Juomakulttuuri, Lainattua

Vuosia sitten Liparisaarilla Sisilian edustalla eksyimme vaimon kanssa mopolla kukkulan pienelle viinitilalle. Kävi tuuri: kyseessä oli Carlo Haunerin tila, jossa viljeltiin yhtä maan vanhimmista rypälelajikkeista, malvasia delle Liparia.

Aurinkokuivatuista rypäleistä tehty makea passito-viini oli meille aikakone antiikin jumalten nektarin luo.

Lähtiessämme mopon tarakalle köytettiin laatikoittain pullotettuja matkamuistoja. Palermon lentokentällä rinkka painoi yli 50 kiloa. Virkailija uhkasi, että ylipainomaksuista ei selvittäisi välttämättä edes satasilla.

Aloin kehua sisialaista viiniä. Virkailija innostui: hänenkin suvullaan oli viinitila, he viljelivät grilloa, olimmeko kenties maistaneet sitä? Pian ylipainomaksut vaihtuivat yksimieliseen makujen ylistykseen. Kotona niitä pulloja juotiin vuosia ‒ ja joka kerta Sisiliassa, auringon laskiessa Tyrrhenanmereen.

Riku Rantala: Makumatkamuisto on paras tuliainen (kolumni). Helsingin Sanomat, 12.8.2017, s. D7.

Makumatkamuistona sisilialaista viiniä

Lainaus
Lainattua, Matkavalmistelut

Venäjällä on tapana istahtaa ennen lähtöä alas vielä muutamaksi minuutiksi ja olla hiljaa. Vaikka olisi kuinka kiire, taksi odottaisi tai takki päällä tulisi kuuma, tavasta ei tingitä.

Perinteen taustalla on taikausko: muuten kotitonttu domovoi voisi hermostua. Mutta juuri lähtöhässäkässä pysähtyessä ja hiljentyessä tulevat mieleen päälle jääneet kahvinkeittimet, laatikossa olevat rahat ja matkaliput – tai unohtuneet passit.

Riku Rantala: Venäläiset ovat maailman parhaita reissuun lähtijöitä – ja meidän tulisi ottaa heistä oppia. Kolumni Helsingin Sanomissa 29.10.2016.

Kaikkien reissaajien tulisi ottaa oppia venäläisistä

Lainaus