Jaa

Kun levottomuuden virus alkaa saada valtoihinsa kulkumiehen ja tie, joka johtaa pois Täältä, näyttää leveältä ja suoralta ja suloiselta, on uhrin ennen kaikkea löydettävä itselleen sopiva ja riittävä lähtemisen syy. Harjaantuneelle kulkurille tämä ei olekaan vaikeaa.  Hänellä on pysyväinen perustelujen puutarha, josta sopii poimia. Sitten hänen täytyy sijoittaa matkansa aikaan ja paikkaan, valita sille suunta ja päämäärä. Ja lopuksi hänen tulee suunnitella matkan yksityis-
kohdat. Miten hän aikoo matkustaa, mitä ottaa mukaan, kuinka kauan viipyä. Tämä järjestys on muuttumaton ja kuolematon. Merkitsen sen muistiin vain siitä syystä, etteivät kulkuriuden keltanokat kuvittelisi niin kuin teini-ikäiset äsken kuorensa puhkaisseesta synnistä: me olemme sen keksineet.

John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa. Amerikkaa etsimässä. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1963, s. 9.

Jaa

Kun olin hyvin nuori ja jossakin muualla olemisen kiihko ahdisti minua, aikaihmiset vakuuttivat että täysi-ikäiseksi varttuminen parantaisi vaivani. Kun saavutin täysi-ikäisyyden, ilmoitettiin keski-ikä huojennuksen tuojaksi. Keski-ikäisenä minulle todisteltiin, että kypsemmät vuodet viilentävät kuumeeni, ja nyt kun olen viidenkymmenenkahdeksan, vanhuudenhöperyys ilmeisesti pystyisi tekemään tuon tempun. Mutta mikään ei ole auttanut. Yhä saa laivan höyrypillin neljä käheää puhallusta niskavillani pörhistymään ja jalkani levottomiksi. Suihkukoneen ääni, lämpiävä autonmoottori, vieläpä katukiveykseltä kuuluva kavioiden kopina värisyttää minua nyt niin kuin lapsena, saa suuni kuivaksi ja silmät terästymään, kämmenet kuumiksi ja vatsan ylösalaisin palleaa myöten. Toisin sanoen: olen parantumaton; ja vielä toisin: kerran kulkuri, aina kulkuri. Vaivaani ei ilmeisesti voi parantaa. En merkitse tätä neuvoksi toisille vaan tiedotukseksi itselleni.

John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa. Amerikkaa etsimässä. Kustannusosakeyhtiö Tammi,1963, s. 9.