K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste IV

Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste helmikuulle jatkuu neljänteen ja viimeiseen osioon. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Aloitin haasteen myöhässä, joten lopetus jäi maaliskuun puolelle.

Aiheina ovat nyt:

20.2. Kuivunut
21.2. Kala
22.2. Kalenteri
23.2. Kiiltävä
24.2. Katos
25.2. Keltainen
26.2. Kori
27.2. Katu
28.2. Kesä

Kuivunut

Käärme meni menojaan, vanha nahka jäi Toivonniemen rannalle.

Käärme luo nahkansa, senhän me tiedämme. Mitä luodulle nahalle tapahtuu? Se jää jonnekin maastoon ja vähitellen katoaa sinne. Tämä nahka pääsi hetkeksi ihmeteltäväksi ja kuvattavaksi Turun Ruissalossa sijaitsevan Toivonniemen kesäkodin pöydälle.

Käärme lienee rantakäärme; niitä ainakin on nähty saunalle vievän rantatien kivikossa.

Kala

Kalasta oli vähän kuvia kokoelmissani. Joudun turvautumaan nyt kuvaan, jossa kala on joutunut jo ruoanlaittovaiheeseen. Kyseessä on Saimaasta Lappeenrannan läheltä pyydetty hauki, josta veljeni Juha valmisti haukimureketta. Sain sitä parilla illallisella syyskuussa 2020, kun olin muutaman päivän vierailulla. Oli maukasta. Olen itse tosi huono kalakokki, enkä ole koskaan tehnyt haukimureketta.

Kalenteri

Kalenterin kuvaakaan ei ollut helppoa löytää. Mummun kalenterin olen kuvannut; se on äidilleni Anjalle tehty kalenteri, jossa on kalenterikuvina mummun lastenlapsia, joita on seitsemän. Kannessa on kuva äidistä vuonna 2018, jolloin vietettiin hänen 80-vuotispäiviään Alajärvellä. Päivänsankarin juhla-asuna on Suomi-puku.

Kiiltävä

Ritarihuoneen kullattu kattokruunu. Tarkemmin katsottuna siitä voi löytää leijonan, Suomen vaakunaeläimen.

Kiiltävää valikoitui edustamaan kattokruunu Ritarihuoneelta. Olen ollut siellä vain kerran, kun Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Katos

Katos on viritetty Marbellaan, kun edessä on viikon pituinen San Bernabé -juhla kesäkuun alussa. Iltaisin kaupungilla oli kaikenikäistä väkeä pukeutuneena parhaimpiinsa, osalla naisista oli värikäs flamencoasu. Ruokaa ja juomaa sekä musiikkia ja tanssia riitti.

Keltainen

Tämä iloinen ja keltainen ankka löytyi Cafe Ankan korista. Turussa Itäisen Rantakadun varrella ja lähellä Martinsiltaa sijaitseva kesäkahvila Cafe Ankka on tunnettu munkeistaan. Keväällä 2023 juhlitaan kahvilan 20-vuotissynttäreitä.

Kori

Kuvassa on valaistu pyörä Scandic Hamburger Börsin edessä Turussa, mutta onhan siinä myös kori kasveineen.

Katu

Katukuva on Läntiseltä Rantakadulta Turusta elokuussa Taiteiden yönä. Ennestäänkin värikäs katu kahviloineen, terasseineen, kukkineen ja puineen täyttyi taiteilijoista yleisöineen.

Kesä

Kesäinen päivä Menkijärvellä, Etelä-Pohjanmaalla. Kesäisiä kuvia olisi ollut paljonkin, mutta tämä kuva ja paikka liittyy lapsuuteni kesiin. Perheemme vietti heinäkuiset lomat isän vanhempien luona Kurejoella, Alajärvellä.

Navetassa oli lehmiä ja yksi hevonenkin, joten työvoimamme oli tarpeen heinäpellolla. Silloin timoteit koottiin vielä seipäille ja kuivuttuaan latoon. Siellä oli hauskaa pomppia ja tiivistää heinää. Joskus pakkauduttiin autoon ja suunnattiin lähimmälle järvelle, noin seitsemän kilometrin päässä olevalle Menkijärvelle. Olipa mahtava tunne päästä hikisenä ja pölyisenä uimaan järviveteen.

Kuvahaasteeseen olen nyt vastannut. Pääsin tavoitteisiin ja pystyin käyttämään omia kuviani, joskin parissa kohtaa hiukan kaukaa hakien. Kuvista olisi riittänyt pitempiäkin tekstejä, mutta päätin pitää ne melko lyhyinä.

Lue myös:

Lomanen Lappeenrannassa

Ritarihuoneen kultakruunujen alla

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Matkabloggaajat Marbellassa

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle

Kristiinankaupungissa on ruotsinkielisten osuus noin 55 prosenttia.

Mitä yhteistä on Jyväskylän kauppakadulla, Turun Läntisellä Rantakadulla ja Kristiinankaupungin Kissanpiiskaajankujalla? Ne olivat kaikki mukana Suomen kaunein katu -kilpailussa.

Iltalehti järjesti lukijoilleen kilpailun Suomen kauneimman kadun nimeämiseksi. Voittajaksi tuli tänään Kauppakatu Jyväskylässä. Toiseksi sijoittui Eteläpitkäkatu Raumalla ja kolmanneksi Satamapuistonkatu Savonlinnassa. Onnittelut voittajille!

Läntinen Rantakatu 16. kaunein

Kilpailun alkuvaiheessa kärjessä oli kaksi mielenkiintoista ja keskenään hyvin erilaista katua: Läntinen Rantakatu Turussa ja Kissanpiiskaajankuja Kristiinankaupungissa.

Läntinen Rantakatu (Västra Strandgatan) kulkee Aurajoen viertä. Se alkaa Linnankadulta ja päättyy Forum Marinumin lähistölle Meritullinkadulle. Turkulaisena olisin toivonut, että katu olisi sijoittunut paremmin, sillä se on viehättävä ja elävä vanhoine puineen, rakennuksineen, siltoineen, kävelijöineen, pyöräilijöineen sekä useine kahviloineen ja ravintoloineen.

Läntinen Rantakatu alkaa Turun pääkirjaston edustalta, kuvassa oikealla.

Kissanpiiskaajankuja on Kristiinankaupungin vanhalla puutaloalueella sijaitseva Suomen kapein kaksisuuntainen katu, joka on saanut huomiota paitsi mittojensa, myös nimensä puolesta.

Lopullinen äänestystulos sijoitti kyseiset kadut viimeisille sijoille 15‒16.

Kristiinankaupungin matkailunähtävyys

Kävin Kissanpiiskaajankujalla viime kesänä ja sen erikoinen nimi jäi mieleen. En ehkä haluaisi sitä osoitteekseni, vaikka viehättävää aluetta onkin.

Kissanpiiskaajankuja, ruotsiksi Kattpiskargränden, on mainittu jossain Suomen tunnetuimmaksi kaduksi ja Kristiinankaupungin tunnetuimmaksi matkailunähtävyydeksi. En ollut tosin kuullut kadusta aiemmin.

Katu on kapeimmillaan 299 senttimetriä leveä. Pituudeltaan se on noin kolme korttelia.

Vuonna 1649 perustettu Kristiinankaupunki Pohjanmaalla sijaitsee meren rannalla. Merenkulku liittyykin kaupungin historiaan ja ehkä kadun nimeenkin.

Visit Kristiinankaupunki -sivuilla kerrotaan, että ”kujan nimen alkuperästä on monta tarinaa. Liittyykö nimi Skaftungista tulleisiin laivanrakentajiin, vai pitääkö paikkansa, että kaupunki palkkasi aikoinaan henkilön, jonka tehtävänä oli poistaa kissarutto kaupungista?”

Toisen tarinan mukaan kadun nimi on peräisin ”yhdeksänhäntäisestä kissasta”, joka on hamppuköydestä tai nahasta tehty yhdeksänhaarainen ruoska. Sitä käytettiin miehistön rankaisemiseen piiskaamalla aikana, jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa, siis purjelaivojen aikaan.

Jostain kaupungin esitteistä jäi mieleeni selitys, joka viittasi rannan merimieskapakan meteliin, jota verrattiin kissanpiiskauksesta syntyneeseen ääneen. Harmi, että olen laittanut esitteen tai oikeastaan kirjasen niin hyvään talteen, etten sitä nyt löydä.

Kissanpiiskaajankujan puutalonäkymää.

Kissanpiiskaajankujaa voi kuljeskella nauttien puutaloidyllistä. Samalla voi panna merkille juorupeilit, joita on kuulemma katuvarsien taloissa enemmän kuin missään muualla. Peilit on suunnattu vinoon, niin että talon sisältä voi seurata kadun tapahtumia molemmissa suunnissa ‒ ja pysy tilanteen tasalla kaupungin tapahtumien suhteen.

Kissojen kaupunki

Mutta on kujan nimellä katetta sikäli, että Kristiinankaupungissa ja erityisesti sen vanhassa kaupungissa riittää kissoja. Kaupungin turistisivuilla kerrotaankin:

”Vanhassa kaupungissa niitä – raidallisia, täplikkäitä, mustavalkoisia ja punaisia – näkee usein nauttimassa auringosta kujilla tai aitojen päällä. Liikenne on sen verran hiljaista, että ihmiset uskaltavat päästää kaulapannalla varustetut kissansa kulkemaan vapaasti kaupungilla. Kaupungissa näkee paljon kissa-aiheisia ikkunakoristeita ja matkailijoille on tarjolla myös kissa-aiheisia matkamuistoja.

Kissojen runsauden salaisuus on yksinkertainen. Monien puutalojen kivijaloissa on aukkoja, joista kissat voivat pujahtaa piiloon. Talvella on tietenkin ihanaa päästä lämmittelemään tassuja, ja ehkäpä kivijalasta löytyy myös hiiriä. Aikaisemmin, kun merenkulku ja kalastus oli vilkasta, kissoille annettiin pienet, myyntiin kelpaamattomat kalat.”

Kaupunki on kehittänyt lapsille aiheeseen liittyvän opastetun Kissojen kierroksen. Sen aikana seurataan kristiinalaiskissa Oskarin elämää purjelaivojen aikaan. Historiallinen elämyskierros on suunnattu 6‒12-vuotiaille. Ehkä kadun nimen arvoitus tuleekin esiin kierroksen aikana?