Elokuvat, Matkakohde

Koskaan ei ole liian myöhäistä kiivetä vuoren huipulle


Elokuva voi olla kuin pieni matka. Perjantaina reissasin Edien kanssa Sutherlandissa, Skotlannin Ylämailla. Maisemat olivat karun kauniit.

Joskus postikorttikin voi antaa inspiraation matkaan. Näin käy Edie-elokuvassa yli 80-vuotiaalle Edithille eli Edielle, jonka käsiin osuu isän aikoinaan lähettämä kortti Suilven-vuoresta, jonne isä innosti lähtemään yhdessä hänen kanssaan. Paljon aikoinaan retkeilleet ja sittemmin toisistaan eroon joutuneet isä ja tytär eivät koskaan tulleet lähteneeksi vuorelle. Jäätyään leskeksi ja pelastauduttuaan tyttären virittämältä hoitokotivaiheelta Edie päättää toteuttaa idean.

Jo yöjuna Invernessiinkin on omaishoitajana ja aviovaimona vuosikymmenet viettäneelle Edielle suuri seikkailu, puhumattakaan kolmen päivän vaellusretkestä 731 metriä korkealla vuorelle.

Invernessistä on matkaa Lochinverin kalastajakylään noin 115 kilometriä. Sieltä hän ostaa varusteita ja saa retkeilyliikkeen omistajasta Jonnystä itselleen retkeilyoppaan. Valmentautumisen jälkeen hän haluaa kuitenkin saavuttaa tavoitteensa yksin. Ja siinä melkein onnistuukin.

Elokuvassa on sanomaa myös ikääntymisestä, ikärasismista, elämättömästä elämästä, tavoitteiden saavuttamisesta ja eri sukupolviin kuuluvien ystävystymisestä.

Komeat maisemat tekevät kunniaa karulle Skotlannille. Jos pitää vaelluksesta ja retkeilystä, paikka on sopiva kohde. Minä voisin mieluummin perehtyä kalastajakyliin ja kaupunkeihin.

Elokuva perustuu Edward Lynden-Bellin tarinaan. Pääosassa on brittilegendaksi mainittu näyttelijä 86-vuotias Sheila Hancock, joka kiipesi oikeastikin vuorelle. Retkeilykaupan omistajana on skotlantilainen Kevin Guthrie. Samoin skotlantilaiselle ohjaajalle Simon Hunterille tämä on kolmas pitkä elokuva. Islantilainen kuvaaja August Jakobsson vastaa elokuvan visuaalisuudesta.

Vuonna 2017 valmistunut Edie-elokuva sai Suomen ensi-iltansa 8.11.2019. Katso tästä traileri.

Suilven pilveen verhoutuneena. Kuva: © skeeze Pixabaystä.

Lochinverin maisemia. Kuva: © Ivor Bond Pixabaystä.

Lochinverin maisemia. Kuva: © Ivor Bond Pixabaystä.

Lochinverin maisemia. Kuva: © Ivor Bond Pixabaystä.

Normaali
Henkilö, Kaupunki, Kirja, Kirjailija, Matkakohde, Tapahtuma

Kirjakauppiaan elämää Skotlannissa

Kirja saatu pyynnöstä kustantajalta.*

Tässäpä oivallinen matkakohde meille kirjojen ystäville: Wigtown Skotlannissa ja siellä The Book Shop. Parasta olisi päästä käymään siellä syys-lokakuussa kirjafestivaalin aikaan.

Skotlantilainen antikvariaatin pitäjä Shaun Bythell kertoo elämänkerraksi ja muistelmaksi luokitellussa kirjassaan arkipäivästään. Elämäni kirjakauppiaana -kirjan (The Diary of a Bookseller) teksti etenee päiväkirjamaisesti kuvaten vuoden 2014 tapahtumia The Book Shop -kaupassa. Kunkin päivän kohdalle on kirjattu online-tilausten ja niihin löytyneiden kirjojen määrä, asiakkaiden lukumäärä sekä puntien määrä kassassa. Usein on kuvattuna myös päivän sää: ”Kylmä, pimeä ja kurja päivä tänään; rankkasadetta lähes tauotta.” tai ”Kaunis, aurinkoinen päivä.”

Pikkukaupunki Gallowayssa, Skotlannissa

Bythellin kirjakauppa löytyy Wigtown-nimisestä pikkukaupungista. Kirjailija kuvailee kotipaikkaansa näin: ”Wigtownissa asuu vain vähän alle tuhat ihmistä ja se sijaitsee Gallowayssa, Skotlannin unohdetussa lounaisnurkassa. Kaupungin ympärillä kumpuilee drumliineja niemimaalla, jonka nimi on Machars (gaelinkielisestä sanasta machair tarkoittaen hedelmällistä, alavaa ruohotasankoa, ja siihen kuuluu neljäkymmentä mailia rantaviivaa, jossa on kaikkea hiekkarannoista korkeisiin kallioihin ja luoliin. Pohjoisessa on Galloway Hills, kaunis, lähes autio erämaa, jonka läpi mutkittelee tie nimeltä Southern Upland Way.”

Ai mikä drumliini? Wikipedia kertoo asiasta näin: ”Drumliini on jääkauden muodostama pitkänomainen moreenista muodostuva maastonkohouma.”

Lintubongareille tiedoksi, että Wigtownin lahdella voi katsella ja kuvata monia lintulajeja, muun muassa sääksiä.

Kirjakaupan aasiakkaita ja ”kirjaihmisiä”

Shaun Bythell kirjakauppansa edustalla. Kuva: © Ben Please.

Shaun Bythell siteeraa jokaisen luvun alussa George Orwellin vuonna 1936 julkaistua esseetä Muistoja kirjakaupasta osoittaakseen niin yhtäläisyyksiä kuin erojakin menneisyyden ja nykyisyyden välillä.

Kirjan esittelytekstissä kuvaillaan näin: ”Pikkukaupungin kivijalkakauppa: sokkeloiset käytävät, takkatuli ja lukemattomia löytöjä. Idylli, jolla on varjopuolensa, kuten tyhjä kassa ja hankalat apulaiset, joistakin asiakkaista puhumattakaan. Palveluammatissa on kärsivällisesti kohdattava heidät kaikki: tinkaajat, rautatiekirjallisuuden ystävät, Skotlannin tatuoiduin mies ja hänet, joka etsii kirjaa Kolmannen valtakunnan keräilylusikoista. Samoin ne, jotka valittavat kaupan hajusta, ja ne, jotka häpeilemättä myöntävät ostavansa kirjat halvemmalla netistä.”

Shaun Bythell kertoo tositarinoita kokemuksistaan kirjakauppiaana tässä Skotlannin suurimmassa antikvariaatissa – niin hyvistä kuin turhauttavistakin päivistä. Hänen tyylinään on kuiva ja välillä hiukan pisteliäskin huumori. Joskus sen mehevimmän kohdan löytää rivien välistä. Muutamassa kohdassa taisin nauraa ääneen.

Kirjakauppiaan mukaan ”Kirjoja todella ymmärtävät ihmiset ovat harvinaisia, vaikka moni sellaisena itseään pitääkin. Viime mainitut ovat erityisen helppo tunnistaa – usein he esittäytyvät ”kirjaihmisiksi” astuessaan kauppaan ja tahtovat välttämättä kertoa ”rakastavansa kirjoja”. Heillä T-paita tai kangaskassi, jonka iskulause kertoo, miten valtavasti he mielestään rakastavat kirjoja, mutta varmimmin heidät tunnistaa siitä, etteivät he koskaan, milloinkaan osta kirjoja.”

Työn luonne on lyönyt leimansa Bythelliin. Hän kertoo olleensa ennen mukautuva ja ystävällinen, mutta ”jatkuva typerien kysymysten tulva, alan huolestuttava taloudellinen tilanne, alituinen kinastelu henkilökunnan kanssa sekä asiakkaiden loputon, uuvuttava tinkiminen ovat tehneet minusta tällaisen.” Mutta kuitenkin: ”Muuttaisinko tästä jotakin? En.”

Onneksi välillä kauppaan tulee myös ostavia asiakkaita, jotka nostavat Bythellin uskoa ihmiskuntaan. Kanta-asiakkaitakin löytyy ja verkkokauppa toimii, vaikkei Amazon olekaan Shaun Bythellin toivevälittäjä. Kirjanostomatkat vievät Bythelliä kuolinpesistä kartanoihin. Hän ostaa isojakin määriä löytääkseen harvinaisuuksia, joille löytyy mukisematta maksavia asiakkaita.

Myyjä ja mediamies

Shaun Bythell asuu kauppansa yläkerrassa mustan kissansa Kapteenin ja Annan kanssa. Hän toimii myös Wigtown Book Festivalin puuhamiehenä, toimittajana ja valokuvaajana sekä julkaisee YouTube-videoita. Katsopa vaikka tämä Reader’s Delight -räppi, jonka pääosassa on kirjakaupan henkilökuntaa itse kauppias mukaan lukien.

Kirjakaupan Facebook-sivut ovat suosittuja. Kauppa saa myös postikortteja tuntemattomilta ihailijoilta ympäri maailmaa ja niitä julkaistaan FB-sivulla.

Lisää kuvia kirjakaupasta löytyy tästä Portobello Book Blog -postauksesta.

Syksyisin kirjafestivaalit

Wigtownia on kutsuttu Skotlannin kirjapääkaupungiksi vuodesta 1998. Siellä onkin noin tusina kirjakauppaa.

Kaupungissa vietetään vuosittain kymmenpäiväistä Wigtown Book Festival – kirjafestivaalia syys- ja lokakuun vaihteessa; ensi vuonna 22. kerran 25.9–4.10.2020. Ohjelmassa lienee jälleen satoja tapahtumia niin aikuisille kuin lapsillekin. Lisätietoja tapahtumasta saa verkkosivuilta ja Facebookista. Myös muita kirjallisuustapahtumia on ympäri vuoden.

Sen verran houkuttelevan näköinen on Wigtown festivaaleineen, että tilasin festareiden uutiskirjeen ja ryhdyin tutkailemaan reittejä ja majoitusvaihtoehtoja ensi syksyä varten.

Festivaalin taustoihin ja tunnelmaan pääse tämän Pedro Ferreiran ohjaaman Wigtown Booktown -dokumenttielokuvan (2018) avulla (kesto noin 24 minuuttia); mukana on myös asiaa kirjakaupunki-ideasta ja maaseudun ongelmista. Shaun Bythellin lyhyessä videossa on kuvia kaupungista.

Tulossa kirjakauppiaan tunnustuksia

340-sivuisen Elämäni kirjakauppiaana -kirjan on suomentanut Jaana Kapari-Jatta ja sen on kustantanut Kirjapaja. Se on käännetty jo 20 kielelle.

Kirja on saanut jo jatko-osan, joka on ilmestynyt englanniksi nimellä Confessions Of A Bookseller. Se saataneen suomeksi ensi keväänä. Tekeillä on myös kirjoihin perustuva tv-sarja.

*Luin Elämäni kirjakauppiaana ensin kirjastosta lainaamastani kirjasta, mutta pyysin kustantajalta oman kappaleen Helsingin kirjamessuilta.

 

Normaali