Matkakertomus, Matkakohde, Puisto

Ruusuterapiaa

Tähkäpuiston ruusut ovat aloittaneet kukintansa ja ne loistavat monissa eri väreissä valkoisesta vaaleanpunaisen eri sävyihin. Joukossa on myös keltaisia ja tummanpunaisia ruusuja.

Luonnolla on tutkimusten mukaan tervehdyttävä vaikutus. Omaa hyvinvointiaan voi vaalia liikkumalla luonnossa ja kokemalla sen kauneutta ja hiljaisuutta. Myös kaupungeissa voi nauttia annoksen luontokokemusta vaikkapa puistossa.

Monipuolista kasvillisuutta

Turun Tähkäpuistossa (Axparken) on tähän loistavat mahdollisuudet. Tarjolla on monipuolinen kokonaisuus puisto- ja metsämaisemaa. Tähkäpuiston pinta-ala on noin 7,7 hehtaaria. Rakennettua puistoaluetta on vähän yli puolet. Muu osa alueesta on luonnonmukaista maisemaniittyä ja ulkoilumetsää pitkospuineen.

Puistossa on 37 erilaista havu- ja lehtipuuta, 110 pensasta sekä noin 90 eri lajiketta perennoja ja maustekasveja.

Perennojen ja yrttien vieressä on kyltit, joista voi opiskella kasvien suomenkielisiä ja tieteellisiä nimiä. Katson aina mielelläni näitä kylttejä oppiakseni kasvien nimiä. Huomaan harmittelevani, jos kyltti puuttuu tai jos se on jäänyt piiloon kasvien alle.

Kyltti kertoo kasvin latinan-, suomen- ja ruotsinkielisen nimen.

Miljoona, miljoona ruusua

Ruusupuisto sisäänkäynti tultaessa Peltolantieltä kuvattuna puistosta. Henrikinkirkko jää kuvasta oikealle.

Puistossa on myös ruusutarha, joka on Suomen suurin historiallisten ruusujen rosarium. Historiallisiin ruusuihin luetaan ennen vuotta 1867 tunnustetut ruusulajikkeet.

Rosariumissa kasvaa noin 1 600 yksittäistä pensasruusua. Eri lajikkeita on 400, joista muutamat ovat hyvin harvinaisia. Rosarium-idean äiti oli ruusumatamiksi kutsuttu Toini Grönqvist. Puistoa kutsutaankin  myös Ruusupuistoksi.

Ruusut puhkesivat kukkaan juhannusviikolla ja niiden kukintaa riittää pitkälle syksyyn. Olen kuvannut lokakuussa huurteisia ruusuja.

Kun kulkee ruusupensaiden välissä, muistuu mieleen Vera Teleniuksen 1980-luvu hitti Miljoona ruusua. Kukkia on tosiaan paljon ja osassa pensaita niin runsaasti, että oksat ovat taipuneet maata kohti. Ruusun terälehtiä on varissut ruohikolle.

Kukkien paino taivuttaa oksat maata kohti.

Hetken kauneutta

Jos tulee puistoon alakuloisena ja huolissaan, voi ruusujen kauneuden äärellä unohtaa hetkeksi elämän nurjat puolet. Voi ihastella ruusujen hetkellistä kukintaa tiiviistä, pienestä ruusunnupusta täyteen kukkaan auenneine lehtineen ja siitä kuihtumiseen ja terälehtien putoamiseen. Kaikkia näitä vaiheita näkee nyt puistossa. Ja pian tilalla ovat ruusunmarjat siemenineen.

Kun puistossa on niin paljon erilaisia ruusulajikkeita ja perennoja, kävijälle riittää aina uutta katseltavaa. Viime viikolla kukkineet kasvit ovat ehkä menettäneet kauneutensa ja uudet lajit ovat puhkeamassa kukkaan.

Puistossa on kauneinta ‒ ja otollisinta aikaa myös valokuvauksen kannalta ‒ aamuisin ja iltaisin.

Sateisen päivän jälkeen kasveja koristavat vesipisarat täydentävät kuvauksellisuutta. Jos haluaa kierrellä ruusupensaiden välissä ja muualla kuin hiekkatiellä, kannattaa varustautua aamukasteen ja sateen aiheuttamaan märkyyteen kosteudenkestävillä kengillä.

Tähkäpuistossa on myös lasten leikkipuisto ja koirapuisto. Penkeille voi levähtää istumaan ja ihailemaan vihreyttä ja kukkaloistoa. Puistosta löytyy myös kaksi pöytää, joille voi kattaa piknikin.

Tähkäpuisto löytyy Petreliuksenpolulta, Uudenmaantien ja Peltolantien välissä, Henrikinkirkon vieressä.

Kauppatorilta Tähkäpuistoon päääsee helposti muun muassa busseilla 61 (Peltolantie) sekä 7 ja muilla 7-alkuisilla linjoilla (Uudenmaantie).

Aiemmin kirjoittamani jutun Tähkäpuisto ‒ ruusukeidas kaupungissa pääset lukemaan täältä.

Mainokset
Normaali
Kirja, Matkaopas, Matkustaminen

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripesoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kasveja

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde, Sairaala

Sairaalaretkiä II: Tyks, Pulssi ja Paimion parantola

Näkymä T-sairaalan edustalle neljännessä kerroksessa sijaitsevan traumapoliklinikan potilashuoneesta.

Näkymä T-sairaalan edustalle neljännessä kerroksessa sijaitsevan traumapoliklinikan potilashuoneesta.

Tämä kirjoitus sai aiheensa vuodenvaihteeseen ajoittuneilta vierailuilta Tyksiin. Ensimmäisessä osassa muistelin synnytyssairaala Heidekeniä. Nyt vuorossa on Turun yliopistollinen keskussairaala (Tyks), Terveystalo Pulssin sairaala sekä Paimion parantola.

Tyksistä ja Pulssista apua tapaturmien jälkeen

Synnytysten lisäksi – kaksi Heidekenillä ja yksi Tyksissä – olen tarvinnut sairaalan apua lähinnä parissa tapaturmassa.

Kaaduin pyörällä vuoden 2001 lopussa, onneksi muutaman sadan metrin päässä Tyksistä. Kaksi lääketieteen opiskelijaa talutti minut päivystykseen, jossa paikattiin kasvoihin tulleet vammat ynnä ohjattiin hammasklinikalle. Hoito jatkui kotona ja hammaslääkärissä.

Pulssin sairaalasänky.

Pulssin sairaalasänky.

1-Kyynärsauvat yläosa

Viides omakohtainen sairaala-kokemukseni oli Terveystalo Pulssista, jossa korjattiin työmatkalla sattuneen liukastumisen seurauksia.

Leikkauksen jälkeisen yön vietin sairaalassa. Huoneessa oli kaksi paikkaa ja toisessa vuoteessa oli sattumoisin tuttavani aikaisemmasta työpaikastani. Hän toipui selkäleikkauksesta.

Leikkauksesta toipumista edistettiin myös kahvilla ja konjakilla. Samanlaisen annoksen sai myös täysi-ikäinen poikani Tyksissä - verenkierron edistämiseksi.

Leikkauksesta toipumista edistettiin myös kahvilla ja konjakilla. Samanlaisen annoksen sai myös täysi-ikäinen poikani Tyksissä – verenkierron edistämiseksi.

Potilashuoneessa oli myös taidetta, mutta olimme huonetoverini kanssa yksimielisiä siiä, ettei tämä teos ollut omiaan edistämään paranemista.

Potilashuoneessa oli myös taidetta, mutta olimme huonetoverini kanssa yksimielisiä siitä, ettei tämä teos ollut omiaan edistämään paranemista.

Omaisena sairaalassa

Joulun aikaan potilashuoneisiin tuotiin tunnelmaa sähkökynttilöin.

Joulun aikaan potilashuoneisiin tuotiin tunnelmaa sähkökynttilöin.

Sairaala voi tulla tutuksi myös omaisen roolissa, jolloin käynti rajoittuu pääosin vierailuaikaan. Lasten ja nuorten kohdalla sallitaan vanhempien olla mukana lastensa tukena ilman rajoituksia. Tyksin T-sairaalan käytävältä huomasin asiaan liittyvän julisteen, jossa kerrottiin lasten ja nuorten oikeuksista sairaalassa. Muutoinkin potilaan oikeudet ovat hyvin esillä sairaalassa.

Olen vieraillut omaisena muutamia kertoja myös Tyksin U- ja A-sairaaloissa. Eniten käyntejä tuli 1990-luvun jälkipuoliskolla, jolloin vietimme sairaalassa useita päiviä, iltoja ja öitäkin poikamme luona. Tyttäremme puolestaan kävi sairaalassa korvaleikkauksessa tehtyään vanupuikolla reiän tärykalvoonsa. Noista vierailukerroista ei ole jäänyt kovin kirkkaita muistikuvia.

Pojallemme ei jäänyt onneksi sairaalapelkoa. Se lienee mieheni kehittämän tekniikan ansiota: hän kävi ahkerasti poikamme kanssa sairaalan kanttiinissa, josta ostettiin pienelle potilaalle pillimehua ja muita herkkuja.

Nyt olemme vierailleet Tyksin T-sairaalan traumaosastolla katsomassa samaista poikaamme, joka toipuu polvileikkauksesta. Kanttiinin hän nytkin meni mielellään, mutta varsinkin vuodenvaihteen juhlapyhien aikana aukioloajat Kahvila Savikupissa olivat melko lyhyet.

Tyksin T-sairaalan pääsuunnittelija on arkkitehti Mikael Paatela Arkkitehtitoimisto Paatela & Co:sta.

Tyksin T-sairaalan pääsuunnittelija on arkkitehti Mikael Paatela Arkkitehtitoimisto Paatela & Co:sta. Keskellä viherkasvein somistettu kahvila.

Sairaala kutsuu terveitäkin

Sairaalat ja niitä lähellä olevat organisaatiot järjestävät myös yleisötilaisuuksia, kuten esimerkiksi Tyks viime vuosina  yleisöluentosarjoja. Pari sairaalan isoa luentosalia täyttyi kiinnostuneista kuulijoista ja lisäksi tilaisuuksia seurattiin etäyhteyden avulla Porissa ja Vaasassa. Tilaisuudet jatkuvat myös keväällä 2016.

Tyksissä olen vieraillut myös työhön liittyvissä kokouksissa. Yhdellä kerralla pääsin kulkemaan U- ja T-sairaalaa yhdistävää käytävää pitkin.

U-sairaalaa ja T-sairaalaa yhdistää maanalainen käytävä.

Maanalainen käytävä yhdistää Tyksin U-sairaalaa ja T-sairaalaa.

Sairaala voi olla myös arkkitehtoninen tutustumiskohde, kuten aikoinaan meille Exlibris Aboensiksen jäsenille uusi Tyksin T-sairaala. Erityisen kiinnostuneita olimme sairaalaan ns. prosenttiperiaatteen mukaan hankitusta taiteesta.

Sairaala voi olla myös paikka vapaaehtoistoimijoille: erilaisten potilasjärjestöjen sairaalavierailijoille ja ensitietotilaisuuksiin osallistujille. Tavoitteena on välittää potilaalle ja hänen omaisilleen tärkeää tietoa sairaudesta ja kuntoutumisesta, vertaistuesta sekä järjestöjen toiminnasta.

Aalto suunnitteli sairaalan parantavaksi instrumentiksi

Sairaala voi nousta jopa ehdolle Unescon maailmanperintökohteeksi, kuten Alvar Aallon vuosina 1929–1933 suunnittelema tuberkuloosisairaalarakennus, Paimion parantola. Sitä pidetään yhtenä Aallon arkkitehtuurin huipputeoksista. Funktionalismia edustava parantola yhdistää 30-luvun lääketieteelliset näkemykset ja uuden arkkitehtuurin.

Aallon suunnittelun lähtökohtana oli, että rakennus itsessäänkin toimisi yhtenä parantavana elementtinä, ”medicinisenä instrumenttina”. Sairaala onkin sisustuksineen eräänlainen kokonaistaideteos ovenkahvoja myöten. Väreiksi Aalto valitsi julkisiin tiloihin valkoista, harmaata ja keltaista ja potilashuoneisiin maanläheisiä värejä.

Sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä kuten on myös Tyksin vaiheittain rakennettu sairaala-alue.

Sairaalarakennus houkutteleekin vuosittain tuhansia turisteja Paimioon. Vierailijoista enemmistö on ulkomaalaisia. Opastuksia järjestetään tilauksesta. Kesäviikonloppuisin on avoimia yleisöopastuksia. Vaikka asun melko lähellä tätä sairaalaa, en ole siellä koskaan tullut käyneeksi. Pitänee ottaa ensi kesän suunnitelmiin.

Huhtikuun alussa 2014 rakennuksessa aloitti toimintansa myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.

Jos voisi välttyä sairaalalta

Sairaalakokemukseni ovat sikäli hyviä, että sieltä on aina saatu apua. Siitä huolimatta tulee mieleen, että jospa osaisi elää ja ohjata perheenjäseniä ja muitakin läheisiä siten, että voisi välttyä jatkossa sairaalakäynneiltä ainakin potilaan tai omaisen roolissa. Huolellisuutta, onnettomuuksien välttämistä suojavälinein ja terveellisiä elämäntapoja – mahdollisimman vähän sairaalareissuja.

Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa. Tapaturmia ja sairauksia sattuu, joten onneksi meillä on hyvät sairaalat henkilökuntineen.

Normaali
Turun tuomiokirkon edustalle oli tehty tähtikuvio kynttilöistä Maailman aids-päivänä 1.12.2012.

Turun tuomiokirkon edustalle oli tehty tähtikuvio kynttilöistä Maailman aids-päivänä 1.12.2012. Kirkon eteen tuotu kuusi oli myös valoin koristeltu. Tänä vuonna vielä odotamme lunta valaisemaan mustaa maata.

Matkakohde, Valokuva

Jouluvaloja ja kynttilöitä Turun tuomiokirkon edustalla

Kuva
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Joulukadun avajaiset Turussa

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde, Valokuvaus

Kuolleet lehdet puistossa

Vietin rauhallisen sunnuntaiaamun lehtien ja aamiaisen parissa. Lokakuinen aamu oli valjennut pilvettömänä. Pohdin, lähteäkö puistoon kameran kanssa. Vähän laiskotti ja kotitöitäkin oli tiedossa. Lähdin kuitenkin.

Kotini vieressä oleva Tähkäpuisto näytti  tylsältä paikalta. Ei mitään kuvattavaa. Pelkkiä kuolleita lehtiä, maahan varisseita oksia, pystyssä törröttäviä korsia, kuihtuneita kukkia. Masentavaa. Minne oli kadonnut kauneus? Sinne minne kesäkin.

Kiersin puiston ulkoreunaa ja suuntasin kulkuni keskemmälle kohti ruusupensaita.

Aurinko paistoi viistosti metsän reunan takaa. Suuri osa puistoa oli varjossa, mutta ne kohdat, joihin aurinko osui, kimalsivat.

Otin kameran esiin ja löysin kuvattavaa kasvien yksityiskohdista. Kasvien erilaiset lehtimuodot korostuivat jääkiteiden reunustamina.

Pallohortensian valkoisista, kuohkeista kukista oli jäljellä ohuet ruskeat kuivuneet kukinnot ja pyöreä muoto. Kuihtuneessakin voi olla kauneutta.

Ruusupensaat olivat huurteessa, kuin sokerilla kuorrutettuja. Ruusut olivat muuttuneet marjoiksi, jokunen jäätynyt kukka löytyi kuvattavaksi.

Poimin muutaman maahan karisseen ruusun terälehden puiston vihertävänturkoosille pöydälle. Kiirehdin, sillä käden lämpö sulattaisi nopeasti jääkiteet terälehden pinnalta. Tein asetelman ja kuvasin.

Puistonpenkkikin oli huurteessa. Kukaan ei ollut siinä istunut.

Vietinkin sitten puolitoista tuntia puistossa kuvakävelyllä. Lisää kuvia on nähtävissä kuvagalleriassa.

IMG_2242

Normaali