Valokuvaaja matkoilla ja keittiössä

Caj Bremerin kirja Mämmikoiran keittiössä on löytöni tämän vuoden Helsingin kirjamessuilta. Se on hulvattoman hauska ja mukana on muutamia matkajuttujakin.

Valokuvaaja ja akateemikko Carl-Johan (Caj) Bremer julkaisi vuonna 2014 kirjan Mämmikoiran keittiössä. Kustantajana on Musta Taide. Pari vuotta aikaisemmin oli ilmestynyt teos Mämmikoiran muistelmat.

Kirjan alussa hän esittelee itsensä: ”Olen täysin ”sekaboltsu” äijä, ”mämmikoira” ja ”prunaheppu”, joka jytää nuorten kanssa ja kirjoittaa Bremerin kielisiä postauksia Facebookiin.”

Caj Bremer on 90-vuotias (s. 22.2.1929). Ruoanlaittoon hän ryhtyi sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Doris kuoli vuonna 2013. ”Päätin että haluan keittää itselleni ruokaa. Sen takia, että on hauska tehdä. On kiva touhuta.”

Ai mikä mämmikoira? Tarina kertoo, että Bremer haukkui aikoinaan Viikkosanomien päätoimittajan ”mämmikoiraksi” kuviensa väärästä käytöstä. Ruotsinkielistä Bremeriä itseään on tuosta lähtien kutsuttu mämmikoiraksi.

Entä Bremerin kieli? Sekin on perua Viikkosanomien toimituksesta. Silloin tällöin sattui kielellisiä kömmähdyksiä. Ja ymmärtäähän sen; Bremer toteaa: ”Kaikilla kielillä olen muuten noudattanut periaatetta, että ”puhu vaan, poika, ja vaikka tuleekin virheitä, kyllä silti ymmärretään! En ole ujostellut.”

Mämmikoiran keittiössä -kirjaa kuvaillaan esittelytekstissä näin: ”Caj Bremerin keittokirja on manifesti rehellisen ruoanlaiton puolesta. Yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuvaajista kertoo omalla ”Bremerin kielellään” parhaimmista kalaruoistaan, kummallisimmista kokeiluistaan, riemullisista makuelämyksistään ja maukkaimmista piirakoistaan. Keittokirjassa on mukana myös Bremerin kotialbumikuvia ja ruokamuistoja elämän varrelta: miten ankka johti kreivin luokse yömyssylle, omituisen maitodrinkin syntymä ja joitakin ”kerskuiluja” mahtavista kalansaaliista.”

Vaaleanpunainen maitodrinkki Tunisiassa

Maitodrinkin synnystä muotikuvausmatkalla Tunisiassa Bremer kertoo näin: ”Ranskaa puhuva baarimikko odotteli tilausta. Sain selville, että kaikki (kolme mallia) halusivat samaa, camparia ja vettä. OK, minähän hoitaisin tilaukseni tyylikkäästi ranskan kielellä: ”Quattre campari avec lait, s´il vous plait.” Baarimestaria katsoi minua kauan, mutta lähti sitten ulkona olevaan baariinsa. Ja sieltä rupesi kuulumaan kovaa ääntä tehosekoittajasta. Me kaikki siinä ihmeteltiin, että mitä nyt.
Kesti kauan, mutta sitten ilmestyi iso prikka, jolla oli neljä korkeaa lasia täynnä jotain vaaleanpunaista sössöä, josta nousi pitkät pillit! Silloin raksutti päässäni. Olin sekoittanut lelu ja lait (lo ja le), siis veden ja maidon.

Rukoilin etteivät tytöt rupeaisi huutamaan kauhuissaan, mutta ihme kyllä, kaikki pidimme pokkanaamamme peruslukemissa. Maisteltiin ja oli melko hyvää. Baarimestari ihmetteli, että ainako meillä juodaan kaikki drinkit maidolla. Minä selitin, että me olemme tottuneet semmoiseen systeemiin, me rakastamme maitoa. Hän puristi päätään ja meni.”
– – –
”Lähtiessäni hotellista baarimestari tiedusteli, voisikohan hän tarjota tämän suomalaisten suosiman drinkin suomalaiselle turistiryhmälle, joka oli tulossa. Me suosittelimme lämpimästi. Parempaa tervetuliaisyllätystä hän ei voisi keksiä.”

Kolme olutta, kiitos!

Tästäpä tuli mieleeni oma muisto Hampurista, jossa vierailimme poikani Tatun, hänen jalkapallojoukkueensa TPK:n ja poikien muiden huoltajien kanssa vuonna 2000. Majoitus löytyi paikallisesta merimieskirkosta, jonka urkuparvelle teimme siskonpedin muutamalle äidille. Pojat harjoittelivat ja pelasivat turnauksen, mutta nähtävyyksiinkin tutustuimme, muun muassa Hampurin eläintarhaan.

Matka oli kaikin puolin onnistunut niin pelaajien kuin huoltajienkin mielestä. Kielitaito tosin oli hiukan ruosteessa, sillä muistan tilanteen, jossa kolme huoltajaisää istahti toivorikkaana paikalliselle terassille ja tilasi oluet. No, niiden sijasta heille tuotiin – jäätelöt.

Hotelliaamiainen ja kirimoija

Bremerin kirjasta löytyy myös matkustamiseen liittyviä tekstejä, kuten tämä hotelliaamiaisiin liittyvä: ”On se kummaa. Oma aamupala on kaksi voileipää ja kupillinen teetä. Kun on matkoilla ja astuu hotellin aamiaishuoneelle, avautuvat paratiisin ovet. Vadeissa ja kipoissa löytyy vaikka mitä, ja aamiainen kasvaa kymmenkertaiseksi.”

Tuliaisiakin hän toi: ”Matkoillani toin joskus muutakin kuin leikkikaluja. Espanjasta toin pussillisen kirimoijoja. Kun sitten menin tullin lävitse, halusivat katsoa, mitä minulla oli pussissa. Lentokoneen hyllyillä olivat kirit kypsyneet aikalailla, ja kun tullimies näki ne, hän sanoi ”Kyllä kirit ovat häipyneet, siinä on vaan moija jäljellä”. Ja niin se oli!” (Wikipedia: Suomuannoona eli kirimoija tai annoona (Annona cherimola) on eteläamerikkalainen hedelmäkasvi.)

Kalakeitosta pannukakkuun

Mämmikoiran muistelmista löytyy Kaj Bremerin reseptejä. Kalakeitossa tärkein on liemi ja pannukakku nautitaan ryövärihillon kanssa – joka on tulosta sulaneen pakastimen marjoista: mustikasta, mansikasta, karviaismarjasta, vadelmasta, lakasta, herukoista ja pihlajanmarjoista – keitetty kaikki sulaneina yhdessä kattilassa sokerin kanssa.

Ohjeita löytyy myös muun muassa uunimateeseen, kuhaan, haukimurekkeeseen, bouillabaisseen, paistettuihin silakoihin, lasagneen ja muusiplättyihin.

Suomalaisten arkipäivää Valokuvataiteen museossa

Caj Bremerin näyttely Suomalainen arkipäivä on esillä Valokuvataiteen museon Suuressa näyttelytilassa ajalla
13.9.2019–5.1.2020. Pitääpä käydä joskus katsomassa.