Kulkuneuvot, Luonto, Matkakertomus, Matkakohde

Guernseyn saaren ympäriajo

Mikähän siinä on, että jos on saaressa, tekee mieli kiertää ympäri? Että voisi elää siinä harhaluulossa, että on nähnyt koko saaren? Matkustin Guernseyn ympäri paikallisliikenteen bussilla.

Pembroke Bayn kivikkoista rantaa.

Guernseyn saarella ‒ kuten Jerseyssäkin ‒ on hyvin toimiva bussiliikenne. Sain aikatauluvihon karttoineen lentoaseman infopisteestä. Kuulin sieltä myös, että kahden päivän lippu maksaa 7,50 puntaa. Niinpä ostin lipun bussista jo ensimmäisen matkan yhteydessä lentokentältä St. Peter Portiin, Guernseyn pääkaupunkiin.

Aloitin saarikierrokseni Bus Terminuksesta eli bussien lähtö- ja päätepysäkiltä lauantaina iltapäivällä. Valitsin linjan 91, joka kiertää saaren myötäpäivään; linja 92 ajaa saarta vastapäivään. Katsoin kartasta bussin reitin, mutta pysähdyspaikkojen nimet eivät sanoneet minulle paljoakaan.

Aikataulun mukainen saaren kiertämisaika olisi ollut noin yksi tunti ja 40 minuuttia. Sama linja ajaa saarta tunnin välein, joten jokainen pysähdys olisi pidentänyt matkaa vastaavasti. En ollut tutustunut etukäteen saareen, joten valitsin jälleen intuitiivisen taktiikan ja suunnittelin pysähtyväni näkemäni mukaan.

Alkuvaiheen reitti kulki sisämaassa kylien läpi. Lentoseman ympäristö olikin jo kertaalleen nähty tulomatkalla.

Guernsey on vehreä saari ja suurta osaa alueesta käytetään viljelyyn. Siellä täällä näin myös lehmiä, joiden maito on arvossaan jerseyläisten lajitovereiden tavoin; erityisesti jäätelö tuntuu olevan jotain parempaa saaren omien eläinten tuottamana ‒ainakin jos mainoksiin on uskomista.

Alkuvaiheen reitti kulki sisämaassa kylien läpi. Lentoseman ympäristö olikin jo kertaalleen nähty tulomatkalla.

Etappeina olivat muun muassa Sausmarez Manor, joka on historiallinen kartano. Ensimmäinen maininta Sausmarez-suvun jäsenestä löytyy vuodelta 1117 Valen kirkon vihkiäisten yhteydestä. Kartanossa olisi ollut kaikenlaista nähtävää, kuten veistopuisto, maineikas puutarha (The Sub Tropical Gardens) ja lauantaina Farmers Market -markkinat. Talo itsessään olisi mielenkiintoinen opastuksineen; tarjolla on myös erityinen kummituskierros. Harmittaa, ettei ollut aikaa tutustua tähän paikkaan.

Reitin varrella oli myös St. Martin´s Village, jossa suuri osa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanin päähenkilöistä asui. Guernseyssä voi osallistua teemaopastuksiin, joilla pääsee tutustumaan kirjassa mainittuihin paikkoihin.

Ensimmäinen rantakohde oli Pleinmont, jossa oli näkyvissä laskuveden paljastamaa, ruskeaa kivikkoa ja hiekkaa. Rannalla oli The Imperial Hotel ravintoloineen ja paljon ihmisiä. Päätin jatkaa matkaa.

Bussin reitti kulki pitkän matkaa aivan rantaa myöten Pleinmontista kohti saaren pohjoisosaa.

Rocquaine Bay -rannalla olisi ollut Fort Grey, vuonna 1804 puolustusta varten rakennettu Martello-torni museoineen. Guernseyssä on kaikkiaan kolme tällaista tornia sekä lisäksi lukuisia Martello-tornien edeltäjiä.

Saarta kiertävä bussi Pembroke Bayn pysäkillä.

Saarella on kaikkiaan 27 rantaa, jotka ovat keskenään erilaisia. Pysähdyin vasta pohjoisrannalla sijaitsevassa Pembroke Bayssä. Kävelin sen länsipuolella olevaa niemenkärkeä, jonka päässä oli ilmeisesti sodanaikainen talo tai tukikohta, josta käsin pidettiin silmällä merellä liikkujia.

Hyvällä näköalapaikalla meren suuntaan oli puinen penkki, joka oli siihen kiinnitetyn laatan mukaan omistettu Mavis ja Derek de Carteretille. Vuonna 1995 kuolleen Mavisin ja kahdeksan vuotta myöhemmin kuolleen Derekin muistolaatta kertoi, että heidän lomaromanssissa oli kestänyt eliniän: ”A holiday romance that lasted a lifetime.”

Olikohan Mavisin ja Derekin tarina alkanut juuri Pembroke Bayssä vai olivatko päätyneet asumaan sittemmin rantaseudulle jatkamaan jossain muualla alkunsa saanutta rakkaustarinaa? Laatassa todettiin vielä runollisesti: Together again; yhdessä jälleen.

Jos istuu tällä Mavisin ja Derekin penkillä, voi katsella merimaisemaa.

Rannalla oli myös the Royal Guernsey Golf Clubin kenttä klubirakennuksineen. Saarella on kaikkiaan kolme golfkenttää.

Pembroke Bayssä oli kuvauksellisia, terävähuippuisia rantakallioita, hiekkaa ja vähän jo lakastunutta kasvillisuutta. Meri valkohuippuisine aaltoineen ympäröi niemeä.

Hiekkaa, kiveä ja kuivunutta kasvillisuutta Pembroke Bayssä.

Pembroke Bay laskuveden aikaan.

Pembroke Bayn jälkeen matka jatkui pitkin saaren itärantaa ja kohti St. Peter Portia.

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Viikonlopuksi Guernseyn saarelle

Matkustin Englannin Kanaalissa olevasta Jerseystä Guernseyhyn viettämään viikonloppua. Mennessä matkasin lentäen ja palasin laivalla.

Kanaalisaarille ja sieltä muualle matkustetaan vain, jos sää niin sallii. Laivavuoro peruutetaan, mikäli ilma on myrskyinen. Kovan tuulen lisäksi lentoliikenteen haittana on toisinaan sumu.

Ketterästi kentällä

Olisin halunnut matkustaa Guernseyhyn (virallisesti Guernseyn voutikunta, Bailiwick of Guernsey) jo edellisenä viikonloppuna, mutta silloin sinne ei mennyt ainakaan Condor Ferriesin laivoja.

Ostin laivaliput viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin 28.‒30.9.2018. Lähtöä edellisenä päivänä Condor Ferries ilmoitti tekstiviestillä, että vuoro oli peruttu teknisten syiden vuoksi.

Koska tuo viikonloppu oli osaltani viimeinen mahdollisuus Guernseyn matkaan Jerseyssä oleskeluni aikana, ostin perjantain menomatkan Flyben lennolle puolenpäivän aikaan perjantaina. Ostaminen verkossa oli helppoa, samoin lähtöselvityksen teko. Matka maksoi 68 puntaa.

Sujuvaa oli myös lentokentälle meno. Isäntäperheeni au pair kyyditsi minut Jerseyn kentälle, jossa olimme jo noin 10 minuutin päästä.

Matkalaukun jättäminen ja turvatarkastuskin sujui pienellä kentällä ripeästi, vaikka päädynkin aina erikseen tarkastukseen. Polvissa oleva rauta hälyttää ja sitten joudunkin kopeloitavaksi. Matka majapaikasta kentälle ja pakolliset muodollisuudet hoituivat puolessa tunnissa. Se oli ilahduttavaa.

Ryhdyinkin jo ideoimaan, että jatkossa valitsisin matkakohteeni siten, että sen kenttä olisi pieni ja yksinkertainen. Sellainen on kotikaupunkini Turun lentoasema, mutta sen kohdevalikoima on vielä suhteellisen vaatimaton.

Jerseystä lennetään muun muassa Alderneyn ja Guernseyn naapurisaarille sekä Isoon-Britanniaan.

Lyhyt lento Guernseyn saarelle

Flybe lensi Guernseyhyn Blue Islands -yhtiön potkuriturbiinikoneella. Lento kesti noin 20 minuuttia. Koneessa ei tarjoiltu eikä myyty mitään.

Guernseyn oma lentoyhtiö Aurigny lentää 13 kohteeseen, mutta ei Jerseyhin.

Blue Islandsin kone on valmiina saarihyppelyyn.

Guernseyn oman lentoyhtiön kohteet ovat Isossa-Britanniassa ja Euroopassa.

Lentokentällä oli infopiste, josta sain bussiaikataulun ja esitteitä. Kuulin myös tiedon siitä, että voin ostaa bussista kahden päivän lipun 7,50 puntalla. Sen voimassaoloaikana voi kiertää saarta niin paljon kuin ehtii.

Tälläkin Kanaalisaarella on Jerseyn tapaan hyvin organisoitu julkinen linja-autoliikenne. Myös takseja oli runsaasti lentoaseman ulkopuolella.

Guernseyssä saarten luonne muistutti itsestään. Tuuli oli puuskaista ja piti varoa jättämästä matkalaukkua itsekseen; se olisi lähtenyt rullaamaan pyörillään tuulen voimasta.

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa bussia, kunnes paikalle tuli sellainen, joka menee St. Peter Portiin, saaren pääkaupunkiin ja sen pääteasemalle, josta käytettiin nimitystä Bus Terminus. Kyse ei ollut linja-autoasemasta, vaan kadunpätkästä, jonne kaikki bussit päätyvät ja josta ne taas lähtevät uudelle vuorolle.

Vietin Guernseyssä perjantai-iltapäivästä puoleen päivään sunnuntaina. Kirjoitan siellä vierailusta erilliset postaukset.

Tervetuloa, toivottaa Guernsey.

Bussikatos suojasi tuulelta, joka oli saapumispäivänäni aika navakkaa.

Paluu Liberation-laivalla

Condor Ferries liikennöi muun muassa Guernseyn ja Jerseyn välilä sekä Jerseyn ja Sarkin sekä Jerseyn ja ranskalaisen satamakaupungin St. Malon välillä.

Condor Ferries ei onneksi lähettänyt peruutusviestiä sunnuntain paluuvuorosta, joten suunnistin kohti matkustajasatamaa St. Peter Portissa. Kaupungin edustalla on laaja satama-alue yksityisine moottori- ja purjeveneineen sekä matkustajaliikenteen laivoineen.

Samaan hallintoalueeseen kuuluvat myös pienemmät saaret Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou ja Burhou. Guernseystä voi matkata Jerseyn lisäksi ainakin kolmeen ensiksi mainittuun saareen.

Löysin helposti terminaaliin kartan ja viitoitusten avulla. Laivayhtiön ohjeiden mukaan ilman autoa tulevien matkustajien mukaan piti olla paikalla viimeistään 40 minuuttia ennen laivan lähtöä.

Maihinnousukortin sai matka-asiakirjoja vastaan asiakaspalvelutiskiltä. Isommat laukut piti jättää laitettavaksi erillisiin kuljetusvaunuihin.

Liberation-laivaan käveltiin autokannen kautta. Jokaisen matkustajan maihinnousukorttiin oli merkitty istumapaikan numero. Maksamalla noin kymmenen puntaa enemmän olisi päässyt laivan etuosan näköalapaikoille. Peruslipun hinta oli 32,50 puntaa.

Isommat matkalaukut kuljetettiin erikseen laivaan.

Libaration-laivaan kuljettiin autokannen kautta.

St. Peter Portin maalauksellinen satama jäii taaksemme.

Näkemiin, Guernsey.

Laivassa oli pieni tax free -myymälä, kahvio ja eräänlainen kanttiini, josta sai ostaa lämpimiä aterioita. Minulle jäi epäselväksi, missä ruoka oli tarkoitus syödä, ilmeisesti istumapaikoilla, sillä pöytiä ei ollut käytettävissä.

Matka kesti Guernseystä Jerseyhin vain tunnin. Se kului nopeasti aluksi kannella maisemia ihaillen ja valokuvaten. Lähisaari Sark oli hyvin näkyvissä ja Jerseyn saari häämötti ylös kohoavana tasaisena laattana hiukan kauempana.

Kävin katsomassa kaupan valikoimat, mutta vältin sinnikkäästi kaikki ostohoukutukset. Hetken ajan ehdin istua paikallani, kunnes lähdin taas kannelle katselemaan satamaan saapumista. Jerseyn sataman lähistöllä olevaa Elisabeth Castlea pääsi nyt katselemaan eri suunnasta kuin aikaisemmin.

Satamasta ei lähde paikallisliikenteen busseja, joten kävelin kohti Liberation Stationin linja-autoasemaa.

Normaali