Vietin viikonlopun Guernseyn saarella. Se on maailmanlaajuiseen suosioon nousseen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -tarinan syntysija.
Aamu valkenee Guernseyssä. Edessä vasemmalla Castle Cornet -linnoitus, joka on puolustanut saarta yli 800 vuoden ajan. Näkymä Pandora-hotellin ikkunasta.
Eräs Facebook-ystäväni julkaisi sivullaan kysymyksen: ”Mikä on vaikuttavin lukemasi kirja?” Olen lukenut vuosien varrella moniakin vaikuttavia kirjoja, mutta nyt tuohon kysymyksiin pitänee vastata: Mary Ann Shafferin ja Anne Barrowsin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 2008 ja suomeksi vuonna 2010.
Luin kirjan jo parisen vuotta sitten. Se nousi uudelleen ajankohtaiseksi siitä tehdyn elokuvan myötä. Näin sen viime kesäkuussa.
Miehitetty saari Kanaalissa
Kirjan ja elokuvan koskettava tarina ja sen tapahtumapaikka Guernseyn saari Englannin kanaalissa nousi mieleeni, kun suunnittelin kielikurssille lähtemistä. Tässäpä oiva, hiukan erilainen ja tuntematon paikka, jossa yhdistyisi brittiläinen kielialue ja ranskalaisvaikutteet, saari, monivivahteinen historia ja kaunis luonto rantoineen ja kivineen.
Päädyin parin mutkan kautta kuitenkin Jerseyn saarelle, mutta vietin Guernseyssä yhden viikonlopun.
Otan tähän uudelleen jo aikaisemmin käyttämäni lainauksen kirjan esittelystä:
”Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.
Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista. Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”
Kirjan nimessä oleva perunankuoripaistos viittaa kirjallisen piirin suosikkitarjottavaan. Ruoka-aineistahan oli pulaa ja mielikuvitusta oli käytettävä aterioden suhteen. Perunasoseesta ja perunankuorista saatiin aikaiseksi jonkinlainen paistos tai piiras.
Sattumalta Lontoosta Guernseyhin
Kirjan synty on monen sattuman summa. West Virginiassa, Yhdysvalloissa, vuonna 1934 syntynyt Mary Ann Shaffer työskenteli kustannustoimittajana, kirjastonhoitajana ja myyjänä kirjakaupoissa. Toisen kirjansa taustatyön vuoksi Lontooseen vuonna 1976 matkustanut Shaffer sai tietoa saksalaisten miehitysajasta Guernseyn saarella.
”Lensin mielijohteesta Guernseylle ja lumouduin lyhyen vierailuni aikana saaren historiasta ja kauneudesta”, kertoo kirjailija teoksensa Kiitokset-osuudessa.
Shaffer jäi saarelle jumiin, koska kaikki lento- ja laivaliikenne keskeytettiin sankan sumun vuoksi. Odotellessaan paluumatkaansa hän luki lentoasemalta saatavissa olleita kirjoja, joiden joukossa oli muun muassa Jersey Under the Jack-Boot. Kirjan saksalaismiehityksen ajasta on kirjoittanut Reginald Charles Fulke Maugham.
Etsiessään kirjallisuuspiirinsä yllyttämänä aihetta omalle kirjalleen vuosia myöhemmin Shaffer muisti Guernseyn.
Shafferin teos on kirjoitettu kokonaan kirjeiden muotoon. Kirjailija on joutunut tutustumaan perusteellisesti aiheeseensa ja tarinansa tapahtumapaikkaan. Tapasin Guernseyssä yhden hänen haastateltavistaan.
Miehitys oli arkea Margaretin lapsuudessa
Margaret Le Cras piti Castle Cornet -linnassa esityksen kyseisestä kirjasta, sen syntyvaiheista ja omista kokemuksistaan saarella osana Living history -esityksiä.
Noin 80 prosenttia lapsista ja lähes puolet koko väestöstä lähti pois Guernseystä ennen miehityksen alkua. Lapset lähetettiin Englantiin kokonaisina koululuokkina. Margaret perheineen jäi saarelle. Hänen isänsä valitsi sopeutumistaktiikan: perheessä ei harrastettu mitään saksalaisten kieltämää.
Margaret Le Cras oli muutaman vuoden ikäinen saksalaismiehityksen aikana 1940‒1945. Se oli hänen lapsuutensa arkea.
Moneen kertaan kuollut porsas
Shafferin kirjan toinen päähenkilö on sikafarmari Dawsey Adams. Porsaat ja porsaanpaisti ovatkin kirjassa osa tarinaa: kaikkihan alkoi kielletystä illallisesta.
Margaret Le Cras kertoi, että saksalaiset pitivät lukua saarelaisten hallussa olevista kotieläimistä. Tietty osuus eläimistä piti luovuttaa heille.
Porsaita kuoli aina silloin tällöin ja eläin piti käydä näyttämässä saksalaisille. Jotta saarelaiset olisivat saaneet itsekin nauttia liha-aterioista, he alkoivat käyttää samaa kuollutta porsasta todisteena: porsas kiersi talosta talon ja kävi kirjattavana saksalaisten tilinpitoon. Jonkin aikaa tämä onnistui, kunnes huijaus paljastui ja porsaita ryhdyttiin merkitsemään maalilla.
Margaret ja muut koulun lapset lähetettiin kotiin kesken koulupäivän, kun saaren vapauttamispäivä koitti toukokuun 9. päivänä vuonna 1945. Margaret kertoi olleensa hämmennyksissä, koska pääsi liian aikaisin kotiin ja kirkonkellot kilkattivat. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut niiden soittoa. Väki ryntäsi kaupungille juhlimaan niin kauan odottamaansa vapautta.
Tuotteistettu tarina
Elokuvamainos toivottaa tervetulleeksi saarelle Guernseyn lentoasemalla.
Guernsey hyödyntää matkailussaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjaa ja elokuvaa. Lentoasemalla on iso juliste ja Potato Peel Pie Society -aiheisia tuotteita löytyy muistikirjoista suklaaseen ja jääkaappimagneeteista mukeihin. Luonnollisesti kirjaa on myytävänä monissa paikoissa.
Shafferin kannalta on harmi, ettei hän ehtinyt näkemään kirjaansa valmiina. Hän sairastui ja kuoli ennen sen ilmestymistä. Hänen sisarentyttärensä Anne Barrows viimeisteli kirjan julkaisukuntoon.
Shaffer ei myöskään nähnyt kirjan pohjalta vuonna 2018 julkaistua elokuvaa, puhumattakaan kaikesta siitä, miten kirja on vaikuttanut tapahtumapaikan matkailuun. Saarella järjestetään muun muassa opastettuja kiertokäyntejä kirjan tapahtumapaikoille.
Olin hiukan pettynyt, kun kuulin Jerseyssä ollessani, ettei elokuvaa olekaan kuvattu tarinan autenttisilla paikoilla. Kustannussyistä Guernseytä vastaavat kuvauspaikat on haettu Englannista: Devonista, Bristolista ja Cornwallista. Lontoo on luonnollinen ja oikea kuvauspaikka kirjailija Juliet Ashtonin elinympäristönä.
Tarinalla on kuitenkin alkujuurensa pienen ja kauniin saaren sodanaikasessa historissa.
Guernsey on paikka, jossa mielihyvin viettäisin viikon tai parikin.
Parasta lähteä nyt 