Kun olin hyvin nuori ja jossakin muualla olemisen kiihko ahdisti minua, aikaihmiset vakuuttivat että täysi-ikäiseksi varttuminen parantaisi vaivani. Kun saavutin täysi-ikäisyyden, ilmoitettiin keski-ikä huojennuksen tuojaksi. Keski-ikäisenä minulle todisteltiin, että kypsemmät vuodet viilentävät kuumeeni, ja nyt kun olen viidenkymmenenkahdeksan, vanhuudenhöperyys ilmeisesti pystyisi tekemään tuon tempun. Mutta mikään ei ole auttanut. Yhä saa laivan höyrypillin neljä käheää puhallusta niskavillani pörhistymään ja jalkani levottomiksi. Suihkukoneen ääni, lämpiävä autonmoottori, vieläpä katukiveykseltä kuuluva kavioiden kopina värisyttää minua nyt niin kuin lapsena, saa suuni kuivaksi ja silmät terästymään, kämmenet kuumiksi ja vatsan ylösalaisin palleaa myöten. Toisin sanoen: olen parantumaton; ja vielä toisin: kerran kulkuri, aina kulkuri. Vaivaani ei ilmeisesti voi parantaa. En merkitse tätä neuvoksi toisille vaan tiedotukseksi itselleni.

John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa. Amerikkaa etsimässä. Kustannusosakeyhtiö Tammi,1963, s. 9.