Jaa

Paljon matkustavana minulla oli tapana tuskailla pitkiä odotusaikoja lentokentillä ja juna-asemilla. Se kaikki tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. En päässyt suorittamaan kiireellisiä tehtäviäni, jotka kasaantuivat sitä mukaa mitä pitemmäksi asemalla, lentokoneessa tai junassa viettämäni aika kävi. Koko odottaminen oli ahdistavaa ja tuskaista. Eräänä päivänä havahduin siihen, että lentokoneessa, kentällä, junassa tai asemahallissa viettämäni aika on omaa aikaani. Kallisarvoisia hetkiä omasta elämästäni ‒ ei matkallaoloa johonkin, vaan jo perilläoloa itse olemisessa. Ne olivat kaikkein ominta aikaani. Kukaan ei sanonut, että minun täytyi tehdä jotain, vaan sain aivan itse päättää, miten käytän aikani: nukkumalla, kirjoittamalla, lukemalla tai tuijottamalla tyhjyyteen. Tai sitten saatoin valita ahdistuksen tai kiireessä tuskastelun. Kukaan ei voinut määrätä, mitä teen ja millä nopeudella. Tämä hyvin yksinkertaiselta tuntuva oivallus sai minut rakastamaan kentällä odottelua ja lentokoneessa istumista. Jopa suhtautumiseni lentojen myöhästymiseen muuttui. Minulla ei ollut kiire minnekään, nautinhan minä kaikkein omimmastani, yksityisestä ajastani. Ahdistukseni muuttui iloksi ja nautinnoksi. Enää minun ei tarvinnut tuijottaa matelevia viisareita; jopa aika tuntui kulkevan nopeammin.

Liisa Väisänen: Verkkaisuuden filosofiaa. Kirjapaja 2019. S. 69

Yksityista aikaa matkalla

Jaa

Mutta yhtä kaikki: mikä ajaa lähtemään, kun voisi olla paikallaan? Pakkoko on lentää ympäri maailmaa ympäristöä pilaamassa, kun voisi istua nojatuolissaan ja katsoa televisiosta samat paikat? Ja pakkoko on katsoa televisiotakaan. Eikö olisi järkevintä ja vastuullisinta vetäytyä maalle, viljellä pientä vihannespalstaa, kasvattaa onnellisia kanoja ja lukea hyviä kirjoja? Varmasti, mutta ainakin minun sisuksissani asuvat levottomuus ja kaukokaipuu, joille en voi mitään. Vähintään kerran vuodessa levottomuus käy ylivoimaiseksi, ja silloin on lähdettävä. Aina minun ei mielenrauhan vuoksi tarvitse sännätä lentokentälle ja kohti kaukomaita, ensiavuksi riittää mainiosti polkupyörä ja kohteeksi vaikka Kerava.

Matti Paloheimo: Matkamiehen muistelmat. Tammi. 2000, s. 13‒14.

Mikä ajaa lähtemään?

Jaa

Ajoittain olen matkustanut paljonkin työni vuoksi. Silloin matkustaminen on sujunut helpommin, mutta vastahakoinen asenteeni koko touhua kohtaan ei silti ole kadonnut täysin. Matkustaminen on vaivalloista ja epäkäytännöllistä. Pitää pukea kengät, vyöt ja takit, ja sitten riisua ne pois. Pitää kaivaa läppäri laukusta päärynänmuotoisten  turvatarkastajien edessä. Sitten ahtaudutaan pieneen tilaan tarkkailemaan lähteviä lentoja pikkuruuduilta. Lentokoneessa joutuu varmasti istumaan kahden hihattomaan t-paitaan pukeutuneen korston keskelle, joiden iho hiveltää koko ajan omaasi. Tarjolla on ilmakuoppia ja järkyttävän kuumaa kahvia ‒ yhtä aikaa. Lentokentällä käy ilmi, että matkatavarasi on lennätetty vahingossa Osloon, mistä pitää tehdä ilmoitus jollekin intialaiselle, joka ei ymmärrä puhumaasi englantia.

Haluttomuus matkustaa on todellakin yksi ominaispiirteistäni. Useimmiten arvostan kyllä matkakohdetta sitten, kun olen viimein päässyt perille. Ongelma on itse matkustaminen. Olen yksinkertaisesti kotikissa.

Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena. 2015, s. 26.

Ongelma on itse matkustaminen

Matkustan melko harvoin

Matkustan melko harvoin. Vien matkalle mukaan perisuomalaisen käytännöllisen mielenlaatuni. Olen talonpoikaisuvun jälkeläinen, joten matkalaukussani on aina tukevat kumipohjakengät. Otan mukaan myös kaksi pieneen tilaan mahtuvaa nailonkassia, sateensuojan sekä voimistelukuminauhan, jonka turvin teen lihaksia vetreyttäviä venyttelyliikkeitä hotellihuoneessa. Pieni myönnytys hienosteluun on ladymainen vaatetus lentomatkalla ‒ tavallisesti paitapusero ja helminauha. Lentäminen on 1950-luvulla syntyneelle juhlaa (vain hiilijalanjälki luo siihen kapeahkon varjon), ja haluan esiintyä lentoemäntien edessä klassisesti vaatetettuna. Haluan nousta siisteydessä ikään kuin heidän tasolleen heidän emännöimässään tilassa.

Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia. WSOY 2012, s. 70.

Jaa

Moni pelkää lentämistä. En ole koskaan tajunnut miksi. Kokemushan on hämmästyttävä, vaikka istuisikin ahtaassa ja meluisassa matkustamossa kolme tuntia ilman ruokatarjoilua. Ollaan silti ilmassa. Ollaan kaiken yläpuolella. Se on tavatonta sanan täydessä merkityksessä: kaikki tavallinen painuu alas, muuttuu parinkymmenen minuutin ajan vihreäksi, ruskeaksi ja hopeaiseksi mosaiikiksi, ja sitten kohotaan pilviin.

Will Wiles: Puulattian kunnossapito. Moreeni. 2012. S. 7.

Ollaan kaiken yläpuolella

Jaa

Vain kesyt linnut kaipaavat. Villit lentävät.

Elmer Diktonius

Uuden Airbusin siivin Lontooseen

Kosketusnäyttö tarjosi matkan aikana tietoa ja viihdykettä. Elokuvien sijasta katsoin lentokameroiden kuvia ja karttaa.

Matkasin torstaina 15.10.2015 Lontooseen. Koneen lähtöaika oli klo 16.10. Olin tehnyt lähtöselvityksen verkossa, mutta en ollut kiinnittänyt sen enempää huomiota lentokoneeseen. Sain paikan takaosasta käytäväpaikalta.

Yllätyksekseni kone oli tilava ja uudennäköinen. Paikkoja oli kolmessa rivissä 3+3+3. Kuulin heti alussa koneen miehistöltä, että kyseessä on Finnairin uusi Airbus-kone, joka on poikkeuksellisesti Euroopan reitillä henkilökunnan perehdyttämiseksi. Sillä oli takana viisi matkavuorokautta. Ilmankos kaikki näytti niin tuoreelta.

Finnair on saanut Euroopan ensimmäisenä lentoyhtiönä käyttöönsä Airbusin A350 XWB (Extra Wide Body) -koneet. Finnairin mukaan A350-lentokoneet parantavat huomattavasti matkustusmukavuutta ja ovat energiatehokkaampia. Polttoainetehokkuus on jopa 25 % parempi verrattuna edellisen sukupolven lentokoneisiin. Koneissa on myös parempi ilmanvaihtojärjestelmä, joka vaihtaa matkustamon ilman 2–3 minuutin välein.

Lontoon lennon kone oli tyyppiä Airbus A350-900.

Tietoja Airbus A350-900 -koneesta:

• Matkustajapaikkoja: 297 paikkaa
• Pituus: 66,9 metriä
• Siipien kärkiväli: 64,8 metriä
• Matkalentonopeus: 900 km/t
• Maksimi matkalentokorkeus: 13 100 m

Sisustuksesta vastaa suomalainen dSign Vertti Kivi & Co -suunnittelutoimisto. Sisätilojen ilme perustuu dSignin kehittämään Space Alive-konseptiin, jossa ideana on tilan tunnelman muuntuminen lennon edetessä. Toukokuussa 2015 sisustus palkittiin alan parhaana arvostetussa Yacht and Aviation Awards -kilpailussa kategoriassa Commercial Aviation–Economy/Business Class.

Vaihtuva LED-tunnelmavalaistus luo matkustamoon omaa tunnelmaansa ja sitä voidaan vaihdella vaikkapa vuorokauden aikojen tai matkakohteiden mukaan, kuten suunnittelija Vertti Kivi toteaa: ”Laskeutuessa itään lentokoneen värimaailmaa voi hallita lämpimän oranssin vivahteet, tai sisäpinnat voivat hohtaa raikkaan sinisinä saapuessa Helsinkiin.”

Suuret ikkunat päästävät luonnonvaloa matkustamoon. Koko matkustamo oli hyvin vaaleansävyinen, istuimet vaaleampaa ja lattia tummempaa harmaata. Matkatavaratilat aukesivat alaspäin kuomumaisesti ja niissä oli ehkä hieman enemmän korkeutta kuin vanhemmissa koneissa.

Matkustajilla on henkilökohtaiset 11 tuuman kosketusnäytöt, joista saatoi välitä kartan, videokuvaa suoraan eteenpäin tai alaspäin tai elokuvia. Tarjolla oli myös wifi-palvelu sekä istuimen alla pistoke elektroniikan latausta varten.

Jalkatilaa oli ehkä enemmän kuin muissa konetyypeissä ja Economy Comfort -luokassa sitä olisi ollut vielä reilummin businessluokasta nyt puhumattakaan.  Käytävä olisi saanut olla hiukan leveämpi; nyt kävi usein niin, että henkilökunta tönäisi vahingossa hartioihin kulkiessaan ohi.

Koneessa ei ollut montaakaan tyhjää paikkaa. Henkilökunnan edustajalta kuulin, että ilmailualasta kiinnostuneet saattavat varata matkan Airbus-koneeseen vain sen itsensä takia.

Tarjoilu ei kuitenkaan ollut kummempaa valitsemassani turistiluokassa: maksutta sai vettä, kahvia, teetä ja mustikkamehua sekä mustikkaleivonnaisen. Tarjoilu kesti melko kauan aikaa, vaikka koneessa oli perehdyttämisjakson vuoksi tuplamiehitys, yhteensä 16 henkilöä.

Henkilökunta vaikutti olevan innostuneita uudesta työympäristöstään.

Matkareitti kulki reittiä Visby–Etelä-Ruotsi–Tanska–Norwich–Lontoo. Jonkin verran kone ravisteli, mutta turbulenssia oli kuitenkin vain muutaman hetken. Koneessa on Rolls Roycen moottorit ja matkustamossa olikin mukavan hiljaista.

Euroopan harjoittelukauden jälkeen ensimmäiset A350-reitit lennetään talvella 2015–2016 Aasiaan. Lennot alkavat marraskuussa Shanghain reitillä ja myöhemmin tulevat lennot Pekingiin, Bangkokiin, Hongkongiin ja Singaporeen.

Täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt matkatessani torstaina 22.10.2015 Lontoosta Helsinkiin vanhemmalla koneella.

Tiedetuubin sivuilla on yksityiskohtaisempaa ja teknisempää kuvausta Airbus-koneista asiasta kiinnostuneille kuten myös Finnairin sivuilla.

Finnairin Airbus 350 -kone kuvattuna Heathrowin lentoasemalla ikkunoiden takaa.