Yksin matkustamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos et ole koskaan reissannut vain omassa seurassasi, niin kannattaa joskus kokeilla.
Olen kulkenut yksin myös Firenzessä. Tässä matkailija saa ihailla Ponte Vecchion siltaa ja Arno-jokea. Kuva: Pixabay/lucillemarnelli.
Yksin matkustaminen on aihe, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. On niitä, jotka ovat tottuneet lähtemään reissulle nauttien omasta seurastaan ja toisia, jotka eivät voisi kuvitellakaan matkaa ilman aviopuolisoa tai kavereita.
On myös leikkimielisiä matkaluokitteluita, joissa A-luokan matka on koti- tai ulkomaanmatka ilman aviopuolisoa tai seurustelukumppania, B-luokan matkalla mukana on kumppani ja C-luokan matkalla on koko perhe. A-luokan matkaseurana on kuitenkin usein ystävä tai useampiakin.
Voisiko yksin tehty matka olla Super-A-luokan matka? Tunnustan tässä, että minulle se on. Matkustan useimmiten yksin, toisinaan myös isommassa porukassa tai B-luokan reissussa. Harvoin enää saan koko perhettä mukaan sukujuhlia lukuun ottamatta.
Häämatkan sijaan määmatka
Tämä postausidea on ollut listoillani jo onkin aikaa, mutta nyt sen aktivoi uusimmassa Me Naiset -lehdessä (46/2018) oleva juttu, joka on otsikoitu Viimeinen kuulutus määmatkalle. Jutussa ”tutut sooloseikkailijat kertovat, miksi yksin reissaaminen on mahtavaa.” Kokemuksiaan jakavat kirjailija-bloggaaja Henriikka Rönkkönen, yrittäjä Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen sekä juontaja Sami Kuronen.
Henriikka Rönkkönen lähti häämatkan sijasta määmatkalle. Hänen mukaansa sana on hyvä, koska siitä puuttuu sääli.
Henriikka Rönkkönen tunnustaa olevansa arka matkailija, joka miettii lennolla kuolemaa ja jännittää perillä, löytääkö takaisin hotelliin, jos poistuu sieltä.
Rönkkösen mukaa määmatka on omannäköinen ja rento ilman paineita ja nähtävyyksien pakkobongaamista. Kokemuksia hänellä on kolmelta Aasian-matkalta.
Huonona puolena on se, että joutuu yksin maksamaan hotelleista ja taksimatkoista.
Matkanjohtajuus itsellä
Minttu Murphy-Kaulanen toivoo, että ihmiset kokeilisivat enemmän yksin matkustamista. Hän toteaa myös, että itsekseen liikkuessa tapaa paikallisia, ja he antavat uusia vinkkejä. Parasta matkassa oli yksin oleminen ja aika omien ajatusten kanssa.
Sami Kurosta miellyttää parin kokemuksen jälkeen tilanne, jossa saa olla matkanjohtajana, eikä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Illallisella hän on kyllä kaivannut juttuseuraa, mutta sellaista voi toisinaan järjestyäkin: ”Kerran Barcelonassa päädyin juttelemaan tunnin jalkapallosta amerikkalaisen isän ja pojan kanssa.”
Kurosen mukaan sooloreissujen kohteeksi sopivat paremmin kaupungit kuin rantakohteet: ”Isot kaupungit tarjoavat paljon nähtävää, eikä niissä tule tylsää ilman seuraakaan.”
Omaa rauhaa ja hetkellisiä juttukavereita
Yksin matkustaessa voi tosiaan säädellä omassa rauhassa olemista ja sosiaalisuutta. Juttuseuraa saa ainakin, jos rohkenee aloittaa keskusteluja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita tutustumiseni yhdysvaltalaiseen matkabloggaajaan Faithiin, kun kuljeskelimme molemmat nizzalaisessa puistossa kamera kaulassa. Päädyimme puistosta Hard Rock Cafe -ravintolaan ja seuraavana päivänä Monacon reissulle.
Dublinissa juttelin bussissa viereeni tulleen naisen kanssa. Kävi ilmi, että tyttäremme opiskelevat logopediaa. Yhteystietojakin vaihdettiin, mutta jatkoyhteys odottaa vielä aikaansa.
Azoreilla sain konserttiseuraa suomalaispariskunnasta ja illalliseuraa kolmesta naisesta valassafarin jälkeen. Erityisen helppoa on tutustuminen matkabloggaajien konferensseissa, kun kaikki ovat kiinnostuneita samoista asioista; siellä ollaan kuin suurta perhettä.
Yksin liikkuessa on helppoa valokuvata, kun ei tarvitse rajoittaa siihen käytettävää aikaa toisen kärsimättömyyden ja eteenpäinmenohalujen mukaisesti.
Voi myös aikatauluttaa päivänsä oman vuorokausirytmin mukaisesti. Ei tarvitse kiirehtiä toisen tahtiin tai odottaa ketään. Voi toteuttaa omia ideoitaan ex tempore tai muuttaa mielensä, jos siltä tuntuu.
Moni arvostaa sitä, että voi jakaa kokemuksia heti tuoreeltaan matkakumppanin kanssa. Jonkinlaisena korvikkeena voi olla sosiaalinen media ja/tai matkapäiväkirja.
Joitakuita pelottaa reissata yksin. Jos kuitenkin lähtee vaikkapa valmismatkalle, niin turvana on matkanjärjestäjä. Lisäturvallisuutta antavat myös ulkoministeriön suosittemat neljä ämmää (M): matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirja.
Yksin reissaava voi käyttää valokuvaukseen kaiken sen tarvitseman ajan. Kuva: Pixabay/StockSnap.
Kokeilemisen arvoista
Henriikka Rönkkö vinkkaa aloittamaan läheltä, vaikka Pärnusta. Tai kotimaassakin voi matkailla yksin: ”Määmatkailla voi myös Suomessa. Jos menee Heinolaan pariksi päiväksi, se jää takuulla mieleen loppuelämäksi.”
Minulla on kokemusta yksin matkustamisesta lukuisilta reissuilta kotimaassa ja muualla Euroopassa. En tiedä, mitä mieleenjäävää on Heinolassa, paitsi Heinolan Lintutarha ‒ täytyypä käydä joskus tutustumassa kaupunkiin.
Voin suositella myös Järvenpäätä. Tein sinne parin päivän kirjoitusretriitin ja löysin mukavia juttuja hiukan liiankin kanssa ‒ kun matkan tarkoituksena oli viettää suurin osa ajasta hotellihuoneessa tekstiä tuottaen. Kirjoitin asiasta postauksen Joulukuinen blues Järvenpäässä.
Jos et ole matkustanut vielä yksin, niin testaa, josko se sopisi sinulle. Olet sitten ainakin yhtä uutta kokemusta rikkaampi. Ei ehkä kannata lähteä heti kolmen kuukauden reppureissulle Aasiaan. Aloita pienesti ja edullisella matkalla. Rohkeuden ja kokemuksen karttuessa voi laajentaa reviiriä.
Lainaukset jutusta: Viivi Aaltovesi: Viimeinen kuulutus määmatkalle. Me Naiset 46/2018, 15.11.2018, s. 40‒41.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Parasta lähteä nyt 