Henkilö, Luonto, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus

Eva Roos omilla luontopoluillaan

Sarjassani Nainen, joka kulkee omia luontopolkujaan on vuorossa Eva Roos. Hän on löytänyt uudestaan valokuvauksen nuoruusvuosien jälkeen. Nyt Eva vaeltelee metsissä ja merten rannoilla kameran kanssa.

Espoolainen Eva Roos käyttää nyt yhtenä tittelinään luontokuvaajaa. Juuret harrastukseen syntyivät jo lapsuudessa, sillä hänen setänsä oli valokuvaaja ja Eva sai lainata isän järjestelmäkameraa. Hän jopa kehitti itse valokuvia pimiössä.

Harrastus jäi pitkäksi aikaa opiskelun, työn ja perheen vuoksi. Uusi innostus syntyi digikameroiden myötä. Kiinnostavin kuvauskohde olivat ensin ihmiset, katukuvaus.
– Ihmisten haluttomuus tulla kuvatuksi kuitenkin siirsi katsettani enemmän luontoon, Eva kertoo.

Satumaisia kuvia merestä ja metsästä

Eva on aina tykännyt olla luonnossa, ja hän viettänyt kaikki kesänsä Turun saaristossa. Meri onkin hänen suosikkikuvauskohteitaan.
– Sen eri olosuhteisiin voi liittää monia tunnetiloja, kuten rauhallisuus, yksinäisyys, ystävällisyys, viha, raivo ja vapaus. Värit voivat vaihdella harmaasta ruusunpunaiseen ja kullanväriseen, Eva kuvailee.

Evalle mieluisia ovat meren lisäksi metsät.
– Mitä enemmän ne muistuttavat ruotsalaisen taiteilija John Bauerin satumetsiä, sen parempi.

Evan tavoitteena ei ole ollut metsästää kameralla vaikeasti saavutettavia eläimiä, eikä dokumentoida harvinaisia kasveja. Hän on halunnut välittää luonnossa kokemiaan tunnelmia.

Evan luontovalokuvia on usein pidetty tunnelmiltaan satumaisina. Hän on miettinytkin, ovatko lapsuuden sadut, kuten John Bauerin peikkometsät, Elsa Beskowin pienoismaailman marjat ja sienet tai Tove Janssonin meri- ja saaristokuvaukset vaikuttaneet hänen omiin luontokokemuksiinsa.

Tove Janssonin Klovharun-luodon maisemaa heinäkuussa 2020. Kuva: Eva Roos.

Meri oli levotonta Klovharun-luodon rannoilla heinäkuussa 2020. Kuva: Eva Roos.

Uusia haasteita luontokuvaajakoulutuksesta

 Lisäkimmokkeen harrastukselle antoi Axxellin luontokuvaajakoulutus Kemiössä.
– Halusin saada uusia haasteita elämään ja tehdä jotain sellaista, mistä nautin. Tavoitteena oli oppia parempaa valokuvaustekniikkaa sekä saada uusia tuttavia, joiden kanssa voin jakaa valokuvausintoni, Eva kertoo.

Luontovalokuvauksen erikoisammattitutkinnon opinnot kestivät 2,5 vuotta työn ohessa. Kokemus oli enimmäkseen positiivinen.
– Olen saanut monta uutta valokuvausystävää, joiden kanssa voin myös viettää aikaa luonnossa. Minusta hakeutuminen luontovalokuvauskoulutukseen on yksi parhaista päätöksistäni.

Eva sai koulutukseen päätökseen vuoden 2019 lopulla. Nyttemmin koulutus on muuttanut luonnettaan.
– Koulutuksessamme keskityttiin erityisesti luonnossa valokuvaamiseen. Nykyinen koulutus on laajempi, jossa opetellaan tuntemaan luontoa, muun muassa tunnistamaan lintu-, ja kasvilajikkeita. Valokuvauksen lisäksi opiskellaan myös liikkuvaa kuvaa, Eva kertoo.

 Unelmakohteena Färsaaret

 Patagonia Chilessä etäisin paikka, jossa Eva Roos on valokuvannut.
– Minulla oli vain pokkari mukanani, koska vaelsimme monta päivää tyttäreni kanssa, enkä jaksanut kantaa järjestelmäkameraa mukana. Ei mitään huippukuvia, mutta saimme kokea mahtavat maisemat.

Hänen unelmakohteenaan olisivat Färsaaret.
– Sumuiset maisemakuvat sieltä näyttävät minusta ihanilta.

Päivisin tutkijana

Eva Roosin päivätyössäkin on kosketusta luontoasioihin.
– Olen dosentti ja elintarviketieteiden tohtori; toimin kansanterveystieteellisen tutkimusryhmän johtajana Folkhälsanissa.

Tällä hetkellä Eva tutkii lasten elintapoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä, muun muassa sitä, miten lasten luonnossa viettämä aika vaikuttaa heidän liikuntaansa ja hyvinvointiinsa.

Lopputyönä näyttely

Luontovalokuvaajakoulutuksen lopputyönään Eva Roos suunnitteli näyttelyn, joka nyt kiertää eri paikkakunnilla. Sen nimenä on Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta. Esillä oli 14 merellistä valokuvaa ja niihin yhdistetty lyhyt teksti Tove Janssonin kirjoista. Ne täydentävät toisiaan hienosti.

Eva Roos kertoo, että kuvat olivat ensin; sen jälkeen hän kävi läpi Janssonin tuotantoa poimien sieltä luontokuvauksia.
– Oli upea tunne, kun vihdoinkin sain sanat sen pohjalle, mitä kuvillani halusin välittää, kertoo Eva.

Näyttely on osa #MEIDÄNMERI-suurkampanjaa, jolla lisätään tietoutta Itämeren tilasta sekä kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön meren ja sen kulttuuriperinnön pelastamiseksi. Mukana yhteistyössä on Moomin Characters.

Eva Roos nimeää omaksi suosikikseen valokuvan, jonka nimenä on Kaikki oli unta.

Meri vaaleanpunaisena auringonlaskun aikaan

”Meri oli nyt sinipunainen ja metsänraja vain pehmeää tummuutta. Äitiä nukutti kovin, ja äkkiä hänestä tuntui, että todellisuus oli liukunut jonnekin sivuun. Kaikki oli unta, unen ihmeellistä valoa ja verkkaista liikettä, uppuroitiin raskaassa hiekassa pääsemättä eteenpäin.” Tove Jansson, Muumipappa ja meri. Kuva: Eva Roos.

”Siellä vaelsi hänen merensä aalto aallolta ohitse sähisevänä ja ylimielisenä, rauhallisena ja rajuna. Isä pyyhkäisi pois kaikki mietteensä, hän vain eli täydesti, hännänhuipusta korviin saakka.” Tove Jansson: Muumipappa ja meri. Kuva: Eva Roos.

Roosin näyttely on ollut aikaisemmin esillä Sanomatalossa ja Hangon kaupunginkirjastossa; nyt se on Turun kaupunginkirjastossa vielä hetken aikaa 1.11.2020 saakka. Seuraavaksi näyttely siirtyy Sipoon kirjastoon ja ensi vuoden huhtikuussa Luckaniin Helsingissä.

Eva Roosin näyttely on ollut esillä Turun kaupunginkirjaston aulassa lokakuussa ja se päättyy 1.11.2020.

Eva Roosin Turun näyttelystä oli juttu Turun Sanomien Menot-palstalla 16.10.

Luontokuvia ikäihmisille

Eva Roos on tämän vuoden aikana myös koordinoinut luontovalokuvanäyttelyitä, jotka ovat olleet esillä Folkhälsanin palvelutaloissa pitkin rannikkoa.
BioFoto Finland -yhdistyksen jäsenet ovat saaneet tarjota kuvia näyttelyihin, jotka ovat kiertävät ikäihmisten palvelutaloissa, kertoo yhdistyksen hallituksessa mukana oleva Eva.

Ajatuksena on ollut tarjota luontokuvaajille mahdollisuus laittaa valokuviaan näytille ja antaa ikäihmisille tilaisuus kokea luontoa, myös niille, jotka eivät itse pysty lähtemään ulos.

Kameraterapiaa stressiin

Luontokuvaus on edelleen jossain määrin miesten harrastus, vaikka naisiakin on tullut viime vuosina mukaan.

Eva Roos kannustaa kanssasisariaan kulkemaan luonnossa kuvausmielessä.
–Kamera auttaa unohtamaan muut huolet ja stressin. Voit keskittyä juuri siihen hetkeen ja mitä silloin koet ja näet. Jos onnistut saamaan hyvän kuvan, voit välittää muille kokemasi hetken ja tunteen kuvasi avulla.

Eva Roos: Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta/ Stämningar vid havet till texter av Tove Jansson.
– 2.10.–1.11.2020 Turun kaupunginkirjastossa.
– 2.11.–30.11.2020 Sipoon kirjastossa.
– 1.4.–31.4.2021 Luckanissa Helsingissä.

Evaa voi seurata Instagramissa @evaroos63 ja hänen kuviaan löytyy myös verkkosivulta.

Lue myös aikaisemmat postaukset:

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan I
Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II

Normaali
Henkilö, Luonto, Matkustaminen, Valokuva, Valokuvaus

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan I

Kuva: Leena Asikainen. Luontoa valokuvaavien naisten polut saattavat kulkea varttuneessa metsässä, Pohjois-Norjassa, Lontoon kosteikkoalueella, Roihuvuoressa tai sitten jossain ihan muualla.

Nainen, kamera ja saappaat, jotka ovat luotu kulkemaan. Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivillä Tuusulassa kuultiin lauantaina 10.3.2018 kaikkiaan kymmenen naisen tarinoita kuvineen. Heistä osa on valokuvauksen ammattilaisia ja osa harrastajia.

1980-luvun Camel Bootsin mainosslogania mukaileva otsikko on lainattu Sari Suonpään esityksestä. Se antoikin idean tähän postaukseen, jossa kerron hiukan näistä valokuvaavista ladyistä ja heidän reissuistaan.

Jaoin esittelyt kahteen postaukseen. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen Sarin lisäksi kuvaajat Jaana Kotamäki, Eeva Mäkinen, Iiris Niemi ja Leena Asikainen.

Lintuparatiisi Lontoossa

Kangasalalainen Sari Suonpää on siis nainen, joka kulkee omia luontopolkujaan. Hänen jalkinekokoelmassaan on runsaasti myös korkokenkiä.

Ilmankos Sari valitsikin luontokuvausmatkansa kohteeksi Lontoon. Se voi kuulostaa hiukan yllättävältä paikalta eksoottisempien Grönlannin, Huippuvuorten tai Islannin rinnalla, mutta Sarin perustelut liittyivät edullisuuteen ja lyhyeen lentomatkaan.

Ja Sari toden totta löysi suurkaupungista sopivan kohteen, jossa voi kuvata lukemattomia lintulajeja, kuten kuningaskalastajaa, morsiosorsaa, silmälasikurkea, beringinhanhea, pisamatavia ja punapäänarskua.

Lintuparatiisi löytyy on WWT London Wetland -keskuksesta osoitteessa Queen Elizabeth’s Walk, Barnes, London. Sitä ylläpitää The Wildfowl & Wetlands Trust -säätiö, joka on erikoistunut kosteikkojen suojeluun. Säätiöllä on hoidossaan kymmenkunta vastaavaa aluetta Isossa-Britannissa.

London Wetland Centren alueella voi kuvata lintujen lisäksi muun muassa saukkoja ja tietysti myös kosteikon rehevää kasvillisuutta ja hyönteisiä. Alueella on myös monenlaisia palveluja opastuksista veneretkiin.

Kuva: Sari Suonpää. Lontoossa asusteleva silmälasikurki on peräisin Itä-Aasiasta.

Luonto taiteilijana

Turkulainen ammattivalokuvaaja Jaana Kotamäki on tunnettu erityisesti tunnelmallisista luontokuvistaan. Hänelle valokuvaus on ammatti, elämäntapa ja intohimo.

Keskeistä Jaanan kuville on maalauksellisuus. Valon ja varjon, värien ja muotojen sekä liikkeen rytmit ja vastavärit ovat kuvissa vahvasti läsnä. Jaana kuvaa mielellään myös pitkillä valotusajoilla ja käyttäen harkittua kameran liikuttelua. Lopputulos syntyy pääosin kamerassa, ei kuvankäsittelyssä.

Kuva: Jaana Kotamäki. Tälle kuvalle Jaana on antanut nimen Värikavalkadi.

Jaana kertoi kuvaavansa paljon lähellä kesämökkiään. Kuvattavaksi voi riittää yksi ruoho, hämähäkinseitti tai vaikkapa puolikas perhosen siipeä. Lähikuvaus tuo esiin upeat yksityiskohdat. Jaana haluaa kuviinsa usein myös valopalloja.

Sumuinen sää on Jaanalle hyvää kuvausaikaa, sillä usva häivyttää maisemasta turhan pois ja pelkistää kuvaan vain tärkeimmän.

Jaana voitti Vuoden Luontokuva -kilpailussa vuonna 2015 Kasvit ja sienet -sarjan kuvallaan Siementen tanssi. Hän on myös FotoFinlandia 2018 -kilpailun finalisti kuvallaan Suomi100. Jaanalle on ominaista, että hän nimeää kuvansa.

Hänen valokuvanäyttelynsä Luonnon siveltimellä on esillä Hannu Hautala luontokeskuksessa Kuusamossa 28.5.2018 saakka.

Ylös, ulos ja luontoon

Kuva: Eeva Mäkinen. Retkeilijä on päässyt nauttimaan kahdenlaisista tulista.

Helsinkiläinen valokuvaaja Eeva Mäkinen kertoi meille kuvillaan talven tarinoita.

Eeva on asunut Yhdysvalloissa ja Meksikossa sekä matkustanut yli 60 maassa. Hänen kuvansa ovat enimmäkseen maisemakuvia, mutta eläimetkin pääsevät niihin. Hän on käynyt muun muassa kuvaamassa valaita Tromssassa, Pohjois-Norjassa.

Vaellusretket ovat ulottuneet muun muassa Chileen, Argentiinaan, Kanadaan, Sloveniaan ja Ruotsiin. Paikka teltalle on löytynyt jylhien, lumihuippuisten vuorten juurelta ja toisinaan taivaalta on voinut ikuistaa revontulia.

Eevalle onni on vapautta ja sitä, että voi aamuisin herätä paikoissa, joissa voi heti silmänsä avattuaan hymyillä. Hän viettää paljon aikaa ulkona ja työ on hyvin luonnonläheistä. Eeva haluaakin rohkaista ihmisiä viettämään enemmän aikaansa ulkona luonnossa. Inspiraatiota voi hakea Eevan kuvista.

Nyt Eeva matkustaa lähinnä Suomessa ja löytää kauneutta läheltä. Hän järjestää myös workshop-viikonloppuja sekä kuvausreissuja Suomessa tilauksesta esimerkiksi Visit Finlandille.

Eevan valokuvia on ollut esillä muun muassa Rion olympialaisten Suomi-talossa ja Hossan kansallispuiston luontokeskuksessa.

Kukasta kukkaan

Helsinkiläinen Iiris Niemi kuvaa puolestaan lähipiirissä ja kotikonnuilla tai mökkimaisemissa pienen Källträsk-järven rannalla Karjaalla.

Iiris loihtii upeita kuvia rauhallisine taustoineen monista tutuista kasveista, jotka läheltä kuvattuna paljastavat kaiken kauneutensa. Iiriksen kuvissa pääsevät oikeuksiinsa muun muassa voikukka, siankärsämö, metsämansikka, mustikka, karpalo ja lakka sekä hanamin aikaan kirsikankukat Roihuvuoressa.

Myös koiranputki on Iiriksen mukaan turhan ylenkatsottu kukka. Se on erityisen kaunis aivan läheltä kuvattuna. Se kerää luokseen hyönteisiä. Nekin ovat mielenkiintoisia Iiriksen kuvissa, kuten vahvassa puna-mustassa asussaan koreileva pyjamalude, kaksisiipinen, siro ja pitkäjalkainen vaaksiainen sekä saalista väijyvä ja väriä vaihtava kukkahämähäkki.

Kuva: Iiris Niemi. Pyjamalude erottuu voimakkaan värinsä vuoksi koiranputken kukinnolla.

Talviaikaan Iiris nostaa tulppaanimaljakon ikkunan eteen ja kuvaa näitä leikkokukkia eri vaiheissaan. Kuihtuneestakin kukasta saa taiteellisia kuvia. Myös kuuraisista marjoissa on kauneutta.

Kaakon kulman metsissä

Kouvolalaisen Leena Asikaisen esitys oli nimeltään Kaakon kulman metsissä. Lähinnä luontoa kuvaava Leena haluaakin välittää kuvillaan tunnelmia. Kuvauskohteet vaihtelevat abstrakteista aiheista maisemakuvaukseen ja ihan pieniinkin kuvattaviin kasveista perhosiin ja muihin hyönteisiin.

Leenan mukaan metsässä on hienoa; se tarjoaa vieraalleen kokonaisvaltaisen kokemuksen. Hänen kuvissaan oli kasveja ja sieniä, joista en ole koskaan kuullutkaan: mustakonnanmarja sekä kämmekkä- tai orkideakasvit yövilkka ja lehtoneidonvaippa. Myös kuolleen miehen sormet on minulle uusi luontoon liittyvä nimi, joka kuuluu Xylaria polymorpha -sienelle.

Kuva: Leena Asikainen. Kuolleen miehen sormet sojottavat metsämättäällä.

Leena käsittelee kuviaan innokkaasti, muttei koskaan muuta kuvan sisältöä. Hienosäädöllä hän voi tuoda esiin metsässä kokemaansa tunnelmaa. Erityisesti lintukuvissa tarvitaan rajausta, koska nopeissa kuvaustilanteissa ei voi siihen keskittyä.

Leenan mielestä kevät lintujen juhlapukuineen ja syksy muuttoineen ovat ihanteellisinta aikaa lintukuvaukseen. Lintukuvauksessa hän voi käyttää käyttää piilokojuakin, mutta onnistua voi olemalla oikeassa paikassa sekä onnella ja maltilla. Talvella Leenalla on ollut rasva- ja auringonkukkaruokinta metsässä.

Usein Leenalla on mielessään valmis kohde kuvausretkelle, jota hän lähtee tavoittelemaan kuviinsa. Mutta ainahan on mahdollisuus yllätyksiin ja kameraan saattaa tallentua jotain aivan muuta.

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II -postaus ilmestyy lähiaikoina.

Normaali