Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Järvi. Uimaranta. Hiekkaa. Sininen taivas. Poutapilviä. Onko mitään sen kesäisempää?

Pääsin heinäkuussa käymään lapsuuden hiekkarannalla ja uimaan järvessä. Paikkana oli Menkijärvi.

Wikipedia kertoo järvestä näin: ”Menkijärvi on kylä Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kuortaneen ja Lapuan rajaa. Menkijärveltä on matkaa Alajärven keskustaan noin 17 kilometriä. Kylää halkoo seututie 711. Muita kylälle tunnusomaisia piirteitä ovat kangasmetsät, peltoaukeat sekä järvet Menkijärvi ja Hirvijärvi. Kylässä sijaitsee myös Menkijärven lentokenttä, joka on sekä puolustusvoimien että ilmailuharrastajien käytössä.”

Järvi sijaitsee vastapäätä Menkijärven lentokenttää. Järveä reunustaa mäntymetsä ja sen ranta on hienoa hiekkaa. Uimarannalla on hyvä laituri, pukukopit, puucee ja kyläyhteisön ylläpitämä sauna.

Menkijärveen liittyy muistoja. Kävimme lapsuudessani ja nuoruudessani 1960- ja 1970-luvuilla isäni kotitalossa, mummolassa, heinätöissä. Etelässä asuva pojan perhe tuli avuksi laittamaan heinää seipäille kuivumaan. Työhön käytettiin vuoden ainut kunnon loma-aika, eikä silloin suinkaan matkustettu etelän aurinkorannikoille.

Pellolle menivät kaikki, myös lapset ja nuoriso. Nostelimme heinää seipäille ja haravoimme heinäpeltoa, kukin taitojensa mukaan. Pellolla oltiin koko päivä ja mukaan otettiin kahvia termospullossa ja ehkä voileipää ja pullaa. Maito saattoi olla ruskeassa lasipullossa eikä se ollut kaupan maitoa, vaan tilan omista lehmistä lypsettyä.

Talossa oli hevonen, Musta nimeltään, joka kuului myös työvoimaan. Sen vetämissä kärryissä kuljetettiin kuivuneet heinät latoon. Hauskinta oli hypellä heinäkasoissa ja polkea niitä tiiviimmiksi.

Muistoissa ne heinäkuut oliva aina aurinkoisia ja helteisiä. Heinästä lähtevä pöly ja siemenet tarttuivat hikiseen ihoon kiinni. Mikäs olikaan työpäivän päätteeksi mukavampaa kuin ahtautua autoon ja päästä uimaan järveen? Pulahdus viileään veteen huuhteli päivän hiet pois.

Matkaa järvelle Kurejoen mummolasta oli muutama kilometri. Sinne ei välttämättä päässyt joka päivä, joten uintikerroista otettiin kaikki irti.

Järvessä kasvoi ulpukoita, joista tehtiin helminauhoja taittelemalla niiden varsia. Mistä lie sekin taito keksittiin?

Menkijärvessä on aluksi matala, loiva ranta, kunnes tietyssä kohdassa syvenee äkisti. Äitini oppi tämän kerralla. Hänellä oli jollain uimaretkellä tarkoitus olla kastamatta hiuksiaan, mutta äkisti hän olikin uppeluksissa ja kampaus katosi saman tien.

Hevosten tilalla on nykyisin traktorit ja heinät paalataan valkoisiin ‒tai vaaleanpunaisiin ‒ muovikuoriin, joten muistoni ovat pelkkää nostalgiaa ajasta, jota ei enää ole.

Järvi ja uimaranta on kuitenkin säilynyt jokseenkin samanlaisena kuin se oli lapsuudessani. Laituri on tosin uusittu ‒jos sitä tuolloin olikaan ‒ ja rannalle on rakennettu sauna. Se lämpiää maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin ja sitä voi myös tilata omaan käyttöönsä.

Uin nykyisin useimmin meressä kotikaupunkini Turun rannoilla, lähinnä Ruissalossa. Merivesi on kylmää ja tyydyn pikaiseen pulahdukseen. Siksi olikin nautinnollista uida Menkijärvessä, jossa pystyi olemaan pidemmän aikaa ja tekemään aikamatkan lapsuuteen.

Menkijärven ranta on ihanteellinen lapsille.