Kuolleet lehdet puistossa

Vietin rauhallisen sunnuntaiaamun lehtien ja aamiaisen parissa. Lokakuinen aamu oli valjennut pilvettömänä. Pohdin, lähteäkö puistoon kameran kanssa. Vähän laiskotti ja kotitöitäkin oli tiedossa. Lähdin kuitenkin.

Kotini vieressä oleva Tähkäpuisto näytti  tylsältä paikalta. Ei mitään kuvattavaa. Pelkkiä kuolleita lehtiä, maahan varisseita oksia, pystyssä törröttäviä korsia, kuihtuneita kukkia. Masentavaa. Minne oli kadonnut kauneus? Sinne minne kesäkin.

Kiersin puiston ulkoreunaa ja suuntasin kulkuni keskemmälle kohti ruusupensaita.

Aurinko paistoi viistosti metsän reunan takaa. Suuri osa puistoa oli varjossa, mutta ne kohdat, joihin aurinko osui, kimalsivat.

Otin kameran esiin ja löysin kuvattavaa kasvien yksityiskohdista. Kasvien erilaiset lehtimuodot korostuivat jääkiteiden reunustamina.

Pallohortensian valkoisista, kuohkeista kukista oli jäljellä ohuet ruskeat kuivuneet kukinnot ja pyöreä muoto. Kuihtuneessakin voi olla kauneutta.

Ruusupensaat olivat huurteessa, kuin sokerilla kuorrutettuja. Ruusut olivat muuttuneet marjoiksi, jokunen jäätynyt kukka löytyi kuvattavaksi.

Poimin muutaman maahan karisseen ruusun terälehden puiston vihertävänturkoosille pöydälle. Kiirehdin, sillä käden lämpö sulattaisi nopeasti jääkiteet terälehden pinnalta. Tein asetelman ja kuvasin.

Puistonpenkkikin oli huurteessa. Kukaan ei ollut siinä istunut.

Vietinkin sitten puolitoista tuntia puistossa kuvakävelyllä. Lisää kuvia on nähtävissä kuvagalleriassa.

Onnellisten ukkojen käsikirjan vinkkejä matkailuun

Ruotsalainen Dag Sebastian Ahlander on eläkkeelle siirtynyt diplomaatti ja lastenkirjailija, joka on kirjoittanut myös Onnellisten ukkojen käsikirjan. Oppaassaan hän tarjoaa 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Ahlanderin mukaan elämä on parasta alle 12- ja yli 65-vuotiaana.

Kirja on suunnattu eläkkeelle jääneille, mutta monet sen neuvot sopivat kyllä nuoremmillekin. Tässä Ahlanderin kirjansa alkuluvussa esittämä loppupäätelmä:
”Elä uutta elämää. Täytä omat odotuksesi, älä muiden odotuksia. Katso aina eteenpäin, silloin kehityt koko ajan. Tietä ei ole olemassa ennen kuin olemme sen kulkeneet.”

Ahlander ei ole enää niinkään kiinnostunut matkustamisesta, koska hän on uransa aikana asunut monessa ulkomaisessa kaupungissa: Washingtonissa, Nancyssä, Moskovassa, Nairobissa, Genevessä, Pietarissa ja New Yorkissa. Hän haluaa nyt ennen kaikkea kirjoittaa nuorille suunnattuja historiaan liittyviä kirjoja. Matkakohteeksi hän valitsee paikan, johon hänen on hyvä tutustua saadakseen taustatietoja.

”Tämä tarkoittaa sitä, että saatan kierrellä tuntikausia Roomassa ja eläytyä siihen tunnelmaan, minkä vallassa senaattorit kulkivat Forum Marinumin halki aloittaakseen väittelynsä kuuriassa. Silloin minusta on jännittävää nähdä, kuinka tapahtumat alkavat kytkeytyä toisiinsa. Silloin saan omat ahaa-elämykseni.”

Kuukausikortin avulla kotikaupunki tutuksi

Ahlander suosii lähimatkailua. Hän neuvoo ostamaan kuukausikortin, jolloin voi ajella busseilla, paikallisjunilla ja metroilla mielin määrin.

”Me matkaamme usein junalla meille tuntemattomalle asemalle ja palaamme sitten kotiin kävellen. Silloin saamme nähdä jotakin uutta ja vältymme kiertelemästä tuttuja kortteleita ja katselemasta aina vanhoja taloja…Kun olemme kyllästyneet juniin, meillä on valittavana vaikka kuinka monta bussia, sillä meidän kaupungissamme on lukuisia kaupunginosia.” – –”Tämä on melkein kuin käyttäisi diplomaattipassia!”

Ahlander neuvoo myös ryhtymään turistiksi omassa kaupungissa. Hänellä on ystävänsä kanssa hanke, jonka tarkoituksena on tutustua Tukholman kaikkiin kaupunginosiin lähiöt mukaan lukien. He lähtevät matkaan aikaisin aamulla opaskirjat mukanaan ja juovat aamukahvit paikallisessa konditoriassa. Sitten matka voi jatkua keskustan erilaisiin liiketiloihin.

”Sitten on tullut aika nauttia smoolantilaista sianmakkaraa jossain perinteisessa grillibaarissa, minkä jälkeen jatkamme kulkuamme ja lepuutamme jalkojamme lueskellen sanoma- ja aikakauslehtiä jossakin sivukirjastossa. Päivän ohjelmamme päättyy leivoskahveihin jossakin konditoriassa, ennen kuin kumpikin meistä lähtee kotiin.

Kun työnnän avaimen ovemme lukkoon, minusta tuntuu, kuin olisin ollut poissa monta päivää kestävällä ulkomaanmatkalla.”

Matkanteosta mukavaa

Autoilusta Ahlander neuvoo tekemään elämysmatkailua. Kuuden tunnin kesämökkimatkat Ahlander ajaa kuunnellen äänikirjoja. Tämä saa matkan sujumaan nopeammin ja nautinnollisemmin. Matkan varrella Ahlanderit saattavat myös poiketa tapaamaan vanhoja ystäviään, mikä on omiaan virkistämään suhteita heihin.

”Pysähdymme matkan varrella myös ostamaan paikallisia herkkuja, Kimstadin suolakurkkuja ja Vätternin rapuja. Herkkujen listasta tulee vain entistä pitempi ja matkoistamme entistä hauskempia. Koko päivä kuluu matkaan, mutta mitä se haittaa, kun me olemme vapaita.”

Pysy hyvällä mielellä, nauti huippuhetkistä

Toiseksi viimeisimmässä neuvossaan onnellinen ukko vastaa perustavanlaatuiseen kysymykseen:
” Elämän tarkoitus on, että me elämme elämämme parhaalla tavallamme ja pysymme hyvällä mielellä. – – Elämässä on nousunsa ja laskunsa. Iloitse sen huippuhetkistä, rakkaudesta, lapsista, teltassa heräämisestä aamun koittaessa Afrikan savannin tuhansien eläinten keskellä, Edith Södergranin rannan löytymisestä Karjalasta tai muistikuvasta, siitä, kuinka lampaan tiu´ut helisivät Ithakassa, Odysseuksen saarella.”

 Dag Sebastian Ahlander: Onnellisten ukkojen käsikirja. 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Gummerus, 2014. Alkuperäisteos: Handbok för glada gubbar. Bonnier Fakta. 2012.

Jaa

13. Valkoista kukintoa Tähkäpuistossa.

Tähkäpuisto – ruusukeidas kaupungissa

Tähkäpuisto, Axparken, tunnetaan myös nimellä Ruusupuisto.

Kun lähimatkailusta olen kertonut, niin minulla on onni asua kahdenkin vierailun arvoisen käyntikohteen läheisyydessä. Toinen on Turun hautausmaa Ylösnousemuskappeleineen ja toinen on Tähkäpuisto (ruotsiksi Axparken). Sitä on kutsuttu myös Ruusupuistoksi.

Tähkäpuisto sijaitsee Peltolan kaupunginosassa, Petreliuksen asuinalueen vieressä Uudenmaantien varrella lähes vastapäätä Turun hautausmaata.

Puisto alkaa taloyhtiömme tontin reunasta. Käyn siellä silloin tällöin, erityisesti viikonloppuaamuisin. Usein mukana on myös kamera.

Puiston monipuolinen kasvusto tarjoaa valokuviin aina uusia aiheita vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen. Varsinkin keväällä on hauska tutkia erilaisia silmuja ja nuppuja, kesällä kukkien väriloistoa ja syksyllä ruskan sävyjä. Puistossa asustaa myös jäniksiä, kettuja ja lintuja.

Kustaa Vaasan päätöksellä kaupunkilaisille

Tähkäpuiston historia ulottuu keskiajalle, jolloin alue oli lehmien laidunaluetta ja peltoa. Vuonna 1530 kuningas Kustaa Vaasa määräsi alueen käräjillä alueen omistuksesta syntynyttä riitaa ratkaistessaan Turun kaupungin ja sen porvarien ikuiseksi nautinta-alueeksi.

Tähkäpuiston vanhimmat puut ovat 1862 toimintansa aloittaneen ruotsinkielisen puutarhakoulun taimistosta. 1960-luvulla alue kaavoitettiin puistoksi ja nimistötoimikunta nimesi alueen Tähkäpuistoksi. Nimi viittaa alueen viljelyhistoriaan, mutta myös Kustaa Vaasaan, jonka sukuvaakunassa on viljanlyhde tähkäpäineen.

Puiston pinta-ala on 7,7 hehtaaria, josta noin puolet on rakennettua puistoa. Muu alue on luonnonmukaista metsää ja niittyä. Pieni lampikin puistosta löytyy sekä kostean alueen ylittävät pitkospuut.

Tähkäpuiston lampi tarjoaa kasvuymäristön kosteassa viihtyville kasveille. Keväällä sen laitoja koristavat rentukat.

Näytekasvimaa ja rosarium

Tähkäpuiston uusi aika alkoi vuonna 1982, kun alueelle perustettiin kaupunkilaisille puita, pensaita ja perennoja esittelevä näytekasvimaa. Nyt puistossa on noin 40 lajia havu- ja lehtipuita, toista sataa lajia pensaita sekä lähes sata lajiketta perennoja ja mausteyrttejä.

Lisäksi Tähkäpuistossa on vuonna 1995 käyttöön vihitty rosarium eli ruusutarha. Siellä on Suomen suurin historiallisten (ennen vuotta 1867 nimettyjen) ruusulajikkeiden kokoelma.

Rosariumissa on noin 1 600 ruusupensasta ja noin 400 lajiketta, osa harvinaisuuksia. Lukumäärä tuntuu itsestäni isolta – voiko puistossa olla tosiaan niin monta ruusupensasta? Täytynee joskus laskea. Luku löytyy muun muassa puiston infotaulusta. Vanhimmat lajikkeet ovat keskiaikaisia.

Ruusut on saatu yksityisten ja yhteisöjen lahjoituksina ennen kaikkea aktiivisesti toimineen ruusumatami Toini Grönqvistin ansiosta.

Muistan jostain syystä olleeni paikalla tilaisuudessa, jossa paljastettiin Grönqvistin puinen patsas – kyllä, näköispatsas. En tiedä, mitä patsaalle tapahtui, eikö ollut ruusumatamin mieleen, koska muistomerkki on sittemmin poistettu puistosta.

Ruusuista noin 1 200 on omistettu erilaisille yhteisöille ja yksityisille henkilöille. Esimerkiksi kaikki Turussa toimivat vammaisjärjestöt ovat saaneet omat nimikkoruusunsa. Myös kaikilla presidenteillämme on omat ruusunsa kuten myös prinsessa Victorialla ja prinsessa Dianalla.

Valtaosa puiston kasveista on merkitty suomen- ja ruotsinkielisin sekä tieteellisin nimin. Selvitettäväksi jää, kuinka nimikkoruusut on merkitty – en muista nähneeni puistossa tietoa tästä.

Vuonna 2002 Tähkäpuistossa vietettiin maailman ruusuvuoden Turun pääjuhlaa. Tuolloin rosarium kuului jo Pohjoismaiden merkittävimpiin ruusutarhoihin.

Puistossa vihitäänkin

Tähkäpuisto on monipuolinen käyntikohde ja virkistysalue. Puistossa on kaksi pöytää penkkeineen, joten se on oivallinen paikka piknikretkille. Siellä on myös aidattu koirapuisto karvaturrien ulkoiluttamiseen.

Puiston reunalla sijaitsevan Henrikinkirkon seurakunta järjestää puiston keskusaukiolla jumalanpalveluksia Ruusukirkon nimellä. Seuraavan kerran tilaisuus on sunnuntaina 2.8. 2015. Muutamana vuonna puistossa on voinut myös solmia avioliiton ilman monimutkaisia juhlavalmisteluja lauantai-illan vihkimistilaisuudessa.

Tähkäpuistoon pääsee hyvin Turun kaupungin busseilla 61 (Peltolantie, Henrikinkirkon pysäkki) ja esimerkiksi Kaarinaan menevillä busseilla 6 ja 7 (Uudenmaankatu, Tähkäpuiston pysäkki.). Aikataulut löytyvät Fölistä. Matka kauppatorilta on vajaa kolme kilometriä.

Suosittelen puistoa kaikille luonnonystäville ja kasvien kauneudesta inspiroituville.

Lisää kuvia löytyy Tähkäpuisto – Ruusupuisto -kuvagalleriasta.

104 mielenkiintoista kohdevinkkiä Länsi-Uudeltamaalta

Suuri osa Hangon viehätyksestä perustuu merellisyyteen sekä vanhoihin rakennuksiin.

Filosofian maisteri ja turkulainen matkailutoimittaja ja -kirjailija Hannu Tuominen on reissaamisen konkari. Hänen tekstejään löytyy kootusti ja helposti Matkalla Maailmalla -sivustolta.

Hannu Tuominen esiintyi toukokuun alussa Turun kaupunginkirjastossa. Hän kertoi siirtyneensä matkailussaan lähikohteisiin ja on kartoittanut niitä Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uusimaalla. Lähimatkailuaineiston hän on koonnut kahteen kirjaan, joista löytyy yli sata kohdevinkkiä historiallisiin ruukkikyliin, suosittuihin museoihin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, taiteilijakoteihin, maisemateihin ja kulttuurikohteisiin.

Länsi-Uudenmaan kirja on 122-sivuinen ja siitä löytyy yli 104 vierailukohdetta. Kutakin kohdetta esitellään sivun verran ja lopusta löytyvät osoitetiedot. Lisäksi on mainittu seitsemän sivun verran Helsingin muita tutustumiskohteita Amos Anderssonin taidemuseosta Virkin kotiin.

Tuomisen mukaan monet kohteet ovat avoinna vain kesäisin, mutta etukäteen sopimalla voi päästä tutustumiskäynnille myös muulloin. Pääsymaksut ovat usein muutaman euron luokkaa ja jotkut kohteet ovat maksuttomia.

Hannu Tuomisen mukaan Länsi-Uusimaa on matkailun kannalta todellinen runsaudensarvi. Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta löytyy eniten kohteita, muun muassa Ratikkamuseo sekä Alvar Aallon ateljee ja kotimuseo Helsingissä, Tiedekeskus Heureka, Nissbackan veistospuisto sekä Leodardo da Vilhun veistoskokoelma Vantaalla, Suomen Kellomuseo ja Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä Näyttelykeskus WeeGeessä sekä Bodomjärven mysteeri Espoossa.

Muutamia poimintoja kirjan esittelemista kohteista isojen kaupunkien ulkopuolelta: Suomen Rautatiemuseo Hyvinkäällä, Evakkomuseo Vihdissä, Meijerimuseo ja Hyrsylän Mutka Nummella, Vironperä Lohjalla, Aleksis Kiven kotina toiminut Fanjunkars Siuntiossa, Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo Tammisaaressa sekä kokonaisuutena mainittu ja esitelty kesäkaupunki Hanko.

Hangossa riittää rantaviivaa.

Hannu Tuomisen mukaan lomareittien varsilta löytyy todellisia helmiä: ”Yksi on kunnostanut toista sataa vanhaa traktoria, toinen on rakentanut täydellisen sotamuseon kellariinsa tai pystyttänyt puutarhaansa hienon veistospuiston. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy useita mielenkiintoisia kohteita. Milloin olet viimeksi tutustunut oman kotiseutusi museoihin? Mukavaa kotiseutumatkailua!”

Hannu Tuomisen lähimatkailukirjoja on saatavana ainakin Adlibris-verkkokaupasta ja edullisimmin tekijältä itseltään, yhteystiedot Matkalla Maailmalla -sivustolla ja Facebookissa.

Hannu Tuominen jatkaa opaskirjasarjaansa. Hänellä on nyt työstettävänä Itä-Uusimaa- ja Kymenlaakso-kirjat.

Hannu Tuominen: Länsi-Uusimaa. 104 mielenkiintoista kohdevinkkiä. Matkalla Maailmalla/Hannu Tuominen. 2015.

130 mielenkiintoista kohdevinkkiä Varsinais-Suomesta

Filosofian maisteri ja turkulainen matkailutoimittaja ja -kirjailija Hannu Tuominen on reissaamisen konkari. Hänen tekstejään löytyy kootusti ja helposti Matkalla Maailmalla -sivustolta.

Hannu Tuominen esiintyi toukokuun alussa Turun kaupunginkirjastossa. Hän kertoi siirtyneensä matkailussaan lähikohteisiin ja on kartoittanut niitä Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla. Aiemmin hajallaan olevan tiedon hän on koonnut kahteen kirjaan. Niistä löytyy yli sata kohdevinkkiä historiallisiin ruukkikyliin, suosittuihin museoihin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, taiteilijakoteihin, maisemateihin ja kulttuurikohteisiin.

Varsinais-Suomen kirja on 138-sivuinen ja siinä on kerrottu yli 130 vierailukohteesta. Kutakin paikkaa esitellään sivun verran ja lopusta löytyvät osoitetiedot.

Tuomisen mukaan monet kohteet ovat avoinna vain kesäisin, mutta etukäteen sopimalla voi päästä tutustumiskäynnillä myös muulloin. Pääsymaksut ovat usein muutaman euron luokkaa ja jotkut kohteet ovat maksuttomia.

Turusta löytyy eniten kohteita, muun muassa Aurajokiranta, Ett Hem -museo sekä Apteekkimuseo. Lyhyesti omalla aukeamallaan on mainittu Turun tunnetuimmat kohteet Turun linnasta Kasvitieteelliseen puutarhaan.

Rymättylästä löytyy Silliperinnekeskus Dikseli, Askaisista Ritaripuisto, Vehmaalta Kivityömuseo, Kustavista Jeremian luolat, Uudestakaupungista Luotsimuseo, Marttilasta Nostalgiamuseo, Somerolta Sauhutupamuseo, Nauvosta Fagerlundin traktorimuseo, Paimiosta Käsityömuseo Miila, Kemiöstä Björkbodan Lukkomuseo, Muurlasta Vilho Hurmeen ateljeekoti ja Perniöstä Muovikassimuseo ja yli sata muuta kohdetta.

Vilho Hurmeen taiteilijakodin interiööriä Muurlassa.

Hannu Tuomisen mukaan lomareittien varsilta löytyy todellisia helmiä: ”Yksi on kunnostanut toista sataa vanhaa traktoria, toinen on kerännyt tuhansia muovikasseja tai rakentanut itselleen linnamaisen ateljeen keskelle korpimaisemaa. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy useita mielenkiintoisia kohteita. Milloin olet viimeksi tutustunut oman kotiseutusi museoihin? Käy tutustumassa ja ihastu näkemästäsi!”

Hannu Tuomisen lähimatkailukirjoja on saatavana ainakin Adlibris-verkkokaupasta ja edullisimmin tekijältä itseltään, yhteystiedot Matkalla Maailmalla -sivustolla ja Facebookissa.

Hannu Tuominen: Varsinais-Suomi. 130 mielenkiintoista kohdevinkkiä. Matkalla Maailmalla/Hannu Tuominen. 2015.

Mielitkö maailmalle – tarvitsetko tietoa?

Mieleni minun tekevi, maailmalle matkata.

Filosofian maisteri ja turkulainen matkailutoimittaja ja -kirjailija Hannu Tuominen on reissaamisen konkari ja oivallinen tietolähde olipa kohteesi missä päin vaan. Hannu Tuominen on toiminut erikoisoppaana monilla kiertomatkoilla ja hänen valokuviaan ja artikkeleitaan on julkaistu monissa sanoma- ja aikakauslehdissä.

Matkalla Maailmalla -sivusto palveluksessasi

Hannu Tuomisen tekstejä löytyy kootusti ja helposti Matkalla Maailmalla -sivustolta, jota kutsutaan Suomen monipuolisimmaksi matkailublogiksi. Blogina en sivuja pidä, sillä niissä ei ole uusimmat postaukset ensin -rakennetta eikä sivuilla ole kommentointimahdollisuutta.

Verkkosivusto sisältää tietoa eri puolilta maailmaa Suomi mukaan lukien satoine matka-artikkeleineen. Artikkelit on järjestetty maanosittain ja valtioittain seuraavasti: Aasia, Etelä-Amerikka, Eurooppa, Oseania, Pohjois-Amerikka, Suomi ja Yleistä. Afrikkakin on mukana, mutta siitä ei löydy artikkeleita.

Yleistä-osiossa Hannu Tuominen antaa käytännön vinkkejä ja taustatietoja. Artikkeleissa tarkastellaan muun muassa mystistä vuorovettä, matkalaukkujen nopeaa kehitystä, Euroopan kirpputoreja, maailman metroja sekä legendaarisia jalkapallostadioneita, tippaamisen sietämätöntä vaikeutta ja halpalentoyhtiöitä.

Sivustolla ei ole hakumahdollisuutta, mutta maanosittaisen ja valtioittaisen hakemiston mukaan kiinnostavat artikkelit ovat löydettävissä.

Sivuilla kerrotaan myös ajankohtaisista matkailuun liittyvistä tapahtumista ja ilmiöistä. Matkalla Maailmalla löytyy myös Facebookista. Hannu Tuomisen matkailukirjoja on kustantanut aiemmin muun muassa Autoliitto.

Maailmanmatkailusta lähiretkiin

Hannu Tuominen esiintyi toukokuun alussa Turun kaupunginkirjastossa. Hän kertoi siirtyneensä matkailussaan lähikohteisiin ja on kartoittanut niitä Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uusimaalla. Kirjastossa oli esillä myös aiheeseen liittyvä näyttely toukokuun ajan.

Lähimatkailuaineiston hän on koonnut kahteen kirjaan, joista löytyy yli sata kohdevinkkiä historiallisiin ruukkikyliin, suosittuihin museoihin, huvipuistoistoihin, eläintarhoihin, taiteilijakoteihin, maisemateihin ja kulttuurikohteisiin. Lisää näistä kirjoista erillisissä postauksissa.

Lisätietoa: http://www.matkallamaailmalla.fi/