Jaa

”Minun mielestäni lentokoneella matkustaminen on juuri samanlaista kuin sairaalassa makaaminen”, sanoin kumartuen vieressäni istuvan kauniin tytön puoleen.

”Vai sairaalassa makaaminen! Eikö vertauksenne ollut sentään aika ontuva.”

”Ei ollenkaan.” Tunsin itseni oikein älykkääksi kolmannen ilmaisen martinin jälkeen. ”Molemmissa paikoissa henkilökunta riistää ihmiseltä liikkumisvapauden, hän saa keinotella päivällistarjotinta tasapainoon polviensa päällä, hänellä ei ole mitään muuta tehtävää kuin lukea lehtiä tai torkkua, ja häntä hoivailee liuta erittäin päteviä nuoria naisia, jotka osoittautuvat säännöllisesti vain puolittain niin sieviksi kuin on odottanut.”

Tyttö naurahti.

”Lyön sitä paitsi vaikka vetoa”, jatkoin, ”että jokainen meistä sekä lentokoneeseen että sairaalaan mennessänsä tuumii hengessään, mahtaako hän ikipäivänä selviytyä elävänä kummastakaan. – Saako olla toinen martini?”

”Hyvänen aika, ei kiitos. En juo koskaan enempää kuin yhden ennen päivällistä.”

”Mutta meillä on vielä yli viisisataa mailia matkaa päivälliseen”, muistutin.

”Niin no…” Tyttö empi. ”Jos leikkisin, että se olisi vasta ensimmäinen…”

”Tai leikkikää, että tänään on syntymäpäivänne.”

Painoin pientä muovinappulaa pääni yläpuolella. Olimme 40 000 jalkaa Atlantin yllä. Ja oloni rupesi tuntumaan sangen mukavalta.

Richard Gordon. Lääkäri ajan tasalla (Doctor in the Swim). WSOY. 1963, s. 5–6.

Lentäminen on kuin sairaalassa makaamista

Jaa

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihinmme köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi vielä ollut tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimmme samalla kun ajattelimme muitakin asioita, ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamioista, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat, s. 6‒7. Kustantamo S & S. 2018

Turvaohjeet lentokoneessa

Jaa

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihin köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi ollut vielä tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimme samalla kun ajattelimme muitakin asioita ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamiosta, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat. Kustantamo S & S. 2018. S. 6.

Muukalaisten meri

Jaa

Ajoittain olen matkustanut paljonkin työni vuoksi. Silloin matkustaminen on sujunut helpommin, mutta vastahakoinen asenteeni koko touhua kohtaan ei silti ole kadonnut täysin. Matkustaminen on vaivalloista ja epäkäytännöllistä. Pitää pukea kengät, vyöt ja takit, ja sitten riisua ne pois. Pitää kaivaa läppäri laukusta päärynänmuotoisten  turvatarkastajien edessä. Sitten ahtaudutaan pieneen tilaan tarkkailemaan lähteviä lentoja pikkuruuduilta. Lentokoneessa joutuu varmasti istumaan kahden hihattomaan t-paitaan pukeutuneen korston keskelle, joiden iho hiveltää koko ajan omaasi. Tarjolla on ilmakuoppia ja järkyttävän kuumaa kahvia ‒ yhtä aikaa. Lentokentällä käy ilmi, että matkatavarasi on lennätetty vahingossa Osloon, mistä pitää tehdä ilmoitus jollekin intialaiselle, joka ei ymmärrä puhumaasi englantia.

Haluttomuus matkustaa on todellakin yksi ominaispiirteistäni. Useimmiten arvostan kyllä matkakohdetta sitten, kun olen viimein päässyt perille. Ongelma on itse matkustaminen. Olen yksinkertaisesti kotikissa.

Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena. 2015, s. 26.

Ongelma on itse matkustaminen

Jaa

Moni pelkää lentämistä. En ole koskaan tajunnut miksi. Kokemushan on hämmästyttävä, vaikka istuisikin ahtaassa ja meluisassa matkustamossa kolme tuntia ilman ruokatarjoilua. Ollaan silti ilmassa. Ollaan kaiken yläpuolella. Se on tavatonta sanan täydessä merkityksessä: kaikki tavallinen painuu alas, muuttuu parinkymmenen minuutin ajan vihreäksi, ruskeaksi ja hopeaiseksi mosaiikiksi, ja sitten kohotaan pilviin.

Will Wiles: Puulattian kunnossapito. Moreeni. 2012. S. 7.

Ollaan kaiken yläpuolella

Norwegianin sankarit

Lentoyhtiö Norwegianin peräsimiin tai pyrstöihin on maalattu pääasiassa pohjoismaisia merkkihenkilöitä.

Tämän koneen koristeena on ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné.

Norwegian kertoo halunneensa koristella koneensa henkilöillä, jotka ovat ylittäneet rajoja, haastaneet normit ja inspiroineet muita. Tapa alkoi jo vuonna 2002, kun Norwegian tuli markkinoille.

Henkilöitä esiteltiin Norwegianin N-lehdessä (April 2016, Issue 40), jota luin koneessa matkalla Nizzaan. Heitä riitti kuvien ja henkilötietojen kanssa parin sivun verran. Norwegian luokittelee sankarinsa seuraaviin luokkiin: arkkitehtuuri, taide, vapaustaistelijat, musiikki ja viihde, kirjallisuus, filosofia, pioneerit, tiede ja urheilu.

Hahmoissa on enimmäkseen norjalaisia tunnettuja henkilöitä, mutta myös tanskalaisia ja ruotsalaisia. Lisäksi mukana on uuden maailman tutkimusmatkailija Christoffer Columbus sekä espanjalainen tutkimusmatkailija Sebastian Elcano Juan. Mukana on myös Unicef.

Henkilögalleria paljastaa oman yleissivistykseni ohuuden pohjoismaiden kulttuurin ja historian suhteen, sillä kahteen sivulliseen mahtuu aika paljon tuntemattomia nimiä. Erityisesti haluaisin tietää, mitä norjalainen kirjailija ja naisasia-aktivisti Camilla Collet on kirjoittanut, samoin mitkät ovat norjalaisen Gidsken Jakobsen saavutukset ilmailun pioneerina ja millaista taidetta on norjalaisella Theodor Kittelsenillä? Entä mikä on norjalaisen aktivistin Fredrikke Qvam Marien tarina?

Myös Sydneyn oopperatalon suunnitellut tanskalainen arkkitehti Jørn Utzon on saanut kuvansa koneeseen. Urheilijoista mukana on kaksi norjalaista: taitoluistelija Sonja Henie ja kestävyysjuoksija Grete Waits.

Suomalaisten osuus on vähäinen: vain kaksi henkilöä. Ensimmäisenä suomalaisena kuvansa peräsimeen sai runoilija J. L. Runeberg keväällä 2012. Seuraavana vuonna oli vuorossa kirjailija, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Minna Canth.

Ketkä suomalaisista ansaitsisivat mielestäsi paikkansa Norwegianin koneen koristeena? Ensimmäisinä mieleeni tulivat Tove Jansson ja Jean Sibelius.

N-lehdessä kerrotaan vielä yhden sivun jutussa norjalaisesta merimiehestä ja naparetkeilijästä Otto Sverdrupista, joka eli 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Harmikseni en huomannut katsoa, kenen kuva oli koneissa, joilla lensin Helsingistä Nizzaan ja takaisin.

Onkohan muilla lentoyhtiöillä samanlaisia henkilöiden esiintuomisia? Vastaavaa henkilögalleriaa en pienellä hakemisella löytänyt, mutta yllättävän paljon koristeellisia koneita näyttää taivaalla liitelevän.

Norjalainen taitoluistelija Sonja Henie on saanut kuvansa tähän koneeseen.

Uuden Airbusin siivin Lontooseen

Kosketusnäyttö tarjosi matkan aikana tietoa ja viihdykettä. Elokuvien sijasta katsoin lentokameroiden kuvia ja karttaa.

Matkasin torstaina 15.10.2015 Lontooseen. Koneen lähtöaika oli klo 16.10. Olin tehnyt lähtöselvityksen verkossa, mutta en ollut kiinnittänyt sen enempää huomiota lentokoneeseen. Sain paikan takaosasta käytäväpaikalta.

Yllätyksekseni kone oli tilava ja uudennäköinen. Paikkoja oli kolmessa rivissä 3+3+3. Kuulin heti alussa koneen miehistöltä, että kyseessä on Finnairin uusi Airbus-kone, joka on poikkeuksellisesti Euroopan reitillä henkilökunnan perehdyttämiseksi. Sillä oli takana viisi matkavuorokautta. Ilmankos kaikki näytti niin tuoreelta.

Finnair on saanut Euroopan ensimmäisenä lentoyhtiönä käyttöönsä Airbusin A350 XWB (Extra Wide Body) -koneet. Finnairin mukaan A350-lentokoneet parantavat huomattavasti matkustusmukavuutta ja ovat energiatehokkaampia. Polttoainetehokkuus on jopa 25 % parempi verrattuna edellisen sukupolven lentokoneisiin. Koneissa on myös parempi ilmanvaihtojärjestelmä, joka vaihtaa matkustamon ilman 2–3 minuutin välein.

Lontoon lennon kone oli tyyppiä Airbus A350-900.

Tietoja Airbus A350-900 -koneesta:

• Matkustajapaikkoja: 297 paikkaa
• Pituus: 66,9 metriä
• Siipien kärkiväli: 64,8 metriä
• Matkalentonopeus: 900 km/t
• Maksimi matkalentokorkeus: 13 100 m

Sisustuksesta vastaa suomalainen dSign Vertti Kivi & Co -suunnittelutoimisto. Sisätilojen ilme perustuu dSignin kehittämään Space Alive-konseptiin, jossa ideana on tilan tunnelman muuntuminen lennon edetessä. Toukokuussa 2015 sisustus palkittiin alan parhaana arvostetussa Yacht and Aviation Awards -kilpailussa kategoriassa Commercial Aviation–Economy/Business Class.

Vaihtuva LED-tunnelmavalaistus luo matkustamoon omaa tunnelmaansa ja sitä voidaan vaihdella vaikkapa vuorokauden aikojen tai matkakohteiden mukaan, kuten suunnittelija Vertti Kivi toteaa: ”Laskeutuessa itään lentokoneen värimaailmaa voi hallita lämpimän oranssin vivahteet, tai sisäpinnat voivat hohtaa raikkaan sinisinä saapuessa Helsinkiin.”

Suuret ikkunat päästävät luonnonvaloa matkustamoon. Koko matkustamo oli hyvin vaaleansävyinen, istuimet vaaleampaa ja lattia tummempaa harmaata. Matkatavaratilat aukesivat alaspäin kuomumaisesti ja niissä oli ehkä hieman enemmän korkeutta kuin vanhemmissa koneissa.

Matkustajilla on henkilökohtaiset 11 tuuman kosketusnäytöt, joista saatoi välitä kartan, videokuvaa suoraan eteenpäin tai alaspäin tai elokuvia. Tarjolla oli myös wifi-palvelu sekä istuimen alla pistoke elektroniikan latausta varten.

Jalkatilaa oli ehkä enemmän kuin muissa konetyypeissä ja Economy Comfort -luokassa sitä olisi ollut vielä reilummin businessluokasta nyt puhumattakaan.  Käytävä olisi saanut olla hiukan leveämpi; nyt kävi usein niin, että henkilökunta tönäisi vahingossa hartioihin kulkiessaan ohi.

Koneessa ei ollut montaakaan tyhjää paikkaa. Henkilökunnan edustajalta kuulin, että ilmailualasta kiinnostuneet saattavat varata matkan Airbus-koneeseen vain sen itsensä takia.

Tarjoilu ei kuitenkaan ollut kummempaa valitsemassani turistiluokassa: maksutta sai vettä, kahvia, teetä ja mustikkamehua sekä mustikkaleivonnaisen. Tarjoilu kesti melko kauan aikaa, vaikka koneessa oli perehdyttämisjakson vuoksi tuplamiehitys, yhteensä 16 henkilöä.

Henkilökunta vaikutti olevan innostuneita uudesta työympäristöstään.

Matkareitti kulki reittiä Visby–Etelä-Ruotsi–Tanska–Norwich–Lontoo. Jonkin verran kone ravisteli, mutta turbulenssia oli kuitenkin vain muutaman hetken. Koneessa on Rolls Roycen moottorit ja matkustamossa olikin mukavan hiljaista.

Euroopan harjoittelukauden jälkeen ensimmäiset A350-reitit lennetään talvella 2015–2016 Aasiaan. Lennot alkavat marraskuussa Shanghain reitillä ja myöhemmin tulevat lennot Pekingiin, Bangkokiin, Hongkongiin ja Singaporeen.

Täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt matkatessani torstaina 22.10.2015 Lontoosta Helsinkiin vanhemmalla koneella.

Tiedetuubin sivuilla on yksityiskohtaisempaa ja teknisempää kuvausta Airbus-koneista asiasta kiinnostuneille kuten myös Finnairin sivuilla.

Finnairin Airbus 350 -kone kuvattuna Heathrowin lentoasemalla ikkunoiden takaa.