Tämän talon nimi on Villa Ruusu vain bloggarin mielikuvituksessa. Lapinjärvellä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Tämä on niistä yksi rönsyilevine puutarhoineen.

 

Matkakertomus, Rakennus, Valokuva

Villa Ruusu

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde, Museo

Muistojen Koulumuseo

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Ote V. A. Koskenniemen runosta Koulutie

Tämän runon palautti mieleen käynti Koulumuseossa Porlammilla, Lapinjärvellä. Museo on osa Porlammin kotiseutumuseota. Se löytyy osoitteesta Kievarintie 2. Museo on auki vain kesäisin.

Oppainani olivat museotoimikunnan jäsenet Mervi Vuorinen ja Juha Kekki.

Noin kymmenen vuotta ennen varsinaisen kansakoulun syntyä Porlammin kylään perustettiin pienten lasten koulu eli kyläkoulu. Sekin toimi tässä rakennuksessa.

Vuonna 1872 rakennetun entisen koulutalon yhteen luokkahuoneeseen on koottu eri aikojen pulpetteja ja opetusvälineistöä kartoista ja koulutauluista täytettyihin lintuihin. Vanhimmat pulpetit ovat 1800-luvulta. Edessä on opettajan kateederi, liitutaulu ja harmoni.

Ebba Masalinin muodikkaat kasvitaulut

Ebba Masalinin piirtämiä mustapohjaisia kasvitauluja oli myös esillä. Kaikkiaan museon kokoelmissa on noin 200 kuvataulua.

On aika hauska yhteensattuma, että opiskelunsa yliopistossa aloittava tyttäreni on suunnitellut hankkivansa Masalinin tauluista tehtyjä julisteita ensimmäiseen omaan kotiinsa. Vuosina 1873–1942 eläneen suomalaisen taidemaalarin, piirtäjän ja kuvittajan työt elävät siis edelleen 2000-luvun designmaailmassa. Niitä myy ainakin Taito Myymälät Oy. Julisteiden lisäksi tarjolla on muitakin tuotteita Masalinin piirroksista.

Merkkihenkilöiden katseen alla

Urho Kekkonen on tässä 60-vuotias ja presidenttivuosiensa alkuvaiheessa.

Entiset presidentit ja kulttuurihenkilöt katselevat kävijöitä. Jean Sibelius poseeraa nuoruudenkuvassaan aivan erinäköisenä kuin mitä hän on jäänyt mieleen yleisemmin esillä olleista vanhuudenkuvistaan.

Sanoin Urho Kekkonen on toisenlainen vuonna 1960 tehdyssä piirroksessa kuin myöhempien vuosien vanhana herrana, ainoana lapsuuden ja nuoruuden presidenttinä.

Eino Leino katselee täytettyjen lintujen parvea.

Porlammin suurnainen Hilda Käkikoski

Läsnä ovat myös kansakoulun isäksi tituleerattu Uno Cygnaeus ja opettaja, kirjailija ja Suomen ensimmäiseen eduskuntaan valittu kansanedustaja Hilda Käkikoski.

Käkikosken sydäntä lähellä olivat naisasia, sivistystyö ja uskonto. Hän teki aloitteen kouluruokailun järjestämisestä ja vuonna 1908 tavoite toteutui. Häntä voidaan pitää siis kouluruokailun äitinä.

Vuonna 1864 syntynyt Käkikoski on Porlammin suurnainen, jolle pystytettiin patsas koulun lähelle vuonna 1940. Tämä muistopatsas oli toinen koskaan Suomessa pystytetty muistopatsas naiselle. Vuonna 1937 Minna Canth oli saanut patsaan Kuopioon.

Poikkeukselliseksi Hildan veistoksen tekee myös sen sijainti maaseudulla.

Koulumuistot kulkevat läpi elämän

Koulumuseossa käynti herättää varmaan kävijoissä monia muistoja mukavista ikäviin. Pulpeteissa on kulutettu niin monia vuosia.

Omat kansakouluvuoteni sijoittuvat 1960-luvun loppuun. Isot kartat olivat käytössä, mutta opetustaulut ja täytetyt eläimet eivät niinkään.

Koulukirjojen lisäksi käytössä olivat sinikantiset ruutuvihot, spriimonisteet ja sinipunakynät. Kouluruokailussa juomat nautittiin teräsmukeista. Talvisin osallistuttiin kansanhiihtoon merkkaamalla suoritetut kilometrit pahvikortteihin.

Kansakoulu vaihtui kotikunnassani Raisiossa peruskouluun vuonna 1972 ja matematiikassa opeteltiin joukko-oppia.

Eniten vaikutusta siihen, millainen muisto koulusta jäi, oli kuitenkin opettajilla. Karismaattiset opettajat jäävät mieleen koko elämän ajaksi. Tällainen opettaja oli Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa ja Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa opettanut Hilda Käkikoski.

Naisten ääni -verkkojulkaisussa Eeva Ahtisaari kertoo näin: ”Laura Harmaja on kuvannut ”Käkeä” opettajana sanalla ”ihmeellinen”: ”Kun Käki kuvasi Kalevalan elämää tai Kreikan sankareita tai renessanssia ja Michel Angelon suuruutta, tuntui siltä, kuin hän olisi siirtänyt meidät pois olevaisuudesta.” Käkikoski rakasti myös itse työtään opettajana ja antoi oppilailleen elämänohjeen: ”Valitkaa yksi aate, joku ihanne, jonka toteuttamisen otatte elämäntehtäväksenne.”

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
                          Ote V. A. Koskenniemen runosta Koulutie

 

Asun Lapinjärvellä Maalaisresidenssin citybloggarina 8.–15.7.2017.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kahden pysähdyksen taktiikalla Lapinjärvelle

Eilen oli se päivä, josta alkoi viikon pituinen maalaisresidenssielämäni Lapinjärvellä. Tie punaiseen tupaan kulki mutkitellen. Perille kuitenkin päästiin ja lauantai-illan kruunasi sauna ja upea auringonlasku.

Olin suunnitellut alunperin matkaani Lapinjärven Husulantiellä sijaitsevaan maalaisresidenssiin omin avuin bussilla. Lähtö olisi ollut klo 8 maissa Turusta, Helsingin Kampissa klo 10.40, seuraavalla bussilla klo 11.15 Lapinjärvelle, jonne olisin saapunut klo 12.55. Noin kahden kilometrin pituinen loppumatka olisi pitänyt joko kävellä tai saada kyyti joltakulta.

Kun perheenjäsenten suunnitelmat muuttuivat, niin muuttuivat minunkin ja sain matkaseuraksi ja kuljettajaksi mieheni.

Moottoritietä pitkin landelle

Tästä kohti Helsinkiä, Porvoota ja Lapinjärveä.

Noin 250 kilometrin pituista matkaa tehtiin aluksi pitkin E18-moottoritietä. Vihreää heinäkuista kesämaisemaa värittivät tienvarsien violetit ja pinkit lupiinikukinnot. Melko massiiviset poutapilvet piirsivät taivaalle kuvauksellisia muodostelmia. Välllä sukellettiin moottoritien tunneleihin.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ABC Lohja pienen jaloittelun ja Kirjapörssi-liikkeen valikoiman pintapuolisen tutkailun merkeissä.

Oi voi, paljon on houkutuksia kirjanystävälle. No, kassan kautta mentiin ulos.

Näiile kirjoille olisi voinut olla käyttöä maalaisresidenssissä? Jätin kuitenkin hyllyyn.

Matka jatkui kohti Helsinkiä ja Porvoota. Jäätelönpituinen pysähdys tehtiin ABC Kuninkaankylässä.

Kyläjuhliin Porlammille

Porlammi on yksi Lapinjärven tusinasta kylästä.

Tavoitteena oli tavata maalaisresidenssissä kaksi edeltävää viikkoa viettänyt Kristallinkirkkaasti-blogin Krista miehineen perinteisessä Porlammin kyläjuhlassa.

Ehdimme paikalle nippa nappa ennen juhlan loppumista. Paloautot olivat vielä paikalla, musiikki soi ja lettujakin oli jäljellä, mutta kahvit oli jo juotu loppuun.

Ohjelmaa oli ollut Porlammin torilla tarjolla Suomi 100 -hengessä: 100 vuotta vanhaan juureen leivotun ruisleivän maistatusta, 100 leuanvetoa ja 100 raitaa -räsymaton maalaus. Lisäksi  juhlassa oli torimyyntiä, kirpputori, kahvio, musiikkia ja lapsille keppihevosrata.

Musiikki rytmitti kyläjuhlaa.

Porlammin VPK on Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta, jonka kalustoa oli esillä kyläjuhlassa.

Citybloggareiden vahdinvaihto: Krista (oik.) on kertonut kahden viikon ajan kokemuksistaan Lapinjärvellä Kristallinkirkkaasti -blogissaan ja minä jatkan viikon verran. Kuva: Esa Pulkkinen.

Kristan lisäksi tapasimme myös kesälomalla olevan kunnanjohtaja Tiina Heikan.

Porlammin kotiseutumuseon myyntipöydältä tarttui mukaan kortteja ja esittelykirja paikallisesta koristemaalarista ja valokuvaajasta Juho Pessalasta. Museotoimikuntaan kuuluva Mervi Vuorinen lupasi museo-opastuksen sunnuntaille.

Tankkausta Pukaron Paronissa

Porlamilta matka jatkui Artjärven puolelta koukaten kohti Pukaron Paronia, lapinjärveläistä taukopaikkaa Valtatie 6:n varrella. Paronin sloganina on Pysähdy palveltavaksi ja niin me teimme.

Taukopaikasta löytyy saman katon alta kahvila-ravintola, Scanburger, ruoka- ja löytömarketit, lahjatavaramyymälä, makeistukku, Neste-jakeluasema, polttoöljymyynti, Kirjapörssi, kukkakauppa, Ottoautomaatti, Veikkauksen ja Toton myyntipisteet sekä Plugit-sähköajoneuvojen latauspiste. Pukaron Paroni on avoinna joka päivä 6–23, myös pyhinä.

Seisovasta lounaspöydästä valitsimme sitruunalla ja persiljalla leivitetyn kampelan. Ruokamarketissa teimme hankintoja maalaisresidenssin jääkaappiin.

Kirjapörssi oli tarjolla täälläkin, mutta rivakka kierros ei antanut aihetta ostoksiin.

Pukaron Paroni kehottaa pysähtymään.

Mökki Husulanmäellä

Punainen mökki järven rannalla ja sininen Terässiipi-pyörä valmiina palvelemaan citybloggaria.

Löysimme määränpäämme maalaisresidenssin melko helposti. Purimme ruokatarvikkeet jääkaappiin ja petaisimme sängyt.

Ajomatkan uuvuttama mies otti päivänokoset ja minä kuljin niemen kärkeen. Tyyni järvimaisema siihen peilautuvine pilvineen oli rauhoittava näky. Metsän vihreys virkisti ja epäilemättä tasasi verenpainetta.

Ihan huoletonna en osannut metsässä kulkea.  Tuoreessa muistissa on Luovat ladyt -viikon oleskelu Toivonniemessä, Ruissalossa. Se opetti katsomaan jalkoihin käärmeiden varalta. Siellä niitä riitti, sekä ranta- että kyykäärmeitä.

Husulanmäellä ei nyt tällä kertaa näkynyt matelijoita. Muutama lintu lennahti pensaista karkuun, kala molskahti järven pinnassa ja hyttyset pyrkivät tekemään lähempää tuttavuutta.

Leppeät löylyt päivän päätteeksi

Liekö puut hiukan kosteita vai oliko sähkösaunaan tottuneilla huono sytytystaktiikka ‒ otti oman aikansa ennen kuin kiukaaseen saatiin tuli. Sitten meidän kelpasi istua maalaisresidenssin lauteilla pehmeissä löylyissä ja katsella pienestä ikkunasta suvista järvimaisemaa.

Uloskin pääsi vilvoittelemaan. Pihalta näkyi toiselle puolelle järveä. Saimme ihastella vaaleanpunaisen ja violetin sävyistä auringonlaskua, joka myöhemmin taittui sinisen sävyihin.

Asun Lapinjärvellä Maalaisresidenssin citybloggarina 8.–15.7.2017.

Normaali

Pilvet kuvastuivat kauniisti Lapinjärveen.

Matkakertomus, Valokuva

Heinäkuinen ilta Lapinjärvellä

Kuva
Bloggaus, Matkakohde

Citybloggariksi punaiseen tupaan

Heinäkuun toisella viikolla bloggailen ja viestittelen maalaisresidenssistä Lapinjärveltä.

Löysin sähköpostistani huhtikuun lopussa viestin otsikolla: Citybloggari, uskallatko muuttaa maalle?

Kyseessä on Lapinjärven kunnan Bloggareiden Maalaisresidenssi -tempaus, joka haastaa kaupunkilaisia kohtaamaan ja testaamaan ennakko-odotuksia maalaisasumisesta. Lapinjärven kunta tarjoaa punaisen tuvan ja oman rannan aktiivisesti kokemuksistaan viestiville bloggareille tai vloggareille tänä kesänä. Kyseessä on ensimmäistä kertaa järjestettävä kampanja, jolla haetaan näkyvyyttä ja persoonallisia näkökulmia elämään maaseudulla.

No, uskallanko? Kun olen helposti uusista asioista innostuva ihminen, niin kiinnostuin heti. Vaihdan mielelläni turkulaisen kerrostalokodin luonnonläheisempään vaihtoehtoon kesälomallani.

No, taisin nukkua yön yli, mutta täytin hakulomakkeen. Pari päivää sitten sain mukavan tiedon, että olen valittujen bloggareiden joukossa.

Ihmislähtöinen Lapinjärven kunta

Ai mikä Lapinjärvi? Joskus olen kuullut maininnan Lapinjärven siviilipalvelukeskuksesta. Täytyy tunnustaa, ettei kunnan sijainti ollut heti hallussa. Karttakuvio kunnan sivuilla kertoo, että Lapinjärvi jää Lahden, Kouvolan, Kotkan ja Porvoon välimaastoon.

Nyt olen tietysti lukenut sekä kunnan verkkosivuja että Wikipedian tietoja. Tutustun mielelläni ”Itä-Uudenmaan yllätyksellisimpään, hauskimpaan ja ihmislähtöisimpään kuntaan.” On myös mielenkiintoista havaita, että kaikki kunnan keskushallinnon kuuluvat kuusi henkilöä ovat naisia kunnanjohtajasta toimistosihteeriin.

Lapinjärven kunta on päättänyt olla Suomen ensimmäinen ihmislähtöinen kunta. Kunnan sivuilla kerrotaan, että ”Muutos on käynnissä. Tulevaisuuden kunta on verkostoissa toimiva asioiden mahdollistaja. Ihmislähtöinen kunta ottaa eri toimijat mukaan palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Toimimme ihminen edellä.” Jotenkin voisi olla itsestään selvää, että näinhän kaikkien kuntien tulisi toimia.

Mökki järven rannalla

Kunta tarjoaa bloggareille Lapinjärven rannassa sijaitsevan kesätuvan aivan omassa rauhassa: ”Mökiltä on kauniit näkymät järvelle ulottuvalle niemelle. Pihassa on grilli ja polkupyörä, rannassa on vene. Ympärillä on vanhaa sekametsää erikoisine puulajeineen (alue on entinen metsäntutkimuslaitoksen testimetsä). Husulanmäeltä on vajaa kaksi kilometriä matkaa Lapinjärven kirkonkylälle”.

Loviisan Sanomien haastattelussa minulta kysyttiin, millaisia mielikuvia kunta ja mökki herättävät. No, positiivisia mielikuvia. Vaikka olen nykyisin kaupunkilainen, minulla on kosketusta maaseutuun nuoruusvuosien kesämökistä Paimiossa ja jokakesäisistä vierailuista perheen ja suvun eteläpohjalaisille juurille Alajärvellä. Ja mikäs sen ihanampaa kuin päästä aamu-uinnille järveen.

Minulta kysyttiin myös, mitä aion kertoa viikon mökkiläisyyteni aikana teille, blogini lukijat. Uskon löytäväni helposti kerrottavaa ja kuvattavaa kesäisestä mökkielämästä, luonnosta ja uuden ympäristön haasteista. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Struven ketju, kartanot, kirkot ja hautausmaa, kotiseutumuseo ja monet muut Lapinjärven kohteet saattavat myös innostaa blogiteksteihin ja -kuviin.

Tarjolla on monenlaista mielenkiintoista puuhaa, joista eniten kiinnostaa työskentely kirjastossa ja kunnanjohtajan avustaminen. Hän tosin saattaa olla lomalla heinäkuisen vierailuni aikana 8.‒15.7.2017.

Perheen nuorisoa ja ystäviäkin on jo ilmoittautunut vierailemaan mökillä, joten saan heiltäkin näkemyksiä maalaisresidenssistä.

Bloggareiden maalaisresidenssi Husulanmäellä, Lapinjärvellä. Kuva: Lapinjärven kunta.

Seitsemän bloggaria, kuusi kaupunkia, viisi blogityyliä

Kaikki valitut bloggarit ovat naisia, jotka edustavat kuutta kaupunkia Lontoosta Keravalle ja viittä blogityyliä muodista matkailuun.

Alla lista muista valituista:

Miila Halonen, Kerava
yhteiskunta ja hyvinvointi
miilahalonen.net
https://www.youtube.com/channel/UCBhmJFDITtz_MYBLQQpSbGQ

Liisa Tuhkanen, Lontoo
matkailu
http://lizainlondon.blogspot.fi/

Katja Lehtinen, Tampere
muoti
http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/

Camilla Sharif, Helsinki
lifestyle
http://mademoisellecamomilla.blogspot.fi/

Catariina Salo, Helsinki
lifestyle
http://sevendays.vasabladet.fi/bloggar/catariina/

Kaisu Juoppi, Järvenpää
valokuvaus
http://muutamahetki.com

Onko sinulla ehdotuksia aiheista, joista voisin kirjoittaa?

Normaali