Taas kirjoitetaan marraskuussa

Kuva: ©TheOtherKev Pixabaysta.

”Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niin kuin varisparvi
raahautuu”
                                      Marraskuu. Miljoonasade/Heikki Salo

Huhtikuulla on huono maine, mutta monelle marraskuu on kuukausista julmin. On märkää, kylmää ja pimeää. Mitäs keksittäisiin? Auttaisiko kirjoittaminen, vaikka bloggaaminen?

Yhdysvalloista vuonna 1999 alkanut kirjoitushaaste National Novel Writing Month (NaNoWriMo) on kasvanut maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi. Tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani. Aluksi mukana oli 21 kirjoittajaa. Nyt osallistujien määräksi arvioidaan noin 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa. NaNoWriMo onkin maailman suurin kirjoitustapahtuma.

Kirjoitetaan ja blogataan

Romaaninkirjoitushaaste on saanut rinnalleen muita vastaavia tapahtumia muun muassa tietokirjoittamisen, näytelmä-kirjoittamisen ja piirtämisen saralla.

Myös bloggaajille oli oma kisansa marraskuun ajaksi eli National Blog Posting Month (NaBloPoMo), joka oli aikansa voimissaan BlogHer-sivuston aktivoimana. Nyt bloggaajia yhdistävät erilaiset ryhmät muun muassa Facebookissa, kuten NaBloPoMo Revival.

Viidettä kertaa mukana

Olen tarttunut bloggaushaasteeseen neljänä vuotena vaihtelevalla menestyksellä.

Viime marraskuussa kirjoitin muun muassa teehetkestä kahvihuone Ansarissa, uudesta lentoreitistä Turusta Kaunasiin, yksin matkustamisesta, Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin-kirjasta ja Terhi Rannelan Kesyt kaipaavat, villit lentävät -matkakirjasta, Turusta Suomen glögipääkaupunkina ja runoudesta linja-autossa. Käytin paljon Lainattua-bloggauksia sekä kuvapostauksia.

Päivittäinen bloggaus ‒ vaikka vain kuvan tai lyhyen sitaatin verran ‒ tuotti välillä tuskaa ajan, energian tai molempien puutteesta. Jatkoin kuitenkin päivästä toiseen ja olin kuukauden lopussa suhteellisen tyytyväinen itseeni. Niinpä uskaltaudun taas mukaan. Saa nähdä, saanko postausmäärän nousuun.

Mitä on tulossa?

Aineistosta ei ole pulaa. Minulla on paljon käyttämättömiä valokuvia ja juttuja aikaisempien vuosien matkoiltani muun muassa Lontoosssa, Tšekissä tai Jerseyssä. Mielenkiintoisia uusia matkakirjojakin on ilmestynyt ja monta postausideaa odottaa toteutumista.

Kun ulkona on märkää ja pimeää, nauttikaamme kirjoittamisesta ja lukemisesta, jo tehtyjen matkojen muistoista ja uusien reissujen suunnittelusta. Eikä aina tarvitse lähteä kauas, kivoja paikkoja löytyy lähiympäristöstä ja koti-Suomesta.

Millaisista jutuista sinä haluaisit lukea?

Kuva: © kalhh Pixabaysta.

Bloggaan hulluna

©Pixabay/Sophieja23

Marraskuu on kirjoittamisen aikaa. Puoli miljoonaa ihmistä kirjoittaa romaania ja lukuisat bloggarit ovat sitoutuneet postaamaan joka päivä. Yhdysvalloista alkaneet NaNoWriMo- ja NaBloPoMo-haasteet ovat kasvaneet maailmanlaajuisiksi. Minäkin olen mukana kolmatta kertaa.

Marraskuu, pimeän ajan kuukausi, sujuu paremmin kun on jotain mielekästä tekemistä. Monet keskittyvät lukemiseen, tunnelmointiin kynttilän valossa, television katseluun tai kuntoiluun. Eräät valmistautuvat jo jouluun. Marraskuussa voi keskittyä myös kirjoittamiseen, jos se on itselle mieluista tekemistä.

Yhdysvalloista alkanut ja sittemmin kansainväliseksi kasvanut haaste kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani on nimeltään National Novel Writing Month (NaNoWriMo tai joskus vain NaNo). Se alkoi vuonna 1999 Chris Batyn ideasta. Tuolloin mukana oli 21 kirjoittajaa. Nyt osallistujien määräksi arvioidaan noin 500 000 ihmistä. NaNoWriMo onkin maailman suurin kirjoitustapahtuma.

Image courtesy of National Novel Writing Month.

Romaaninkirjoitushaaste on saanut rinnalleen myös tietokirjoittamiseen haastavan National Non-Fiction Writing Month  -tapahtuman (NaNonFiWriMo).

Postaus päivässä

Myös bloggaajille on oma haasteensa marraskuun ajaksi eli NaNoWriMo, NaNoWriMo. Tarkoituksena on tehdä blogiin päivittäisiä postauksia. Sanamäärä ei tässä haasteessa ole annettu. Myös kuvapäivitykset kelpuutetaan.

Yhdysvalloissa on marraskuussa myös Blog like crazy -haaste ainakin yhdessä kirjoittajaryhmässä. Aiemmin mukana ollut Blogher-sivusto ei nyt taida olla mukana NaNoWriMo-haasteessa. Blissfull Lemon -sivustolta löytyy ohjeita osallistumiseen.

Olen tarttunut NaBloPoMoon kahtena viime vuonna. Ensimmäisellä kerralla selvisin kunnialla kaikista päivista ja tein peräti 32 postausta.

Viime vuonna yksi päivä jäi väliin ja tein yhteensä 29 postausta. Joukossa oli yksittäisiä kuvia, kuvagallerioita sekä pidempiä tekstejä muun muassa Guggenheim-museosta, Rondasta, hyggestä, joulunviettopaikan valinnasta, Tanssivista Nanoista ja Tarot-puistosta, Ruususen Materiaalisirkuksesta ja alkuun tietysti tästä bloggaushaasteesta.

Muistan, että päivittäinen bloggaus ‒ vaikka vain kuvan tai lyhyen sitaatin verran ‒ tuotti välillä tuskaa ajan, energian tai molempien puutteesta. Jatkoin kuitenkin päivästä toiseen ja olin kuukauden lopussa tyytyväinen itseeni.

Niinpä uskaltauduin taas mukaan ja kutsuin  bloggaavia kavereitani mukaan Facebookissa. Pari heistä lupasikin ottaa haasteen vastaan. Mukana ovat ainakin Jaana Kouri Näkykynä–blogissaan ja Iina Åman Päivien kimallus–blogissaan. 

Mitä on tulossa?

Tilanne on osaltani sikäli hyvä, ettei aineistosta ole pulaa. Olen syksyn aikan osallistunut moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin, muun muassa bloggarikonferenssiin Irlannissa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäiville ja Vuoden Luontokuva -festivaaliin sekä Helsingin kirjamessuille.

Matkakirjojakin on pöydälle kertynyt. Tämän vuoden Maltan, Vilnan sekä Dublinin reissujen satokin on vielä osittain käyttämättä. Valokuvia on kertynyt tuhansia.

Jos ulkona on märkää ja pimeää, nauttikaamme kirjoittamisesta, matkojen muistoista ja uusien suunnittelusta. Pysy mukana matkassa ja kommentoi, kannustaminenkin olisi mukavaa.

Julia Cameronin luovuusopissa Lontoossa

Paikka vapaana luovuusgurulle.

Yhdysvaltalainen, vuonna 1951 syntynyt Julia Cameron on toimittaja, kirjailija, käsikirjoittaja ja kouluttaja. Hän on kirjoittanut useisiin arvostettuihin yhdysvaltalaisiin lehtiin ja on ollut mukana kirjoittamassa Taksikuski- ja New York, New York -elokuvia sekä episodeja muun muassa Miami Vice -sarjaan.

Cameron on toiminut myös elokuvaohjaajana ja -tuottajana sekä kirjoittanut myös kolmekymmentä kirjaa. Hän pitää oman työnsä ohessa kirjoittajakursseja ja työpajoja.

Tie luovuuteen

Entisenä lukkiutuneena ja estyneenä taiteilijana Cameron on luonut maineensa opettamalla ihmisiä ennen kaikkea vapauttamaan piilevän luovuutensa. Oppinsa Cameron on koonnut teoksiinsa Tie luovuuteen – Henkinen polku syvempään luovuuteen (The Artist´s Way), Kultasuoni – Matka luovuuden sydämeen (The Vein of Gold) ja Tyhjän paperin nautinto: tie luovaan kirjoittamiseen (Right to Write). Ne perustuvat hänen omiin sekä kollegoiden ja oppilaiden kokemuksiin.

Osallistuin Julia Cameronin The Artist Way -työpajaan 17.–18.10.2015 Lontoossa. Mukana oli arviolta noin 150 ihmistä, joista osa tuli kaukaakin kuten Brasiliasta; pohjoismaisia osallistujia oli lisäkseni ainakin yksi tanskalaisnainen. Suurin osa oli naisia, mutta ehkä noin neljäsosa miehiä ja kaikki ikäryhmät olivat mukana.

Koulutuksen järjestäjä oli The Alternatives -organisaatio, joka tuottaa eri alojen asiantuntijoiden koulutustilaisuuksia. Paikkana oli The Cecil Sharp House, joka on paikallisen kansanmusiikin ja tanssin toimitalo Camdenissa.

Ennen tilaisuutta saatava informaatio oli niukkaa, lähinnä vain päivämäärä ja kellonajat. Nekin hiukan hämärästi, sillä ainakin tanskalaisosallistuja oli ymmärtänyt niin, että kyseessä on yhden päivän tilaisuus. Myös alkamisajasta oli useammanlaista tietoa.

Kun kysyin tarkempaa ohjelmaa, sain vastaukseksi, että Julia pitää kurssinsa intuitiivisella tavalla ilman ohjelmaa. Niin hän tekikin. Hämmästyttävän kurinalaisella ja jämptillä tavalla hän piti koko ison ryhmän koossa kahden päivän ajan. Aika ei tuntunut pitkältä ja päivä eteni jouhevasti.

Pienryhmiä ja popcornia

Julia kertoi välillä itse elämästään, kokemuksistaan ja menetelmistään. Välillä hän antoi nopealla tahdilla tehtäviä, joita puretttiin kolmen hengen ryhmissä. Ideana oli mennä aina sellaiseen ryhmään, jossa oli uusia ihmisiä. Näin tuli keskustelleeksi päivien aikana monen eri ihmisen kanssa.

Tehtävään Julia antoi määräajan ja välillä hän kuulutti, paljonko aikaa on jäljellä. Jos lopussa oli paljon sellaisia ryhmiä, joissa asioiden käsittely oli kesken, hän antoi lisäaikaa.

Joskus tehtävänä oli kertoa kukin vuorollaan, kuunnella toisia ja lopuksi antaa ”popcorneja”. Tämä tarkoitti paperipalalle kirjoitettuja rohkaisevia sanoja, positiivista palautetta, jopa taianomaisia välineitä toisen pyrkimyksen toteuttamiseksi. Popcornit annettiin harjoituksen lopuksi. Itse kullekin niitä kertyi pieni kasa kotiinviemisiksi.

Pienryhmistä palattiin isoon ryhmään, jossa tehtävästä keskusteltiin. Välillä Julia vastasi kuulijoiden kyselyihin.

Julian suosittelemat menetelmät luovuuden kehittämiseen ovat aamusivut, taiteilijatreffit ja kävely.

Aamusivuja heti herättyä

Aamusivuja Julia Cameron neuvoi kirjoittamaan joka aamu. Hän kertoi itse kaatavansa kuppiinsa kylmää kahvia ja istuutuvansa nojatuoliin kirjoittamaan. Cameronin mukaan heti heräämisen jälkeen tehtävä kirjoitusharjoitus tuottaa alitajunnasta nousevaa tekstiä ja vapauttaa luovuutta.

Paperin koko on A4 ja teksti kirjoitetaan käsin. Tavoitteena on kirjoittaa nopeasti ajatuksenvirtaa, ei niinkään punnittua ja harkittua tekstiä. Tarkoitus on ennen kaikkea yllättää itsensä ja kirjata muistiin asioita, joita ei oikeasti tiennyt edes ajattelevansa.
– Liikuta vain kynää paperilla ja kirjoita kaikki, mikä tulee mieleesi, neuvoo Julia.

Cameron neuvoo pitämään muutaman viikon väliä ennen sivujen lukemista. Tekstistä kannattaa etsiä usein toistuvia seikkoja, jotka aiheuttavat tuskaa tai iloa, huolta tai riemua. Sivuja ei ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi, ne kuuluu pitää omana tietonaan.

Tekstin kirjallisista ansioista tai tyylistä ei pidä huolta kantaa. Niitä ei ole Cameronin mukaan tarkoitettu taiteeksi, vaan välineeksi, jonka arvon ydin on niiden kirjoittamisessa, ei lukemisessa. Aikaa tähän kuluu noin puoli tuntia.

Cameronin mukaan merkittävä tietoisuuden muutos on havaittavissa kolmessa kuukaudessa, usein se on tunnettavissa jo paljon aikaisemmin.

Taiteilijatreffit: mukavia hetkiä omaksi inspiraatioksi

Taiteilijatreffit ovat suomalaisena käännöksenä hiukan harhaanjohtava, sillä kyse ei ole suinkaan tapaamisesta tietyn taiteilijan kanssa, vaan siitä, että tekee itselle jotain innostavaa sovittuna aikana kerran viikossa. Treffeillä käydään yksin. Tekeminen voi olla taidenäyttely, konsertti, elokuva, kukkakaupassa tai kampaajalla käynti tai mitä tahansa, josta itse nauttii.

Kolmanneksi keinoksi luovuuden virtaamiseen Julia Cameron suosittelee kävelyä noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Kävely toimii meditatiivisena keinona tuottaa vastauksia askarruttaviin kysymyksiin. Oman kokemukseni mukaan myös uiminen toimii vastaavalla tavalla.

Yhteisöllinen kokemus

Kokemuksena työpaja oli positiivinen ja yhteisöllinen. Vaati tietysti hiukan rohkeutta mennä koulutukseen yksin tuntematta aikaisemmin ketään ja keskustella pienryhmissä aina uusien ihmisten kanssa syvällisistäkin asioista vieraalla kielellä. Keskustelijat olivat hämmästyttävän avoimia. Kontaktit osaan heistä säilyvät parin suljetun The Artist Way -Facebook-ryhmän avulla.

Työpajan syvempää antia täytyy tutkia hiukan pidemmän ajan kuluttua. Jos vaikka taas innostuisi ottamaan Cameronin konstit käyttöön?

Keskustelua käytiin kolmen hengen ryhmissä.