Lainattua, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Kehun aina olevani matkailun ammattilainen. Kerran olin lähdössä lapsen kanssa Thaimaahan. Sallitut nesteet oli pakattu asianmukaisesti minigrip-pusseihin ja mieli oli korkealla. Passintarkastuspisteessä kaikki romahti.

‒ Mitä nyt? kysyin vakavan näköiseltä poliisilta, joka käänteli hiljaisena passiani kädessään.

‒ Tota noin, tää passi ei ole voimassa.

‒ Oliko tuo joku vitsi?

‒ Ei. Tää on vanhentunut jo pari kuukautta sitten. Seuraavalle lennolle ette enää ehdi. Menkää Pasilaan hakemaan pikapassi ja yrittäkää järjestää itsellenne paikka myöhemmin lähtevään koneeseen.

Ensin ryntäsimme paniikissa matkatoimiston tiskille. Kyllä, yölennolle löytyi paikkoja, kertoi matkatoimistovirkailija. Hän ei veloittanut lennon vaihdosta mitään. Ehkä lapsen itkusta turvonneet kasvot hellyttivät hänet.

Sitten passikuvaan lentokentän alimpaan kerrokseen, sitten taksi alle ja Pasilaan. Meitä osattiin jo odottaa; virkailija oli etukäteen kertonut tulostamme ja siitä, että oli jo kiire.

‒ Tervetuloa, tämä ei olekaan elokuvaa, tämä on totisinta totta, naureskeli vanhempi konstaapeli leppoisasti.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2015, s. 92‒93.

PS. Passin uusimisesta voit lukea täältä.

Matkailun ammattilaisen moka

Lainaus
Matkavalmistelut

Passin hankkimisen helppous

Punakantinen passini on palvellut minua lähes viiden vuoden ajan. Harmi, ettei vuonna 2012 ollut saatavilla enää  kymmenen vuoden passia, sillä nyt on taas uuden matkustusasiakirjan hankkimisen vuoro. Suunnittelen matkaa huhtikuun alkupuolelle, joten ehdin jo hetken olla huolestunut, tulisiko kiire.

Olin tietoinen passin hankkimisen sähköistymisestä ja siitä, että valmiin tuotten voi noutaa R-kioskilta. Ei enää jonottamista Eerikinkadun poliisilaitoksella ja käteisen varaamista maksamiseen, kuten piti tehdä vuonna 2012. Tämä palvelu on otettu käyttöön joulukuussa 2014. Verkkoasioinnin edellytyksenä on, että on aikanaan antanut sähköisen allekirjoituksen ja sormenjäljet.

Poliisin sivuilta sähköisen asioinnin neuvoissa ohjattiin käymään valokuvassa siten, että kuva siirtyy suoraan poliisin järjestelmään. Kävinkin tutussa valokuvaamossa potretissa. Yhtä kamala siitä tuli kuin ennenkin – passikuva. En saanut mukaani pieniä paperisia valokuvia, vaan kuvani siirtyi bitteinä lupahallinnon valokuvapalvelimelle.

Passia haetaan poliisin asiointipalvelussa. Valokuvaamosta saatu koodi syötettiin sivuille ja kas, valokuva löytyi. Samoin löytyi allekirjoitus edellisen passihakemuksen jäljiltä.Yhteystiedotkin olivat valmina, ne piti vain tarkistaa. Ja sitten kassan kautta eli maksu hoitui verkkopankissa. Sähköisesti haettuna hinnaksi tuli 44 euroa (sisältää Väestörekisterikeskuksen maksun 3 euroa). Asia oli hoidettu noin kymmenessä minuutissa.

Nyt vain odottelen ilmoitusta valmiista passista, jonka saan noutaa valitsemastani R-kioskista. Hakiessani passia tarvitsen lähetystunnuksen ja henkilöllisyystodistuksen.

Tässä täytyy sanoa kuten Mikael Jungner: Digitalisaatio ‒ ❤

 

Normaali