Matkakertomus, Matkakohde

Maalaiselämää Lapinjärvellä

Tällaisen haasteen sain sähköpostiini huhtikuussa ja tartuin heti mahdollisuuteen.

Katsoin maalaismaisemaa ja ymmärrän
kuinka onnellinen voikaan olla hän
joka täällä vain saa asustaa…

Tämä Petri & Pettersson Brassin Maalaismaisema-hitti vuodelta 1971 soi radiossa yhtenä Lapinjärven päivänäni. Pitääkö se paikkansa?

Pienimuotoinen ihmiskoe oli käynnissä heinäkuisena viikkona, kun asustelin aivan erilaisessa ympäristössä kuin yleensä. Kotikaupunkini Turun asukasmäärä on noin 188 000 ja Lapinjärvellä asuu noin 2 700 ihmistä.

Viikko maalaisresidenssissä Lapinjärvellä oli tietysti vain lyhytaikainen otos ja häivähdys elämästä pienellä paikkakunnalla, mutta jonkinmoista kokemusta se antoi tämän elämänmuodon hyvistä ja huonoista puolista.

Mökki järven rannalla

Asuin Husulanmäen maalaisresidenssissä parin kilometrin päässä kirkonkylältä. Mökki sijaitsee niemellä, joka jatkuu vielä jonkin matkaa kapeana ja metsäisenä kohti Lapinjärveä. Pieni polku johdattaa niemen kärkeen.

Keväällä paikka on varmaan erityisen upea silloin, kuin kielot ovat kukassa; lehtiä näkyi runsaasti puiden juuressa. Voin kuvitella niiden hurmaavan tuoksun.

Niemen rannat ovat kivikkoiset ja ruohottuneet, joten uimaan ei päässyt. Vesikään ei taida olla uimalämpöistä kylmän kesän jälkeen, joskin meriveteen verrattuna lämpimämpää.

Soutuvene oli käytettävissä, mutta tällainen citybloggari on kuivan maan eläjä; en yrittänytkään saada sitä vesille.

Mökki on sijoitettu niin, että sekä keittiön että olohuoneen ikkunoista avautuu järvimaisema. Keittiön ikkunasta oli lähes esteetön näköala järvelle lumpeenkukkineen. Olohuoneen ikkunasta näkyi ensin komeita puunrunkoja, joiden takaa pilkisti järvi. Kaunista luontoa oli siis ympärillä.

Auringonlaskut olivat joka ilta erilaisia. Komeimmat niistä olivat heti oleskelun alussa, enkä tullut silloin lähteneeksi niemen kärkeen, josta olisi parhaiten saanut näkyviin vaaleanpunaisen ja violetin sävyisen Lapinjärveen kuvastuvan taivaan.

Auringonlasku näkyi mökkiin isokokoisten puiden takaa. Niemenkärjestä olisi ollut paremmat näkyvät värikkääseen maisemaan.

Maaseudulla omassa pihapiirissä ja varsinkin mökissä metsän keskellä voi halutessaan liikkua vähemmänkin tyylikkäissä vaatteissa, uimapuvussa tai vaikka ilman vaatteita. Auringonottovaihtoehto jäi lähinnä teoreettiseksi mahdollisuudeksi osittain välillä pilvisen ja kylmän sään ja osittain tiiviin ohjelman vuoksi.

Siunattu ja pelottava hiljaisuus

Hiljaisuus ympäröi maalaisresidenssin ja siellä asujan. Onhan se rauhoittavaa ja nautinkin siitä.

Jossain vaiheessa aloin kaivata ihmisääniä ja kuuntelin paljon radiota, välillä ruotsinkielistä kanavaa ja välillä Radio Suomea. Kaakkois-Suomen alueradiossa tuli vahvasti esiin Kotkan Meripäivät Tall Ships Race -purjelaivoineen. Kotkaan ne pysähtyvät muutamaksi päiväksi ennen tuloaan Turkuun 20.-23.7.

lllan ja yön hiljaisuus on erilaista. Valojen vähetessä mökki kietoutuu hämärään. Kerrostalossa asuja on tottunut sieltä tääältä kantautuviin ääniin. Hän on myös tietoinen siitä, että ympärillä on ihmisiä, joista suuri osa on ainakin hyvänpäivän tuttuja.

Mökissä metsän keskellä asuessaan kaupunkilainen kuulostelee metsän suhinaa ja satunnaisia ääniä. Jotenkin sitä herkistyy ja höristää korviaan: kuuluuko mitään outoa, uhkaavaa? Onneksi en ollut ottanut mukaan iltalukemiseksi dekkareita ‒ mielikuvitus laukkasi nytkin jo tarpeeksi vilkkaasti ilman lisävirikkeitä.

Citybloggareita luotsannut suunnittelija Inka Hell kertoi myös, että mökin lähistöllä saattaa liikkua liito-oravien kartoittaja mahdollisesti myös yöaikaan. Onneksi en havainnut luontotutkijaa mökin lähistöllä ‒ henkilö hiippailemassa pimeyden keskellä olisi ollut pelottava kokemus.

Maalaisresidenssin asukkaita tässäkin pesässä.

Grillausta ja saunomista

Tatu teki tulen ulkogrilliin ja paistoi lounasmakkarat.

Vain perjantai jäi kokonaiseksi mökkipäiväksi. Nautimme maalaisresidenssiin torstaina saapuneen poikani Tatun kanssa joutilaasta päivästä, jonka ainoaksi ponnistukseksi jäi tulen tekeminen ja makkaroiden grillaaminen.

Tatu lämmitti saunan torstai-iltana. En olisi ehkä itsekseni ryhtynyt siihen puuhaan. Puulämmitteisen saunan kiuas antaa lempeämmän ja kosteamman lämmön kuin taloyhtiömme sähkökiuas. Kyllähän sekin löyly hyvää tekee, mutta kyllä kroppa ja sielu nauttivat aidon tulen tuottamasta lämmöstä.

Uiminen järvessä olisi täydentänyt kesäisen nautinnon, mutta se jäi nyt toteutumatta. Kävimme vilvoittelemassa mökin kuistilla.

Autoton citybloggari vaikeuksissa

Maalaiselämässä pärjää paremmin, jos on käytettävissä auto. Nyt olin sovittujen kyytien, omien jalkojeni ja taksien varassa. Onhan se hyvä, että päivään sisältyy hyötyliikuntaa, mutta pitkien välimatkojen päässä olevat kohteet karsiutuvat pois.

Kyläkummini Kirsti Karhu oli lainannut sinisen Terässsiipi-polkupyöränsä mökille citybloggareiden käyttöön. Kun en ole pyöräillyt moniin vuosiin, en halunnut lähteä kokeilemaan sitä nytkään. Toki pyöräily olisi helpottanut liikkumista.

Lapinjärven nuoriso huristeli polkupyörien lisäksi mopoilla, mopoautoilla ja autoilla. Maaseudulla menopeli on  välttämätön itsenäiselle liikkumiselle.

Uskallanko muuttaa landelle?

Entä mitä vastaisin alkuperäiseen kysymykseen: Citybloggari, uskallatko muuttaa landelle?

Vastaisin, että kysymys on kokonaisarviosta ja asioiden punnitsemisesta. Kysymys on työstä, asumisesta ja arkisen elämän asettumisesta. Plussista ja miinuksista.

Ja sehän on jo moneen kertaan todettu, että koskaan ei kannata sanoa ehdottomasti ei koskaan.

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Katson maalaismaisemaa

Galleria