Majoitus, Matka, Matkakertomus, Matkakohde

Joulukuinen blues Järvenpäässä

Järvenpää? Mitä se tuo mieleen? Musiikkia? No, oikeaan osuu. Tässä kaupungissa taideteoksetkin nimetään musiikkitermein – ainakin Kolmisointu.

Janne ja Aino toivottavat tervetulleiksi Järvepäähän.

Janne ja Aino toivottavat tervetulleiksi Järvenpäähän.

Järvenpää ammentaa bluesmusiikista jo vuosikymmenien ajan järjestetyn Puistobluesin ansiosta. Toki monet osaavat sijoittaa Tuusulanjärven rannan kaupunkiin suuren suomalaisen musiikkinimen, Jean Sibeliuksen, hänen vaimonsa Ainon ja heidän kotinsa Ainolan.

Retriitti Scandic Järvenpäässä

Vietin Järvenpäässä joulukuisen viikonlopun itsenäisyyspäivän aikoihin. Minulla on tuntumaa kaupunkiin ennestään vain muutaman vuoden takaisen seminaarin ajoilta. Tuolloin suurin osa ajasta kului majoituspaikassamme Gustavelundissa Tuusulassa, mutta pääsin käymään pikaisesti Järvenpäässä osallistujakollegan kyydissä.

Nytkään en matkannut paikkakunnalle minkään erityisen vetonaulan perusteella, vaan siksi, että kanta-asiakasohjelmaani kertyneet pisteet riittivät kahteen maksuttomaan majoitusvuorokauteen Scandic Järvenpäässä. Muut vaihtoehdot olivat Riihimäen ja Lahden Scandic-hotellit.

Olin jo perjantaina valmiiksi Helsingissä työmatkan vuoksi ja valitsin lähimpänä olevan kohteen. Järvenpäähän pääsee Helsingistä lähijunalla reilussa puolessa tunnissa. Halusin viettää rauhallisen viikonlopun omassa seurassani, eräänlaisessa retriitissä levon ja erinäisten kirjoitustehtävien vuoksi.

Scandic Järvenpää sijaitsee junaradan läheisyydessä.

Scandic Järvenpää sijaitsee junaradan läheisyydessä.

Scandic Järvenpää sijaitsee kätevästi aivan aseman tuntumassa, joten siirtyminen junalta hotelliin pimeässä ja kosteassa perjantai-illassa sujui nopeasti.

Olin varauksessani pyytänyt rauhallista huonetta ja sellaisen sainkin: neljännen kerroksen kulmahuoneen, jossa oli kaksi ikkunaa. Huone oli mukavan vaaleasävyinen ja riittävän kokoinen yksinasujalle.

Perjantai-illan ohjelmaani kuului vain ruokailu hotellin Casa Toscana -ravintolassa. Olin hyvissä ajoin paikalla ennen kello kuuden avaamisaikaa. Oman sävynsä iltaan toivat ne ylioppilasjuhliaan viettävät nuoret, jotka tulivat perheineen illalliselle tuoreen valkolakin kunniaksi.

Sain sopivan syrjäisen pöydän. Illalliseksi valitsin grillattua viljaporsaan sisäfileetä, maa-artisokka-omenapyreetä, tummaa sherrykastiketta ja syksyistä vihannespaistosta.

Pitkän päivän ja ruokailun jälkeen en saanut niinkään edistettyä kirjoitustehtäviäni, vaan katsoin televisiosta jo ennen näkemääni elokuvaa Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Ilmeisesti matkustaminen ja kokouspäivä olivat vieneet luovat voimat. En jaksanut lähteä edes iltasaunaan, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla uima-altaineen.

Scandic Järvenpää toimi hyvin. Palvelu oli ystävällistä ja huoneeseen ei kantautunut meteliä. Omaa hotelliluokitustani HH se ei kuitenkaan ihan täyttänyt: henkarit olivat käyttäjäystävällisesti kokonaan irrotettavissa, mutta haudutettua teetä ei ollut tarjolla.

20151206_112540_Richtone(HDR)

Hotellihuone oli toimiva myös lukuvalojen ja pistorasioiden suhteen.

Aamiainen ei odota myöhästyjiä

Seuraavana aamuna menin aamiaiselle hiukan ennen puoli kymmentä. Olin varmaan saanut tiedon ruoka-ajoista jo saapuessani, mutta se ei ollut jäänyt mieleen. Olin siinä käsityksessä, että viikonloppuisin hotellien aamiaistarjoilu venyy pitkälle aamuun.

Ehdin ihan viime hetkillä, sillä tarjoilu oli loppumassa klo 9.30 ja tarjoilijat odottivat pääsevänsä valmistelemaan lounaskattausta. Sunnuntaiaamuna huomasin, etten ollut ainoa huonosti perillä oleva asiakas, sillä saliin tuli pariskunta hiukan sen jälkeen, kun aamiaistarvikkeita oli aloitettu jo kerätä pois kello kymmenen jälkeen.

Mitä tästä opimme: hotelleissa kannattaa tarkistaa aamiaisajat ja noudattaa niitä.

Lentävästä lapasesta Silkkiuikun leikkipuistoon

Ajattelin mennä lyhyelle kävelyretkelle kaupungille. Kysyin hotellin vastaanotosta, minnepäin kannattaisi kulkea. Sain neuvon lähteä katsomaan joulutoria ja järvenrantaa. Sain kartan ja opastuksen ja suunnistin niiden avulla ensin kohti Sibeliuksenkatua, kävelykatua.

Matkalla kävin tutkimassa käsityömyymälän ja kahvion nimeltä Lentävä lapanen. Ihastelin hauskasti keksittyä nimeä. Jos olisin enemmän käsityöihminen, olisin varmaan jäänyt pitemmäksi aikaa tutkimaan neulelankavalikoimaa ja ehkä nauttimaan kahvikupillisen. Pöydissä näytti istuvan pari miestä, jotka oli sinne parkkeerattu rouvien tehdessä ostoksia.

Lentävä lapanen on kahvilan ja käsityöliikkeen yhdistelmä.

Lentävä lapanen on kahvilan ja käsityöliikkeen yhdistelmä.

Perhelänkujalla, kauppakujalla, osuin mielenkiintoiseen putiikkiin, josta löytyy kahden eri yrityksen tuotteita. Taina Ryöpyn Oranssin unen tuotteet ovat käsintehtyjä vaatteita  ja asusteita luonnonmateriaaleista: pellavasta, villasta, hampusta ja silkistä. Vahva värimaailma tulee omista värjäysliemistä. Anne Ahosen StoneA valmistaa koruja, maalauksia ja kortteja.

Oranssi unen tuotteita.

Oranssi unen tuotteita.

Liikkeessä oli paljon katseltavaa ja rupattelin tovin yrittäjänaisten kanssa. Putiikki toimii kauppakujalla monen pienen liikkeen tavoin ja uhkakuvana on rakennuksen purkaminen uuden tieltä. Vielä se ei ole kuitenkaan toteutunut.

Kävelykadun jälkeen päädyin joulutorille. Monenlaista tuotetta oli tarjolla, mutta tyydyin vain yhden kojun glögi- ja piparitarjoiluun. Jouluinen seimikin oli esillä seurakunnan kojulla: Maria, Joosef, Jeesus-vauva ja aasi.

Kävelin eteenpäin kohti Tuusulanjärveä ja minulle valkeni syy kaupungin nimeen: Järvenpää sijaitsee konkreettisesti järven päässä. Sen rannalla on puistomainen alue, Rantapuisto, jossa liikkui ulkoilijoita juoksijoista koirantaluttajiin. Järvi oli vielä sulana, vailla jää- ja lumipeitettä. Aurinko näyttäytyi hetkisen aikaa ennen iltapäivän pilviä ja tihkusadetta.

Rantapuiston puu vastavalossa - joulukuun aurinko valaisi ulkoiluhetkeäni.

Rantapuiston puu vastavalossa – joulukuun aurinko valaisi ulkoiluhetkeäni.

Iso aidattu Silkkiuikun leikkipuisto kaikui lasten äänistä ja seurassa näytti olevan paljon isiä ja isovanhempia. Nuorille kaupunkilaisille on tarjolla myös skeittirata, jossa olikin monta isä–poika-paria viettämässä lauantain laatuaikaa.

Kaarista muodostuu Kolmisointu

Rantapuistossa erottuivat korkeuksiin kohoavat keltaiset metallikaaret, joiden huiput tarjosivat variksille hyvän tähystyspaikan.

Tämä Suomen suurin julkinen veistos muodostuu toisiinsa nojaavista kaarista. Kolmiosaisen, monumentaalisen veistoksen korkeus on 11 metriä, suurin leveys on 60 metriä ja painoa on 27 tonnia. Taiteilijana on teksasilainen kuvanveistäjä Rolf Westphal. Teoksen valmistumisvuosi on 1979.

Teräksinen teos hitsattiin Wärtsilän pajalla Järvenpäässä. Veistos on maalattu keltaiseksi, jotta se sointuisi pimeän talven jälkeen keväällä kukkiviin voikukkiin, sanoo teoksen suunnittelija. Art Tuusulanjärvi -yhdistys on lahjoittanut veistoksen Järvenpään kaupungille. Se sai kilpailussa nimen Kolmisointu.

Tämä ei ole McDonaldsin tunnus.

Tämä ei ole McDonaldsin tunnus.

Lyhyeksi aikomani kävelyretki pitkittyi vielä, kun käväisin parilla kirpputorilla: Fida Lähetystorilla ja ViaDia-torilla sekä nimettömäksi jääneellä kirpputorilla kauppakujalla. Kiertelin hyllyt, mutta en innostunut ostamaan muuta kuin pari kirjaa.

Sibelius soi 

Vierailuni ajoittui säveltäjämestarin syntymän 150-vuotispäivää edeltäneeseen viikonloppuun. Jos olisin enemmän klassisen musiikin ystävä, olisi ajankohta tarjonnut minulle runsaan määrän musiikkielämyksiä. Lauantai-iltana oli Sibelius-salissa suuri gaalakonsertti otsikolla Kaikuja Ainolasta. Esiintyjinä olivat muun muassa Lohjan kaupungin sinfoniaorkesteri ja Finlandia-laulajat.

Konsertin jälkeen olisi voinut jatkaa iltaa aikalaistanssiaisissa Tuusulanjärven salonkiorkesterin tahdissa. Sunnuntaina, itsenäisyyspäivänä, olisi ollut tarjolla Järvenpään kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertti.

Järvenpää hyödyntää kulttuuriperintöään monin tavoin. Kävelykatukin on nimeltään Janne ja monet yritykset ovat nimenneet itsensä jomman kumman Sibeliuksen mukaan.

Casa Toscanasta löytyy myös Sibeliuksen innoittama menu – sorsaa, lohta, hirveä, omenaa ja kinuskia. Se on tilattava minimissään kymmenelle hengelle.

Puistobluesiin?

Pikaisen ja pintapuolisenkin tutustumisen perusteella Järvenpäästä jäi positiivinen mielikuva: sieltä löytyy kulttuuria, luontoa ja yrittäjyyttä.

Ehkä voisin palata sinne uudestaan heinäkuun alussa Puistobluesin aikaan, kun yhtenä pääkonsertin esiintyjistä on J. Karjalainen.

Järvimaisema ei ollut ollenkaan joulukuisen näköinen.

Järvimaisema ei ollut ollenkaan joulukuisen näköinen.

Advertisements
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s