K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste IV

Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste helmikuulle jatkuu neljänteen ja viimeiseen osioon. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Aloitin haasteen myöhässä, joten lopetus jäi maaliskuun puolelle.

Aiheina ovat nyt:

20.2. Kuivunut
21.2. Kala
22.2. Kalenteri
23.2. Kiiltävä
24.2. Katos
25.2. Keltainen
26.2. Kori
27.2. Katu
28.2. Kesä

Kuivunut

Käärme meni menojaan, vanha nahka jäi Toivonniemen rannalle.

Käärme luo nahkansa, senhän me tiedämme. Mitä luodulle nahalle tapahtuu? Se jää jonnekin maastoon ja vähitellen katoaa sinne. Tämä nahka pääsi hetkeksi ihmeteltäväksi ja kuvattavaksi Turun Ruissalossa sijaitsevan Toivonniemen kesäkodin pöydälle.

Käärme lienee rantakäärme; niitä ainakin on nähty saunalle vievän rantatien kivikossa.

Kala

Kalasta oli vähän kuvia kokoelmissani. Joudun turvautumaan nyt kuvaan, jossa kala on joutunut jo ruoanlaittovaiheeseen. Kyseessä on Saimaasta Lappeenrannan läheltä pyydetty hauki, josta veljeni Juha valmisti haukimureketta. Sain sitä parilla illallisella syyskuussa 2020, kun olin muutaman päivän vierailulla. Oli maukasta. Olen itse tosi huono kalakokki, enkä ole koskaan tehnyt haukimureketta.

Kalenteri

Kalenterin kuvaakaan ei ollut helppoa löytää. Mummun kalenterin olen kuvannut; se on äidilleni Anjalle tehty kalenteri, jossa on kalenterikuvina mummun lastenlapsia, joita on seitsemän. Kannessa on kuva äidistä vuonna 2018, jolloin vietettiin hänen 80-vuotispäiviään Alajärvellä. Päivänsankarin juhla-asuna on Suomi-puku.

Kiiltävä

Ritarihuoneen kullattu kattokruunu. Tarkemmin katsottuna siitä voi löytää leijonan, Suomen vaakunaeläimen.

Kiiltävää valikoitui edustamaan kattokruunu Ritarihuoneelta. Olen ollut siellä vain kerran, kun Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Katos

Katos on viritetty Marbellaan, kun edessä on viikon pituinen San Bernabé -juhla kesäkuun alussa. Iltaisin kaupungilla oli kaikenikäistä väkeä pukeutuneena parhaimpiinsa, osalla naisista oli värikäs flamencoasu. Ruokaa ja juomaa sekä musiikkia ja tanssia riitti.

Keltainen

Tämä iloinen ja keltainen ankka löytyi Cafe Ankan korista. Turussa Itäisen Rantakadun varrella ja lähellä Martinsiltaa sijaitseva kesäkahvila Cafe Ankka on tunnettu munkeistaan. Keväällä 2023 juhlitaan kahvilan 20-vuotissynttäreitä.

Kori

Kuvassa on valaistu pyörä Scandic Hamburger Börsin edessä Turussa, mutta onhan siinä myös kori kasveineen.

Katu

Katukuva on Läntiseltä Rantakadulta Turusta elokuussa Taiteiden yönä. Ennestäänkin värikäs katu kahviloineen, terasseineen, kukkineen ja puineen täyttyi taiteilijoista yleisöineen.

Kesä

Kesäinen päivä Menkijärvellä, Etelä-Pohjanmaalla. Kesäisiä kuvia olisi ollut paljonkin, mutta tämä kuva ja paikka liittyy lapsuuteni kesiin. Perheemme vietti heinäkuiset lomat isän vanhempien luona Kurejoella, Alajärvellä.

Navetassa oli lehmiä ja yksi hevonenkin, joten työvoimamme oli tarpeen heinäpellolla. Silloin timoteit koottiin vielä seipäille ja kuivuttuaan latoon. Siellä oli hauskaa pomppia ja tiivistää heinää. Joskus pakkauduttiin autoon ja suunnattiin lähimmälle järvelle, noin seitsemän kilometrin päässä olevalle Menkijärvelle. Olipa mahtava tunne päästä hikisenä ja pölyisenä uimaan järviveteen.

Kuvahaasteeseen olen nyt vastannut. Pääsin tavoitteisiin ja pystyin käyttämään omia kuviani, joskin parissa kohtaa hiukan kaukaa hakien. Kuvista olisi riittänyt pitempiäkin tekstejä, mutta päätin pitää ne melko lyhyinä.

Lue myös:

Lomanen Lappeenrannassa

Ritarihuoneen kultakruunujen alla

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Matkabloggaajat Marbellassa

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Ritarihuoneen kultakruunujen alla

Jos haluaa järjestää juhlavan tilaisuuden arvokkaassa ympäristössä kultakruunujen alla isolle vierasjoukolle, voi yhtenä vaihtoehtona olla Ritarihuone.

Sain tammikuussa Kyproksen matkailuorganisaation ja Kyproksen suurlähetystön kutsun iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2017. Aihe oli mielenkiintoinen, samoin tilaisuuden paikka: Ritarihuone Helsingissä. En ole muistaakseni käynyt aikaisemmin ‒ ja kaipa aika harva muutoinkaan, ellei ole saanut kutsua siellä järjestettyyn tilaisuuteen tai osallistunut konsertteihin.

Chiewitzin suunnittelema

Ritaristo ja aatelisto lunastivat Ritarihuoneelle varatun tontin Servaalin korttelista vuonna 1827; osoitteena on Ritarikatu 1. Talon suunnittelukilpailun voitti  ruotsalaissyntyinen arkkitehti Georg Theodor Chiewitz, joka teki uransa pääosin Suomessa. Hän työskenteli Turun ja Porin läänin lääninarkkitehtina ja Turun kaupunginarkkitehtina 1800-luvun puolivälissä.

Chiewitzin suunnittelema Ritarihuone valmistui vuonna 1862. Sitä pidetään Suomen tärkeimpänä uusgotiikkaa edustavana rakennuksena. Se tehtiin tiilestä peittämättä julkisivuja rappauksella. Ikkunat on sijoitettu venetsialaisen ikkunajaon mukaisesti.

Ritarihuonesali vuokrattavissa tilaisuuksiin

Historiallisessa ympäristössä jatkuu kuitenkin toiminta yhä edelleen. Osa talon tiloista on vuokrattu, mutta muissa tiloissa toimii Ritarihuoneen oman kanslia, kirjasto sekä tutkijoille varattu arkisto.

Aateliston vaakunat koristavat Ritarihuonesalin seiniä.

Suuri täysistuntosali, Ritarihuonesali, on kooltaan lähes 500 neliötä ja katto on korkealla, kymmenessä metrissä.

Osa Ritarihuoneen kalustuksesta ajoittuu samaan aikaan kuin rakennuskin. Talon kymmenen kaakeliuunia, parkettilattia ja täysistuntosalin vaakunakilvet ostettiin Saksasta.

Tila on vuokrattavissa yritystilaisuuksiin, konsertteihin, konferensseihin, kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Ritarihuonesaliin mahtuu 250 illallis- ja 400 cocktailvierasta.

Johtokunnan huoneessa on tilaa 30 henkilölle ja se soveltuu vaikkapa juhlallisiin lounastilaisuuksiin.

Juhlatarjoilut voi tilata esimerkiksi Ritarihuoneen suosittelemista cateringyrityksistä.

Tiloissa järjestetään myös opastettuja kierroksia.

Aateliskokous joka kolmas vuosi

Aateliston etuoikeudet ja poliittinen valta on kadonnut, mutta suvut kuitenkin elävät yhä. Ritarihuoneen nykyinen toiminta perustuu vuoden 1918 ritarihuonejärjestykseen. Sen vahvisti nuoren itsenäisen Suomen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud.

Ritarihuonejärjestyksen mukaisesti aatelisto kokoontuu joka kolmas vuosi aateliskokoukseen. Kokousten välisiä juoksevia asioita hoitaa Ritarihuonejohtokunta, joka koostuu seitsemästä varsinaisesta jäsenestä ja viidestä varajäsenestä.

Suomen Ritarihuone on vuodesta 1858 lähtien julkaissut Aateliskalenteria. Se on selvitys nykyään elossa olevien aatelistoon kuuluvista henkilöistä ja se ilmestyy joka kolmas vuosi.

Kustaa II Aadolf tervehtii tulijoita Ritarihuoneen portaikossa.