Matkakohde, Museo, Näyttely, Taiteilija

Tanssivat Nanat ja Tarot-puisto

Niki de Saint Phallen sanotaan olevan yksi 1900-näkemyksellisempiä ja radikaaleimpia taiteilijoita. Hänen töitään oli esillä myös Taidehallissa. Saint Phallen veistoksia voi nähdä eri puolilla maailmaa. Tarot-puisto Tosnacassa olisi hieno käyntikohde.

Niki Saint de Phallen veistos Kohtuullisuus on esilla Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa.

Niki Saint de Phallen veistos Kohtuullisuus on esilla Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa.

Olen törmännyt ensimmäistä kertaa ranskalaisen kuvanveistäjän, taidemaalarin ja elokuvantekijän Niki de Saint Phallen työhön turkulaisessa Aboa Vetus et Ars Nova -museossa vuonna 2013.

Veistos oli sininen, pullea nainen sini-valkoisine uimapukuineen ja kultaisine siipineen. Teoksen nimilapussa oli taiteilijan nimi, teoksen nimi Kohtuullisuus, Tarotkortti XIV, 1985, maalattu rauta ja polyesteri.

Saint Phalle on nimittänyt naisfiguurinsa Nanaksi ja niitä on monenlaisia.

Seuraavan kerran tämän kuvanveistäjän töitä tuli vastaan Nizzassa, Negresco-hotellin edustalla ja aulassa sekä Nizzan modernin taiteen museossa niin ulkona kuin sisälläkin. Työt ovat useimmiten pyöreämuotoisia, värikkäitä ja omaleimaisia.

Sankaritar Saint Phalle

Kun huomasin, että Helsingin Taidehallissa oli Niki de Saint Phalle näyttely ajalla 20.8.–20.11.2016 osana Helsingin Juhlaviikkoja, tuumin, että se on nähtävä.

Aika kuitenkin kului ennen kuin sain aikeeni toteutettua. Taidehalli oli pidentänyt aukioloaikojaan viimeiseksi viikonlopuksi, joten pääsin tutkimaan näyttelyä kiireettä perjantaina 18.11.

Niki de Saint Phallen näyttely oli esillä Taidehallissa Helsingissä marraskuun loppupuolelle saakka.

Niki de Saint Phallen näyttely oli esillä Taidehallissa Helsingissä marraskuun loppupuolelle saakka.

Taidehallin seinaltä löytyi lainaus taiteilijalta: ”Päätin jo varhain tulla sankarittareksi. Kuka olisin? George Sand? Jeanne d’Arc? Drag-Napoleon? Mitä ikinä päätinkään tehdä, halusin sen olevan vaikeaa, jännittävää, suurta.”

Jotain suurta nyt jo edesmennyt kuvanveistäjä onkin saanut aikaan ‒ lukuisten ympäri maailmaa olevien taideteostensa lisäksi.

Taidehallin sivuilla kuvataan näyttelyä näin: ”Tanssivia naisia, hulppeita veistospuistoja ja villiä ampumista – Niki de Saint Phallen (1930–2002) maailma on hersyvä ja humoristinen, tummia sävyjä unohtamatta. Taiteilijan radikaali taiteen tekemisen tapa sekä teosten yhteiskunnallinen sanoma puhuttelevat suoraan myös meidän aikaamme. Taidehallin suurnäyttelyssä nähdään Saint Phallen ikonisia töitä: elämäniloa pursuavia veistoksia ja räväköitä kollaaseja.”

Näitä kollaaseja on kutsuttu myös dadaistihenkisiksi assemblaaseiksi. Nyt täytyy suomentaa ‒törmäsin tähän sanaan nyt ensi kertaa ‒ assemblaasi on taiteessa kollaasin kolmiulotteinen vastine, useista esineistä koottu taideteos.

Niki de Saint Phalle teki veistoksia myös yhteistyössä aviomiehensä Jean Tinguelyn kanssa.

Yhdysvaltalaisen äidin ja ranskalaisen isän tytär Niki (syntyjään CatherineMarieAgnès Fal de Saint Phalle) oli nuorempana valokuvamalli, mutta aloitti taiteellisen uransa jo parikymppisenä. Hänen elämäänsä liittyi paljon vastoinkäymisiä ja maalaaminen toimi terapeuttisena apuna.

Saint Phallen veistoksia Taidehallissa.

Saint Phallen veistoksia Taidehallissa.

Tarot-puisto Toscanassa

Taidehallissa oli video Niki de Saint Phallen Tarot-puistosta Toscanassa, Italiassa (Giardino dei Tarocchi). Siitä en ollut koskaan kuullutkaan. Se toi mieleen Gaudin Park Güellin Barcelonassa. Ja kävi ilmi, että juuri Gaudi oli ollut yksi Niki de Saint Phallen innoittajista.

Tarot-puistossa on suurikokoisia mosaiikilla ja peileillä päällystettyjä Tarot-korttien hahmonsa inspiraationsa saaneita veistoksia, kuten Taikuri, Papitar, Kohtalo, Voima, Kuolema, Paholainen, Maailma, Narri, Pappi, Elämän puu ja Aurinko.

de Saint Phalle kysyy: ”Jos elämä on korttipeli, me synnyimme tietämättä pelin sääntöjä. Kuitenkin meidän pitää pelata korttimme.”

Taiteilija koki, että veistospuutarhan luominen oli hänen kohtalonsa ja se hänen piti saada aikaiseksi olivatpa vaikeudet kuinka suuria tahansa. Puisto avattiin vuonna 1998 kahdenkymmenen vuoden työn jälkeen.

Taiteilijalla on veistospuisto myös Kaliforniassa. Se on nimeltään Queen Califia’s Magical Circle. Se on saanut virikkeensä Kalifornian historiasta, myyteistä ja kulttuurista. Puisto sijaitsee Escondidossa lähellä San Diegoa.

Taidehallin museokaupan myyjä kertoi, että he olivat saaneet asiakkaaltaan postikortin Tarot-puistosta ja kiitokset vinkistä. Kortinlähettäjä oli valinnut lomakohteekseen juuri Tosnanan nähdäkseen Tarot-puiston.

Jos joskus teen matkoihin liittyvää toivomuslistaa (bucket list), voisin liittää tämän puiston siihen. Se on todella mielenkiintoisen näköinen.

Muita näkemisen arvoisia puistoja löytyy Momondon listalta Maailman 10 erikoisinta puutarhaa ja puistoa – Tarot-puisto on myös mainittuna.

Niki de Saint Phalle, Le Monstre du Loch Ness, 1993.

Niki de Saint Phalle, Le Monstre du Loch Ness, 1993, Nizzan modernin taiteen museon edustalla.

Loch Nessin hirviö.

Niki de Saint Phallen teos Nizzan modernin taiteen museossa.

Niki de Saint Phallen teos Nizzan modernin taiteen museossa.

Niki de Saint Phallen työ Nizzan Modernin taiteen museossa.

Niki de Saint Phallen työ Nizzan Modernin taiteen museossa.

Niki de Saint Phallen veistos Miles Davisista Negresco-hotellin edustalla Nizzassa.

Niki de Saint Phallen veistos Miles Davisista Negresco-hotellin edustalla Nizzassa.

Keltainen Nana on nytteillä Negresco-hotellin aulassa Nizzassa.

Keltainen Nana on näytteillä Negresco-hotellin aulassa Nizzassa.

Normaali
Nanat tanssivat

Nanat tanssivat

Museo, Näyttely, Taiteilija

Nanat tanssivat Taidehallissa

Kuva
Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Taiteilija

Palava tuhka ja muita teoksia Kuortaneella

Soile Yli-Mäyryn Taidehalli

Jos ajelet kesäaikaan Kuortaneella, Etelä-Pohjanmaalla, niin poikkea Soile Yli-Mäyryn Taidehalliin.

Kesälomareissumme kotimatka kulki Kuortaneen kautta ja kävimme taiteilija Soile Yli-Mäyryn Taidehallin pihalla. En ollut tarkistanut aukioloaikoja ja totesimme, että Taidehalli aukeaa vasta kello 12. Emme malttaneet jäädä odottelemaan, vaan jatkoimme matkaamme kohti Turkua.

Olen käynyt Taidehallissa vuoden 2012 kesällä ja tapasin tuolloin myös taiteilijan. Aikaisemmin olin tavannut hänet vuonna 1993, jolloin hän oli Turun kauppakorkeakoulun yhteydessä toimineen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen järjestämän kansainvälisen konferenssin nimikkotaiteilija. Sain häneltä vuonna 1991 julkaistun Soile Yli-Mäyry -taidekirjan omistuskirjoituksin. Olen siitä saakka seurannut hänen taiteilijauraansa.

Värejä palettiveitsellä

Taiteilijan verkkosivulla kerrotaan hänestä näin: ”Soile Yli-Mäyry, kuvataiteilija, valtiotieteiden tohtori Helsingin yliopistosta, on toiminut taiteilijana noin 30 vuotta, käyttää työskentelyssään palettiveistä. Hän käyttää väriä kolmella eri tavalla: ohuena kerroksena, paksuina viiltoina ja raaputtamalla maalattuja pintoja, jolloin teos saa kolmiulotteisen vaikutelman. Pääteemana Yli-Mäyryn maalauksissa on ihmisyys ja ihmisen vieraantuminen luonnosta urbaanissa maailmassa. Stuttgartin taideakatemian opintojen (1972‒75) jälkeen hänellä on ollut 30:ssä maassa noin 300 yksityisnäyttelyä Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa.”

Soile Yli-Mäyryllä on ollut vuodesta 1993 kesänäyttely Taidehallissaan, synnyinseudullaan Kuortaneen Mäyryssä sekä pysyvä näyttely Taidelinnassaan Orimattilassa.

Taidehallin (oik.) pihapiirissä on myös tallirakennus (vas.), josta löytyy kahvio.

Taidehallin (oik.) pihapiirissä on myös tallirakennus (vas.), josta löytyy kahvio.

 

Taidehallin pihapiirissä on vanhaan talliin rakennettu kahvio, joka avoinna Taidehallin aukioloaikoina.

Taidehallin pihapiirissä on vanhaan talliin rakennettu kahvio.

 

Taidehallin pohjana on ollut vanha navetta.

Taidehallin pohjana on vanha navetta.

 

Soile Yli.Mäyryn värikkäät teokset täyttävät Taidehallin seinät.

Soile Yli-Mäyryn värikkäät teokset täyttävät Taidehallin seinät.

Punaista, keltaista, sinistä

Tohtori Barbara Strieder Kornwestheimin kaupungin galleriasta kuvailee taiteilijan värien käyttöä näin: ”Kun ensimmäistä kertaa katselette Soile Yli-Mäyryn maalauksia, Teille saattaa tulla samanlainen tunne kuin minullekin, että hänen kirkkaat, voimakkaat värinsä kiinnittävät aivan erityisesti huomiota. Usein ne ovat puhtaita perusvärejä punaista, keltaista ja sinistä, joita taiteilija asettaa vierekkäin ilman sitovia välisävyjä suurina pintoina tai myös aivan pieninä osina. Vähemmän värilliset värit musta ja valkoinen toimivat rajauksena hahmoille ja muodoille, maanväriset välisävyt puuttuvat lähes kokonaan.”

Maalaus 1

 

Maalaus 2

Taiteilijan töillä on mielenkiintoisia nimiä kuten Särkynyt lasinukke, Palettitanssi, Muurattu viiva, Asfalttisydän, Kukkiva sementti, Palava lumi, Elämää lasikaapissa, Musta aukko, Muurattu varjo, Poltettu horisontti, Palava tuhka ja Muurattu korppi.

Soile Yli-Mäyry on tehnyt myös lasitaidetta. Lasiteokset valmistuvat Muranossa, Italiassa, jossa hänellä on toinen koti; toinen on Lahdessa.

Lasiveistos 1

 

Lasiveistos 2

 

Taidehallissa vietetään kesänäyttelyn avajaisia kesäkuun alussa ja taiteilija järjestää siellä myös konsertteja. Tänä kesänä oli vuorossa Saara Aallon ja Teemu Roivaisen Tango Classica -konsertti.

Mäyrystä maailmalle

Soile Yli-Mäyryllä on ollut poikkeuksellinen elämä lapsesta saakka. Hänen kuurot vanhempansa hoitivat viittä lastaan ja maatilaansa. Soile löysi väreistä maailman, jolla hän ilahdutti elämäänsä.

Soile Yli-Mäyry näki nuorena taidelehden, jossa kerrottiin itävaltalaisen taiteilijan Oskar Kokoschkan Hampurin näyttelystä mustavalkoisine piirroksineen. Hän vaikuttui niin, että halusi lähteä Itävaltaan. Sinne hän pääsikin 15-vuotiaana. Isä otti pankista lainaa ostaakseen Soilelle menolipun.

Soile Yli-Mäyry päätyi myöhemmin Stuttgartin taideakatemiaan. Hän rahoitti elämäänsä ja opiskelujaan työskentelemällä muun muassa sairaalassa ja restauroimalla barokkilinnaa.

Yhdessä lehtihaastattelussa taiteilija sanoo, että intohimo, sitkeys ja pelottomuus ovat olleet hänen uransa salaisuus. Tämä on helppo uskoa. Moniko nuori lähtisi varattomasta kodista tänä päivänäkään tuntemattomaan maahan 15-vuotiaana? Ja moniko vanhempi uskaltaisi lapsensa noin lähettää maailmalle pelkällä menolipulla?

Soile Yli-Mäyryn sanomaa:

”Luova ihminen on yksinäinen susi. Hän on imupaperi, johon jää kaiken aikaa jälkeä. Taideopiskelu antaa eväät, mutta taiteilijaksi kasvaa pitkällä aikavälillä tai sitten ei kasva.”

”Taide ei synny teorioista, vaan rajusta elämästä. Se on sitä, että kyseenalaistaa itsensä joka hetki. Se on aikamoinen riski; tavallaan siinä uhraa koko elämänsä. Mutta elämähän on riskin arvoinen. Pyrin vastaamaan töilläni elämän antamiin haasteisiin. Pitää olla vähän hullu, että pysyisi järjissään tässä maailmassa.”

”Ei pidä kysellä, mitä elämä mahtaisi itselle tarjota. ‒ Päin vastoin: elämälle on velkaa.”

Väitöstutkimus omasta taiteesta

Soile Yli-Mäyryn sosiologian väitöstutkimus tarkastettiin vuonna 2011. Se on nimeltään Esteettinen kokemus kulttuurisiltana ‒ Soile Yli-Mäyryn taide kiinalaisen,  japanilaisen ja suomalaisen yleisön kokemana.

 

Lainaukset taiteilijan verkkosivuilta ja teoksesta Matti Pukkila ja Pentti Koivunen (toim.): Soile Yli-Mäyry. 1991.
Taideteosten ja Taidehallin sisäkuvat vuodelta 2012, ulkokuvat pääosin vuodelta 2016.

 

Normaali