Ajattelin, että minkälaista minulla nyt olisi jos en olisi yksin reissussa. Yksin kaikkea piti miettiä ja järjestellä paljon enemmän, ja kaikki piti muistaa ja päättää itse. Sekin puoli yksin matkustamisessa oli, että silloin tuli puhuttua paljon enemmän ihmisille. Kaverin kanssa reissatessa minä jätin aina puhumisen kaverille, niin että monet ihmiset pitivät minua melkein mykkänä, vaikka kyllä minä puhuin, mutta en päälle vaan mieluiten vuorotelle ja asiaa.
Ossi Nyman: Röyhkeys. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2017, s. 23.
Parasta lähteä nyt 
Vuosia sitten olin reissussa, jossa toinen käveli ylitseni mennen tullen, hoiti kaiken, myös pyrki hoitamaan puhumisen. Lopulta hän jo puhui minulle sitä , että onpa hyvä että hän on kätevä ja osaava, kun minä en pärjäisi yksin.
Se oli ikävää.
Minun matkani meni pilalle. Matkan luonteen eli muun seuran takia en voinut lähteä omille teilleni.
Se vahvisti yksin matkustamisen paremmuutta – on rauha olla ja mennä omien ideoitten mukaan ja pitää juuri niin kova vauhtia kuin mistä niin pidän, ja täyttää kaikki päivät gallerioilla.
Tosin on hyvää matkaseuraa ja se yllättää minut joka kerta, vaikka tiedän etukäteenkin. Yksi sellainen on lapseni.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niinpä. Huono seura pilaa matkan. Hankaluuksia saattaaa aiheutua rahankäyttöstä, rytmeistä, mielenkiinnon kohteista, vähän kaikesta. Omalla matkallaan voi neuvotella vain itsensä kanssa. Juttuseuraa löytyy tarvittaessa.
Kiva, että hyvääkin matkaseuraa on löytynyt.
TykkääTykkää