Makeaa elämää Monacossa

Pienessä Monacon ruhtinaskunnassa voi viettää viehättävän päivän, jolla on ulottuvuuksia niin rahamaailmaan kuin valtamerien elämään.

Huhtikuisella Nizzan matkallani kävin myös Ranskan naapurissa Monacossa, joka on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio Vatikaanin jälkeen. Reissu tuli tehtyä vahingossa.

Matkustajia riitti bussissa Nizzasta Mentoniin. Paitsi että pääsee määränpäähän, matkalla voi nauttia upeista maisemista – joskaan niitä ei ole nähtävillä tässä kuvassa.

Lähdimme Nizzassa tapaamani 73-vuotiaan matkabloggari Faithin kanssa satamasta lähtevällä bussilla 100 (Nizza–Monaco–Menton) aikomuksenamme matkata Villefranche-sur-Meriin. Faith tottuneena Nizzan ja lähiympäristön kävijänä suositteli tätä paikkaa. Bussiin tuli paljon matkustajia ja jouduimme Faithin kanssa eri puolille istumaan.

Yritin seurata bussin infotauluilta Villefranche-sur-Meriä, kunnes Faith tuli lähemmäs ja sanoi, että olimme ajaneet jo ohi. Pysäkki oli ollut jonkun muun niminen. Pikaneuvottelun tuloksena päätimme jatkaa Monacoon asti – sinne olin suunnitellut joka tapauksessa meneväni.

Monaco, vain vajaan kahden neliökilometrin suuruinen ruhtinaskunta, sijaitsee Alppien juurella ja Välimeren rannalla lähellä Italian rajaa. Sinne on Nizzasta matkaa 18 kilometriä. Ranska ympäröi Monacoa kolmesta ilmansuunnasta ja neljännellä suunnalla on Välimeri.

Matkailun kannalta Monaco voidaan jakaa kuuteen alueeseen, joista yksi on Monte Carlo kuuluisine kasinoineen, puutarhoineen sekä korkeine hotellirakennuksineen. Siellä ajetaan myös Monacon Grand Prix -kilpailut (Grand Prix automobile de Monaco), jonka perinteet ulottuvat vuoteen 1929.

Aitiopaikalla Cafe de Parisissa

Café de Parisin menun kansikuva henkii sekin menneen ajan tyyliä.

Jäimme bussista Monte Carlon alueella lähellä turisti-infoa. Saimme sieltä kartat ja esitteitä.

Suuntasimme ensin kasinoa kohti kauniin puiston läpi ja istuimme nauttimaan kylmiä juomia La Brasserie du Café de Parisin terassille. Varttuneet herrasmiestarjoilijat kantoivat juomia pöytiin englantilaisen hovimestarin tyyneydellä. Cappuccino- ja Coca Cola -annoksemme (6 ja 7,5 euroa) tuotiin eteemme samalla arvokkuudella kuin kalliimmatkin juomat.

Kansainvälistä ilmapiiriä voi aistia Cafe de Parisin terassilla.

Kahvila oli oiva aitiopaikka Monte Carlon kasinon pihalle, jonne oli parkkeerattu useampi Lamborghini eri väreissä: oranssi, sininen, punainen ja valkoinen. Ihmiset kuvasivat loistoautoja ja itseään autojen edessä. Jatkuva virta autoja ja ihmisiä kulki edessämme, liput liehuivat ja kukkaistutukset toivat lisäväriä tähän yltäkylläisyyden näytelmään.

Luksusautot keräsivät paljon katseita ja kuvaajia.

Mielenkiintoinen merimuseo

Monacossa näkee kalliiden autojen lisäksi myös upeita veneitä.

Näkymä satama-alueelle ja Monte Carlon suuntaan Monaco-Villen puolelta.

Seuraava kohteeemme oli Monacon merimuseo (Musée océanographique de Monaco), jonka sanotaan olevan yksi maailman parhaista.

Lähdimme kävelemään museota kohti intuitiivisen suunnistuksen avulla ja saimme kiertää koko satama-alueen ja nousta korkealle mäelle lahden toisella puolella. Karttaa ja puhelimen GPS:ää seuraamalla sekä kysymällä löysimme oikeaan paikkaan. Museon ja akvaarion pääsymaksu on aikuisilta 14 euroa.

Monacon prinssi Albert I perusti museon vuonna 1910 meren rannalle Monaco-Villeen. Osa museosta on omistettu prinssin omille tutkimuksille ja siellä on hänen keräämiään eläinnäytteitä, muun muassa 20-metrinen valaan luuranko.

Valaan luuranko on nähtävillä yläkerran näyttelytiloissa.

Rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsee maailmankuulu akvaario, jossa on yli 6 000 lajia vedeneläviä luontaisenkaltaisissa ympäristöissään. Akvaarion keskusosan muodostaa vuonna 2001 valmistunut haiallas. Televisiosta Meren salaisuudet -ohjelmastaan tuttu Jacques-Yves Cousteau oli museon johtaja vuodesta 1957 lähtien usean vuosikymmenen ajan.

Akvaario oli mielenkiintoinen käyntikohde, jossa olisi viihtynyt pitempäänkin. Faith ei tullut sisälle ja sovimme tunnin käyntiajasta, joka osoittautui liian lyhyeksi. Olisin mielelläni ainakin tuplannut ajan.

Akvaariossa oli nähtävillä muun muassa haita, meduusoja, merihevosia, piraijoita, mureenoita, monenlaisia kaloja sateenkaaren eri väreissä sekä koralleja.

Meduusojen siroa liikehdintää oli hauska seurata.

Yhdessä kohtaa akvaarion lattiassa oli pieni, paksulla lasilla päällystetty reikä, josta näkyi alas kaukana häämöttävälle kalliolle. Museorakennus kohoaa noin 85 metrin korkeuteen aivan meren rannalta.

Yläkerrassa oli Mark Dionin Oceanomania-näyttely, maailman suurin merellinen kuriositeettikokoelma, sekä Taba Naba -näyttely Australiasta, jossa on esillä muun muassa aboriginaalien taidetta.

Museon yläkerrassa ritti myös nähtävää valaan luurangosta aboriginaalien taiteeseen.

Rakennuksessa on myös museomyymälä, jossa on laaja valikoima meriteemaisia matkamuistoja.

Kasinossa ja Hôtel de Parisissa jäi käymättä

Cafe de Parisin sisätiloja. Asiakkaat viihtyivät aurinkoisena päivänä ravintolan terassilla.

Café de Parisin sisutuksessa oli runsaasti lasimaalauksia.

Cafe de Parisin jäätelöannos oli vaikuttava.

Takaisin tulimme museon läheltä lähtevältä bussilla. Palasimme vielä istuskelemaan Cafe de Parisin terassille. Pitkän kävelykierroksen ja museovisiitin jälkeen olisi kylmä olut maistunut. Menun tutkiminen   kertoi, että ison oluen hinta oli 16,5 euroa. Kun samalla hinnalla sai suuren jäätelöannoksen, valistin sellaisen vallankin kun lounas oli jäänyt kokonaan väliin. Annos olikin sitten oma osuuteni makeasta elämästä Monacossa.

Sisällä kasinossa emme käyneet. Se aukeaa klo 14 ja aamupäivällä kasinossa voivat käydä ryhmät vierailulla. Shortseissa ja urheilu- tai rantakengissä kasinoon ei pääse, joten kannattaa varustautua kunnon vetimillä, mikäli mielii pelisaleihin. Sisäänpääsymaksu on 10 euroa. Jostain lukemani tiedon mukaan kasinossa pitää esittää passi.

Yritimme päästä sisään kasinon vieressä olevaan Hôtel de Paris Monte-Carlo -hotelliin, mutta emme onnistuneet; sinne pääsevät vain asiakkaat. Kyseinen hotelli on luksusluokkaa ja se on ollut kuvauspaikkana useille elokuville, muun muassa kahdelle James Bond -filmille.

Nälkäinen matkustaja ilahtui irlantilaispubin kala- ja peruna-annoksesta. Palanpainikkeeksi Guinness-olutta.

Takaisin Nizzaan matkasimme bussilla, jossa jouduimme seisomaan. Rankan turistipäivän päätimme irlantilaisessa Ma Nolan’s -pubissa, jossa lasillinen Guinnesia ja fish and chips -annos tasapainotti vähäruokaista retkeämme.