Guernseyn saaren ympäriajo

Mikähän siinä on, että jos on saaressa, tekee mieli kiertää ympäri? Että voisi elää siinä harhaluulossa, että on nähnyt koko saaren? Matkustin Guernseyn ympäri paikallisliikenteen bussilla.

Pembroke Bayn kivikkoista rantaa.

Guernseyn saarella ‒ kuten Jerseyssäkin ‒ on hyvin toimiva bussiliikenne. Sain aikatauluvihon karttoineen lentoaseman infopisteestä. Kuulin sieltä myös, että kahden päivän lippu maksaa 7,50 puntaa. Niinpä ostin lipun bussista jo ensimmäisen matkan yhteydessä lentokentältä St. Peter Portiin, Guernseyn pääkaupunkiin.

Aloitin saarikierrokseni Bus Terminuksesta eli bussien lähtö- ja päätepysäkiltä lauantaina iltapäivällä. Valitsin linjan 91, joka kiertää saaren myötäpäivään; linja 92 ajaa saarta vastapäivään. Katsoin kartasta bussin reitin, mutta pysähdyspaikkojen nimet eivät sanoneet minulle paljoakaan.

Aikataulun mukainen saaren kiertämisaika olisi ollut noin yksi tunti ja 40 minuuttia. Sama linja ajaa saarta tunnin välein, joten jokainen pysähdys olisi pidentänyt matkaa vastaavasti. En ollut tutustunut etukäteen saareen, joten valitsin jälleen intuitiivisen taktiikan ja suunnittelin pysähtyväni näkemäni mukaan.

Alkuvaiheen reitti kulki sisämaassa kylien läpi. Lentoseman ympäristö olikin jo kertaalleen nähty tulomatkalla.

Guernsey on vehreä saari ja suurta osaa alueesta käytetään viljelyyn. Siellä täällä näin myös lehmiä, joiden maito on arvossaan jerseyläisten lajitovereiden tavoin; erityisesti jäätelö tuntuu olevan jotain parempaa saaren omien eläinten tuottamana ‒ainakin jos mainoksiin on uskomista.

Alkuvaiheen reitti kulki sisämaassa kylien läpi. Lentoseman ympäristö olikin jo kertaalleen nähty tulomatkalla.

Etappeina olivat muun muassa Sausmarez Manor, joka on historiallinen kartano. Ensimmäinen maininta Sausmarez-suvun jäsenestä löytyy vuodelta 1117 Valen kirkon vihkiäisten yhteydestä. Kartanossa olisi ollut kaikenlaista nähtävää, kuten veistopuisto, maineikas puutarha (The Sub Tropical Gardens) ja lauantaina Farmers Market -markkinat. Talo itsessään olisi mielenkiintoinen opastuksineen; tarjolla on myös erityinen kummituskierros. Harmittaa, ettei ollut aikaa tutustua tähän paikkaan.

Reitin varrella oli myös St. Martin´s Village, jossa suuri osa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanin päähenkilöistä asui. Guernseyssä voi osallistua teemaopastuksiin, joilla pääsee tutustumaan kirjassa mainittuihin paikkoihin.

Ensimmäinen rantakohde oli Pleinmont, jossa oli näkyvissä laskuveden paljastamaa, ruskeaa kivikkoa ja hiekkaa. Rannalla oli The Imperial Hotel ravintoloineen ja paljon ihmisiä. Päätin jatkaa matkaa.

Bussin reitti kulki pitkän matkaa aivan rantaa myöten Pleinmontista kohti saaren pohjoisosaa.

Rocquaine Bay -rannalla olisi ollut Fort Grey, vuonna 1804 puolustusta varten rakennettu Martello-torni museoineen. Guernseyssä on kaikkiaan kolme tällaista tornia sekä lisäksi lukuisia Martello-tornien edeltäjiä.

Saarta kiertävä bussi Pembroke Bayn pysäkillä.

Saarella on kaikkiaan 27 rantaa, jotka ovat keskenään erilaisia. Pysähdyin vasta pohjoisrannalla sijaitsevassa Pembroke Bayssä. Kävelin sen länsipuolella olevaa niemenkärkeä, jonka päässä oli ilmeisesti sodanaikainen talo tai tukikohta, josta käsin pidettiin silmällä merellä liikkujia.

Hyvällä näköalapaikalla meren suuntaan oli puinen penkki, joka oli siihen kiinnitetyn laatan mukaan omistettu Mavis ja Derek de Carteretille. Vuonna 1995 kuolleen Mavisin ja kahdeksan vuotta myöhemmin kuolleen Derekin muistolaatta kertoi, että heidän lomaromanssissa oli kestänyt eliniän: ”A holiday romance that lasted a lifetime.”

Olikohan Mavisin ja Derekin tarina alkanut juuri Pembroke Bayssä vai olivatko päätyneet asumaan sittemmin rantaseudulle jatkamaan jossain muualla alkunsa saanutta rakkaustarinaa? Laatassa todettiin vielä runollisesti: Together again; yhdessä jälleen.

Jos istuu tällä Mavisin ja Derekin penkillä, voi katsella merimaisemaa.

Rannalla oli myös the Royal Guernsey Golf Clubin kenttä klubirakennuksineen. Saarella on kaikkiaan kolme golfkenttää.

Pembroke Bayssä oli kuvauksellisia, terävähuippuisia rantakallioita, hiekkaa ja vähän jo lakastunutta kasvillisuutta. Meri valkohuippuisine aaltoineen ympäröi niemeä.

Hiekkaa, kiveä ja kuivunutta kasvillisuutta Pembroke Bayssä.

Pembroke Bay laskuveden aikaan.

Pembroke Bayn jälkeen matka jatkui pitkin saaren itärantaa ja kohti St. Peter Portia.

Perunankuoripaistoksen saari

Vietin viikonlopun Guernseyn saarella. Se on maailmanlaajuiseen suosioon nousseen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -tarinan syntysija.

Aamu valkenee Guernseyssä. Edessä vasemmalla Castle Cornet -linnoitus, joka on puolustanut saarta yli 800 vuoden ajan. Näkymä Pandora-hotellin ikkunasta.

Eräs Facebook-ystäväni julkaisi sivullaan kysymyksen: ”Mikä on vaikuttavin lukemasi kirja?” Olen lukenut vuosien varrella moniakin vaikuttavia kirjoja, mutta nyt tuohon kysymyksiin pitänee vastata: Mary Ann Shafferin ja Anne Barrowsin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 2008 ja suomeksi vuonna 2010.

Luin kirjan jo parisen vuotta sitten. Se nousi uudelleen ajankohtaiseksi siitä tehdyn elokuvan myötä. Näin sen viime kesäkuussa.

Miehitetty saari Kanaalissa

Kirjan ja elokuvan koskettava tarina ja sen tapahtumapaikka Guernseyn saari Englannin kanaalissa nousi mieleeni, kun suunnittelin kielikurssille lähtemistä. Tässäpä oiva, hiukan erilainen ja tuntematon paikka, jossa yhdistyisi brittiläinen kielialue ja ranskalaisvaikutteet, saari, monivivahteinen historia ja kaunis luonto rantoineen ja kivineen.

Päädyin parin mutkan kautta kuitenkin Jerseyn saarelle, mutta vietin Guernseyssä yhden viikonlopun.

Otan tähän uudelleen jo aikaisemmin käyttämäni lainauksen kirjan esittelystä:

”Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista. Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kirjan nimessä oleva perunankuoripaistos viittaa kirjallisen piirin suosikkitarjottavaan. Ruoka-aineistahan oli pulaa ja mielikuvitusta oli käytettävä aterioden suhteen. Perunasoseesta ja perunankuorista saatiin aikaiseksi jonkinlainen paistos tai piiras.

Sattumalta Lontoosta Guernseyhin

Kirjan synty on monen sattuman summa. West Virginiassa, Yhdysvalloissa, vuonna 1934 syntynyt Mary Ann Shaffer työskenteli kustannustoimittajana, kirjastonhoitajana ja myyjänä kirjakaupoissa. Toisen kirjansa taustatyön vuoksi Lontooseen vuonna 1976 matkustanut Shaffer sai tietoa saksalaisten miehitysajasta Guernseyn saarella.

”Lensin mielijohteesta Guernseylle ja lumouduin lyhyen vierailuni aikana saaren historiasta ja kauneudesta”, kertoo kirjailija teoksensa Kiitokset-osuudessa.

Shaffer jäi saarelle jumiin, koska kaikki lento- ja laivaliikenne keskeytettiin sankan sumun vuoksi. Odotellessaan paluumatkaansa hän luki lentoasemalta saatavissa olleita kirjoja, joiden joukossa oli muun muassa Jersey Under the Jack-Boot. Kirjan saksalaismiehityksen ajasta on kirjoittanut Reginald Charles Fulke Maugham.

Etsiessään kirjallisuuspiirinsä yllyttämänä aihetta omalle kirjalleen vuosia myöhemmin Shaffer muisti Guernseyn.

Shafferin teos on kirjoitettu kokonaan kirjeiden muotoon. Kirjailija on joutunut tutustumaan perusteellisesti aiheeseensa ja tarinansa tapahtumapaikkaan. Tapasin Guernseyssä yhden hänen haastateltavistaan.

Miehitys oli arkea Margaretin lapsuudessa

Margaret Le Cras piti Castle Cornet -linnassa esityksen kyseisestä kirjasta, sen syntyvaiheista ja omista kokemuksistaan saarella osana Living history -esityksiä.

Noin 80 prosenttia lapsista ja lähes puolet koko väestöstä lähti pois Guernseystä ennen miehityksen alkua. Lapset lähetettiin Englantiin kokonaisina koululuokkina. Margaret perheineen jäi saarelle. Hänen isänsä valitsi sopeutumistaktiikan: perheessä ei harrastettu mitään saksalaisten kieltämää.

Margaret Le Cras oli muutaman vuoden ikäinen saksalaismiehityksen aikana 1940‒1945. Se oli hänen lapsuutensa arkea.

Moneen kertaan kuollut porsas

Shafferin kirjan toinen päähenkilö on sikafarmari Dawsey Adams. Porsaat ja porsaanpaisti ovatkin kirjassa osa tarinaa: kaikkihan alkoi kielletystä illallisesta.

Margaret Le Cras kertoi, että saksalaiset pitivät lukua saarelaisten hallussa olevista kotieläimistä. Tietty osuus eläimistä piti luovuttaa heille.

Porsaita kuoli aina silloin tällöin ja eläin piti käydä näyttämässä saksalaisille. Jotta saarelaiset olisivat saaneet itsekin nauttia liha-aterioista, he alkoivat käyttää samaa kuollutta porsasta todisteena: porsas kiersi talosta talon ja kävi kirjattavana saksalaisten tilinpitoon. Jonkin aikaa tämä onnistui, kunnes huijaus paljastui ja porsaita ryhdyttiin merkitsemään maalilla.

Margaret ja muut koulun lapset lähetettiin kotiin kesken koulupäivän, kun saaren vapauttamispäivä koitti toukokuun 9. päivänä vuonna 1945. Margaret kertoi olleensa hämmennyksissä, koska pääsi liian aikaisin kotiin ja kirkonkellot kilkattivat. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut niiden soittoa. Väki ryntäsi kaupungille juhlimaan niin kauan odottamaansa vapautta.

Tuotteistettu tarina

Elokuvamainos toivottaa tervetulleeksi saarelle Guernseyn lentoasemalla.

Guernsey hyödyntää matkailussaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjaa ja elokuvaa. Lentoasemalla on iso juliste ja Potato Peel Pie Society -aiheisia tuotteita löytyy muistikirjoista suklaaseen ja jääkaappimagneeteista mukeihin. Luonnollisesti kirjaa on myytävänä monissa paikoissa.

Shafferin kannalta on harmi, ettei hän ehtinyt näkemään kirjaansa valmiina. Hän sairastui ja kuoli ennen sen ilmestymistä. Hänen sisarentyttärensä Anne Barrows viimeisteli kirjan julkaisukuntoon.

Shaffer ei myöskään nähnyt kirjan pohjalta vuonna 2018 julkaistua elokuvaa, puhumattakaan kaikesta siitä, miten kirja on vaikuttanut tapahtumapaikan matkailuun. Saarella järjestetään muun muassa opastettuja kiertokäyntejä kirjan tapahtumapaikoille.

Olin hiukan pettynyt, kun kuulin Jerseyssä ollessani, ettei elokuvaa olekaan kuvattu tarinan autenttisilla paikoilla. Kustannussyistä Guernseytä vastaavat kuvauspaikat on haettu Englannista: Devonista, Bristolista ja Cornwallista. Lontoo on luonnollinen ja oikea kuvauspaikka kirjailija Juliet Ashtonin elinympäristönä.

Tarinalla on kuitenkin alkujuurensa pienen ja kauniin saaren sodanaikasessa historissa.

Guernsey on paikka, jossa mielihyvin viettäisin viikon tai parikin.

 

Matkalla Jerseyn saarelle

Jersey, virallisesti englanniksi Bailiwick of Jersey, on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut erillisalue.

Jersey on yksi Kanaalisaarista. Se on pieni, mutta monipuolinen. Merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjoavat mahdollisuuksia kiehtovaan lomaan. Nyt tulin kuitenkin saarelle pääasiassa parantamaan englannin kielen taitoani.

Olet ehkä kuullut brittiläisestä tv-sarjasta Bergerac, jota esitettiin 1980-luvulla? Jos, niin muistat varmaan, että se on kuvattu Jerseyssä. Tämä on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen pienestä saaresta Kanaalissa lähellä Ranskaa.

Sarja on minullekin tuttu ainakin nimeltä ja ehkä olen sitä joskus tullut katsoneeksikin. Bergerac ei kuitenkaan innoittanut minua matkustamaan saarelle. Tarinani on hiukan monimutkaisempi, mutta yritän kertoa lyhyesti.

Guernseyn kirjallinen piiri

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja mietin monenlaisia vaihtoehtoja digitaalisesta markkinonnista valokuvaukseen. Olen kuitenkin jo nuoresta pitäen tuntenut lukkarinrakkautta englannin kieleen ja tämä yhdistyneenä tietoon siitä, että nykyisin monissä tehtävissä vaaditaan hyvää, sujuvaa tai erinomaista englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa, sai minut päätymään kielikoulutukseen.

Ja miksi juuri Jerseyhin? Tämäkin osuus on hiukan erikoinen. Olen aina pitänyt jostain kummallisesta syystä saarista ja merenrantakaupungeista.

Toisena syynä on yksi kirja ja siitä tehty elokuva. Tarinan takana on yhdysvaltalaisen kirjailija Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Teoksen on viimeistellyt Shafferin sairauden vuoksi hänen sisarentyttärensä Anne Barrows.

Kävin katsomassa elokuvan kesäkuussa, jolloin juuri pohdiskelin koulutusvaihtoehtoja.

Elokuva oli koskettava. Tässä tarina lyhyesti kuten se on kerrottu kirjan esittelyssä:

”Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista.

Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kielikurssille St. Brelade`s Collegeen

Etsin siis englannin kielen opiskelupaikkaa ja löysin googlaamalla International Language Schoolin. Se on eräänlainen markkinointiorganisaatio tai ympäri maailmaa olevien kielikoulujen välitystoimisto.

Kyselin mahdollisuuksista opiskella Guernseyssä, mutta siellä saattoi saada vain yksityisopetusta. Minulle tarjottiin naapurisaarta Jerseytä, joka kuulosti hyvästä vaihtoehdolta. Voisinhan tutustua Guernseyhin sieltä käsin.

Monenlaisten mutkien kautta sain varattua itselleni neljän viikon intensiivikurssin St. Brelade´s Collegesta. Olisin halunnut asuntolaan, mutta siellä ei ollut enää vapaita huoneita. Sain perhemajoituksen, joka antaa majoituksen ja päivän ateriat. Lisänä on tietysti mahdollisuus olla osa jerseyläisten arkea ja käyttää kieltä myös tuntien ulkopuolella.

Helsinki-Gatwick, Gatwick-Jersey

Helsingistä Gatwickiin pääsee muun muassa Norwegianin lennoilla.

Saarelle pääseminen tuntui ensin vaikealta. Lentäisinkö Pariisiin, sieltä junalla St. Maloon ja edelleen lautalla Jerseyhin? Tai Helsingistä Lontoon Heathrowiin, sieltä junalla tai bussilla Gatwickiin ja lentäen Jerseyn saarelle?

Onneksi löytyi yksinkertaisempi vaihtoehto: Norwegianin lento Helsingistä Gatwickiin sunnuntaina klo 8.45 ja sieltä  easyJetin lento Jerseyhin. Yhtiö lentää saarelle neljästi päivässä. Olin Gatwickissa klo 9.50 paikallista aikaa; aikaeroa on kaksi tuntia.

Aamupäivän toinen lähtö klo 11.15 olisi mahdollisesti sopinut jatkoyhteydeksi. En ollut kuitenkaan varma, ehtisinkö saamaan laukkuni, viemään sen toiselle lennolle ja menemään uuden turva- ja passintarkastuksen läpi tuossa ajassa, joten jäin suosiolla lentokentälle muutamaksi tunniksi. Laukut olisi saanut jatkolentolle suoraan kentältä, jos lentojen välissä olisi ollut vain kolme tuntia aikaa. Jätin ison matkalaukkuni säilytykseen.

Sain iltapäivän seurakseni ystäväni Suen Lontoosta, joten aika kului mukavasti ravintolassa istuen.

Jätin matkatavaraani säilytykseen, jotta kentällä olisi mukavampi liikkua ja viettää odotusaikaa.

Automaatio valtaa yhä enemmän matkailualaa. Hoidat itse myös matkalaukun lähettämisen lentokoneen ruumaan. Onneksi paikalla on yleensä joku henkilökunnasta neuvomassa.

Gatwickin lentokentällä on maailman suurin itsepalvelupiste matkalaukkujen jättöä varten. Onnistuin saamaan laukkuni asianmukaisin tarroin hihnalle ja mukaan lennolleni.

Gatwickissa on kaksi teminaalia, eteläinen ja pohjoinen. Niitä yhdistää lyhyt juna-/ratikkalinja. Kannattaa siis tarkistaa ajoissa, kummasta terminaalista jatkolento lähtee.

EasyJet on yksi Jerseyhin lentävistä yhtiöistä.

EasyJet palveli hyvin ja lento oli mukavan lyhyt.

Lento Gatwickista Jerseyhin kesti vain alle tunnin. Perillä minua odotti majapaikkani emäntä kahden lapsensa kanssa ja sain kyydin tulevaan ”kotiini”.