Messut, Tapahtuma

Kirjoja, kirjoja, kirjoja

© Messukeskus Helsinki/Emmi Kähkönen

Olen kirjamessujen vakioasiakas. Käyn sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla vuodesta toiseen. Molemmat messut ovat lokakuussa.

Pääkaupungin messut ovat mittasuhteiltaan ja tarjonnaltaan sellaiset, ettei yksi päivä riitä. Yleensä varaan 2‒3 päivää. Turussa tyydyn yleensä päivään, joskin siitä menee suuri osa tuttujen kanssa juttelemiseen.

Intuitiivista suunnistamista

Useimmiten haluan kulkea isossa hallissa sattumanvaraisesti, intuitiivisesti suunnistaen. Tämä on helpointa toteuttaa yksin, sillä jos rinnallasi on toinen kulkija, et voi pysähdellä, viipyillä tai kiirehtiä vapaasti, vaan tarvitset neuvotteluja. Kätevä kompromissi voi olla, että kumpikin kulkee oman aikataulunsa mukaisesti, mutta sovitaan yhteinen lounas- tai kahviaika.

Ajankäytön arviointia vaikeuttaa se, etten tiedä, keitä kaikkia tapaan reittini varrella ja kauanko tapaamiset kestävät. Messut ovat mitä suurimmassa määrin sosiaalinen media, sillä noin 80 000 hengen kävijäjoukossa on yleensä aina muutama tuttu. Joitakin heistä tapaan lähinnä vain messuilla. On hauskaa vaihtaa kuulumisia.

Vakiotuttuja, exlibrisharrastajia ja Exlibris Aboensis – ja Suomen Exlibris -yhdistyksen jäseniä löytää päivystämässä osastoilla, viestintäalan ihmisiä pressihuoneesta ja muita tuttuja kulkemassa ihmisjoukoissa tai istumassa kirjailijahaastattelujen yleisönä. Messut ovat siis hyvinkin sosiaalinen media.

Kovan rahan tarjouksia

Messuilla on myynnissä kirjoja laidasta laitaan uutuuskirjoista antikvariaattien valikoimiin. Paikalla oli myös ainakin kaksi kustantajien poistokirjojen myyjää, joilla oli pahvisissa laareissaan kirjoja hintaa kaksi euroa kappale, ostettavissa kovan rahan kolikolla. Siis pilkkahintaan. Valtava määrä kirjoja.

Kiersin osastoilla minäkin ja myönnän ostaneeni muutaman kirjan. Olo oli kuitenkin hiukan surullinen: onko tuo hinnoittelu kirjan arvon mukaista? Nämä kirjat kyllä kiinnostivat ihmisiä ja kassoille oli aika ajoin pitkät jonot.

Ihanat naiset matkoillaan

Katja Kallio haastatteli toisen kirjansa julkaissutta (oik.) Mia Kankimäkeä. ”Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä? Lähteä kiihdyttävien yönaisten jäljissä Afrikan savanneille ja renessanssitaiteen Italiaan.”

Messuilla on myös paljon kiinnostavia esityksiä. Usein en malta kuitenkaan suunnitella ajankäyttöäni niiden mukaan. Poikkeuksen tein perjantaina, jolloin huomasin ohjelmassa kahden kirjailijan esitykset, joita halusin mennä kuuntelemaan.

Toinen oli Terhi Rannela, joka on kirjoittanut reissuistaan kirjassaan Kesyt kaipaavat, villit lentävät — Matkapäiväkirjani sivuilta ja Mia Kankimäki, jonka tänä syksynä ilmestynyt teos Naiset joita ajattelen öisin löysi tiensä kirjahyllyyni heti sen ilmestyttyä. Molemmat keräsivät runsaan yleisön.

Anneli Kanto haastatteli (oik.) Terhi Rannelaa, jonka kirja on ”omakohtainen tarina täynnä kaukokaipuuta ja kulttuurishokkeja.”

Lauantainkin ohjelma oli mielenkiintoinen. Jouduinkin taas poikkeuksellisesti tekemään itselleni lukujärjestyksen. Ensin listasin kaikki mielenkiintoiset esitykset tai haastattelut, joista osa meni päällekkäin ja valitsin samanaikaisista esityksistä itselleni tärkeimmän.

Suomen dekkariseuran järjestämässä Valta turmelee -haastattelussa Sini Paloheimo jututti Kari Häkämiestä ja Kirsi Merimaata (nimimerkin toista osapuolta Pirjo Peltoniemeä, toinen on Marja Lennes). Häkämiehen uusi kirja on nimeltään Vallanjano ja Merimaan teos on nimeltään Kuollut piste.

Kuollut piste on nettifriikki Minttu Järvisestä ja nettipoliisi Pasi Nurmisesta kertovan sarjan neljäs osa ja Kirsi Merimaan yhdestoista romaani.

Kävin myös kuuntelemassa kirjailijoiden Essi Kummu, Anna-Leena Härkönen ja Pasi Lönn keskustelua aiheesta kirjailija salakuuntelijana Jarkko Tontin haastattelemana sekä seuraamassa tietokirjailijapalkintojen jakoa. Yksi palkinnon saajista oli musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Jake Nyman.

Osallistuin myös Teoksen bloggaajatilaisuuteen, jossa olivat mukana kirjailijat uutuusteoksineen: Mia Franck (Pommipuutarha), Hannu-Pekka Ikäheimo ja Jarno Hartikainen (Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana, kirjoittajina myös Antto Vihma ja Olli Seuri), Rafael Donner (Ihminen on herkkä eläin), Kati Rapia (yhdessä Juha Hurmeen kanssa: Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki – Suomenniemen ensimmäisen tähtitieteilijän elämä ja seikkailut), Henriikka Tavi (Tellervo), Mikko Piispa (Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta), JP Pulkkinen (Sinisiipi) sekä Mirjam Lohi (Valuneen taikinan tapaus).

Oli mielenkiintoista tutustua kirjailijoihin, jotka saattaisivat jäädä muuten noteeraamatta. Totuushan on se ‒ tai siis ainakin oma totuuteni ‒ että syksyn valtavasta uutuuskirjojen valikoimasta löydän ne kirjat, joihin minut jollakin lailla törmäytetään joko lehtien palstoilla tai muualla mediassa, kirjastossa, kirjakaupassa tai sitten kirjamessuilla.

Rafael Donnerin kirja on tullut vastaan ja olen sen lukenutkin. Mielenkiintoinen nuoren miehen omaelämäkerrallinen esseekokoelma, josta löysin matkustamiseen liittyvän sitaatin Lainattua-palstalleni. Donner on ehtinyt tämän ensimmäisen kirjansa jälkeen julkaisemaan myös toisen teoksen yhdessä isänsä Jörn Donnerin kanssa, nimeltään Ennen kuin olet poissa.

Harmillisesti jouduin luopumaan monesta mielenkiintoisesta esityksestä, mutta täytynee tutustua kirjoihin.

Kirjamessut ylsi uuteen kävijämääräennätykseensä, sillä kävijoitä oli neljän messupäivän aikana yhteensä 85 600.

Merkkaan jo kalenteriini ensi vuoden tapahtumat: Suomen vanhimmat kirjamessut järjestetään Turussa 4.–6.10.2019 ja Helsingin Kirjamessut 24.–27.10.2019.

Normaali