Syyskuisen viikonloppumatkani aikana olin Hangon ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistojen varassa. Elävästä musiikkista pääsin nauttimaan paikallisessa pubissa.
Kesää oli vielä jäljellä Hangossa syyskuun alussa – ainakin veneilijöille. Matkailijoitakin tuntui olevan liikkeellä.
Hangon Itäsataman ravintolat olivat jo syyskauteen siirtyneitä. Ruokaa olisi ollut tarjolla iltaisin ainoana ympäri vuoden auki olevassa Origossa sekä Makasiinissa, Makaronitehtaassa ja Bravas Pinchos Y Vinossa.
Makasiini on tuttu monien valokuvafestivaalien Fotodinnereiltä. Niin järjestäjät, esiintyjät kuin osallistujatkin kokoontuvat yhteisten pöytien ääreen kolmen ruokalajin illalliselle.
Perjantai-iltana valitsin Origon, joka on kynttilävalaistuksineen tunnelmallinen paikka. Se tuntui olevan monen muunkin suosiossa. Minun jälkeeni ilman pöytävarausta tulleita pyydettiin saapumaan myöhemmin.
Origon lista oli suppeahko ja valitsin luomuhärkäburgerin, joka harvemmin on valintani. Se oli ihan kelvollinen, joskaan ei mikään erinomaisen herkullinen hampurilainen.
Origossa voi tunnelmoida kynttilöiden valossa.
Pubista putkaan
Pub Grönanissa on läsnä nimekkäitä muusikkoja – ainakin hengessä mukana baaria koristavassa maalauksessa.
Jatkoin perjantai-iltaa Pub Grönanissa, Hangon legendaariseksi mainitussa pubissa. Väkeä ei ollut paljon tuolloin vielä alkuillasta. Pubi muistuttaa englantilaispubeja, mutta ilmeisesti sen juuret ovat enemmältikin Atlantin takana.
Pub Grönanin alkuperäisen perustajan visio omasta pubista syntyi 1980-luvulla kalifornialaisten pubien ja arizonalaisen pubin yhdistelmäksi ”The Rattlesnake Saloonista”. Pubin sivuilla paikkaa luonnehditaan nyt näin ” Pub Grönanissa paikallinen kulttuuri ja perinne yhdessä amerikkalaisten impulssien kanssa muodostavat mielenkiintoisen ilmapiirin.”
Pubin mietelausetaulujen antia saattoi pohdiskella olutta siemaillessa.
Ja sitten yhden oluen jälkeen päädyin pubista putkaan nukkumaan. Hangon majoitusmaailmaa tuntemattomille tarkennettakoon, että kyseessä on entisestä poliisitalosta hotelliksi muuntuneen Hotel Bulevardin huone.
Hotel Bulevardin putkahuone on kompakti, mutta toimiva.
Kotpotia melussa
Lauantai-illalla suuntasin nälkäisenä Itäsatamaan. Olisin mennyt vaihteeksi Makasiiniin, vanhaan tuttuun paikkaan Hanko Fotofestivalien Fotodinnereiltä, mutta se oli täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa jonkun aikaa.
Valitsin naapurissa olevan Makaronitehtaan, joka tarjoaa nimensä mukaisesi pastaruokia vanhassa satamamakasiinissa. Olin siinä luulossa, että paikalla on ollut joskus oikea makaronitehdas, mutta onneksi eräs hankolainen ehti valistamaan, että kyseessä on ravintolaketju. Se on kyllä saanut alkunsa Hangossa.
Ravintolan sivujen mukaan Makaronitehdas ”keskittyy yhteen asiaan: Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta pastaa. Lisäaineettoman pastan viimeistelemme herkullisilla lisukkeilla, pastakastikkeilla ja keittiöissämme valmistuvilla makkaroilla. Pastan tekeminen on meille vakava asia, josta palkintona on asiakkaidemme iloiset ilmeet.”
Nälkäisen asiakkaan onneksi ruoka tuli pöytään nopeasti. Kotpot-nimisessä pastassa oli muun muassa valkosipuliöljyssä tiristettyä kanaa kookosmaidossa, korianteria, inkivääriä, chili, kalalientä ja limeä.
Kotpot-annos oli maukasta ja katosi nopeasti vatsaan kuten myös sitä ennen tarjoiltu leipäannos. Olutvalikoimassa ei ollut yhtään hanaolutta ja pieni lasillinen IPAa oli kallista. Eniten tunnelmaa latisti noin kaksikymmenhenkisen seurueen äänekäs puheensorina. Desibelejä oli ilmassa melkoisesti. Suoriuduinkin nopeasti aterioinnista ja jatkoin matkaa.
Pub Grönanissa fiilattiin ja höylättiin
Kävelyäni siivitti ilotulitus. Se tuli Casinon suunnasta ja arvelen, että se oli järjestetty siellä häitään viettävän tuoreen avioparin kunniaksi.
Pub Grönanissa oli lauantai-iltojen tapaan elävää musiikkia, joten suuntasin sinne. Lavalle nousi iltakymmenen jälkeen Rauli ”Badding” Somerjoen musiikista ammentava bändi Raulin Stones, Somerolta sekin. Bändissä soittavat Kari Luoto (laulu ja kitara), Vesa Toukkari (sähkökitara), Kari Caven (basso) ja Tuukka Lyly (rummut). Yleisöä oli paikalla reilunpuoleisesti. Pääsymaksu oli maltillinen: viisi euroa.
Olin valinnut istumapaikakseni ison nojatuolin aika läheltä lavaa. Tanssijat aloittivat heti ensimmäisestä kappaleesta ja illan mittaan lattialla nähtiin melko persoonallisia esityksiä niin yksin kuin pareittain. Hetken jo ajattelin, että jos olisin kirjailija, saisin monenlaista inspiraatiota ja ainesta ihmiskuvauksiin. Ilmapiiri oli Pub Grönanin esittelyssä luvatun mukaisesti ”mielenkiintoinen.”
Raulin Stones soitti paljon nimikkolaulajansa tunnetuksi tekemiä biisejä Ikkunaprinsessasta Valoihin. Ja välillä bändi soitti tymäkämpää rokkia. Ja arvaatko, mikä musiikki soi tätä kirjoittaessani Spotifysta?
Raulin Stones viihdytti mukaansatempaavasti ja sai yleisön tanssimaan.
Soppaa sunnuntailounaaksi
Sunnuntaina hain hotellista tavarani ja suuntasin kohti hiljaista Vuorikatua. Hotellista saamani tiedon mukaan kadulta löytyisi auki oleva kahvila, Satu’s Deli & Mini Cafe. Paikka on tosiaan nimensä veroinen, tarjolla on vain kolme pöytää, mutta ulkona oli myös istumapaikkoja.
Kahvilanpitäjä Satu Yli-Peltola on ryhtynyt vasta viime keväänä yrittäjäksi. Kesäkaudellahan Hangossa riittää asiakkaita, mutta kuinka on hiljaisena talvikautena? No, tuoreella yrittäjällä tuntuu olevan ideoita ja kokeilunhalua; tehdään sitä, mikä toimii.
Iloinen yllätys oli lihakeittotarjous: lautasellinen keittoa santsimahdollisuudella viidellä eurolla. Hyvähän se oli lounas syödä ennen kotimatkaa.
Soppa maistui muillekin ja sitä syötiin paikan päällä ja otettiin mukaankin. Lihakeitosta olivat kiitollisia myös isovanhemmat, joilla oli hoidettavanaan sairaudesta toipuva, ruoasta aiemmin kieltäytynyt leikki-ikäinen lapsi. Pari annosta hyvin maistunutta keittoa lähti vielä lastenhoitajien mukaan.
Satu Yli-Peltola tarjosi matkalaiselle lihasoppaa. Joona Nevanperä myhäilee taustalla.
Hanko-jutut jatkuvat vielä; seuraavaksi vuorossa ovat pitsihuvilat ja muut rakennukset sekä pari patsasta.
Parasta lähteä nyt 