Kaupunki, Kirjailija, Matkakirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen

Matkalla jossain Saksassa

Saksa on ollut turkulaisen Tuula Vainikaisen perheen matkojen vakiokohde yli 30 vuoden ajan. Viime vuonna hän ei päässyt reissuun pandemiatilanteen vuoksi, jolloin mieleen nousseista muistoista koostui Matkalla jossain Saksassa -kirja.

Kaupallinen yhteistyö: Avain.*

Tuula Vainikaisen perhe on vieraillut Saksan matkoillaan Berliinin lisäksi muun muassa Füssenissä, Bautzenissa, Quedlinburgissa, Stralsundissa ja Frankfurt an der Oderissa – ja monissa muissa kaupungeissa. Matkoilla on lomailtu, mutta vietetty myös etätyöläisen arkea ja tavattu ihmisiä.

Matkaeväistä mielen matkoihin

Matkalla jossain Saksassa -kirja on jaettu neljään osaan. Ne ovat Matkaeväitä, Matkalla lännessä ja idässä, Berliini ja Mielen matkoja.

Matkaeväitä-osassa Tuula Vainikainen kertoo taustaksi tietoja Saksasta ja sen historiasta sekä suomalaisten ja saksalaisten suhteista. Tässä ensimmäisessä osiossa kerrotaan myös matkaperinteen alkamisesta vuonna 1988. Saksa tuli Vainikaisen perheen erityiseksi matkailumaaksi sattuman kautta. Ystävä asui Ruswilin kylässä Luzernin kanttonissa Sveitsissä ja valitteli sitä, etteivät suomalaisystävät käy kylässä.

No, Vainikaiset ottivat kutsun vastaan ja lähtivät kesälomamatkalle koko perheen voimin eli tuolloin reissussa olivat vanhempien lisäksi 1,5- ja 3-vuotiaat pojat. Matkanteko ja varustukset olivat tilanteen mukaiset, eikä autossa ollut vielä ilmastointia.

Sveitsiin ja sieltä takaisin matkatessaan he mielistyivät monipuoliseen Saksaan, jonne he palasivat yhä uudestaan seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Reissuja on riittänyt niin automatkoina eri puolilla Saksaa ja koukaten myös naapurimaihin kuin pidempiaikaisena oleskeluina mm. Frankfurt an der Odenissa ja Berliinissä, jossa on vietetty myös pitkiä viikonloppuja, mutta myös pakoa taloyhtiön putkiremontista.

Lapset ovat aikuistuneet ja perheellistyneetkin, mutta Tuula Vainikainen on jatkanut Saksassa matkustamista puolisonsa kanssa. Heillä on ollut myös väliaikaisia koteja eri osoitteissa itäisessä Saksassa.
– Näihin elettyihin 32 matkavuoteen mahtuu suurin osa yhteisestä elämästämme. Toukokuussa 2019 juhlimme 39-vuotishääpäiväämme Bautzenissa ihanalla kevätkesäisellä parsa-aterialla majapaikkamme ravintolan terassilla. Olen monesti ajatellut, että onneksi meillä on yhteinen harrastus tässä matkaamisessamme, Tuula Vainikainen sanoo.

Kuva: OpenClipart-Vectors Pixabaystä.

Matka lännessä ja idässä -osiossa vieraillaan muun muassa Friedersriedissä, Wuppentalissa, Weimarissa, Bremenissä, Leipzigissä, Bautzenissa sekä kuvaillaan muutamia perheen mansikkapaikkoja.

Pääkaupunki Berliini saa oman osionsa, joka kattaa noin neljäsosan kirjasta. Siinä käsitellään muun muassa Berliinin kipeää menneisyyttä, aamiaispaikkoja (Zum Frühstück), pikalomakoteja itäpuolella, hautausmaiden rauhaa, Berliinin kirjoja sekä Jörn Donnerin Berliiniä.

Kirja on tekstipainotteinen, mutta keskiosan värillisessä kuvaliitteessä on Saksan kartta sekä valokuvia Vainikaisen perheen reissualbumeista.

Mielen matka -osiossa löytyy tekstiä Saksan tilinteosta menneisyyden kanssa sekä saksalaisista sydämessä: Tuula Vainikainen kertoo reissuilla tavatuista ihmisistä, jotka ovat olleet matkalaisista aidosti kiinnostuneita, pitäneet hyvää huolta ja jättäneet jäljen sydämeen. Tähän ryhmään kuuluu niin vuokraemäntiä kuin apteekkari, tohtori sekä televisiosta tutut ystävät.

Kirjan lopussa kerrotaan myös tuliaisista, mitä kaikkea auton mukana on kulkenutkaan vuosien aikana Saksasta kotiin. Viimeisenä kirjailijan mainitsemana kohtana on ”väsynyt, mutta onnellinen perhe, joka on pullollaan hyvää mieltä ja päätöksen lähteä seuraavana kesänä uudestaan. Kaikki ovat unohtaneet, että välillä käytiin joissakin tilanteissa myös sangen periaatteellisia keskusteluja siitä, kenen idea oikeastaan oli lähteä tänne törmäilemään.”

Ainakin vielä joskus?

Päätösluku on otsikoitu: ”Ehkä ensi kesänä –tai ainakin vielä joskus?” Seuraavilla lentomatkoilla uutta tulee olemaan ainakin se, että laskeutumispaikkana on viime vuonna valmistunut Berliinin–Brandenburgin eli Willy Brandtin lentokenttä tutun Tegelin sijasta. Myös pandemiatilanne vaikuttaa asiaan.

Toiveissa on kuitenkin matka vielä tänä vuonna. Tuula Vainikainen toivoo: ”Kuluneiden 32 vuoden aikana meillä on ollut erityinen suhde Saksaan. Toivon, ettei sen tarvitsisi päättyä vain muisteluun, vaikka muistot ovatkin useammin kultaisia.” Ja vielä: ”Deutschland ist eine (und auch viele) Reise wert.”

Löydä Saksan piilotetut helmet

Kirja on antoisa kaikille matkaa Saksaan tai sen kautta suunnitteleville. Sen avulla saa hyödyllisiä vinkkejä ja voi löytää Vainikaisen perheen hyväksi havaittuja kohteita, Saksan piilotettuja helmiä. Matkojen antoisuutta kun voi lisätä sillä, että saa tutustua sellaisiin paikkoihin, joita ei ole kulutettu puhki matkailulehdissä, -sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa.

Omankin kokemukseni mukaan kannattaa välillä poiketa vähemmän kuljetuille teille, roads less travelled – kuinkahan saksalainen sen sanoisikaan? Tuula Vainikainen vinkkasi keskustellessamme, että kannattaa katsoa karttakirjan tähtimerkintöjä; mitä enemmän tähtiä, sitä enemmän suositusta poiketa paikkakunnalla; jotain tähdellistä sieltä löytyy.

Oma Saksan tuntemukseni on hyvin vaatimatonta. Olen käynyt Frankfurtissa lyhyellä työmatkalla, Duisburgissa tapaamassa siellä harjoittelussa ollutta Juha-veljeäni sekä matkannut Interraililla osassa maata, pysähdyspaikkana oli ainakin München. Joten nähtävää riittää runsaasti – myös Berliiniä myöten.

Tuula Vainikainen on turkulainen historian maisteri, tietokirjailija, tiedottaja, neljän aikuisen pojan äiti ja viiden lapsenlapsen mummu.

Tuula Vainikainen: Matkalla jossain Saksassa. Avain. 2021.

*Sain kirjan Tuula Vainikaiselta.

Quedlinburgin historiallinen vanhakaupunki ja linnavuori ovat olleet listattuina Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1994 lähtien..
Kuva: rikkerst Pixabaystä.
Normaali
Kirja, Kulkuneuvot, Matka, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen, Nostalgiaa

Täältä tullaan, Eurooppa!

Kirja saatu kustantajalta.

Perhe pakkaa Peugeotin ja ajaa Euroopan halki kohti Italiaa. Matkaa suunnitellaan jo keväällä ja reissun jälkeen valokuvat, liput ja laput taltioidaan tarkasti albumeihin.

Miten matkustettiin ennen edullisia pakettimatkoja? Miten koko perhe reissasi? Omissa muistoissani ovat auto- ja telttailureissut kotimaan teillä ja yöpymiset teltassa leirintäalueilla.

Perhematkoja pikkuautolla Euroopassa

Helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija Ilpo Salonen on kokenut perhematkoja Peugeot-pikkuautossa Euroopan teillä. Hän on koonnut vanhempiensa värikkäistä matkaselostuksista, kuvista ja omista muistoistaan kirjan Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971.

Vanhempien mielestä matkailu oli hyvä investointi ja samaa mieltä on Salonenkin. ”Hauskuus alkaa suunnittelusta, sitten tulee itse matka, ja jälkeenpäin matkaan voi palata muistoissa, valokuvissa ja ruokaelämyksissä.”

Perhe oli tien päällä kolmella vuosikymmenellä kaikkiaan yksitoista kertaa. Kolmeen osaan jaetussa kirjan perustana ovat Ilpon isän Paavo Salosen tunnolliset matkapäiväkirjat ja filmikameralla otetut kuvat sekä Ilpon äidin Kaisa Salosen alkuvuosien tapahtuma- ja tunnelmakuvaukset.

Kirjassa on runsas kuvitus: valokuvia, postikortteja, lippuja, kirjeitä, piirroksia, lehtileikkeitä. Kun Salosten lapset kävivät läpi vanhempiensa jäämistöä, kävi ilmi, etteivät he olleet heittäneet mitään pois. Näin ollen Ilpo Salosella oli käytössään runsaasti materiaalia.

Ensimmäisessä osassa Ilpo Salonen kertoo vuosien 1963–71 matkoista, joiden pääasiallisena kohteena oli Italia. Siellä kirjoittaja kävi perheensä kanssa kaikkiaan yhdeksän kertaa ja matkat kestivät noin kuukauden.

Toinen osa kertoo autoilun teknisistä puolista ja 1960-luvun matkaoppaiden ja lehtijuttujen neuvoista ja vinkeistä.

Kolmannessa osassa on kerrottu matkoista vuosina 1954 ja 1956 ennen Ilpo Salosen syntymää, jolloin mukana oli perheen kolme vanhinta lasta.

Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka

Matkoilla sattui kaikenlaista: äidin vakava sairastuminen, ryöstö ja sadekelejä. Jos hankaluuksia olikin, niistä syntyvät parhaimmat tarinat ja ”tuloksena on erilaisia tarinoita kuin täydellisistä matkoista, joilla aurinko paistoi koko ajan.”

Äiti on summasi erään reissun lopputulosta: ”Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka: ei mitään muita vastoinkäymisiä kuin sateet. Palasimme reippaina ja hyvinvoivina.”

Kirja on myös nostalgiaa. Matkat tehtiin aikana ennen internetiä, sosiaalista mediaa ja digikameroita. Matkavalmistelut olivat oma taiteenlajinsa. Matkoilta lähetettiin vielä postikortteja, eivätkä pizza ja pasta olleet vielä valloittaneet Pohjolaa.

Sain Ilpo Saloselta omistuskirjoituksen Turun kirjamessuilla: ”Päiville antoisaa matkaa menneen ajan Eurooppaan.” Kiitos, historian havinaa riitti.

Matkat, elämäni rikkaus

Kirja päättyy Ilpo Salosen isän tekstiin otsikolla Matkat, elämäni rikkaus. Hänelle kertyi kaikkiaan yli 70 matkaa mukaan luettuna opintomatkat ja vierailut lasten ja tuttavien luo. Perheen automatkat vaihtuivat myöhemmin  senioreiden Interrail -matkoihin ja pitempiin oleskeluihin Espanjassa.

Ilpo Salonen on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut mm. matkaoppaan Lontoon mitalla sekä matkailu-, ympäristö-, terveys- ja tiedejuttuja. Hänen ykkösharrastuksenaan on edelleen matkailu Euroopassa.

Ilpo Salonen: Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971. Avain. 2019.

Kuva Pexels Pixabaystä.

Normaali