Juomakulttuuri, Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

”Minun mielestäni lentokoneella matkustaminen on juuri samanlaista kuin sairaalassa makaaminen”, sanoin kumartuen vieressäni istuvan kauniin tytön puoleen.

”Vai sairaalassa makaaminen! Eikö vertauksenne ollut sentään aika ontuva.”

”Ei ollenkaan.” Tunsin itseni oikein älykkääksi kolmannen ilmaisen martinin jälkeen. ”Molemmissa paikoissa henkilökunta riistää ihmiseltä liikkumisvapauden, hän saa keinotella päivällistarjotinta tasapainoon polviensa päällä, hänellä ei ole mitään muuta tehtävää kuin lukea lehtiä tai torkkua, ja häntä hoivailee liuta erittäin päteviä nuoria naisia, jotka osoittautuvat säännöllisesti vain puolittain niin sieviksi kuin on odottanut.”

Tyttö naurahti.

”Lyön sitä paitsi vaikka vetoa”, jatkoin, ”että jokainen meistä sekä lentokoneeseen että sairaalaan mennessänsä tuumii hengessään, mahtaako hän ikipäivänä selviytyä elävänä kummastakaan. – Saako olla toinen martini?”

”Hyvänen aika, ei kiitos. En juo koskaan enempää kuin yhden ennen päivällistä.”

”Mutta meillä on vielä yli viisisataa mailia matkaa päivälliseen”, muistutin.

”Niin no…” Tyttö empi. ”Jos leikkisin, että se olisi vasta ensimmäinen…”

”Tai leikkikää, että tänään on syntymäpäivänne.”

Painoin pientä muovinappulaa pääni yläpuolella. Olimme 40 000 jalkaa Atlantin yllä. Ja oloni rupesi tuntumaan sangen mukavalta.

Richard Gordon. Lääkäri ajan tasalla (Doctor in the Swim). WSOY. 1963, s. 5–6.

Lentäminen on kuin sairaalassa makaamista

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matka, Matkustaminen

Paljon matkustavana minulla oli tapana tuskailla pitkiä odotusaikoja lentokentillä ja juna-asemilla. Se kaikki tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. En päässyt suorittamaan kiireellisiä tehtäviäni, jotka kasaantuivat sitä mukaa mitä pitemmäksi asemalla, lentokoneessa tai junassa viettämäni aika kävi. Koko odottaminen oli ahdistavaa ja tuskaista. Eräänä päivänä havahduin siihen, että lentokoneessa, kentällä, junassa tai asemahallissa viettämäni aika on omaa aikaani. Kallisarvoisia hetkiä omasta elämästäni ‒ ei matkallaoloa johonkin, vaan jo perilläoloa itse olemisessa. Ne olivat kaikkein ominta aikaani. Kukaan ei sanonut, että minun täytyi tehdä jotain, vaan sain aivan itse päättää, miten käytän aikani: nukkumalla, kirjoittamalla, lukemalla tai tuijottamalla tyhjyyteen. Tai sitten saatoin valita ahdistuksen tai kiireessä tuskastelun. Kukaan ei voinut määrätä, mitä teen ja millä nopeudella. Tämä hyvin yksinkertaiselta tuntuva oivallus sai minut rakastamaan kentällä odottelua ja lentokoneessa istumista. Jopa suhtautumiseni lentojen myöhästymiseen muuttui. Minulla ei ollut kiire minnekään, nautinhan minä kaikkein omimmastani, yksityisestä ajastani. Ahdistukseni muuttui iloksi ja nautinnoksi. Enää minun ei tarvinnut tuijottaa matelevia viisareita; jopa aika tuntui kulkevan nopeammin.

Liisa Väisänen: Verkkaisuuden filosofiaa. Kirjapaja 2019. S. 69

Yksityista aikaa matkalla

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihin köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi ollut vielä tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimme samalla kun ajattelimme muitakin asioita ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamiosta, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat. Kustantamo S & S. 2018. S. 6.

Muukalaisten meri

Lainaus
Lainattua, Matkustaminen

Ajoittain olen matkustanut paljonkin työni vuoksi. Silloin matkustaminen on sujunut helpommin, mutta vastahakoinen asenteeni koko touhua kohtaan ei silti ole kadonnut täysin. Matkustaminen on vaivalloista ja epäkäytännöllistä. Pitää pukea kengät, vyöt ja takit, ja sitten riisua ne pois. Pitää kaivaa läppäri laukusta päärynänmuotoisten  turvatarkastajien edessä. Sitten ahtaudutaan pieneen tilaan tarkkailemaan lähteviä lentoja pikkuruuduilta. Lentokoneessa joutuu varmasti istumaan kahden hihattomaan t-paitaan pukeutuneen korston keskelle, joiden iho hiveltää koko ajan omaasi. Tarjolla on ilmakuoppia ja järkyttävän kuumaa kahvia ‒ yhtä aikaa. Lentokentällä käy ilmi, että matkatavarasi on lennätetty vahingossa Osloon, mistä pitää tehdä ilmoitus jollekin intialaiselle, joka ei ymmärrä puhumaasi englantia.

Haluttomuus matkustaa on todellakin yksi ominaispiirteistäni. Useimmiten arvostan kyllä matkakohdetta sitten, kun olen viimein päässyt perille. Ongelma on itse matkustaminen. Olen yksinkertaisesti kotikissa.

Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena. 2015, s. 26.

Ongelma on itse matkustaminen

Lainaus
Kirjailija, Lainattua, Matkustaminen

Matkustan melko harvoin

Matkustan melko harvoin. Vien matkalle mukaan perisuomalaisen käytännöllisen mielenlaatuni. Olen talonpoikaisuvun jälkeläinen, joten matkalaukussani on aina tukevat kumipohjakengät. Otan mukaan myös kaksi pieneen tilaan mahtuvaa nailonkassia, sateensuojan sekä voimistelukuminauhan, jonka turvin teen lihaksia vetreyttäviä venyttelyliikkeitä hotellihuoneessa. Pieni myönnytys hienosteluun on ladymainen vaatetus lentomatkalla ‒ tavallisesti paitapusero ja helminauha. Lentäminen on 1950-luvulla syntyneelle juhlaa (vain hiilijalanjälki luo siihen kapeahkon varjon), ja haluan esiintyä lentoemäntien edessä klassisesti vaatetettuna. Haluan nousta siisteydessä ikään kuin heidän tasolleen heidän emännöimässään tilassa.

Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia. WSOY 2012, s. 70.

Normaali
Kulkuneuvot, Matkustaminen

Moni pelkää lentämistä. En ole koskaan tajunnut miksi. Kokemushan on hämmästyttävä, vaikka istuisikin ahtaassa ja meluisassa matkustamossa kolme tuntia ilman ruokatarjoilua. Ollaan silti ilmassa. Ollaan kaiken yläpuolella. Se on tavatonta sanan täydessä merkityksessä: kaikki tavallinen painuu alas, muuttuu parinkymmenen minuutin ajan vihreäksi, ruskeaksi ja hopeaiseksi mosaiikiksi, ja sitten kohotaan pilviin.

Will Wiles: Puulattian kunnossapito. Moreeni. 2012. S. 7.

Ollaan kaiken yläpuolella

Lainaus