Juomakulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola

Viiniä maistelemassa Rondassa

Joaquín Fernandezin viinitila on muutaman kilometrin päässä Rondasta. Kävimme siellä tutustumaan luomutilan toimintaan ja maistelimme viinejä lounaalla.

Joaquín Fernandezin tilalla pääsee myös tutustumaan viinien tekemiseen, maistelemaan niitä, lounaalle ennakkotilauksella, järjestämään juhlia häistä yritysten tilaisuuksiin sekä myös majoittumaan. Paikka on auki vuoden jokaisena päivänä.

Tila sijaitsee mäen päällä ja sieltä aukeaa kauniit näkymät viiniviljelyksille. Kauempana siintää vuoria.

Silmä lepää tässä kauniissa maisemassa.

Teinipojan toteutunut haave

Kuusitoista vuotta sitten nykyisen viinitilan paikalla oli pelkkää peltoa. Nyt siellä on Finca Los Frutales -tila, joka on sekä Joaquin Fernandezin perheen koti että viinialan yritys.

Joaquin Fernandez kasvoi Córdobassa. Hänen isänsä oli rakennustyöläinen ja poika seurasi hänen jäljissään. Joaquín Fernandez oli 14-vuotiaana isänsä apuna tekemässä korjauksia eräällä viinitilalla. Tislaamossa leijunut tuoksu oli hänestä maaginen ja se otti hänet valtoihinsa. Hän tiesi, mitä polkua hänen pitäisi kulkea. Se tosin oli aika pitkä.

Hän teki töitä kivenhakkaajana ja säästi kolmisenkymmentä vuotta perustaakseen oman viinitilan. Samalla hän myös opiskeli viinin- ja maanviljelyä. Monikymmenvuotinen unelma alkoi toteutua vuonna 2000 säästöjen ja pankkilainan turvin. Sopiva paikka löytyi Serranía de Rondan alueelta.

Joaquín Fernandezin mukaan ihmiset hiukan kummastelevat hänen siirtymistään kivistä, erityisesti marmorista, viiniin. Hänen mukaansa kyse on samasta asiasta: jonkin arvokkaan ja kauniin aikaansaamista luonnon antimista, oli se sitten marmoria, puuta, kiviä tai rypäleitä. Tämä tarina löytyi Rondan viinitiloja esittelevältä sivustolta.

Viinejä ja paellaa

Maistelimme neljää viiniä, jotka olivat Los Frutales Rosado, Hacienda Vizcondesa (Roble), Merlot-Syrah ja Finca los Frutales Igualado. Rosado ja Roble on valmistettu Merlot-rypäleistä, Merlot-Syrah nimensä mukaisista rypäleistä ja Iguanon valmistamiseen on käytetty Cabernet-Sauvignon-, Garnacha- ja Merlot– ja Syrah-rypäleitä. Ne kypsytetään ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinejä maisteltiin ruoan kanssa. Alkuruokana oli juusto- ja salamisiivuja sekä salaattia, pääruokana paellaa, lisänä oli myös vaaleaa leipää. Viinit olivat maukkaita ja pidin myös punaviineistä, joiden ystävä en erityisesti ole; liharuoan kyytipoikana menee lasillinen, mutta muutoin valitsen valkoviinin tai oluen. Jätän kuitenkin juomien tarkemman arvioinnin.

Viininmaistelun voi tilata verkosta etukäteen täyttämällä lomakkeen. Tilaisuuden kesto on noin tunti ja vartti. Viinitilan verkkosivuilta en löytänyt maistelun hintaa, mutta Tripadvisorissa joku kävijä kertoi neljän viinin maistelun pienten napostelujen kanssa maksaneen 18 euroa per henkilö. Kyseiseltä sivulta löytyy lisää kuvauksia paikasta; suurin osa arvostelun kirjoittajista on antanut viinitilalle erinomaisen arvion.

Joaquin Fernandezin tilan tuotantoa, kaikki luomua.
Ravintolasta on avoimet näkymät viiniviljelmille.

Pellolta pulloihin

Kävimme katsomassa myös viininvalmistusta, jota meille esitteli Moisés Fernandez, tilan perustajan poika. Hän kertoi viininvalmistuksen monista vaiheista.

Tilalla on 9,2 hehtaaria maata luomuviinirypäleiden kasvattamiseen. Satoa saadaan noin 60 000 kiloa vuodessa. Tästä määrästä valmistetaan noin 36 000 litraa viiniä noin 50 000 pulloon. Viinirypäleiden poiminta alkaa elokuussa ja se tehdään käsin aikaisin aamulla.

Valmistushuoneissa oli isoja terässammioita, tynnyreitä ja lopulta isoja metallihäkkejä täynnä pullotettua viiniä. Seinällä on mittari, joka kertoo ilmeisesti sammioiden lämpötiloista.

Viinitynnyrit olivat muuttuneet hauskoiksi pihakoristeiksi. Taustalla rakennus, jossa viini valmistuu ja etenee terässammioista tynnyreihin ja pulloihin.
Moisés Fernandez kertoi rypäleiden monivaiheisesta matkasta pellolta pulloihin ja pöytiin.
Viininvalmistuksen lämpötilat ovat seurannassa.
Viini kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä noin vuodesta puoleentoista vuoteen. Puinen tynnyri tuo viinin aromeihin tammisuutta ja vaniljaisuutta.
Pullo poikieen valmiina maailmalle.

Tilan viineillä on Andalusian ja Euroopan luomumerkki yhtenä kolmesta rondalaisesta viinitilasta. Puna- valko- ja roséviinejä viedään muun muassa Kanadaan, Belgiaan ja Tanskaan, mutta Suomen Alkon valikoimista niitä ei löydy.

Lue lisää Rondasta: Paluu Rondaan.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Australia II: Kulttuuria, kenguruita ja koaloja

Eukalyptuksia kasvaa Australiassa lähes kaikkialla ja ne ovat sopeutuneet mantereen kaikkiin ilmastoihin.

Eukalyptuksia kasvaa Australiassa lähes kaikkialla ja ne ovat sopeutuneet mantereen kaikkiin ilmastoihin.

Matka Australiassa jatkuu kulttuurin ja luonnon parissa. Paikallinen eliöstö on omalaatuinen ja monimuotoinen. Ja niinkin voi käydä, että kenguru tuntuu pelottavalta.

Tämä postaus on jatkoa kirjoitukselle Australia I: Tiedetoimittajien konferenssi. Teksti perustuu konferenssimatkasta kirjoittamaani kertomuksen vuonna 2007:

”Varsinaisen konferenssin päätyttyä tiedetoimittajilla oli mahdollisuus osallistua valintansa mukaiseen kokopäiväretkeen. Tutustumismahdollisuuksia oli tarjolla muun muassa Australian kasvistoon ja eläimistöön kasvitieteellisessä puutarhassa Cranbournessa ja Melbournessa sekä Phillip Islandin kansallispuistossa, Australian suurimpaan aivotutkimuskeskukseen Howard Florey Instituteen, kansalliseen CSIRO Marine & Atmospheric Research -tutkimuslaitokseen sekä eläinten terveystutkimuslaitokseen CHIRO Australian Animal Health Laboratory (AAHL).

Vaihtoehtoisesti toimittajat saattoivat tutustua myös surffausta ja rantaelämää esittelevään museoon, metsäpalojen tutkimuskeskukseen, jätevedenkäsittelylaitokseen, Victorian kansallisgalleriaan (NGV), lääketieteelliseen tutkimuslaitokseen The Walter and Eliza Hall Instituteen sekä Healesvillen eläinpuistoon.

Valitsin retken, jonka teemana oli Culture, cures and creature, johon sisältyi tutustuminen kolmeen viimeksi mainittuun kohteeseen.

Tutustumassa Australian ihmeelliseen luontoon.

Tutustumassa Australian ihmeelliseen luontoon.

Meille tuntematon australialainen kulttuuri

National Gallery of Victoriassa esiteltiin muun muassa uusia konservointimenetelmiä sekä tutustuimme pikaisesti Australian impressionismia esittelevään näyttelyyn.

Näyttelyssä oli esillä yli 250 maalausta vuosilta 1883–1897 viideltä taiteilijalta: Charles Conder, Frederick McCubbin, Tom Roberts, Arthur Streeton ja Jane Sutherland. Maalausten aiheina olivat pääosin maisemat ja australialainen maalaiselämä. Joukossa oli kansallisaarteisiin kuuluva Tom Robertsin Shearing the Rams, joka oli saatettu alkuperäiseen loistoonsa.

Tutustuessani taidenäyttelyyn sekä kierrellessäni kirjakaupoissa oli tunnustettava oman yleissivistyksensä puute: monet Australian nimekkäät taiteilijat ja kirjailijat olivat minulle vieraita.

Ehkä kyse on myös siitä, että tuon kaukaisen down under -maanosan kulttuuri jää meille ylipäätään vieraaksi. Liekö tiede sen tutumpaa tutkijoille? Amerikkalainen kulttuuri vyöryy meille, mutta toisella puolella maapalloa sijaitsevan mantereen kulttuuriperintö on meille tuntematonta.”

Saimme Victorian kansallisgalleriasta mukaamme lehdistöpaketin, jossa oli mukana kuvia maalauksista cd-levyllä. Olisi ollut hienoa näyttää niitä tässä, mutta museo ei sallinut niiden esittämistä jo päättyneen näyttelyn jälkeen.

”Walter and Eliza Hall Institute of Medical Research (WEHI) on eräitä maailman johtavia lääketieteellisiä tutkimuslaitoksia, jonka tutkimuskohteina ovat muun muassa syöpä, genetiikka, malaria, autoimmuunitaudit kuten diabetes, keliakia ja nivelreuma sekä lääketieteellinen kemia ja lääketutkimus.

Tasmanian paholaisia ja lentaviä kettuja

Healesville Sanctuaryn rakennus, jossa oli hoidettavana muun muassa pieniä kenguruita.

Healesville Sanctuaryn yhteydessä toimii myös Australian Wildlife Health Centre (AWHC), joka on yleisölle avoin eläinlääkärikeskus. Siellä oli hoidettavana muun muassa pieniä kenguruita.

Mitä olisi matka Australiaan ilman koaloiden ja kenguruiden näkemistä? Mantereen alkuperäislajeihin pääsimme tutustumaan Healesville Sanctuaryssa. Tässä eläinpuistossa ja -tutkimuslaitoksessa näimme myös mysteerisen ja väärinymmärretyn vesinokkaeläimen sekä pussipirun eli Tasmanian paholaisen.

Vesinokkaeläin on munia muniva, alkeellinen nisäkäs. Se asustaa puhdasvetisissä puroissa syöden pikkuötököitä. Pussipiru puolestaan on osa luonnon jätehuoltojärjestelmää. Se on raadonsyöjä, joka voimakkailla leuoillaan tekee selvää haaskoista luineen ja karvoineen.

Myös nokkasiiili on Healesvillen asukkaita. Nokkasiilit ja vesinokkaeläin ovat ainoita munivia nisäkkäitä.

Myös nokkasiiili on Healesvillen asukkaita. Nokkasiilit ja vesinokkaeläin ovat ainoita munivia nisäkkäitä.

Healesvillessa asustavat myös kuusi Victorian osavaltion uhanalaisinta lajia: tasmanianruohokerttu, kultakruunumesikon cassidix-alalaji, kalliowallabi, tasmanianjuovapussimäyrä, vuoripussiunikeko ja Litoria spenceri -sammakko. Kaiken kaikkiaan Healesvillessä on nähtävillä yli 200 Australian eläinlajia.

Koalat elävät eukalyptuspuun lehdillä.

Koalat elävät eukalyptuspuun lehdillä.

Maan alla kultakaivoksessa ja viinitilalla tähtitaivaan alla

Konferenssin jälkeen suomalaisilla tiedetoimittajilla oli vielä omaa ohjelmaa. Lauantaina 21.4. tutustuimme Bendigon kaupunkiin. Ensimmäisenä kohteena oli Central Deborah Gold Mine, joka on entinen kultakaivos ja nykyisin kaivostekniikan museo.

Kiersimme noin 60 metrin syvyydessä kolmen kilometrin lenkin innokkaan oppaan johdolla kypärillä ja kypärälampuilla varustautuneina. Näimme kaivoksen seinissä pieniä kultaesiintymiä ja tulimme vakuuttuneiksi siitä, ettei kullanetsintä maanpinnan alapuolella ole kevyimpiä ammatteja.

Kultakaivoksesta jatkoimme kahdelle paikalliselle viinitilalle, jossa tutustuimme viinintekoon ja saimme maistellakin tilojen tuotteita.

Viininviljely ei tuntunut olevan mikään kultakaivos, sillä kuivuus on tehnyt viinitiloissakin pahojaan: viinintuotanto on vuonna 2007 vain ¼ normaalista. Vedenpuutteen lisäksi viinirypälesatoa verottavat linnut ja kengurut, joita vastaan täytyy suojautua verkoin.

Tilalla nauttimamme illallisen kruunasi kirkkaan tähtitaivaan katselu ryhmäämme kuuluneen avaruusspesialisti Jari Mäkisen johdolla: hän näytti meille Siriuksen ja Linnunradan tähdistöä.

Melbournea ja Phillip Islandia

Ratikat olivat kätevä liikenneväline Melbournessa.

Ratikat olivat kätevä liikenneväline Melbournessa.

Sunnuntaina tutustuimme parin tunnin kiertoajelulla Melbournen kaupunkiin, josta lounaan jälkeen suuntasimme kohti Phillip Islandia ja siellä sijaitsevaa Wild Life Parkia.

Villieläinpuistossa meillä oli tilaisuus ruokkia kenguruita – jokainen vierailija sai käteensä ruskean paperipussillisen pieniä rakeita, joita saattoi syöttää kenguruille.

Pienet aitauksissa olevat wallabi-kengurut olivat vielä helppoja tapauksia, mutta eläinpuistossa vapaina liikkuvat isot kengurut olivat tottuneita vaatimaan osansa: jos niitä ei ruokkinut, niin ne osasivat tulla kerjäämään.

Isoimmat, lähes ihmisen pituiset kengurut tuntuivat lähes uhkaavilta, joten moni meistä heitti suosiolla koko pussillisen kerralla kenguruiden syötäväksi. Pikkukenguruista oli monesti näkyvillä emon pussista paitsi pää, myös jalka; lienee pussissa ahtaat paikat.

Kenguruita löytyy joka koossa, pienistä isoihin.

Kenguruita löytyy joka koossa, pienistä isoihin. Paino voi vaihdella puolesta kilosta 80 kiloon.

Villieläinpuistossa oli kenguruiden lisäksi häkeissään myös alueen lintuja emuja myöten, dingoja, koaloita, wombatteja ja pussipiruja.

Dingo paistattelee päivää.

Dingo paistattelee päivää.

Myös lentäviä kettuja löytyi häkissään. Ne olivat lepakonkaltaisia tummia olentoja, jotka kiipeilivät puissa ja ryömivät maassa. Eläintenhoitaja meni muina miehinä lentävien kettujen häkkiin ämpärillinen banaaninviipaleita mukanaan.

Lentäviä kettuja voi tavata jopa kaupunkioloissa. Oppaamme kertoi, että taannoin Royal Botanic Gardenin valtasi lentävien kettujen lauma, jota koetettiin häätää pois tavalla jos toisellakin. Parhaaksi menetelmäksi osoittautui ääniefektit, jotka karkoittivat ketut lopulta kauemmas kaupungista.”

Tarina jatkuu kolmannessa osassaan vielä Phillip Islandin pingviiniparaatia katsomaan.

Normaali