Matkustaminen

Matkamuistot – tuliaisia maailmalta

Matka lataa mieleen kuvia, kokemuksia, tuoksuja ja tunnelmia. Parhaimmat, ehkä myös kauheimmat hetket, säilyvät muistoissa pitkään. Monesti reissuilta tulee ostettuakin jotakin sen varmistamiseksi, että matka ei unohdu: matkamuistoja ja tuliaisia.

Simpukankuorissa on monenlaisia värisävyjä ja muotoja.

Simpukankuorissa on monenlaisia värisävyjä ja muotoja.

Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt matkoilta muun muassa harmaa Atlantin valtameri Ribeira Grandessa, Azoreilla, ruokaa kerjäävät kengurut Healesvillessä ja merestä nousevat pingviinit Phillip Islandilla, Puerto de la Cruzin Aquatic Gardenin kukkaloisto, Abu Dhabin valtava moskeija ja aavikkosafarilla koetut pelon hetket jeepin kyydissä hiekkadyyneillä sekä monet upeat maisemat eri maissa.

Nadia Komănecin verkkarit

Inspiraation tähän blogikirjoitukseeni sain Tittamari Marttiselta, joka muistelee Nadia Komănecin verkkarit ja muita tuliaisia -tekstissään nuorempana maailmalta ostettuja matkamuistoja, joita ei ollut tuolloin Suomessa tarjolla, itselle hankittuja tuliaisia kuten erästä tiettyä hajuvettä, ruokaostoksia sekä kaiken uhallakin matkalaukkuun pakattuja lasitavaroita.

Niin ostoksiin kuin niiden tekemiseenkin liittyy hänellä paljon muistoja. Marttisen tekstiä voi lukea kirjasta Nainen joka söi napoleonin – Arjen ilojen ylistys (Kirjapaja 2015).

Leningradista koboltinsiniset teekupit

Siniset teekupit kuuluvat juhlahetkiin.

Leningradista tuodut teekupit kuuluvat perheemme juhlahetkiin.

Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani vuonna 1979 silloiseen Leningradiin ja Raision ystävyyskaupunkiin Kingiseppiin. Muistaakseni tuolta matkalta peräisin ovat kahvikuppimme, joita ostin puoli tusinaa. Ne ovat oikeastaan teekupit, Lomonosovin posliinitehtaan koboltinsiniset ja kultapitsireunuksella somistetut. Samoja kuppeja oli saatavana kotimaastakin, joten ostin niitä lisää. Ne katetaan edelleenkin pöytään juhlahetkinä.

Otan matkoilla paljon valokuvia, mutta siitä huolimatta haluan niitä lisää kirjojen muodossa. Ostan yleensä maasta tai kaupungista kertovan valokuva- tai opaskirjan. Jälkimmäisillä on käyttöä reissun aikana ja valokuvakirjat säilyvät hyllyssä odottamassa hetkeä, jolloin joko haluaa palata muistelemaan matkaa tai suunnittelee seuraavaa.

Ostan myös muita kirjoja niin kirjakaupoista kuin antikvariaateista.

Korut ovat kevyitä

Ostan itselleni matkamuistoiksi myös korvakoruja ja helmiä tai riipuksia. Ne ovat keveitä ja helposti kuljetettavia. Kokoelmissani on muun muassa Azoreiden tuliaisina kalansuomuista tehdyt valkoiset korvakorut, joita tosin en ole hennonnut pitää ja paikallisesta mustasta kivestä tehdyt korvakorut Melbournesta.

Tyttärelleni toin yhteen aikaan rannekoruja. Nekin olivat käteviä matkamuistoja. Nyt hän on kasvanut ulos tästä vaiheesta ja tuomisia täytyy miettiä aina erikseen.

Pojille piti jossain vaiheessa tuoda jalkapalloiluun liittyviä tuliaisia. Muistan eräänkin kerran, kun piti löytää tietty fanikauppa pienessä ajassa isosta kaupungista, Barcelonasta. Sen jälkeen vannoin, etten ota vastaan toivomuksia mistään tietyistä tavaroista, joiden etsimiseen täytyy käyttää kohtuuttoman paljon aikaa.

Kiviä, hiekkaa ja simpukankuoria

Abu Dhabin merivedestä poimitut simpukankuoret lepäävät samalta rannalta otetun hiekan päällä.

Abu Dhabin merivedestä poimitut simpukankuoret lepäävät samalta rannalta otetun hiekan päällä.

Osa matkamuistoistani on ilmaisia. Olen kuljettanut muutaman kilon pikkukiviä merenrannoilta. Nyt niistä on muodostunut globaali sekoitus, enkä enää osaa sanoa, mikä kivi on Australiasta, mikä Espanjasta ja mikä Kustavista tai muualta Turun saaristosta.

Hienoa kullankeltaista hiekkaa ja simpukoiden kuoria on tullut Abu Dhabista. Näistä olen koonnut lasimaljaan asetelman.

Turkin Manavgatista kuljetin rannalta löytämäni harmaan käkkyräisen oksan. Se on koristeellisen näköinen, harmaa ja veden sileäksi hioma.

Turkin matkan muistona on harmaa puunoksa.

Turkin matkan muistona on harmaa puunoksa.

Moka mukaan

Vanhemmilleni olen usein tuonut paikallisia likööreitä tai muita juomia: Riga Black Balsamia, Vana Tallinnaa, grappaa, vodkaa. Latviasta oli tuotava jo ihan nimen perusteella Moka-nimistä kahvilikööriä.

Mausteet, teet ja makeiset ovat myös painonsa puolesta helppoja tuotavia. Niissä on se hyvä puoli – kuten juomissakin – että ne kuluvat käytön myötä aikoinaan pois.

Monesti ostan muistoksi myös postikortteja ja magneetteja. Matkan varrelta ei tule juurikaan kortteja enää lähetettyä; itselle ostetut kerrostuvat korttilaatikoihin, mutta kertovat sieltä esiin otettaessa tarinaansa. Pienet magneettitaulut koristavat metallista arkistolaatikostoa.

Lämpimistä maista ostan usein myös hellehatun. Ne ovat paikan päällä käteviä, joskus myös välttämättömiä. Sisustuslehdissä olen nähnyt kuvia, joissa hellehatut on koottu seinälle koristeelliseksi kokoelmaksi. Siihen en ole vielä omien hattujeni osalta päässyt.

Karttapallo Genevestä

Hankalin kuljetettava oli karttapallo, jonka löysin geneveläiseltä kirpputorilta. Sain sen jotenkin sullottua matkalaukkuuni ja tuotua kotiin. Nyt se on osa kahden karttapallon kokoelmaani, jonka kasvattamista harkitsen pitkään. Ei niille tahdo löytyä sopivaa paikkaa, jos määrä kasvaa isoksi. Kauniita esineitähän karttapallot ovat, varsinkin vanhat ja kunnon aineista tehdyt valoineen kaikkineen.

Jonkun muun ostamasta matkamuistosta ei taida olla iloa - esine ei tuo mieleen matkaa.

Jonkun muun ostamasta matkamuistosta ei taida olla iloa – esine ei tuo mieleen matkaa.

Millaisia tuliaisia sinä tuot matkoilta kotiin?

 

Normaali
Lainattua

Voi miten hohdokasta oli nuorempana ostaa ulkomailta tavaroita, joita ei löytänyt kotinurkilta. ”Tätä ei saa Suomesta.” Lause pulppusi ylpeyttä ja iloa siitä, että sen sanoja oli tehnyt matkalla löytöjä. Kavereille tuotiin venäläistä teetä ja maatuskoja, thaimaalaisia karkkeja ja kirjepaperia, islantilaista villalankaa ja lakritsaa. Harvinaista herkkua kaikki! Oli hauskaa nostaa matkalaukusta turkkilaiset haaremihousut ja hollantilaiset hollannikkaat. Hyvällä tuliaisella on mukanaan pikku tarina, jonka voi kertoa sille, jolle lahjan antaa.

Tittamari Marttinen: Nainen joka söi napoleonin. Arjen ilojen ylistys. Kirjapaja 2015, s. 129.

Lainaus
Bloggaus

Parasta lähteä nyt – bloggaamaan

Maapallo2Tässä on alku blogilleni Parasta lähteä nyt – matkoja lähelle ja kauas. Olen jo kauemman aikaa suunnitellut bloggaamista omaksi ja ehkä muidenkin iloksi. Aiheet ovat vaihdelleet, mutta päädyin nyt matka-aiheiseen sivustoon.

Matkani voivat olla lähimatkoja kotikaupunkiini Turkuun tai naapurikuntiin, pääkaupunkiseudulle, sukuni seuduille Etelä-Pohjanmaalle, muualle Suomeen tai kauemmas Eurooppaan ja ehkä myös muille mantereille. Matka saattaa olla myös nojatuolissa vietetty hetki lukien kirjaa, joka kertoo jonkun toisen kirjoittajan kokemuksista tai seikkailuista maailmalla.

Toisinaan saatan palata tekstein ja kuvin eilisen matkoihin, joihin voi päästä vain muistojen, valokuvien ja kenties matkapäiväkirjojen ja muiden dokumenttien avulla.

Saatan myös pohdiskella matkustamista ilmiönä ja kokemuksena, antaa vinkkejä matkan suunnittelusta, pakkaamisesta ja matkavalmisteluista, kummastella elämää maailman turuilla, suositella matkakohteita, majoituspaikkoja ja ravintoloita. Aiheita riittää, en epäile yhtään.

Tule mukaan lukemaan, katsomaan kuvia ja kommentoimaan.

Normaali