Tässä moniosaisessa postauksessa palaan kreikkalaisiin makumuistoihin lähinnä Ateenasta ja Peloponnesoksesta. Vietin siellä viime vuoden toukokuussa reilun viikon. Ruoka oli kaikkialla hyvää ja sitä oli riittävästi. Ensimmäinen postaus on Ateenasta ja seuraavat jutut kertovat ruokakokemuksista Peloponnesokselta ja sen eteläisestä osasta Manista.
Matkani alkoi Ateenasta. Ensimmäisen yön vietin ystävieni kanssa eräässä huoneistossa, joka sijaitsi melko lähellä Akropolista. Ilta oli jo pitkällä, joten päätimme mennä johonkin lähellä olevaan ruokapaikkaan.
Moussakaa, tsatsikia ja oliiveja
Seuralaiseni olivat kuulleet kehuja eräästä tavernasta, jonne suuntasimme. Ulkona olevan menun mukaan yhdysvaltalainen matkakirjailija Rick Steves on suosittellut tätä paikkaa vuosina 2011‒2023. To Kati Allo -taverna (Chatzichristou 12) on konstailemattoman näköinen, hiukan pikaruokapaikkaa muistuttava ravintola. Ulkonakin oli pöytiä, mutta menimme sisälle.
Ruokalistalta tuntui löytyvän perinteisiä kreikkalaisia ruokia. Hinnat ovat edullisia, suurin osa alle kymmenen euroa, grillattua lihaa tai kalaa sai 14 eurolla. Valitsin moussakan/musakan eli munakoisovuoan.
Keittokirjan* mukaan moussaka on peräisin manner-Kreikasta ja sen valmistaminen vaatii hiukan aikaa, kaikkiaan lähes 2,5 tuntia valmisteluineen, marinointeineen ja paistamisineen. Munakoison tilalla tai lisäksi voi käyttää myös muita kasviksia kuten kesäkurpitsaa, tomaatteja, perunaa ja vihreitä papuja. Kesäkurpitsa- ja perunaviipaleet on ensin paistettava ja vihreät pavut on esikiehautettava.
Juomaksi kreikkalainen keittokirja suosittelee täyteläistä Rapsani-punaviiniä Olymposvuoren alaisilta rinteiltä. Tätä ohjetta on vaikea toteuttaa, sillä Alkon valikoimasta kyseistä viiniä ei enää löydy. Ehkä joku toinen kreikkalainen keskitäyteläinen, pehmeätanniininen ja marjaisa ruokaviini sopisi moussakan seuraan? Valitsin paikallisen oluen.
Pöytään tuotiin myös tsatsikia eli kurkku-jugurttikastiketta, oliiveja ja leipää.
Keittokirjan mukaan tsatsikia tarjotaan usein alkupalana leivän kanssa. Se sopii myös grillattujen lampaankyljysten ja paistetun tai grillatun kalan kanssa.
To Kati Allo on perheyritys, jonka Kostas-isäntä on kreikkalainen ja Jennifer-emäntä irlantilainen. Juttelimme lopuksi heidän kanssaan korona-ajan haasteista sekä muista pulmista, joiden eteen pieni ravintola on joutunut.
Aamiaista lounasaikaan
Aamiainen oli sitten omatoiminen ja kevyenpuoleinen: hiukan leipää, leikkeleitä ja teetä. Lähdimme jo aamusta tutustumaan Akropolikseen, mikä olikin viisasta aurinkoisena päivänä: hiukan vähemmän kuumuutta ja olimme etujoukoissa turistien ryntäyksessä.
Akropolikselta tultaessa oli huomattavaa, kuinka kekseliäästi turisteilta haluttiin rahaa: tarjolla oli CD-levyjä, matkamuistoja, pilapiirrosten maalaamista ja erilaista syötävää ja juotavaa. Munkit ja seesamirinkelit (koulouria) näyttivät houkuttelevilta.
Parin tunnin turistikierroksen jälkeen helteisellä Akropoliilla jatkoimme Akropolis-museoon, josta löytyi laajalla terassilla oleva kahvila (Acropolis Museum Cafe and Restaurant). Valitsin listalta kreikkalaisen aamiaisen, jota tarjoillaan yhdeksästä kahteentoista.
Aamiainen sisälsi tuoretta hapanleipää, rinkelin, korfulaista voita, timjamihunajaa, hilloa, paistettuja kananmunia, appelsiinimehua, hedelmäsalaattia, jugurttia sekä kahvia. Tällä annoksella selvisin pitkälle iltaan. Kaverit taisivat auttaa hiukan vatien tyhjentämisessä.
Keittokirjan mukaan Kreikan hunajat ovat erilaisia kasvupaikkansa mukaan, tarjolla on muun muassa pinjahunajaa sekä vaaleankeltaista sitruspuun kukkien medestä saatavaa hunajaa. Suosituinta on kuitenkin kahvilassakin tarjottu timjamihunaja, jossa on hentoa vuoristoyrttien makua. Sitä saadaan Peloponnesokselta ja saaristosta, etenkin Kreetalta. Paikalliset nauttivat hunajaa päivittäin aamiaisella sekä välipalana jugurtin kanssa.
Ruoka on kulttuuria
Viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta olin yksin Ateenassa. Kävelin hiukan Hotel Plakan lähistöllä ja päädyin syömään Taverna Acropolis -ravintolaan (10 Panos St. & Epaminonda). Se tarjoilee perinteistä kreikkalaista ruokaa, lisukkeena on näköala Akropolis-kukkulalle.
Tavernan mukaan ”ruoka ei ole rationaalista, vaan se on kulttuuria, tapoja, mielitekoja ja identiteettiä.” Näin varmaan onkin, ja se tekeekin matkojen ateriat niin houkutteleviksi, kun ruoaksi saa yleensä jotain muuta, kuin mihin on kotimaassa tottunut.
Pöytään tuli pyytämättä iso vesipullo ja vaaleaa leipää ja tilaamani olut. Ruokaakin sain, lihapullia tomaattikastikkeessa. Annos ei ollut mikään kulinaarinen makuelämys, mutta sain vatsan täyteen iltaa ja yötä varten.
Ateenan ateriat eivät siis olleet mitään sen erikoisempia herkkuhetkiä, mutta antoivat matkailijalle sopivasti energiaa.
Lähde:
*Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi.
(Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)
Lue myös:
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa
Parasta lähteä nyt 
Minua kiinnostaisi kovasti matkustaa Kreikkaan nimenomaan ruoan vuoksi. Silloin tällöin tulee tääll käytyä eräässä kreikkalaisessa ravintolassa, jossa ruoka on ihan maukasta, mutta silti en voi olla miettimättä, että kuinka lähellä se mahtaa olla vaikka moussakan osalta aitoa kreikkalaista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Juu, minäkin tykästyin kreikkalaiseen ruokaan. Olen käynyt Kreikassa vain Ateenassa, Kalamatassa ja Manin eteläosissa ja kauan sitten Korfulla, joten kovin laajaa kokemusta ruoasta ei ole. Nyt kun olen tehnyt näitä ruokapostauksia (ja lisää on tulossa), niin sanoisin, että siellä on paljon alueellisia eroja ruoan suhteen ja paikallisia erikoisuuksia. Moussakan valmistustavassa ja ruuka-aineissa voi olla eroavaisuuksia, joten riippuu varmaan ravintolan omistajasta/kokista, millaista moussakaa tarjoilevat. Varmaan myös raaka-aineiden hinta vaikuttanee resepteihin. Tämä nyt vain mutu-mietelmiä.
TykkääTykkää