Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Kuva: © Sibelius-museo.

Turku International Pop & Rock Festival, nykyisin tunnettu Ruisrockina, sai alkunsa vuonna 1970. Sibelius-museon näyttely kertoo siitä, kuinka sitkeiden innovaattoreiden ansiosta nuoriso sai ikioman musiikkijuhlan. Tähän postaukseen innoitti Kansainvälinen museoviikko ja museopäivä 18.5.2021.

Sibelius-museon kevään uusi näyttely kuljettaa kohti nuoruuden nostalgiaa ja Turun Ruissaloa. Vuonna 1970 Suomen ensimmäiset rockfestivaalit järjestettiin siinä muodossa, missä me festivaalit nykyäänkin tunnemme campingalueineen, ruokakojuineen ja ihmismassoineen.

Yleisö otti heti omakseen

Tapahtuman alkuperäinen nimi oli Turku International Pop & Rock Festival, joka sai lyhyemmän muodon ja lempinimen sijaintinsa mukaan – Ruisrock. Se oli yksi suurten ikäpolvien avainkokemuksia. YYA-Suomen Turku sai kansainvälisen tuulahduksen suuren maailman meiningistä ja tämä veti nuoria ympäri maata ja muualtakin Euroopasta. Järjestäjät odottivat 5 000 henkeä, mutta paikalle tuli peräti 38 000.

Kolmen päivän aikana festivaalilla esiintyi artisteja niin muista Pohjoismaista, Itä-Euroopasta kuin myös Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta ja tietysti myös kotimaasta. Rolling Stones -yhtyekin oli järjestäjien toiveissa, mutta he eivät lomailultaan ehtineet festareille. Yllättävä esiintyjänimi oli pohjanmaalaista kansanmusiikkia esittänyt Konsta Jylhä.

Ensimmäistä kertaa festareilla oli myynnissä olutta vasta vuonna 1989. Omia juomia lienee kuljetettu paikalle. Yhdessä kuvasuurennuksessa nuori omenaa syövä tyttö katsoo vierestä, kun poliisi kaataa viinapullon sisällön maahan.

Festivaaliin liittyi myös monenlaisia oheistapahtumia muun muassa Sibelius-museossa ja Ylioppilastalolla.

Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi kertoo, mistä festivaali sai alkunsa, miltä kaikki tuntui ja näytti tuona elokuisena viikonloppuna. Alkuperäinen ajankohta oli tosiaan 21—23.8.1970, josta tapahtuma on sittemmin siirtynyt heinäkuun ensimmäiseen viikonloppuun. Näyttelyssä kerrotaan aikajanana tapahtuman yli 50-vuotinen historia sekä se, millaista oli järjestää valtavaksi paisunut rockfestivaali vailla aikaisempaa kokemusta.

Kuva: © Sibelius-museo.

Olipa se aikaa

Aika oli silloin tyystin toinen. Kuvaavina esimerkkeinä ovat muun muassa se, että tšekkiläinen bändi jäi tulliin jumiin, koska soittajalla oli liian pitkä tukka, eikä häntä päästetty rajan yli ennen hiusten leikkaamista; keikka siirtyi perjantaista lauantaille. Perjantain juontaja jouduttiin vaihtamaan toiseen rivopuheisuutensa vuoksi.

Tietoja järjestäjiltä kysyttiin käsinkirjoitetuilla kirjeillä tähän tapaan: ”Voisitteko te ystävällisesti lähettää tietoja Turun Blues ja Rock Festivaaleilta! Keitä siellä tulee esiintymän ja paljonko liput maksavat ja täytyykö ne tilata ennakolta vai saako niitä paikan päältä? Järjestetäänkö konserttipaikan läheisyyteen mitään retkeilypaikkaa tai majoja yöpymistä varten?”

Rockin, rauhan ja rakkauden maailmaan johdattelevat Antero Laihon kotiarkiston aarteet, Jouko Kedon valokuvat, aikalaislehtimateriaali, filmipätkät sekä tietysti aikakauden musiikki.

Ruisrock on maailman toiseksi vanhin rockfestari

Nykyisin Ruisrock on maailman toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty populaarimusiikin festivaali. Pandemia-aika tosin on nyt nakertanut kahden vuoden aukon yhtäjaksoisuuteen. Hollantilainen Pinkpop-festivaali ehti muutamaa kuukautta ennen Ruisrockia.

Festivaalin perustajajäseniä olivat muun muassa Kari Purssila, Antero Laiho, Christer Donner ja Olli Pellikka ja myöhemmin mukaan tuli myös Kalevi Kuosa. Nuoriso halusi kaupunkiinsa omaa musiikkiaan konservatiivisena pidettyjen Turun Musiikkijuhlien rinnalle. Puuha vaati useampia käyntejä apulaiskaupunginjohtaja Johannes Koikkalaisen pakeilla. Ja sitten loppu onkin historiaa.

Pienehkö, mutta nostalginen

Kuva: © Sibelius-museo.

Näyttely on melko pienimuotoinen, pääosin yhteen saliin sijoittuva, joten sen ehtii katsomaan lyhyemmässäkin ajassa. Salin ulkopuolella olevassa vitriinissä on esillä joitakin painotuotteita ja esineitä, muun muassa turkulaisen itseoppineen muusikon ja soitinrakentaja Tommie Mansfieldin (1040–1981) kitara. Hän esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa yhdessä Jussi Raittisen ja Rauli Badding Somerkosken rinnalla.

Tommie Mansfieldin kitata ja muuta esineistöä.

Sibelius-museo toivottaa tervetulleeksi kokemaan festivaalitunnelmia yli 50 vuoden takaa. Tämä voi olla tosiaan aikamoinen nostalgiapläjäys tuon ja myöhempienkin aikojen nuorisolle.

Jos haluat perehtyä kunnolla rockfestivaalin menneisyyteen, voit ottaa luettavaksesi Jukka Kittilän ja Jaakko Mikkolan kirjan Ruisrock 1970–2020 –Tarinat, totuudet ja myytit. Kirjaa löytyy kirjastojen ja kirjakauppojen lisäksi myös Sibelius-museon myymälästä.

Ruisrockin 50 vuoteen mahtuu monta tarinaa. Jukka Kittilä ja Jaakko Mikkola ovat koonneet niistä kirjan.

Tämän vuoden Ruisrock on peruttu ja seuraava järjestetään 8.–10.7.2022.

© Otso Kähönen / Ruisrock 2019.

Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi? Sibelius-museo 5.5–30.10.2021.

Sibelius – the one and only – Sibelius ja Turku

Samalla käynnillä voi katsastaa näyttelyn Sibelius – the one and only. Se tarjoaa hieman erilaisen kuvakulman Jean Sibeliukseen. Museon mukaan ”se kertoo ihmisestä, musiikista ja arkielämästä: ystävistä, perheestä, konserttimatkoista ja luonnosta. Näyttelyssä selviää myös kansallissäveltäjämme yhteys Turkuun sekä siihen, mikä merkitys kaupungilla oli hänelle itselleen ja kuka esitti ensimmäistä kertaa Sibeliuksen musiikkia Turussa.”

Sibelius-näyttely on avoinna 8.12.2021 saakka. Myös museon perusnäyttely eli soitinnäyttely on tutustuttavissa.

Sibelius-museo löytyy Aurajoen rannasta osoitteesta Piispankatu 17, Turku. Kuva: © Nawras Odda/Sibelius-museo.

Museoviikko 17.–23.5.2021

Tein tämän postauksen meneillään olevan Kansainvälisen museoviikon kunniaksi. Teemaviikko on museoiden yhteinen tapahtumaviikko, jota vietetään 23. kerran. Nyt teemana on Tulevaisuuden museo. Kansainvälistä museopäivää vietetään tiistaina 18.5. osana Museoviikkoa. Suomen museoliitto koordinoi viikkoa, jonka tapahtumista vastaavat museot ympäri Suomen.

Joulukuinen blues Järvenpäässä

Järvenpää? Mitä se tuo mieleen? Musiikkia? No, oikeaan osuu. Tässä kaupungissa taideteoksetkin nimetään musiikkitermein – ainakin Kolmisointu.

Janne ja Aino toivottavat tervetulleiksi Järvenpäähän.

Järvenpää ammentaa bluesmusiikista jo vuosikymmenien ajan järjestetyn Puistobluesin ansiosta. Toki monet osaavat sijoittaa Tuusulanjärven rannan kaupunkiin suuren suomalaisen musiikkinimen, Jean Sibeliuksen, hänen vaimonsa Ainon ja heidän kotinsa Ainolan.

Retriitti Scandic Järvenpäässä

Vietin Järvenpäässä joulukuisen viikonlopun itsenäisyyspäivän aikoihin. Minulla on tuntumaa kaupunkiin ennestään vain muutaman vuoden takaisen seminaarin ajoilta. Tuolloin suurin osa ajasta kului majoituspaikassamme Gustavelundissa Tuusulassa, mutta pääsin käymään pikaisesti Järvenpäässä osallistujakollegan kyydissä.

Nytkään en matkannut paikkakunnalle minkään erityisen vetonaulan perusteella, vaan siksi, että kanta-asiakasohjelmaani kertyneet pisteet riittivät kahteen maksuttomaan majoitusvuorokauteen Scandic Järvenpäässä. Muut vaihtoehdot olivat Riihimäen ja Lahden Scandic-hotellit.

Olin jo perjantaina valmiiksi Helsingissä työmatkan vuoksi ja valitsin lähimpänä olevan kohteen. Järvenpäähän pääsee Helsingistä lähijunalla reilussa puolessa tunnissa. Halusin viettää rauhallisen viikonlopun omassa seurassani, eräänlaisessa retriitissä levon ja erinäisten kirjoitustehtävien vuoksi.

Scandic Järvenpää sijaitsee junaradan läheisyydessä.

Scandic Järvenpää sijaitsee kätevästi aivan aseman tuntumassa, joten siirtyminen junalta hotelliin pimeässä ja kosteassa perjantai-illassa sujui nopeasti.

Olin varauksessani pyytänyt rauhallista huonetta ja sellaisen sainkin: neljännen kerroksen kulmahuoneen, jossa oli kaksi ikkunaa. Huone oli mukavan vaaleasävyinen ja riittävän kokoinen yksinasujalle.

Perjantai-illan ohjelmaani kuului vain ruokailu hotellin Casa Toscana -ravintolassa. Olin hyvissä ajoin paikalla ennen kello kuuden avaamisaikaa. Oman sävynsä iltaan toivat ne ylioppilasjuhliaan viettävät nuoret, jotka tulivat perheineen illalliselle tuoreen valkolakin kunniaksi.

Sain sopivan syrjäisen pöydän. Illalliseksi valitsin grillattua viljaporsaan sisäfileetä, maa-artisokka-omenapyreetä, tummaa sherrykastiketta ja syksyistä vihannespaistosta.

Pitkän päivän ja ruokailun jälkeen en saanut niinkään edistettyä kirjoitustehtäviäni, vaan katsoin televisiosta jo ennen näkemääni elokuvaa Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Ilmeisesti matkustaminen ja kokouspäivä olivat vieneet luovat voimat. En jaksanut lähteä edes iltasaunaan, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla uima-altaineen.

Scandic Järvenpää toimi hyvin. Palvelu oli ystävällistä ja huoneeseen ei kantautunut meteliä. Omaa hotelliluokitustani HH se ei kuitenkaan ihan täyttänyt: henkarit olivat käyttäjäystävällisesti kokonaan irrotettavissa, mutta haudutettua teetä ei ollut tarjolla.

Hotellihuone oli toimiva myös lukuvalojen ja pistorasioiden suhteen.

Aamiainen ei odota myöhästyjiä

Seuraavana aamuna menin aamiaiselle hiukan ennen puoli kymmentä. Olin varmaan saanut tiedon ruoka-ajoista jo saapuessani, mutta se ei ollut jäänyt mieleen. Olin siinä käsityksessä, että viikonloppuisin hotellien aamiaistarjoilu venyy pitkälle aamuun.

Ehdin ihan viime hetkillä, sillä tarjoilu oli loppumassa klo 9.30 ja tarjoilijat odottivat pääsevänsä valmistelemaan lounaskattausta. Sunnuntaiaamuna huomasin, etten ollut ainoa huonosti perillä oleva asiakas, sillä saliin tuli pariskunta hiukan sen jälkeen, kun aamiaistarvikkeita oli aloitettu jo kerätä pois kello kymmenen jälkeen.

Mitä tästä opimme: hotelleissa kannattaa tarkistaa aamiaisajat ja noudattaa niitä.

Lentävästä lapasesta Silkkiuikun leikkipuistoon

Ajattelin mennä lyhyelle kävelyretkelle kaupungille. Kysyin hotellin vastaanotosta, minnepäin kannattaisi kulkea. Sain neuvon lähteä katsomaan joulutoria ja järvenrantaa. Sain kartan ja opastuksen ja suunnistin niiden avulla ensin kohti Sibeliuksenkatua, kävelykatua.

Matkalla kävin tutkimassa käsityömyymälän ja kahvion nimeltä Lentävä lapanen. Ihastelin hauskasti keksittyä nimeä. Jos olisin enemmän käsityöihminen, olisin varmaan jäänyt pitemmäksi aikaa tutkimaan neulelankavalikoimaa ja ehkä nauttimaan kahvikupillisen. Pöydissä näytti istuvan pari miestä, jotka oli sinne parkkeerattu rouvien tehdessä ostoksia.

Lentävä lapanen on kahvilan ja käsityöliikkeen yhdistelmä.

Perhelänkujalla, kauppakujalla, osuin mielenkiintoiseen putiikkiin, josta löytyy kahden eri yrityksen tuotteita. Taina Ryöpyn Oranssin unen tuotteet ovat käsintehtyjä vaatteita  ja asusteita luonnonmateriaaleista: pellavasta, villasta, hampusta ja silkistä. Vahva värimaailma tulee omista värjäysliemistä. Anne Ahosen StoneA valmistaa koruja, maalauksia ja kortteja.

Oranssi unen tuotteita.

Liikkeessä oli paljon katseltavaa ja rupattelin tovin yrittäjänaisten kanssa. Putiikki toimii kauppakujalla monen pienen liikkeen tavoin ja uhkakuvana on rakennuksen purkaminen uuden tieltä. Vielä se ei ole kuitenkaan toteutunut.

Kävelykadun jälkeen päädyin joulutorille. Monenlaista tuotetta oli tarjolla, mutta tyydyin vain yhden kojun glögi- ja piparitarjoiluun. Jouluinen seimikin oli esillä seurakunnan kojulla: Maria, Joosef, Jeesus-vauva ja aasi.

Kävelin eteenpäin kohti Tuusulanjärveä ja minulle valkeni syy kaupungin nimeen: Järvenpää sijaitsee konkreettisesti järven päässä. Sen rannalla on puistomainen alue, Rantapuisto, jossa liikkui ulkoilijoita juoksijoista koirantaluttajiin. Järvi oli vielä sulana, vailla jää- ja lumipeitettä. Aurinko näyttäytyi hetkisen aikaa ennen iltapäivän pilviä ja tihkusadetta.

Rantapuiston puu vastavalossa – joulukuun aurinko valaisi ulkoiluhetkeäni.

Iso aidattu Silkkiuikun leikkipuisto kaikui lasten äänistä ja seurassa näytti olevan paljon isiä ja isovanhempia. Nuorille kaupunkilaisille on tarjolla myös skeittirata, jossa olikin monta isä–poika-paria viettämässä lauantain laatuaikaa.

Kaarista muodostuu Kolmisointu

Rantapuistossa erottuivat korkeuksiin kohoavat keltaiset metallikaaret, joiden huiput tarjosivat variksille hyvän tähystyspaikan.

Tämä Suomen suurin julkinen veistos muodostuu toisiinsa nojaavista kaarista. Kolmiosaisen, monumentaalisen veistoksen korkeus on 11 metriä, suurin leveys on 60 metriä ja painoa on 27 tonnia. Taiteilijana on teksasilainen kuvanveistäjä Rolf Westphal. Teoksen valmistumisvuosi on 1979.

Teräksinen teos hitsattiin Wärtsilän pajalla Järvenpäässä. Veistos on maalattu keltaiseksi, jotta se sointuisi pimeän talven jälkeen keväällä kukkiviin voikukkiin, sanoo teoksen suunnittelija. Art Tuusulanjärvi -yhdistys on lahjoittanut veistoksen Järvenpään kaupungille. Se sai kilpailussa nimen Kolmisointu.

Tämä ei ole McDonaldsin tunnus.

Lyhyeksi aikomani kävelyretki pitkittyi vielä, kun käväisin parilla kirpputorilla: Fida Lähetystorilla ja ViaDia-torilla sekä nimettömäksi jääneellä kirpputorilla kauppakujalla. Kiertelin hyllyt, mutta en innostunut ostamaan muuta kuin pari kirjaa.

Sibelius soi 

Vierailuni ajoittui säveltäjämestarin syntymän 150-vuotispäivää edeltäneeseen viikonloppuun. Jos olisin enemmän klassisen musiikin ystävä, olisi ajankohta tarjonnut minulle runsaan määrän musiikkielämyksiä. Lauantai-iltana oli Sibelius-salissa suuri gaalakonsertti otsikolla Kaikuja Ainolasta. Esiintyjinä olivat muun muassa Lohjan kaupungin sinfoniaorkesteri ja Finlandia-laulajat.

Konsertin jälkeen olisi voinut jatkaa iltaa aikalaistanssiaisissa Tuusulanjärven salonkiorkesterin tahdissa. Sunnuntaina, itsenäisyyspäivänä, olisi ollut tarjolla Järvenpään kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertti.

Järvenpää hyödyntää kulttuuriperintöään monin tavoin. Kävelykatukin on nimeltään Janne ja monet yritykset ovat nimenneet itsensä jomman kumman Sibeliuksen mukaan.

Casa Toscanasta löytyy myös Sibeliuksen innoittama menu – sorsaa, lohta, hirveä, omenaa ja kinuskia. Se on tilattava minimissään kymmenelle hengelle.

Puistobluesiin?

Pikaisen ja pintapuolisenkin tutustumisen perusteella Järvenpäästä jäi positiivinen mielikuva: sieltä löytyy kulttuuria, luontoa ja yrittäjyyttä.

Ehkä voisin palata sinne uudestaan heinäkuun alussa Puistobluesin aikaan, kun yhtenä pääkonsertin esiintyjistä on J. Karjalainen.

Järvimaisema ei ollut ollenkaan joulukuisen näköinen.