Matkamuistot – tuliaisia maailmalta

Matka lataa mieleen kuvia, kokemuksia, tuoksuja ja tunnelmia. Parhaimmat, ehkä myös kauheimmat hetket, säilyvät muistoissa pitkään. Monesti reissuilta tulee ostettuakin jotakin sen varmistamiseksi, että matka ei unohdu: matkamuistoja ja tuliaisia.

Simpukankuorissa on monenlaisia värisävyjä ja muotoja.

Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt matkoilta muun muassa harmaa Atlantin valtameri Ribeira Grandessa, Azoreilla, ruokaa kerjäävät kengurut Healesvillessä ja merestä nousevat pingviinit Phillip Islandilla, Puerto de la Cruzin Aquatic Gardenin kukkaloisto, Abu Dhabin valtava moskeija ja aavikkosafarilla koetut pelon hetket jeepin kyydissä hiekkadyyneillä sekä monet upeat maisemat eri maissa.

Nadia Komănecin verkkarit

Inspiraation tähän blogikirjoitukseeni sain Tittamari Marttiselta, joka muistelee Nadia Komănecin verkkarit ja muita tuliaisia -tekstissään nuorempana maailmalta ostettuja matkamuistoja, joita ei ollut tuolloin Suomessa tarjolla, itselle hankittuja tuliaisia kuten erästä tiettyä hajuvettä, ruokaostoksia sekä kaiken uhallakin matkalaukkuun pakattuja lasitavaroita.

Niin ostoksiin kuin niiden tekemiseenkin liittyy hänellä paljon muistoja. Marttisen tekstiä voi lukea kirjasta Nainen joka söi napoleonin – Arjen ilojen ylistys (Kirjapaja 2015).

Leningradista koboltinsiniset teekupit

Leningradista tuodut teekupit kuuluvat perheemme juhlahetkiin.

Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani vuonna 1979 silloiseen Leningradiin ja Raision ystävyyskaupunkiin Kingiseppiin. Muistaakseni tuolta matkalta peräisin ovat kahvikuppimme, joita ostin puoli tusinaa. Ne ovat oikeastaan teekupit, Lomonosovin posliinitehtaan koboltinsiniset ja kultapitsireunuksella somistetut. Samoja kuppeja oli saatavana kotimaastakin, joten ostin niitä lisää. Ne katetaan edelleenkin pöytään juhlahetkinä.

Otan matkoilla paljon valokuvia, mutta siitä huolimatta haluan niitä lisää kirjojen muodossa. Ostan yleensä maasta tai kaupungista kertovan valokuva- tai opaskirjan. Jälkimmäisillä on käyttöä reissun aikana ja valokuvakirjat säilyvät hyllyssä odottamassa hetkeä, jolloin joko haluaa palata muistelemaan matkaa tai suunnittelee seuraavaa.

Ostan myös muita kirjoja niin kirjakaupoista kuin antikvariaateista.

Korut ovat kevyitä

Ostan itselleni matkamuistoiksi myös korvakoruja ja helmiä tai riipuksia. Ne ovat keveitä ja helposti kuljetettavia. Kokoelmissani on muun muassa Azoreiden tuliaisina kalansuomuista tehdyt valkoiset korvakorut, joita tosin en ole hennonnut pitää ja paikallisesta mustasta kivestä tehdyt korvakorut Melbournesta.

Tyttärelleni toin yhteen aikaan rannekoruja. Nekin olivat käteviä matkamuistoja. Nyt hän on kasvanut ulos tästä vaiheesta ja tuomisia täytyy miettiä aina erikseen.

Pojille piti jossain vaiheessa tuoda jalkapalloiluun liittyviä tuliaisia. Muistan eräänkin kerran, kun piti löytää tietty fanikauppa pienessä ajassa isosta kaupungista, Barcelonasta. Sen jälkeen vannoin, etten ota vastaan toivomuksia mistään tietyistä tavaroista, joiden etsimiseen täytyy käyttää kohtuuttoman paljon aikaa.

Kiviä, hiekkaa ja simpukankuoria

Abu Dhabin merivedestä poimitut simpukankuoret lepäävät samalta rannalta otetun hiekan päällä.

Osa matkamuistoistani on ilmaisia. Olen kuljettanut muutaman kilon pikkukiviä merenrannoilta. Nyt niistä on muodostunut globaali sekoitus, enkä enää osaa sanoa, mikä kivi on Australiasta, mikä Espanjasta ja mikä Kustavista tai muualta Turun saaristosta.

Hienoa kullankeltaista hiekkaa ja simpukoiden kuoria on tullut Abu Dhabista. Näistä olen koonnut lasimaljaan asetelman.

Turkin Manavgatista kuljetin rannalta löytämäni harmaan käkkyräisen oksan. Se on koristeellisen näköinen, harmaa ja veden sileäksi hioma.

Turkin matkan muistona on harmaa puunoksa.

Moka mukaan

Vanhemmilleni olen usein tuonut paikallisia likööreitä tai muita juomia: Riga Black Balsamia, Vana Tallinnaa, grappaa, vodkaa. Latviasta oli tuotava jo ihan nimen perusteella Moka-nimistä kahvilikööriä.

Mausteet, teet ja makeiset ovat myös painonsa puolesta helppoja tuotavia. Niissä on se hyvä puoli – kuten juomissakin – että ne kuluvat käytön myötä aikoinaan pois.

Monesti ostan muistoksi myös postikortteja ja magneetteja. Matkan varrelta ei tule juurikaan kortteja enää lähetettyä; itselle ostetut kerrostuvat korttilaatikoihin, mutta kertovat sieltä esiin otettaessa tarinaansa. Pienet magneettitaulut koristavat metallista arkistolaatikostoa.

Lämpimistä maista ostan usein myös hellehatun. Ne ovat paikan päällä käteviä, joskus myös välttämättömiä. Sisustuslehdissä olen nähnyt kuvia, joissa hellehatut on koottu seinälle koristeelliseksi kokoelmaksi. Siihen en ole vielä omien hattujeni osalta päässyt.

Karttapallo Genevestä

Hankalin kuljetettava oli karttapallo, jonka löysin geneveläiseltä kirpputorilta. Sain sen jotenkin sullottua matkalaukkuuni ja tuotua kotiin. Nyt se on osa kahden karttapallon kokoelmaani, jonka kasvattamista harkitsen pitkään. Ei niille tahdo löytyä sopivaa paikkaa, jos määrä kasvaa isoksi. Kauniita esineitähän karttapallot ovat, varsinkin vanhat ja kunnon aineista tehdyt valoineen kaikkineen.

Jonkun muun ostamasta matkamuistosta ei taida olla iloa – esine ei tuo mieleen matkaa.

Millaisia tuliaisia sinä tuot matkoilta kotiin?

 

Jaa

Voi miten hohdokasta oli nuorempana ostaa ulkomailta tavaroita, joita ei löytänyt kotinurkilta. ”Tätä ei saa Suomesta.” Lause pulppusi ylpeyttä ja iloa siitä, että sen sanoja oli tehnyt matkalla löytöjä. Kavereille tuotiin venäläistä teetä ja maatuskoja, thaimaalaisia karkkeja ja kirjepaperia, islantilaista villalankaa ja lakritsaa. Harvinaista herkkua kaikki! Oli hauskaa nostaa matkalaukusta turkkilaiset haaremihousut ja hollantilaiset hollannikkaat. Hyvällä tuliaisella on mukanaan pikku tarina, jonka voi kertoa sille, jolle lahjan antaa.

Tittamari Marttinen: Nainen joka söi napoleonin. Arjen ilojen ylistys. Kirjapaja 2015, s. 129.

H niin kuin hotellihuone

Matkailija tarvitsee reissulleen tukikohdan. Nykyisin se voi olla Airbnb– tai B & B-majoitus, hostelli, mutta useimmin varmaan hotelli. Paikka, jossa voi nukkua pois seikkailun- tai työntäyteisen päivän väsymykset. Viiden tähden hotelli luo matkaan erilaisen leiman kuin tuntemattomien kanssa jaettu hostellihuone.

Hotel Arkipelag Maarianhaminassa tarjosi siistin huoneen merinäköalalla.

Hotel Marina Atlântico toimi majoituspaikkanani kahden viikon ajan Ponta Delgadassa Azoreilla.

Tittamari Marttinen muistelee hotellihuoneita, jotka ovat jääneet hänen mieleensä uudessa kirjassaan Nainen joka söi napoleonin – Arjen ilojen ylistys (Kirjapaja 2015). Marttinen toteaa Tervetullut vieras -tekstissään, että parhaassa hotellihuoneessa on siistiä ja äänetöntä. ”Muistelen huoneita, jossa oli hiljaista. Niissä oli ehkä myös näkymä yli kaupungin. Muistan parhaiten ylimmät kerrokset: korttelipihat, vuoristot, kirkontornit, olipa kaupunki Marseille tai Cluj-Napoca. Sen muistaa, mistä on tykännyt.”

Minulla on ollut tapana ottaa valokuvia majapaikoistani. Niiden perusteella voisin kirjoitaa omia hotellihuonemuistelmiani. Jotkut kokemukset ovat jääneet mieleeni ilman valokuviakin.

Diskojytkeessä on vaikea nukkua

Matkasimme viime joulu- tammikuussa Arabiemiraateissa Jaana-siskoni luona. Vietimme suurimman osan ajasta Abu Dhabissa. Teimme sieltä kahden äidin ja viiden nuorten aikuisen kolme päivän matkan Al-Ainiin, Arabiemiirikuntien liiton neljänneksi suurimpaan kaupunkiin. Al-Ain sijaitsee Buraimin keitaalla ja Omanin rajalla.

Olimme varanneet huoneet viiden tähden hotellista saatuamme kohtuulliset hinnat GalaHotels.comin kautta. Danat Al Ain Resort -hotelli oli melko suuri rakennuskompleksi uima-altaineen, kuntosaleineen ja ravintoloineen.

Kaikki sujui hyvin ensimmäiseen yöhön asti. Olimme kierrelleet illan muualla kaupungissa ja palasimme väsyneinä ja virkistävää unta odottaen. Sitä saikin odottaa, sillä alakerrassa puolenyön aikaan avautunut yökerho melskasi jumputtavalla diskomusiikillaan.

Kieriskelin sängyssä aikani, kunnes suivaannuin, vetäisin kylpytakin päälleni ja marssin vastaanottotiskille valittamaan metelistä. Virkailija ohjasi minut pikkupomon puoleen, joka kohteliaasti valitteli tilannettani ja lupasi hoitaa asian. Palasin huoneeseeni ja sain vielä tovin odotella ennenkuin desibelitaso aleni.

Olen siis Tittamarin kanssa samoilla linjoilla: ”Parhaassa hotellihuoneessa on siistiä ja äänetöntä.”

Tuoli turvaksi

Yksi kokemus, joskin lähes vuosien hämärään jäänyt, on hotellihuone Luxemburgissa. Olin Interrail-matkalla siinä vaiheessa yksin, sillä kaverini oli jo palannut kotimaahan. Huoneesta sinänsä en muista mitään, mutta mieleeni jäi turvattomuuden tunne, jonka aiheutti ryöstöyritys kadulla keskellä päivää.

Olin vaihtanut tai nostanut rahaa rautatieasemalla ja kätkenyt rahat vyötärökukkaroon. Joku lähti seuraamaan minua ja yritti liikennevaloihin seisahduttuani tempaista valuuttakätköni. Siinä hän ei onnistunut, sillä olin jotenkin varuillani ja rääkäisin suureen ääneen. Se riitti karkottamaan rosvon.

Sydän hakkasi pitkään ja inhottava tunne jäi kaivelemaan vielä nukkumaan mennessäkin. Laitoin tuolin oven eteen ja toivoin, että heräisin räminään, jos joku yrittäisi tunkeutua huoneeseeni.

Italialaiset kylpyhuoneet ja wc:t ovat mielenkiintoisia – kuinka monella eri tavalla hanat voidaan avata ja sulkea? Tässä firenzeläisen ravintolan wc:n ratkaisu – nuppi allastasossa.

Italialaista designia ja LVI-ratkaisuja

Toukokuussa 2012 osallistuin exlibriskongressiin yhdessä Leena-ystäväni kanssa Bodio Lomnagossa Milanon lähellä. Residence Montelago oli hotellimme. Tuosta matkasta mieleemme jäivät erilaiset LVI-ratkaisut.

Huoneen valaistuksen säätö oli hankalaa valintapaneelista, jonka kuvat eivät vastanneet valaistustulosta. WC-tiloissa sai aina arpoa, kuinka hanat avataan ja kuinka lukot toimivat. Onko käytössä käännettävät hanat, allastasosta vedettävä nuppi tai lattiassa oleva poljin? Mukavuuslaitosten taso vaihteli designpaikoista kyykkyvessoihin.

Hotellimme kylpyhuoneessa oli laminaattilattia, joka ei suomalaisen mielestä ole kaikkein käytännöllisin ratkaisu märkätiloihin. Suihkussa en heti keksinyt, kuinka vaihtaa vedentulo käsisuihkusta suihkuun. Lopulta rohkenin nykäistä pitkästä narusta. Olin luullut, että naru olisi hälyttänyt apua paikalle kuten kotimaisissa invavessoissa, mutta sen avulla säädeltiinkin vedentuloa.

Jäin samalla reissulla erään kahvion vessaan lukkojen taakse. Pääsin pois henkilökunnan avulla; matkatoverini olivat jo ihmetelleet viipymistäni ja pyytäneet avaamaan oven.

Toimiva tekniikka arvossaan

Myös lukuvalo on tärkeä hotellihuoneen varustus. On aika kalseaa lueskella illalla vuoteessa niin, että käytössä on vain kattovalaisin, joka on huonoimmassa tapauksessa hyvin valju ja valaisematon yksilö.

Ilahdun myös, jos huoneessa on riittävästi pistorasioita sijoitettuna helposti käytettäviin paikkoihin. Nykymatkailijan tekniikkavarusteet kameroista puhelimiin tarvitsevat päivittäistä latausta. Myös maksuton Wi-Fi-yhteys on olennainen osa toimivaa majoitusta.

Matkajokerihotelli Teneriffalla oli luokitukseltaan ja käytännön toteutukseltaan kahden tähden veroinen. Lukuvaloa toimitti pöytälamppu, jonka pyysin vastaanotosta.

HH-hotelliluokitukseni

Scandicin hotellissa oman teeannoksen sai tehdä kannuun.

Olen kehittänyt oman HH-hotelliluokitukseni. Huone saattaa olla kaikin puolin kelvollinen, mutta vierailukokemuksen kruunaa vasta pari yksityiskohtaa.

Lisäplussaa hotelli saa, jos käytössä on tavalliset, irrotettavat henkarit. Asiakkaan ei tarvitse tyytyä raivostuttaviin kaksiosaisiin vaatepuihin, jotka ovat yläosastaan kiinni vaatetangossa. Niitä käyttäessään majoittujan täytyy tököttää alaosa kiinni yläosaan ja osua tarkasti reikään.

Ilahdun myös siitä, jos hotelli tarjoaa aamiaisella haudutettua teetä kuuman veden ja siinä liotettavien teepussien sijasta.

Henkari & haudutettu tee -indeksini täyttyi ilokseni molempien kriteerien suhteen Scandic Tampere Station -hotellissa, jossa yövyin työmatkalla toukokuun lopussa. Juoma-asia oli tosin ratkaistu niin, ettei tarjolla ollut yhtä valmiiksi haudutettua teekannullista, vaan useita teelaatuja omissa peltirasioissaan. Asiakas sai täyttää kannun haluamallaan irtoteellä ja kuumalla vedellä. Oikein hyvä ratkaisu.

Kuinka sinä valitset hotellin? Sijainnin, tähtien, hinnan, suosittelujen, palveluiden vai jonkun muun seikan mukaan?

Azoreilla Ponta Delgadassa sijaitsevan Hotel Marina Atlânticon aula oli avara.