Jaa

Kehun aina olevani matkailun ammattilainen. Kerran olin lähdössä lapsen kanssa Thaimaahan. Sallitut nesteet oli pakattu asianmukaisesti minigrip-pusseihin ja mieli oli korkealla. Passintarkastuspisteessä kaikki romahti.

‒ Mitä nyt? kysyin vakavan näköiseltä poliisilta, joka käänteli hiljaisena passiani kädessään.

‒ Tota noin, tää passi ei ole voimassa.

‒ Oliko tuo joku vitsi?

‒ Ei. Tää on vanhentunut jo pari kuukautta sitten. Seuraavalle lennolle ette enää ehdi. Menkää Pasilaan hakemaan pikapassi ja yrittäkää järjestää itsellenne paikka myöhemmin lähtevään koneeseen.

Ensin ryntäsimme paniikissa matkatoimiston tiskille. Kyllä, yölennolle löytyi paikkoja, kertoi matkatoimistovirkailija. Hän ei veloittanut lennon vaihdosta mitään. Ehkä lapsen itkusta turvonneet kasvot hellyttivät hänet.

Sitten passikuvaan lentokentän alimpaan kerrokseen, sitten taksi alle ja Pasilaan. Meitä osattiin jo odottaa; virkailija oli etukäteen kertonut tulostamme ja siitä, että oli jo kiire.

‒ Tervetuloa, tämä ei olekaan elokuvaa, tämä on totisinta totta, naureskeli vanhempi konstaapeli leppoisasti.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2015, s. 92‒93.

PS. Passin uusimisesta voit lukea täältä.

Matkailun ammattilaisen moka

Passin hankkimisen helppous

Punakantinen passini on palvellut minua lähes viiden vuoden ajan. Harmi, ettei vuonna 2012 ollut saatavilla enää  kymmenen vuoden passia, sillä nyt on taas uuden matkustusasiakirjan hankkimisen vuoro. Suunnittelen matkaa huhtikuun alkupuolelle, joten ehdin jo hetken olla huolestunut, tulisiko kiire.

Olin tietoinen passin hankkimisen sähköistymisestä ja siitä, että valmiin tuotten voi noutaa R-kioskilta. Ei enää jonottamista Eerikinkadun poliisilaitoksella ja käteisen varaamista maksamiseen, kuten piti tehdä vuonna 2012. Tämä palvelu on otettu käyttöön joulukuussa 2014. Verkkoasioinnin edellytyksenä on, että on aikanaan antanut sähköisen allekirjoituksen ja sormenjäljet.

Poliisin sivuilta sähköisen asioinnin neuvoissa ohjattiin käymään valokuvassa siten, että kuva siirtyy suoraan poliisin järjestelmään. Kävinkin tutussa valokuvaamossa potretissa. Yhtä kamala siitä tuli kuin ennenkin – passikuva. En saanut mukaani pieniä paperisia valokuvia, vaan kuvani siirtyi bitteinä lupahallinnon valokuvapalvelimelle.

Passia haetaan poliisin asiointipalvelussa. Valokuvaamosta saatu koodi syötettiin sivuille ja kas, valokuva löytyi. Samoin löytyi allekirjoitus edellisen passihakemuksen jäljiltä.Yhteystiedotkin olivat valmina, ne piti vain tarkistaa. Ja sitten kassan kautta eli maksu hoitui verkkopankissa. Sähköisesti haettuna hinnaksi tuli 44 euroa (sisältää Väestörekisterikeskuksen maksun 3 euroa). Asia oli hoidettu noin kymmenessä minuutissa.

Nyt vain odottelen ilmoitusta valmiista passista, jonka saan noutaa valitsemastani R-kioskista. Hakiessani passia tarvitsen lähetystunnuksen ja henkilöllisyystodistuksen.

Tässä täytyy sanoa kuten Mikael Jungner: Digitalisaatio ‒ ❤

 

Jaa

Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa.

Ralph L. Woods

Passikuva

Pakkaaminen on taitolaji

Lähtöportti Lontooseen.

Olen melko kehno pakkaaja, täytyy tunnustaa. Pahin virheeni on se, että aloitan työn matkalaukun täyttämiseksi liian myöhään. Vaatteet ovat melko helppo juttu, mutta kaikenlainen muu pieni, mutta välttämätön tarpeisto on pulmallisinta. Passi ja hammasharja -varustusta en ole koskaan kokeillut. Olen enemmänkin kaiken varalta -ihminen, joka lähtee matkaan täysin pakaasein.

Nöyryyttävin tilanne oli vuonna 2000 lähtiessäni kahden viikon matkalle Azoreille. Jouduin jo menomatkalla maksamaan parista ylimääräisestä tavarakilosta. Sittemmin olen käyttänyt tarkasti matkatavaravaakaa, joita myyvät ainakin Clas Ohlsson -liikkeet.

Elektronisten laitteiden laturit, kortinlukijat, muistikortit ja akut on huolehdittava mukaan. Viime elokuussa lähdin muutaman päivän reissulle Turusta Etelä-Pohjanmaalle. Ajoin hyvissä ajoin bussilla kauppatorille ja sieltä aikomukseni oli kävellä rautatieasemalle. Jotenkin mieleeni tuli tarkistaa torin kulmalla läppärin virtajohdon mukaantulo. Sitä ei löytynyt matkatavaroista.

Puntaroin vaihtoehtoja: joko tulla toimeen tietokoneella sen aikaa kun virtaa riittäisi tai mennä hakemaan tarvittava osa. Aikaa junan lähtöön oli reilu puoli tuntia. Niinpä otin taksin kauppatorilta ja kerroin kuljettajalle suunnitelmani: ajetaan kotiini Petreliukseen, käyn nopeasti hakemassa johdon ja sitten ajetaan junalle. Niin tapahtui ja lasku oli noin 23 euron paikkeilla. Tietokoneelle johtoineen oli paljon käyttöä sekä nelituntisen junamatkan aikana että perillä Alajärvellä.

Viimeisin matkani oli 10–11 päivän reissu Turusta Helsingin kautta Lontooseen, sieltä Oxfordiin ja Cambridgeen ja takaisin Helsinkiin, majoitukseen Scandic Espooseen, josta Tiedetoimittajien seminaariin iltatilaisuuksineen Heurekaan ja vielä reissun päätteeksi Helsingin kirjamessuille yhdeksi tai kahdeksi päiväksi.

Pakkaamisen aloitin suhteellisen hyvissä ajoin, mutta muistettavaa ja mukaanotettavaa oli paljon alkaen tuliaisista sähköpistokkeen adapteriin, Oyster-korttiin Lontoon sisäisiin matkoihin, opaskirjoihin sekä pieneen ensiapupakkaukseen. Ostamani Finnairin lennon matkatavararaja oli 23 kiloa ruumaan menevässä ja kahdeksan kiloa koneeseen vietävässä laukussa.

Käsimatkatavaroissa oli myös pieni käsilaukku, joissa kuljetan kaikki tärkeät varusteet lompakosta passiin ja jonka voi säilyttää istuimen alla. Muun koneeseen mukaan otettavan varustuksen olin pakannut reppuun, jolle oli käyttöä myös kahden päivän ja yhden yön Oxford–Cambridge-reissulla.

Matkalaukku painoi tavaroineen alle 18 kiloa, joten siinä oli mukavasti varaa vielä tuliaisiin. Käsimatkatavaroihin menevän repun paino oli lähes kahdeksassa kilossa, mutta mukana oli läppäri ja järjestelmäkamera. En sitten tiedä, punnitseeko joku joskus käsimatkatavarat? Niin ei ole kohdallani koskaan käynyt.

Sovelsin vaatteisiin Matkaharakka-blogin vaatemääräohjetta: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Luvussa mukana ovat matkustusvaatteet. Tämän kaavan blogisti Pirkko Schildt on insinöörinä kehittänyt alun perin jonkun muun pakkausta käsittelevästä jutusta; kertoimet ovat vähitellen muokkaantuneet Pirkolle sopiviksi.

Sain kaavan mukaisesti 11 päivän reissulle alaosia 4,4 ja yläosia 13,2. Otin siis mukan neljät housut ja noin 13 yläosaa.

Paras pakkaustulos on se, ettei mukana ole mitään liikaa, mutta mikään tarpeellinen ei puutu varusteista.

Kauhunhetken koin lentokentällä valmistautuessani menemään viemään matkatavaroitani Bag Drop -tiskille. Minulla ei ollut mielikuvaa passin pakkaamisesta. Sydän löi pari kertaa tyhjää. Olinko ottanut passin pois kopiokoneesta otettua siitä muutamat kopiot mukaan?

Mielikuvitukseni ehti jo laukkaamaan tilanteeseen, jossa minun olisi kerrottava Lontoon-matkani peruuntumisesta. Olisipa noloa….Onneksi passi löytyi käsilaukusta ja sen välissä oli tulostettu lentolippu.

Myös kuvallinen EU-standardien mukainen henkilökortti olisi ollut vaihtoehtoinen matkustusasiakirja, mutta sellaista minulla ei ole. Lentoaseman poliisin palvelupisteestä voi anoa matkan ajaksi väliaikaisen passin, kertoo Finavian verkkosivu. Asiasta kerrotaan myös Rantapallo-sivustolla. En tiedä, olisinko osannut hätäännyksissä lähteä hakemaan ko. palvelua.

Väliaikainen passi maksaa 80 euroa ja matkan jälkeen on haettava uusi varsinainen passi, joten kalliiksi olisi tullut tälläinen unohdus.

Optimaaliseen pakkaustulokseen en päässyt vielä tälläkään matkalla: pientä sälää oli liikaa mukaanluettuna osa koruista ja kosmetiikasta sekä pari puseroa, kahdet kengät ja yhdet pitkät housut. Myös opaskirjoja oli liikaa, niitä en kuitenkaan matkalla ehtinyt juurikaan lukea. Ilahduttavaa oli tietysti se, etten tarvinnut ensiaputarvikkeita.

Meriharakka-blogissa on niin oivallisesti kerrottu pakkaamisesta, ettei minulle jää lisättävää. Myös Kotona kaikkialla -blogin diginomadi Mirje Halla on myös kuvannut perusteellisesti rinkkansa sisältöä. Muitakin pakkauslistoja löytyy verkosta ja niistä voi koostaa itselleen sopivan kokoonpanon – ettei tarvitse aloittaa joka kerta alusta.

Sitten vaan uutta matkaa suunnittelemaan ja harjoittemaan pakkaamista. Siihen tarjoutuukin tilaisuus neljän päivän työmatkalla Helsinkiin ensi viikolla. Nyt muistan varmistaa tietokoneen virtajohdon mukaantulon; passia ei tuolle reissulle tarvita.