Turun taidemuseossa on parhaillaan esillä muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiaisen sadunhohtoista ja värikästä tuotantoa.
Kävin katsomassa Birger Kaipiaisen näyttelyn Turun taidemuseossa sunnuntaina 29.11.2020. Ja onneksi kävin; pian ovet sulkeutuivat koronarajoitusten vuoksi. Museo toivoo voivansa avata ovensa jälleen tiistaina 29.12. Café Victor on suljettu toistaiseksi. Näyttelyyn ehtii tutustumaan vielä ensi vuoden alkupuolella.
Birger Kaipiainen (1.7.1915–18.7.1988) kuuluu Suomen arvostetuimpiin ja kansainvälisesti menestyneimpiin keramiikkataiteilijoihin. Näyttely antaa kuvan hänen taiteensa kehittymisestä 1940-luvulta 1980-luvulle. Pääosa esillä olevista taideteoksista kuuluu kauppaneuvos Kyösti Kakkosen kokoelmaan. Mukana on noin 70 reliefiä, veistosta, koristelautasta ja -vatia.
Birger Kaipiainen aloitti lavastustaiteen opinnot 1933 Ateneumissa, mutta hän valmistui lopulta keramiikka- ja koristetaiteilijaksi 1937. Hän aloitti työskentelyn Arabian tehtaan taideosastolla, jossa hän sitten toimikin lähes koko elämänsä muutamia ulkomailla vietettyjä vuosia lukuun ottamatta.
Birger Kaipiainen vuonna 1945; kuva Design Museum, Helsinki/Turun taidemuseo.
Kukkia, hedelmiä ja lintuja
Seinäreliefi.
Koristelautanen 1940-luvulta.
1950-luvulla Kaipiaisen tyyli oli graafisempaa, mutta vähitellen keskeisiksi aiheiksi tulivat kukat, hedelmät ja linnut. Teokset houkuttelivat katsomisen lisäksi myös koskemaan, maistamaan ja haistamaan. Monissa töissä mukana on pieniä keramiikkahelmiä.
Innoittajina olivat lapsuuden kesät Sortavalassa; ne vaikuttivat Kaipiaisen taiteeseen, joka kehittyi vuosien mittaan yhä runsaammaksi, koristeellisemmaksi ja luonnon teemoja hyödyntävämmäksi. Kuoveja ja orvokkeja on usein esillä Kaipiaisen teoksissa.
Tarkemmin katsottuna mukana on myös kelloja. Kummallista niissä on se, että ne ovat aina varttia yli kaksitoista. Kellojen voidaan liittyä vanitas-aiheeseen, ajan kulumiseen ja kaiken katoavaisuuteen. Kerrotaan kuitenkin, että asiaan liittyy proosallisempi puoli; taiteilija ilmestyi työpaikalleen vasta puolenpäivän jälkeen.
Arjen yläpuolelle
Seinäreliefi 1950-luvulta.
Koristelautanen 1970-luvulta.
Koristelautanen 1960-luvun lopulta.
Kaipiaisen tyyli oli vastavirrassa käytännöllisyyttä ja askeettisuutta korostaneen modernismin aikakaudella. Kaipiainen piti itseään kuvataiteilijana ja erottui omintakeisella tyylillään muista. Eräässä lehtihaastattelussa hän totesi: ”Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistämistä.”
Hänen tuotantonsa kurkotti arjen yläpuolelle, päättymättömään juhlaan ja samppanjalasien kilinään. Jotain jäi kuitenkin käytettäväksi kotien arjessa ja juhlassakin: värikäs Paratiisi-astiasto ja syvän sininen Kiurujen yö -tapetti.
Kaipiaisen työ huomioitiin Milanon triennaalissa 1951 Diplôme d’Honneur -kunniapalkinnolla ja 1960 Grand Prix -palkinnolla sekä Montrealin maailmannäyttelyssä 1967 Grand Prix -palkinnolla. Kotimaassaan ”keramiikan ruhtinaalle” myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1963 ja professorin arvonimi 1977.
Eneli vuodelta 1967.
Jos haluaa perehtyä perusteellisemmin Birger Kaipiaisen taiteeseen ja tuotantoon, taidemuseosta voi hankkia FT Harri Kalhan menestyskirjan Birger Kaipiainen (2013, 2019). Runsaasti kuvitettu teos on ensimmäinen syväluotaus Birger Kaipiaisen taiteeseen. Jos haluaa jotain edullisempaa Kaipiaista, museokaupasta voi ostaa taiteilijan kuvittamia lautasliinoja ja tiskirättejä.
Näyttelyyn voi tutustua vielä 17.1.2021 saakka, jos vain museo voi avata ovensa nykyisen sulkuvaiheen jälkeen. Lisätietoja Turun taidemuseon verkkosivuilta.
Lähde: Turun taidemuseon verkkosivut, Collection Kakkonen -kokoelman verkkosivut.
Parasta lähteä nyt 