari (Miiko Toiviainen) ja Sally Bowles (Anna Victoria Eriksson). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri.

Cabaret-ensemble esittäytyi pressitilaisuudessa 31.8.2020.

Novellista näytelmäksi, musikaaliksi ja elokuvaksi

Tarinan pääparina ovat yhdysvaltalainen kirjailija Clifford Bradshaw Harrisburgista, Pennsylvaniasta (Olli Rahkonen), joka saapuu Berliiniin Remington mukanaan tarkoituksenaan kirjoittaa toinen romaaninsa ja hänen kanssaan samaan pensionaatin huoneeseen majoittuva Kit Kat Clubin kabareetähti Sally Bowles (Anna Victoria Eriksson).

Clifford Bradshaw (Olli Rahkonen) ja Sally Bowles (Anna Victoria Eriksson). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri.

Musikaalin alkutekstinä on ollut Christopher Isherwoodin Goodbye to Berlin -niminen vuonna 1939 julkaistu novelli. Se on kirjailijan osin omaelämäkerrallinen, natsipuolueen valtaannousun aikaan sijoittuva rakkaustarina. Brittiläinen näytelmäkirjailija ja ohjaaja John Van Druten kirjoitti vuosia myöhemmin sen pohjalta näytelmän I Am a Camera.

 – Turku osoittaa tällä näytelmällään jälleen valveutuneisuuttaan. Kysymyksessä on eurooppalainen kantaesitys. Broadwayllä tämä näytelmä saavutti valtavan menestyksen sen jälkeen kun sitä viime marraskuun 21. päivänä ensi kertaa esitettiin. Sen osalle tuli New York Drama Circlen palkinto parhaana edellisenä vuonna kirjoitettuna näytelmänä. – – –
Näytelmälle uskaltaa ennustaa Turussa pitkää ikää, joskin yleisö oli ensi-illassa silloin tällöin hieman ymmällä.

Näin kirjoitti 20.9.1952 Helsingin Sanomat ensi-iltansa saaneesta I Am a Camera -näytelmästä.

Useiden eri teatteriesitysten jälkeen siitä muodostui menestynyt musikaali Cabaret ja samanniminen elokuva. Cabaret sai kantaesityksensä 1966 Broadwaylla. Siitä tuli yksi maailman rakastetuimmista musikaaleista ja sen elokuvaversio palkittiin kahdeksalla Oscarilla.

Cabaret-musikaali perustuu Joe Masteroffin tekstiin ja tuohon jo mainittuun John Van Druten näytelmään. On jännittävää ajatella, miten musikaali on vähitellen kehkeytynyt eri kirjoittajien ja ohjaajien tulkinnoissa vuosikymmenten aikana.

Valoa ja pimeää

Kit Kat Clubilla. Kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri.

Jakob Höglund tunnetaan rytmikkäistä ja yllättävistä teoksistaan, joista turkulaiset muistavat Åbo Svenska Teaterissa syksyllä 2019 ensi-iltansa saaneen Kalevalan.

Näin Kalevala-näytelmän ja Cabaret-musikaalin esittelyn lehdistölle. Nämä kokemukset antoivat viitteitä siitä, että tästä on kehkeytymässä tämän erikoislaatuisen pandemiasyksyn teatterimaailman valopilkku.

Cabaret on samalla glitteriä, bling blingiä, ilmapalloja, paperisadetta, musiikkia, tanssia, rakkaustarinoita, mutta myös ahdistusta maailman pahuudesta, joka kiristää otettaan ja tulee ihan lähelle, jopa ystävien ja naapurien hahmossa.

On valittava puolensa, on valittava asuinpaikkansa. On valittava rakkauden ja toimeentulon välillä. On valittava, lähteäkö vai jäädä. Ja sitten käy niin, että ”minun on niin paha mieli niin kaikesta.”

Ensimmäinen näytös päättyy kohtaukseen, jonka jälkeen yleisö oli tälläkin kertaa hiukan ymmällään. Kuuluuko nyt taputtaa? Kun olisi halunnut taputtaa vahvalle, vaikuttavalle esitykselle, mutta juuri nähdylle ei olisi halunnut osoittaa suosiota. En tosin edes muista, mitä itse tein.

Luovaa lavastusta, peittelemätöntä puvustusta

Lavastus ja puvustus on yksinkertaista ja eleganttia, mutta näyttävää. Kaikessa on kekseliäisyyttä ja luovuutta. Silläkin on syynsä, että Sally Bowlesin turkki on vaaleanpunainen.

Orkesteri on osa esitystä. Lavalla on yksitoista muusikkoa musiikin sovituksesta vastaavan Jussi Vahvaselän johdolla. Musikaalissa kuullaan tietysti tunnettuja lauluja, kuten Willkommen ja Mani. Laulujen suomennos on viime vuoden syyskuussa kuolleen Jukka Virtasen yhtä lukuun ottamatta.

Musiikki John Kander, sanoitukset Fred Ebb, lavastussuunnittelu Sven Haraldsson, pukusuunnittelu Heidi Wikar, valosuunnittelu Jarmo Esko, äänisuunnittelu Eero Auvinen ja naamioinnin suunnittelu Jessica Rosenberg.

Kit Kat Clubilla. Kuva: Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri.

Missä huolesi ovat nyt?

Lienee vaikuttavan esityksen tunnusmerkki, jos se jättää katsojan tunteiden valtaan. Tämä musikaali oli kuin makea karkki, joka suussa sulaessaan muuttuukin kitkeräksi ja katkeraksi cocktailiksi, jossa on etikkaa, suolaa, pippuria ja ties mitä pahanmakuista.

Esitys saa ajattelemaan suuria aiheita: elämää ja kuolemaa, rakkautta ja vihaa, hyvyyttä ja pahuutta. Ja valtaa: kuka voi ottaa vallan ja ketkä sen antavat? Ilmiö on tuttu nykyaikanakin.

Seremoniamestari palaa musikaalin lopussa alun lupaukseensa siitä, että huolet jäävät ulkopuolelle: Missä huolesi ovat nyt? Niin, voi olla, että tämänvuotinen pandemiakin hiukan kutistuu muista arkihuolista puhumattakaan. Ennen ei todellakaan ollut kaikki paremmin.

Muualla sanottua

Teatteri-arvio: Cabaret potkaisee katsojat komeasti hereille korona-ajan horroksesta – Seremoniamestaria esittävän Miiko Toiviaisen nimi kannattaa painaa mieleen
Turun Sanomat 5.9.2020 (tilaajille)
Iänikuinen ja kulahtanut Cabaret muuttui Turussa raikkaaksi ja täydelliseksi viiden tähden musikaalielämykseksi
Helsingin Sanomat 6.9.2020 (tilaajille)

”Ohjaaja Jakob Höglundilla tuntuu olevan jonkinlaiset taikanäpit, joilla hän muuttaa veltostuneen ja läpikotaisin tunnetun teoksen joksikin, mitä et ole koskaan nähnyt. Näin kävi esimerkiksi viime vuonna Åbo Svenska Teaterin Kalevalassa. Näin käy myös nyt. Ehdotan, että annatte tälle ohjaajalle kaikki väljähtäneet musikaalit käsiteltäväksi.” Laura Hallamaa, HS 6.9.2020.

Cabaret-ensemble esittäytyi pressitilaisuudessa 31.8.2020.

Jälkikirjoitus

Cabaretilla on minulle sikäli henkilökohtaista merkitystä, että olen ollut lavalla itsekin. Turun kauppakorkeakoulun henkilökunnan pikkujoulun vuonna 2005 järjesti kirjasto-tietopalvelu. Olin organisoimassa runsaasti ohjelmaa sisältävää juhlaa, jonka teemana oli ehdotuksestani teatteri ja tanssi.

Alussa kirjasto-tietopalvelun henkilökunta esitti Ulla´s Cabaret Angels -ryhmänä hartaasti harjoitellun koreografian Cabaret-musikaalin samannimiseen lauluun frakkeihin pukeutuneita. En muista, mistä tällainen idea oli lähtöisin, mutta se oli hieno alku illalle, jonka seremoniamestarina oli näyttelijä Petri Rajala.

”Elämä on vain kabaree. Joten miksi emme vain elä ja anna muiden elää.” (Leben und leben lassen. Berliinin kaupungin motto.)

 ⃰ Sain bloggaajalipun 9.9.2020 esitykseen.