Kulinaristimia kreikkalaisittain Mánissa

Jatkan edellisissä postauksissani aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Mánista, Peloponnesoksen eteläosista.

Noin kahdeksan TBEX-matkabloggaajaa osallistui konferenssin jälkeiseen tutustumisretkeen Peloponnesoksen eteläkärkeen Manin niemimaalle. Se kuuluu Lakonian alueeseen. Matkasimme kolmipäiväisen retkemme aikana ihan niemimaan kärkeen ja kävimme monissa viehättävissä kylissä.

Mánin tuotteita mainostettiin erään kyläkaupan seinällä.

Lounas Areópolissa

Ensimmäisenä kohteenamme oli Areópoli, joka on tunnettu vanhoista tornitaloistaan. Vaeltelimme hiukan kylän kaduilla, pistäydyimme kirkossa ja ihastelimme värikkäitä kahviloita: tuoleissa hehkuivat niin pinkki, turkoosi kuin limenvihreä.

Areópolissa oli monia viehättäviä kahviloita.

Kelpaisi tässä istuskella ja nauttia vaikka frappea tai olutta.

Areópoli tunnetaan Kreikan vapaussodan alkamisesta keväällä 1821. Kylän keskusaukiolla on vapaustaistelun johtajiin kuuluneen ja Mánin kuvernöörinä toimineen Petrómpeis Mavromicháliksen mahtipontinen patsas.

Vapaussodan johtaja Petrómpeis Mavromichális muistuttaa mahtipontisella patsaalla historiasta.

Lounastimme kylän keskustan ravintolassa ja jäimme terassille. Pöytään tuotiin monenlaista ruokaa vadeilla, joista kukin ruokailija saattoi ottaa sopivan määrän lautaselleen. Jälkiruokatarjoilussa on samantapainen ratkaisu kuin Kalamatassa: pieniä erilaisia jälkiruoka-annoksia muovimaljoissa.

Kasvispyöryköitä ja tahnaa.

Pastaa ja lihaa oliiveilla ryyditettynä.

Pieni makea kruunasi aterian.

Oman tunnelmansa ateriahetkeen toivat pöydän liepeillä kuljeksivat kissat, jotka odottelivat pääsevänsä osingoille ruoasta. Kulkukissoja ja -koiriakin näkyi monessa paikassa.

Kreikkalainen Fix-olut

Ruokajuomaksi valitsin perinteistä kreikkalaista Fix Hellas -lagerolutta, jota oli tarjolla pullossa. Saksalainen Johann Karl Fuchs, kreikkalaisittain Ioánnis Fix, saapui Münchenistä Ateenaan ja aloitti oluen panemisen ensimmäisenä Kreikassa. Perustajan sukunimen mukaan nimetty Fix-panimo voitti oluellaan ensimmäisen kultamitalinsa Milanossa 1900-luvun alussa ja on sittemmin saanut niitä paljon monissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Fix-oluella on takanaan 160-vuotinen historia, jonka aikana se on ehtinyt juurtua kreikkalaiseen kulttuuriin jopa niin, että siitä on tullut kreikkalaisen oluen synonyymi. Nykyisin sitä viedään yli 20 maahan. Fix-olutta näkyy olevan saatavissa Suomessakin ainakin K-ryhmän kaupoissa.

Illallista Limenin kalastajakylässä

Illalla tutustuimme noin viiden kilometrin päässä olevaan Limenin kalastajakylään, jossa nautimme illallisen Kourmas-ravintolassa. Sen ruokalista painottuu perinteisiin kreikkalaisiin ruokiin ja erityisesti kalaruokiin, joiden raaka-aineet tulevat paikallisilta kalastajilta. Tarjolla on myös hummeria, meriravun pystöjä ja katkarapuja. Ravintolan suosikkiruoka on hummeria ja pastaa.

Kourmas-ravintolassa oli mukavannäköisiä istuskelupaikkoja rannalla.

Kourmas-ravintolan pöydistä saattoi ihailla merimaisemaa katoksen alla.

Kalaa ja kasviksia.

Katkarapuja ja pastaa. Tätä ruokalajia en maistanut, joten en tiedä, oliko
parempaa kuin miltä näyttää.

Jälkiruoat tarjoiltiin lasipurkeista.

Italialainen Vine Horse -pizzaravintola on aivan meren rannalla. Kävin ihastelemassa sen tyylikkäitä pöytiä ja auringonvarjoja. Aika taisi olla vielä varhainen illalliselle, kun ravintolassa ei ollut vielä asiakkaita.

Wine Horse -ravintola oli tunnelmallinen auringonlaskun aikaan.

Gerolimenas seuraavana kohteena

Ranta on täynnä pieniä, pyöreitä kiviä. Taustalla näkyy To Akroyali Guesthouse -hotellimme.

Ravintolapöytiä oli hyvin lähellä merenrantaa.

Matkamme jatkui kohti Gerolimenas-kylää, jonka hotellissa (To Akroyali Guesthouse) yövyimme. Lounastimme hotellin ravintolan terassilla merimaisemaa ihaillen. Ranta oli täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja lapset leikkivät ja kävivät uimassakin. Merenelävät olivat täälläkin käytössä; ravintolan ulkopuolella olevassa kylmäaltaassa oli kaloja esillä ja mustekaloja roikkui telineessä.

Akroyali-ravintolan menu.

Mustekalaa en tainnut maistaa koko matkalla.

Kaloja oli näytillä ulkona kylmäaltaassaan.

Ravintoloissa lautaset oli katettu pöytiin pohja ylöspäin – käytännöllistä, kun varsinainen pinta on suojassa pölyyntymiseltä.

Illallispaikkamme Matapan Wine Bar & Restaurant oli myös Gerolimenaksessa. Söimme ulkona jo pimentyneessä illassa. Pöytään tuotiin monenlaisia alkupaloja ja salaatteja. Pääruoaksi oli tarjolla pizzaa.

Vuosiluku viitannee rakennuksen valmistumisvuoteen?

Alkupaloiksi kinkkua ja juustoja.

Euroviisuvalvojaiset kylän baarisa

Olimme Gerolimenaksessa 13.toukokuuta 2023, jolloin Liverpoolissa järjestettiin Euroviisujen finaali. Halusimme tietysti katsoa niitä, mutta hotellissa ei ollut mitään aulaa tai yhteistilaa, jossa olisi ollut televisio.

Keksimme mennä lähistöllä olevaan baariin, jonka seinältä löytyi pienehkö televisio. Pari asiakasta oli ulkoterassilla. Sisällä ei ollut muita kuin pitäjien kaksi pientä lasta, jotka makoilivat seinän vieressä olevalla patjalla. Kävi vähän sääliksi lapsiparkoja, jotka joutuivat osallistumaan vanhempiensa pitkäksi venyneeseen työpäivään.

Selitimme tilanteemme ja valtasimme ison pöydän baarin keskeltä. Tilasimme juomia, mutta illallisen jälkeen ei ollut tarvetta ruoalle. Emäntämme toi kuitenkin pientä syötävää.

Kansainvälinen seurueemme perusti kisakatsomon kylän baariin.

Juomien lisäksi baarinpitäjä toi pöytäämme pientä syötävää.

Katsoimme esitykset, mutta emme jääneet enää seuraamaan pistelaskua ja tulosten julistamista, vaan jatkoimme lähetyksen seuraamista ja Loreenin ja Käärijän lopullisia sijoituksia omista huoneistamme. Cha Cha Cha! Toivottavasti lapset pääsivät sitten kotiinsa nukkumaan.

Kohti eteläisintä kärkeä ‒ Cape Tainaro

Seuraavana päivänä matkamme jatkui yhä etelämmäs. Kohteenamme oli manner-Kreikan eteläisin kohta Cape Tainaro eli Tainaron niemi tai toiselta nimeltäään Matapanin niemi. Tarjolla olisi ollut noin puolentoista tunnin vaellus. Se olisi tarjonnut mahdollisuuden tutustua alueen historian, luontoon ja maisemiin.

Tainaron niemi oli houkutellut muitakin retkeilijöitä kuin meidän seurueemme. Jossain niemenkärjessä on myös majakka.

Osa ryhmästämme lähti ohjelman mukaisesti kävelemään, mutta minä ja muutama muu vietimme mieluummin aikaa ravintolassa ja tutustuimme ihan lähialueeseen; koska päivä oli kuuma.

Viitseliäimmät lähtivät vaeltamaan niemelle, osa porukastamme jäi nauttimaan
terassin katoksen suojasta.

Niemimaan kärjessä oleva majakka on päässyt menun kanteen.

Cappuccino ja vähän pannukakun tapainen leivonnainen.

Lounas Porto Kagiossa

Lounaan nautimme Porto Kagion kylässä aivan meren rannalla. Akrotidi-ravintolassa oli tarjolla oli muun muassa kreikkalaista salaattia, moussakaa, pizzaa ja kalaa.

Akrotidissa oli ravintolan lisäksi myös majoitustoimintaa.

Kreikkalainen salaatti. Fetajuuusto jätetään isoksi palaksi kasvisten päälle.

Yksinkertaiset ainekset ateriaan: kalaa ja sitruunaa.

Tämä taisi olla pizzaa?

Pientä makeaa lopuksi.

Lue myös:

Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa
Kirjailijan kivilinna Kardamylissä