Bloggaus, Matka, Matkakirja, Matkustaminen

Mummut matkalla maailmalla

Kuinka käy matkailun, kun vuosia karttuu? Mitä mummut haluavat matkoiltaan? Millaista on mummumatkailu?

Kuva: Pixabay.

”Etiäpäin, sanoi mummo lumessa,” on monen tuntema sanonta. Ikä ei ole hidaste talvisissa olosuhteissa eikä matkailussakaan, jos on menemään mielivän asenne ‒ oli sitten mummo tai vaari tai vain varttuneempi kansalainen.

Turussa 25.1.2018 pidetyn Mainostorstai-seminaarin puhujana oli luova johtaja Timo Kiuru, joka esityksensä loppupuolella mainitsi tulevaisuuden kaupunkien olevan täynnä vanhoja ihmisiä; siellä voi olla kokonaisia kaupunginosia senioreille. Ihmiset elävät entistä pidempään ja iläihmisten osuus väestöstä kasvaa.

Mummumatkailu?

Timo Kiuru mainitsi myös mummumatkailun. Kiinnostava sana ja aihe, jota jäin pohtimaan. Miten pitäsi suhtautua mummumatkailuun? Onko se halventava sana? Vai hauska? Viitataanko sillä laajemminkin varttuneiden henkilöiden matkailuun, mukana ovat myös papat? Näin sen tulkitsen.

Ikähaitari on aika laaja, mummoksi voi tulla vaikka 40-vuotiaana ja matkailua voi harrastaa niin kauan kuin jaksaa. Matkojen kohteet voivat vuosien saatossa muuttaa muotoaan. Pitkät lennot ja aikaeron rasitukset eivät välttämättä kiinnosta vanhemmiten.

Mummut eivät ole samanlaisia

Mummut tai mummot, eläkeläiset tai varttuneemmat ihmiset eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Yksi mummo pitää kylpylöistä, toinen vaeltamisesta, kolmas kaukomatkoista, neljäs rokkifestareista ja viides näistä kaikista. Tai ehkä mummu viihtyy niin hyvin kotimaisemissan, ettei halua ollenkaan matkustaa.

Merete Mazzarella kommentoi tätä asiaa kirjassaan Matkalla puoleen hintaan ‒ eläkkeellä puoleen hintaan seuraavasti:”Tämän jos minkä olen oivaltanut: että ikäihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, että ikäihmiset ovat päinvastoin keskenään erilaisempia kuin nuoret. Nykypäivän kaksikymppiset ovat hyvin samanlaisia, koska he ovat melkein kaikki terveitä. ”Minä voin niin kuin vanha voi”, on tavattu sanoa, mutta itse asiassa vanhusten vointi vaihtelee laidasta laitaan. ‒ ‒ Nykypäivän ikäihmisillä ei pelkästään ole enemmän kokemuksia, vaan heidän kokemuksensa ‒ kokemukset koulusta, työelämästä, perhe-elämästä, yhteiskunnasta ‒ ovat myös paljon kirjavampia.”

Minäkin voisin olla jo mummu, mutta sitä odotellessa…Olen vielä matkailun suhteen kaikkeen valmis; uudet maat, kulttuurit ja ilmiöt kiinnostavat. Sen verran ikä vaikuttaa kuitenkin, etten ole valmis reppureissaamiseen ja hostellien makuusaleihin. Interrailille voisin vielä lähteä, jos voisin yöpyä mukavissa hotelleissa.

Hyvää ruokaa, palvelua ja rauhaa

Petreliuksen uimahallin saunassa tekemäni pienimuotoisen gallupin (N=2) sain joitakin mielipiteitä mummumatkailuun. Vastaajat olivat arviolta noin 70-vuotiaita. He toivoivat, että saisivat majoittua hotelliin, jossa ei olisi meteliä. Iltaohjelma hotellissa tai laivalla saisi alkaa klo 20‒21, jotta ehtisi ajoissa nukkumaan. Nykyisinhän monet artistit aloittavat esiintymisen vasta puolenyön maissa.

Nämä mummut odottavat myös hyvää ruokaa ja palvelua. Totesimme myös, että esteetön liikkuminen olisi tarpeen, oli sitten kolotusta polvissa tai apuvälineiden käyttöä ‒ portaiden sijaan luiska tai hissi.

Maailmanmatkaaja Kyllikki Villa

Varsinaisesta mummomatkailijasta tulee mieleen Kyllikki Villa, joka teki töitä matkustaen rahtilaivoilla. Wikipediassa hänen sanotaan olleen maailmanmatkaaja, suomentaja ja kirjailija. Ensimmäisen merimatkansa hän teki 42-vuotiaana ‒ ei mummona, vaan 4-vuotiaan tytön yksinhuoltajana.

Kyllikki Villa saneli vuonna 1997 Chileen tekemänsä rahtilaivamatkan aikana Vanhan rouvan lokikirjan, joka palkittiin Vuoden 2004 Matkakirjana. Hän matkusti laajasti ja piti matkapäiväkirjoja. Ritva Hapuli on käynyt läpi hänen matkapäiväkirjansa ja kirjoittanut niistä esseemäisen tutkimuksen Kyllikki Villan matkoista ja vaeltavan mielen liikkeistä. Kirja on nimeltään Matkalla kotona. Kyllikki Villan matkapäiväkirjoista.

Bloggaavat mummot

Kohtasin Faith Duganin nizzalaisessa puistossa. Tapasimme pariin otteeseen myöhemminkin ja teimme muun muassa yhteisen matkan Monacoon.

Mummomatkailija voi olla myös bloggaaja, kuten Nizzassa tapaamani yhdysvaltalainen yli 70-vuotias Faith. Hän matkustelee Euroopassa aina silloin tällöin ja pitää Travel with Faith -blogia. Suomesta löytyy Mummo matkabloggaa -blogi, jota pitää mummoileva espoolainen toimittaja ja ohjelmapalveluyrittäjä Kirsti Sergejeff. Ja toki matkabloggaajissa on paljon varttuneita henkilöitä.

Ystävykset maailmalla

Olen matkakirjoja esitellessäni maininnut myös australialaisen Hilary Linsteadin ja brittiläisen Elisabeth Daviesin kirjan Growing Old Outrageously. A memoir of travel, food and friendship.

Lindsteadin ja Daviesin kirja kertoo kahden vanhan naisen matkoista eri puolilla maailmaa. Kirjoittajien omin sanoin:”We wrote this book as a celebration. – – But above all, a celebration of the fact that two outrageous women of advanced years can still get out and have a bloody good time. We hope our book will inspire others to live their dreams and fantasies, whatever their age.”

Hilary Linstead ja Elisabeth Davies matkustivat muun muassa Marokossa, Marrakechissa, Patagoniassa, Galapagos-saarilla, Istanbulissa, Kappadokiassa, Botswanassa ja Serengetissä. Kirja inspiroi kaikkia, jotka haluavat rohkaisua uskaltautua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja matkustaa eksoottisiin paikkoihin. Kirja ylistää myös ystävyyttä ja huumoria. Toisella heistä on polvivaivoja, mutta se ei estä matkustamista. He ovat hyvin kiinnostuneita maailmasta, ihmisistä ja kulttuureista ja sanovat matkustavansa niin kauan kuin mahdollista.

Näistä kahdesta matkailijasta tulee jotenkin mieleeni Inge Löökin mummokortit, jotka ovat saaneet suuren suosion. Nämä mummot lepäilevät riippumatoissa ja kattavat piknikin puna-valko-ruudulliselle liinalle, laskevat mäkeä lumista rinnettä pitkin, nauttivat kahvia runebergintorttujen kanssa, pelaavat korttia puutarhassa, istuvat puun oksalla kohotellen viinilaseja ja istuvat puistossa syöden vaaleanpunaisia hattaroita.

Kuva: Pixabay.

Fyysiset rajoitteetkaan eivät estä matkustamista. Tästä on esimerkkinä Palmuasema-blogia kirjoittava Sanna Kalmari. Hän kertoo blogistaan: ”Palmuasema on esteettömän matkailun tietolähde ja blogi, joka houkuttelee sinut maailmalle huolimatta siitä, mitä apuvälineitä matkallasi on mukana. Palmuasemalla kerron omista kokemuksistani maailmalla ja Suomessa sähköpyörätuolin kanssa matkustaessani.”

Millaisia ajatuksia tästä nousee? Ovatko omat matkailutottumuksesi muuttuneet iän karttuessa? Kuinka kauan aiot matkustaa?

 

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Vanhaa kirjallisuutta Sastamalassa

Kun kerran on kirjojen ystävä, vaikkakaan ei ihan bibliofiili, niin yksi kesätapahtuma kutsuu vuosi toisensa jälkeen luokseen: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa.

Päivät järjestetään perinteisesti juhannuksen jälkeisenä perjantaina ja lauantaina. Nyt vuorossa oli tapahtuman 33. kerta ja teemana oli Itsepäinen Suomi.

Kirjapäiville, niin kuin tapahtuman nimi lyhyemmin ilmaistaan, minut johdatti Exlibris Aboensiksen väki, joka oli ne löytänyt. Vuosilukua on muista, mutta ainakin puolessa tusinassa tapahtumia olen ollut.

Tähän pääsymaksuttomaan tapahtumaan osallistui tänä vuonna noin 40 antikvaarista kirjakauppiasta. Heidän myyntipisteensä ovat Sylvään koulun alakerrassa ja pihalle pystytetyssä Teltassa, jossa on myös ravintolapalveluita. Yläkertassa oli yli 50 eri toimijaa, joiden pöydiltä kävijät tavoittivat uusia kirjoja ja kirja-alan kuulumisia.

Perjantaiaamun avajaisissa puheenvuoroja esittivät kirja-alan asiantuntija Leena Majander-Reenpää, Sastamalan kaupungin kasvatusjohtaja Pekka Kares, näyttelijä ja näyttelijäntaiteen professori Hannu-Pekka Björkman sekä vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard. Avajaiset juonsi Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen.

Jaossa Vuoden kirjatoukka -nimitys ja Warelius-palkinnot

Suomen Antikvaariset Kirjakauppiaat ry ja Suomen Antikvariaattiyhdistys ry olivat valinneet Vuoden kirjatoukaksi Riku Jokisen, jota kuvailtiin intohimoiseksi bibliofiiliksi. Hän on Bibliophilos-lehden päätoimittaja ja toimii myös Bibliofiilien Seuran johtokunnassa.

Warelius-palkinnot saivat tänä vuonna pohjoismaisen kirjallisuuden emeritaprofessori ja kirjailija Merete Mazzarella sekä historian ja yhteiskuntaopin oppimateriaalien kehittäjä Titta Putus-Hilasvuori. Palkinnon jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n palkintolautakunnan puheenjohtaja Markku Monni ja toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen.

Perustelujen mukaan Mazzarella kirjoittaa tärkeistä inhimillisen elämän teemoista ja käsittelee kirjoissaan myös päivänpolttavia yhteiskunnallisia aiheita. Putus-Hilasvuori tunnetaan helposti lähestyttävänä ja asiantuntevana oppikirjailijana.

Vuodesta 1985 lähtien jaettu Warelius-palkinto myönnetään vuosittain tietokirjailijalle, jolla on laaja ja korkealaatuinen tietoteostuotanto tai jolla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen tietokirjallisuuteen. Tyrväältä kotoisin olevaa kirjailijaa ja pappia Antero Wareliusta (1821‒1904) pidetään suomalaisen tietokirjallisuuden uranuurtajana.

Olen iloinen Merete Mazzarellan palkinnosta. Minulla on useita hänen kirjojaan ja pidän hänen kirjoitustyylistään. Hän ei päässyt palkintojenjakotilaisuuteen.

Kirjallisuuslajina essee

Perjantaina ohjelmassa oli keskustelua aiheesta Essee: totuuslauseiden sarjatulta vai henkistynyttä kulttuurikirjoittelua? Ohjelmalehtisessä aihetta esiteltiin näin: ”Essee on noussut elinvoimaiseksi, luetuksi ja dynaamiseksi kirjallisuudenlajiksi. Sen dialoginen ulottuvuus kiinnostaa, sen henkilökohtaisuus vetoaa. Mikä esseessä kiehtoo kirjailijaa? Onko esseen ydin kokemuksellisuudessa vai poleemisuudessa? Onko perinteiselle humanistiselle esseelle enää tilaa?

Keskustelijoina olivat esseistit Antti Hurskainen, Matti Mäkelä ja Jaana Seppänen. Puheenjohtajana toimii kustantaja Touko Siltala.

Tellervo Koivisto yleisömagneettina

Lauantaina Kirjapäivien ohjelmassa oli Tellervo Koiviston haastattelu. Oli arvattavissa, että hän kiinnostaa laajaa yleisöjoukkoa. Sylvään koulun juhlasali alkoi olla melkoisen täynnä jo puoli yhdeltä ja saliin myöhemmin tulleet saivat etsiä joko hajapaikkoja tai tyytyä seisemaan.

Tellervo Koiviston kanssa keskustelivat hänen elämäkertansa kirjoittaja Anne Mattsson ja toimittaja Päivi Istala.

Se, että Tellervo Koiviston elämä on saatu kansien väliin, on Anne Mattssonin sinnikkyyden tulosta. Anne Mattsson on helsinkiläinen lukion historian- ja yhteiskuntaopinopettaja, oppikirjailija ja valtiotieteiden lisensiaatti.  Naisten elämäntarinoihin erikoistunut Anne Mattsson on kirjoittanut aikaisemmin presidentin puoliso Sylvi Kekkosen ja näyttelijä Seela Sellan elämäkerrat.

Tellervo Koivistolla on sana hallussaan ja hän nauratti moneen kertaan yleisöään. Keskustelussa kerrattiin Tellervo ja Mauno Koiviston ensitapaamista, Tellervon kotirouvavuosia, pääministerin rouvan kolumneja Suomen Kuvalehdessä, osallistumista Yhdistys 9 toimintaan sekä kansanedustajaehdokkuutta ja valintaa kansanedustajaksi. Esillä olivat myös karut lapsuudenkokemukset ja sairastuminen masennukseen.

Tellervo Koiviston haastattelu on nähtävissä kokonaisuudessaan YouTubesta otsikolla Vanhan kirjallisuuden päivät 2017: Kuinka Tellervo Koivistosta tuli Tellervo Koivisto.

Kähkösen ja Petäistön tietokirjat

Kirjapäivillä on jo useana vuonna ollut ohjelmassa Elämäni tietokirjat -sarja, jossa tunnetut suomalaiset kertovat, mitkä ovat heille kymmenen tärkeää tietokirjaa elämän varrelta. Tänä vuonna esiintyjinä olivat toimittaja, kirjailija Helena Petäistö sekä kirjailija Sirpa Kähkönen.

Sirpa Kähkönen on historiallisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin keskittynyt kirjailija ja kolumnisti. Hän on julkaissut kymmenen romaania, kolme tietoteosta ja kolme näytelmää. Hänen keskeisiä teemojaan  ovat siviilien kohtalot kriisiaikoina, lasten ja naisten historia sekä suurten aatteiden ja utopioiden vaikutukset yksilöiden elämään.

Kähkösen kirjavalinnoissa tuli esiin se valtava taustatiedon määrä, jonka historiallisten romaanien kirjoittaja käy läpi etsien aihepiiriinsä liittyvää tietoa.

Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen haastatteli Helena Petäistöä.

Petäistö on tullut tunnetuksi erityisesti Ranskan kirjeenvaihtajana. Lisäksi hän on kirjoittanut myös useita kirjoja mm. Ranskalaiset korot ja Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa. Valtaosa Petäistön valitsemista kirjoista liittyi kieleen, Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Mukana oli myös yksi keittokirja ‒ Ruutusarjan Herkkuja arkeen ja juhlaan vuodelta 1969 ‒ koska Ranskassa täytyy osata laittaa ruokaa.

Ohjelmassa oli päivien aikana paljon muitakin esityksiä sekä lapsille omat kirjapäivät.

Tapahtuma oli osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Kirjapäivien järjestäjänä on Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry.

Kaksi päivää kuluu joutuisasti

Stereovalokuvia sisältävä kirja Helsingin olympialaista oli tarjolla Antikvariaatti Living Dollin myyntipöydällä-

Jos on kiinnostunut kirjoista ja kirjallisuudesta, kannattaa varata Kirjapäiville kaksi päivää. Aikaa menee esitysten kuuntelemiseen, myyntipöytien ja -hyllyjen tutkimiseen ja ainakin minulla tuttavien tapaamiseen.

Osa tapahtuman viehätystä on penkoa niin vanhoja kuin uusiakin kirjoja löytöjen tekemisen toivossa. Tarjolla on sellaisia kirjoja, joita ei löydä enää kirjakaupoista.

Tämänkertaisia omia hankintojani olivat olivat muun muassa Olli Pellikan ja Kristian Runebergin Dublin ‒ Kulttuuriopas (1993) tulevaa Irlannin matkaa silmälläpitäen sekä Anna von Hertzenin F. E. Sillanpään Nobelin-palkinnon saanti ja Ruotsin matka vv.1939‒1940 (1955). Ostin myös Helena Petäistön kirjoittaman Pariisi, Versailles, Giverny à la Helena Petäistö, johon sain signeerauksen.

Myös ruokailu vie oman aikansa. Teltassa on tarjolla lounasta ja välipalaa. Suuren väkimäärän vuoksi täytyy tyytyä jonottamaan niin ravintolassa kuin vessaan mennessä. Me vakikävijät käymme usein syömässä Laiturikahvilassa, josta löytyy lounaaksi niin buffetpöytä kuin ruokia listaltakin. Viehätystä lisää järvimaisema Rautavedelle.

Jos haluat kokea tapahtuman molemmat päivät, kannattaa varata majoitus hyvissä ajoin. Konkarit varaavat käyntinsä aikana hotellihuoneen jo seuraavaksi vuodeksi. Sastamalan majoituskapasiteetti on tapahtuman kokoon nähden pieni, joten lähellä tapahtumaa hotellia kyseleville tarjotaan ei-oota. Majoituspaikat löytyvät Sastamalan matkailusivuilta.

Sastamala, kirjapääkaupunki

Sastamala on julistautunut Suomen kirjapääkaupungiksi vuonna 2013. Onhan kaupungissa Vanhan kirjallisuuden päivien lisäksi myös Pukstaavi, kirjan kulttuurihistoriallinen museo. Sen ylläpitäjänä Suomen kirjainstituutin säätiö. Pukstaavi on erikoistunut suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan.

Kaupungista löytyy myös vuonna 1891 perustettu Tyrvään Kirjakauppa ja sen yhteydessä vuodesta 1969 toiminut Kirjakellari.

Tyrvään Kirjakauppa löytyy osoitteesta Marttilankatu 18.

Kirjakellarissa on myynnissä muun muassa tarjouskirjoja ja kustantajien loppueriä.

Sastamalassa törmää kirjoihin siellä täällä – myös ilmaisiin. Tästä kirjakärrystäkin tarttui mukaan yksi kirja.

Kirjoja on tarjolla torilla ja kirpputoreilla. Kannattaa tietysti markkinoida, kun kaupunki täyttyy kirjoista kiinnostuneista. Lähetyksen Löytötuvassa olikin aikamoinen valikoima kirjoja.

 

Normaali