Yksi matkojen viehätyksestä ovat erilaiset kohtaamiset. Ne voivat olla ohikiitäviä, sanattomia, ehkä vain katseita tai hymyjä, mutta jostain syystä mieliinjääviä. Kerron tässä kahdesta tapauksesta viimesyksyiseltä Jerseyn matkaltani.
Tätä katua pitkin kuljin lukuisia kertoja kuukauden olekeluni aikana; bussipysäkille ja takaisin.
Route Orange oli kielikurssimatkani kotikatu.
Kävelin majapaikastani Route Orange -katua pitkin kohti bussipysäkkiä sunnuntaisena aamupäivänä. Kuulin moottoripyörän ääntä ja vastaani ajoi yksi, kaksi, monta menopeliä.
Sadan harrikan ohiajo
Vastaani tuli arviolta noin 100 Harley-Davidsonia. En tosin tullut laskeneeksi moottoripyöriä, mutta letka oli pitkä. Osalla istui joku takapenkillä, useimmiten nainen.
Kuljettajat ja kyytiläiset näyttivät pääosin entisiltä nuorilta. Heissä oli hippimäistä rentoutta. Olin kuin yhden naisen vastaanottokomitea muutoin hiljaisella kadulla. Teki mieleni vilkuttaa heille ja niin teinkin. Moni vilkutti takaisin hilpeästi ja hymyillen.
Kohtaaminen oli jotenkin riemastuttava ja tulin siitä hyvälle tuulelle. Minä olin matkalla omaan kohteeseeni, heillä oli menossa The Jersey HOGS Around the Rock -kokoontuminen, kuten nyt sain selville googlaamalla. Kyseessä oli joka toinen vuosi järjestettävä viikonlopun pituinen moottoripyörätapahtuma. Tästä videosta pääsee tunnelmaan.
HOG tarkoittaa Harley Owners Group -ryhmää (H.O.G). Se on organisaatio, jonka Harley-Davidson perusti merkkinsä moottoripyörän omistajille vuonna 1983. Nykyisin se on maailman suurin valmistajan organisoima moottoripyöräorganisaatio ja ryhmään kuuluu yli 1 200 000 jäsentä.
Jersey sai oman The Jersey Chapter of H.O.G. -yhdistyksensä vuonna 1999.
En ole tainnut koskaan olla moottoripyörän kyydissä, enkä enää uskaltaisikaan kokeilla vauhdin hurmaa kaksipyöräisen päällä. Siitä huolimatta jokin tuossa harrastuksessa viehättää. Ehkä vapauden ja vauhdin illuusio?
Kuva steven underhill Pixabaystä.
Mehän olemme tavanneet jo aikaisemmin?
Toinen mieleeni jäänyt kohtaaminen sattui, kun kävin ostamassa eräänä lauantaina lipun Jersey Opera Housen opastettuun teatterikierrokseen, ”behind the scenes”. Tutustumiseen oli paketoitu iltapäivätee; Theatre Tour and Afternoon Tea.
Lipputoimistossa oli kaksi palvelutiskiä henkilökuntineen, kaksi naista, joista molemmat olivat vapaina. Valitsin nuoremman näköisen ja juttelin hänen kanssaan muun muassa tulevasta Jersey Festival of Words 2018 -tapahtumasta ja kerroin myös olevani matkabloggaaja.
Vanhempi nainen kysyi yllättäen, että olenko Suomesta ‒ en ollut maininnut asiaa ollenkaan. Hämmästelin, kuinka hän tietää kansallisuuteni. Hän kertoi auttaneensa minua löytämään edellisenä viikonloppuna Jersey Beer & Sider -festivaaleille ja jutelleen kanssani.
En ollut tunnistanut häntä, koska hän oli tuolloin kadulla tavatessamme mies pukeutuneena mustiin farkkuihin ja takkiin. Tosin laitoin merkille pikkurillin punaisen kynsilakan. Tutkin kadulla karttaa ja hän opasti minut ystävällisesti festivaalialueelle; oikaisimme erään parkkihallin läpi.
Nyt hän oli pukeutunut naiseksi: pitkät hiukset, meikkiä, silmälasit, paitapusero, helmet (ja ehkä puolihame; sitä en nähnyt, mutta olisi sopinut tyyliin). No, toinnuin jotenkin tilanteesta ja sanoin muistavani hänet.
En sitten tiedä, pukeutuuko hän naisten vaatteisiin vain töissä vai mielialan mukaan. Eikä siinä mitään, mutta hiukan hämmennyin, kun en ensin tunnistanut häntä.
Kuvastakin näkee, että päivä oli sateinen, joten kiertely oopperan kulisseissa ja iltapäivän teehetki oli mainiota ajanvietettä.
Parasta lähteä nyt 