Tapahtuma

TIETOKIRJA.FI ‒ Keskusteluja tietokirjoista

Helsingissä vietettiin kaksipäiväistä tietokirjafestivaalia elokuun viimeisinä päivinä 30.‒31.8.2017 Tieteiden talolla. Tarjolla oli runsaus kattaus esityksiä tietokirjoista, keskusteluja ja Tietokirjaraati. Kaikkiaan esiintyjiä oli yli sata.

TIETOKIRJA.FI-festivaali oli osa Tietokirjaviikkoa 28.8.‒3.9.2017, jolloin joka päivä oli tapahtumia Tietokirjaraadista pubivisaan. Viikko päättyi sunnuntaiseen Lue tietokirjaa -päivään.

Tietokirjallisuus kansakuntaa rakentamassa

Keskiviikkona 30.8. pidetyissä avajaisissa tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa puhui aiheesta Tietokirjallisuus kansakuntaa rakentamassa. Hän toi muun muassa esiin tietosanakirjojen roolin suomalaisissa kodeissa.

Ensyklopedioita, tietosanakirjoja, julkaistiin Suomessa noin sadan vuoden ajan vuosina 1909‒2005. Koteihin tietosanakirjoja hankittiin lasten koulunkäynnin tueksi ja vanhemmat saattoivat sanoa: ”Ei meille, mutta meidän lapsillemme.”

Nyt vain harvojen kotien hyllyjhin on jäänyt tietosanakirjoja; ne on poistettu vanhentuneina ja liiaksi tilaavievinä. Tieto löytyy enimmäkseen verkosta.

Pirjo Hiidenmaan mukaan lukeminen on kuitenkin taito, jota on kehitettävä. Sitä voidaan tukea julkaisemalla mielenkiintoista, innostavaa tietokirjallisuutta. Lukeminen on yksilölle hyväksi, mutta se on kuitenkin sosiaalinen laji.

Palkinnot Reetta Niemelälle ja Heikki Haapavaaralle

Avajaisissa myönnettiin Suomen tietokirjailijat ry:n lasten ja nuorten tietokirjapalkinto Tietopöllö. Tämä palkinto myönnetään tietokirjailijalle tai tietokirjailijaryhmälle, joka on julkaissut ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia.

Palkinnon sai tietokirjailija Reetta Niemelä. Hän on lastenkirjailija, runoilija ja sanataideohjaaja. Hän on opiskellut ekologiaa ja kansatiedettä Turun yliopistossa. Kirjoittamisen lisäksi Niemelä on työskennellyt muun muassa opettajana, museo-oppaana ja puutarhurina. Hän on ollut lasten kirjallisuuslehti Vinskin päätoimittaja vuodesta 2011.

Reetta Niemelän Milja-sarjan kuvatietokirjat kertovat muun muassa vuodenajoista, kädentaidoista ja kaupunkiympäristöstä. Yhdessä Mia Röngän ja Sanna Pelliccionin kanssa tehdyt Nähdään majalla, lintuagentit (2017) ja Nähdään majalla, pörriäisagentit (2016) avaavat luonnon ihmeitä lapselle soveltuvin tekstein ja kuvin.

Palkintoperusteluissa todetaan muun muassa: ”Reetta Niemelän tietokirjoista välittyy humaanilla ja lämpimällä tavalla voimakas luonnonkokemisen tunnelma. Hän kuvaa arvostavasti ympäristöä, jossa ihmisen vaikutus on koko ajan näkyvillä. Painokas sanoma tulee tyrkyttämättä perille: luonto kaikkineen on arvokas, ja sitä kannattaa vaalia ja rakastaa.”

Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän Tietokirjallisuuden edistämispalkinnon sai tietokirjailija ja toimittaja Heikki Haapavaara. Tietokirjallisuuden edistämispalkinto myönnetään henkilölle, joka on edistänyt ansiokkaasti tietokirjallisuuden ja tietokirjailijoiden asemaa.

Heikki Haapavaara on tietokirjailija, toimittaja ja tietokirjakriitikko, joka työskentelee Kauppalehdessä. Hänen teoksiaan ovat tietokirjat Aika lentää ‒ Finnair 75 (1998), Iso-Masa ‒ Laivanrakentaja (2002), Koillisväylä (2014) ja Luoteisväylä (2016).

Haapavaara sai palkinnon useista eri syistä: ”Hän pitää tietokirjallisuuden puolta ja huolehtii tietokirjallisuuden asemasta lukuisissa eri kanavissa. Haapavaara julkaisee myös säännöllisesti arvioita uusista tietokirjoista. Hän on ollut vuosia myös TIETOKIRJA.FI-tapahtumissa järjestettävien Tietokirjaraatien vakiojäsen.”

Palkintoperusteluissa kerrotaan myös: ”Ensimmäisessä TIETOKIRJA.FI-tapahtumassa vuonna 2007 Heikki Haapavaara sanoi: ”Elämä on parhaimmillaan saunan jälkeen, kun lapsi nukkuu ja saa istua suosikkinojatuoliinsa lukemaan kirjaa, jossa Suomi ja Neuvostoliitto kamppailevat”. Voiko hienompaa onnenkuvausta ja tietokirjan ylistystä olla?”

Monipuolisia esityksiä

Tietokirjafestivaalissa oli kahtena päivänä tarjolla kolme rinnakkaista ohjelmaa. Välillä oli vaikea valita, kun samaan aikaan saattoi olla kaksi kiinnostavaa esitystä.  Näkemättä jäivät muun muassa Tuomas Kyrö, Erkki Tuomioja, Juha Itkonen sekä Pekka Seppänen ja Helena Åhman.

Kuuntelin keskiviikkona kansanedustaja Timo Harakan esitystä aiheesta Tietokirjallisuuden merkityksestä ja Teemu Keskisarjan esitystä aiheesta Tietokirjallisuus internetin ja englannin kielen puristuksessa sekä kansanedustaja Li Andersonin haastattelua aiheesta Elämäni tietokirjat.

Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen haastattelee kansanedustaja Li Anderssonia aiheesta Elämäni tietokirjat.

Valitsin myös Kolme pointtia Stubbista. Miksi poliitikot tölvivät asiantuntijoita? -keskustelun, johon osallistuivat Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Marko Junkkari ja kirjailija Tiina Raevaara, Yleisradion toimittaja Seppo Puttosen haastattelun aiheesta 101 kirjaa. Tietoa kaunon taustalla ja Henkka Hyppösen haastattelun aiheesta Elämäni tietokirjat.

Torstain esityksistä valitsin tietokirjailija ja toimittaja Katariina Vuoren haastattelun aiheesta Miten minusta tuli tietokirjailija sekä teatteriohjaaja ja kirjailija Juha Hurmeen haastattelun otsikolla Fakta fiktiossa. Nyljettyjen ajatusten todellisuustausta.

Hurme oli sen verran vakuuttava, että ostin hänen kirjansa. Nyljetyt ajatukset -romaanissa on hauska rakenne: kaksi miestä soutaa Kustavista Hailuotoon ja keskustelee kirjallisuudesta ja muista taiteista ja kulttuurista.

Blogista tietokirjaksi -keskustelussa energia-analyytikko ja tietokirjailija Rauli Partanen ja hyvinvointikouluttaja ja Hidasta elämää -sivuston perustaja Sanna Wikström kertoivat siitä, kuinka heidän bloginsa ovat olleet alkulähteenä kirjoille.

Rauli Partanen ja Sanna Wikström kertovat, kuinka blogista tuli tietokirja. Haastattelijana Eveliina Laurila.

Kuinka siivouksesta tuli megatrendi? -keskustelu ei käsitellyt varsinaista siivousta, vaan japanilaisen Marie Kondon myötävaikutuksella suosituksi tullutta konmaritusta ja tavaroista luopumista. Keskustelijoina olivat kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen, Konmari Suomi -Facebook-ryhmän ylläpitäjä ja tietokirjailija Mira Ahjoniemi sekä kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto.

Keskustelussa tuli esille se, että tavarat eivät ole vain tavaroita, vaan ihmisillä on niihin tunnesuhteita ja ne ovat eräänlaista laajennettua minuutta.

Raati laittoi tietokirjat järjestykseen

Tietokirjaraadissa arvioitiin viisi tietokirjaa.  Tuomaroimassa olivat pääsihteeri Tuija Brax, toimittaja Heikki Haaparanta, käsikirjoittaja ja muusikko Heimo Holopainen ja toimittaja Anna-Stina Nykänen.

Kullakin tuomarilla oli kaksi minuuttia aikaa kertoa kommenttinsa kustakin kirjasta. Lopuksi raatilaiset antoivat pisteitä asteikolla 1‒5.

Tietokirjaraadissa arvioitavina olivat kirjat:

  • Ilkka Taipale (toim.): Sata innovaatiota Suomesta
  • Minna Knus-Galán: Tarkoin varjeltu – Vuosi Panama-papereiden parissa
  • Sakari Nupponen: Ravintola Salve ‒120-vuotias merimieskapakka Helsingin Hietalahdessa
  • Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät
  • Tuomas Muraja: Faktat tiskiin! Suomalaisen faktantarkistuksen käsikirja.

Eniten pisteitä raadilta sai Vuosi Panama-papereiden joukossa -kirja.

Seuraavan kerran vuonna 2019

Tieteiden talolla Helsingissä joka toinen vuosi järjestettävä TIETOKIRJA.FI on tietokirja-alan yhteinen tapahtuma. Kaksipäiväisen tapahtuman järjestäjinä ovat muun muassa Suomen tietokirjailijat ry, Suomen Kustannusyhdistys, Tietokirjallisuuden edistämiskeskus, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Tieteellisten Seurain valtuuskunta ja Bibliofiilien Seura.

Tapahtuma on järjestetty aiemmin vuosina 2007, 2009, 2011, 2013 ja 2015.

Seuraavan kerran tietokirjafestivaali on siis luvassa vuonna 2019. Merkitse jo kalenteriisi elokuun loppuun. Niin minäkin merkitsen.

Ai miksikö? Jotenkin nämä kirjallisuustapahtumat kiinnostavat minua ja aina niistä saa jotain ideaa ja innostusta kotiinvietäväksi. On lisäksi mielenkiintoista kuunnella lahjakkaita ja omasta asiastaan innostuneita kirjailijoita ja saada tietoa sellaisistakin asioista, jotka eivät ehkä muuten tulisi vastaan.

Tapaan myös tuttuja ja saatan tutustua uusiinkin ihmisiin. Paikallaolijat ja kanssakuuntelijat ovat jossain määrin hengenheimolaisia, joille kirjat ovat osa elämää.

 

 

Normaali